Miksi jotkut haluavat näyttää niin vaatimattomilta?

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on ne tyypit jotka töissä supisevat selän takana että mitähän tuokin luulee olevansa, jos meikkaa ja laittautuu. Koskaan ei voi kaikkia miellyttää, joten teen tässäkin asiassa just niinkuin itsestä tuntuu hyvältä ja muutkin saavat minun puolestani tehdä niin.  

Minun puolestani porukka saa ihan rauhassa ajatella, että luulen olevani jotain koska laittaudun. Evvk!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puhutte tärkeysjärjestyksestä: Tarkoittaako ulkoinen vaatimattomuus, että henkilö on automaattisesti sisäisesti kaunis, tai että hän satsaa henkiseen kasvuun enemmän kuin ulkonäöstään huolehtivat ihmiset?

Ap

Se voi tarkoittaa, että meikkaamisen sijaan nukkuu tunnin pitempään tai menee taidenäyttelyyn tai kuhertelee oman kullan kainalossa.

Tai rakennekynsien ja merkkilaukun sijaan menee oopperaan ja maksaa siitä 1000€ tai vaatteiden shoppailun sijaan, viihdyy kirjakaupassa ja kirjojen parissa tai tekee jotakin tutkimustyötä 1600-luvun ihmisistä, joka antaa iloa, elämyksiä ja mielihyvää elämälle.

Mutta eihän nuo asiat sulje toisiaan pois. Mulla menee meikkaamiseen max. 15 min päivittäin, ja joskus en meikkaa ollenkaan. Jos laittaudun johonkin tilaisuuteen niin tietty enemmän. Rakennekynsiä tai tekoripsiä en käytä. Hiukset on helpot ja yksinkertaiset. Laukun pitää olla kaunis ja tyyliini sopiva sekä sopivan hintainen, ei kyllä tulisi mieleenikään ostaa mitään luiskaa.

Ja olen kulttuurin suurkuluttaja. Musiikki ja lukeminen ovat ihan parasta maailmassa, ja lukisin mielelläni jonkun toisen tekemää tutkimusta 1600-luvun ihmisistä kotisohvallani. En koe olevani pinnallinen, vain esteetikko. 

Pointtini on se, että tässä keskustelussa on juututtu jonkinlaisiin ääripäihin - sitä on joko tunkkainen, pinnallinen meikkipelle tai luonnollinen farkut-ja-hupparityyppi joka ei voisi vähempää välittää. Itse koen olevani jossain keskimaastossa, tilanteesta riippuen. Antakaa ihmiset kaikkien kukkien kukkia

Ei ap

Tarkoitatko ap. ihmisen olevan jotenkin viallinen, jota tulee korjata meikeillä ja värjäämällä hiukset, muuten et voi olla tyylikäs ja kaunis.

Suomeen meikit ja hiusvärit tuli kaikkien saataville vasta 1960-1970-luvulla.

Tarkoitatko ap. ettei sitä ennen esim. 1800-luvulla tai 1900-luvun alussa ole voinut olla kauniita ja tyylikkäitä naisia. Silloin hiusvärejä ei ollut, muuta kuin henna tai joitakin kasvien värejå, jotka eivät peittäneet alkuperäistä hiusten väriä.

Melko meikittömältä näyttää Armi Kuusela vuoden 1952 kuvissa. Ja hiuksen värikin on alkuperäinen.

Miksi joku vaalea hius ei voi olla kaunis alkuperäisenä, mutta kun värjää tummat hiukset vaaleaksi, se onkin sitten kaunis. Vähän ristiriitaista.

En tiedä, mutta oma maku on ainakin vuosien myötä muuttunut. En ole ikinä ollut täyden tällingin nainen, mutta nuorempana kyllä meikkasin useammin, värjäsin hiuksia ja käytin huomiota herättävämpiä vaatteita ja koruja jne. Nykyään olen usein meikittä tai laitan lähinnä ripsiväriä. Hiuksissa on oma väri kasvatettuna takaisin. Korut yksinkertaisia ja minimissä. Jotenkin vanhemmiten luonnollisen väriset hiukset ja puhtaat kasvot näyttävät herkiltä ja kauniilta omaan silmään. Sama käynyt vaatteissa. Ennen vetosivat voimakkaammat värit, kun nyt taas tuntuvat luonnolliset, lempeät ja pehmeän murretut värisävyt kauniilta. Ehkä se sitten näyttää pliisulta muiden silmään, mutta omaa silmää se tietynlainen yksinkertaisuus miellyttää ja rauhoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Rumat ne vaatteilla koreilee.

Ehkä idioottimaisin sananlasku ikinä. Suomalaiseen ankeuskulttuuriin kuuluu jostain syystä ajatus, että kauniit asiat ovat turhuutta, ja turhamaisuus on pahin ominaisuus ihmisessä. 

Enemmän mua ihmetyttää ne jotka on hyvinkin laitettuja, mutta kuitenkin homsuisia.. Miten sen nyt selittäisi. Joillekki se laittautuminen ei vain sovi. Mä olen tällainen. Meikki näyttää hyvältä ensimmäiset puoli tuntia ja sitten on jo valahtanut naamalle ja on suttuisa. Huulipunat ei levity kauniisti, paakkuuntuu huulien reunoille.. Ja trust me, on kokeiltu niin luksus- kuin markettimerkkejä. Tukka on karhea ja homsuinen, pysyy kasassa vain muotoilutuotteilla ja silloin näyttää likaiselta = homsuiselta. Olen tehnyt kompromissin ja pidän itseni puhtaana ja panostan mm. ihon hoitoon, ravintoon ja vaatteisiin, joissa on itsevarma olo. Hiukset saavat olla karheat luonnonkiharat. Vaattee tyyliä istuvat farkut, löysempi yläosa, matalakorkoiset kengät, laukku ja kello.

Niin eivätkö he ymmärrä että meitä esteetikkoja sattuu silmiin ;)

Ei mua oikeasti toisten laittautumattomuus satu silmiin, enemmän ehkä kuitenkin se jos mauttomasti laittauduttu. Ja samoin, jos itse näyttää joltain linnunpelättimeltä. Se sattuu silmiin, siksi pidän huolta ulkonäöstäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumat ne vaatteilla koreilee.

Ehkä idioottimaisin sananlasku ikinä. Suomalaiseen ankeuskulttuuriin kuuluu jostain syystä ajatus, että kauniit asiat ovat turhuutta, ja turhamaisuus on pahin ominaisuus ihmisessä. 

Itse tykkään enemmän sananlaskusta, jota äitivainaani aikoinaan käytti (olimme aika köyhiä): Samalla rahalla saa rumaa ja kaunista. Olen todennut saman, tyylitaju ei ole rahasta kiinni, eikä myöskään kauniiden vaatteiden ostaminen.

Miksi tämä paineet ja syyllistäminen kohdistuu aina naisiin? Ja usein syyllistäjänä on toinen nainen.

Miksi ei miehiin, jotka edelleen saavat olla ihan omia itseään, ylipainoineen , ryppyineen, hiuspehkoineen.

Juuri eilen tv.ssä oli liikemies Peter Vesterbackan, hyvin arkisessa asussa eli punainen huppari ja farkut, jotka näyttää olevan hänen lempiasunsa, oli tilaisuus mikä tahansa. Vai saako hän olla rauhassa, kun rahaa löytyy joka taskusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumat ne vaatteilla koreilee.

Ehkä idioottimaisin sananlasku ikinä. Suomalaiseen ankeuskulttuuriin kuuluu jostain syystä ajatus, että kauniit asiat ovat turhuutta, ja turhamaisuus on pahin ominaisuus ihmisessä. 

Itse tykkään enemmän sananlaskusta, jota äitivainaani aikoinaan käytti (olimme aika köyhiä): Samalla rahalla saa rumaa ja kaunista. Olen todennut saman, tyylitaju ei ole rahasta kiinni, eikä myöskään kauniiden vaatteiden ostaminen.

Paitsi että ilman rahaa ei saa mitään ja vähemmällä rahalla saa vähemmän/huonompaa. Ellei ole taitava kierrättäjä ja löytöjen tekijä.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta oma maku on ainakin vuosien myötä muuttunut. En ole ikinä ollut täyden tällingin nainen, mutta nuorempana kyllä meikkasin useammin, värjäsin hiuksia ja käytin huomiota herättävämpiä vaatteita ja koruja jne. Nykyään olen usein meikittä tai laitan lähinnä ripsiväriä. Hiuksissa on oma väri kasvatettuna takaisin. Korut yksinkertaisia ja minimissä. Jotenkin vanhemmiten luonnollisen väriset hiukset ja puhtaat kasvot näyttävät herkiltä ja kauniilta omaan silmään. Sama käynyt vaatteissa. Ennen vetosivat voimakkaammat värit, kun nyt taas tuntuvat luonnolliset, lempeät ja pehmeän murretut värisävyt kauniilta. Ehkä se sitten näyttää pliisulta muiden silmään, mutta omaa silmää se tietynlainen yksinkertaisuus miellyttää ja rauhoittaa. 

Mä olen taas huomannut päinvastaista. Olen aina huolehtinut jossain määrin ulkonäöstäni ja teen sitä edelleen, vaikkakaan en esim joka päivä jaksa meikata. Nuorempana käytin melko tylsiä värejä: beigeä, harmaata, mustaa, valkoista... Nyttemmin olen enemmän käyttänyt eri punaisia ja vaaleanpunaisen sävyjä, vihreää, värikkäitä vaatteita. Samoin kirkasta huulipunaa en nuorempana käyttänyt koskaan, mutta nykyään käytän melkein aina kun meikkaan kunnolla. Aiemmin se näytti omiin silmiini liian räikeältä, vaan ei enää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä paineet ja syyllistäminen kohdistuu aina naisiin? Ja usein syyllistäjänä on toinen nainen.

Miksi ei miehiin, jotka edelleen saavat olla ihan omia itseään, ylipainoineen , ryppyineen, hiuspehkoineen.

Juuri eilen tv.ssä oli liikemies Peter Vesterbackan, hyvin arkisessa asussa eli punainen huppari ja farkut, jotka näyttää olevan hänen lempiasunsa, oli tilaisuus mikä tahansa. Vai saako hän olla rauhassa, kun rahaa löytyy joka taskusta.

Kyllä minä naisena arvostan miestä, joka pukeutuu hyvin ja pitää huolta itsestään. Rahalla ei ole merkitystä. Kuten yllä sanottiin, samalla rahalla saa rumaa ja kaunista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te jotka puhutte tärkeysjärjestyksestä: Tarkoittaako ulkoinen vaatimattomuus, että henkilö on automaattisesti sisäisesti kaunis, tai että hän satsaa henkiseen kasvuun enemmän kuin ulkonäöstään huolehtivat ihmiset?

Ap

Se voi tarkoittaa, että meikkaamisen sijaan nukkuu tunnin pitempään tai menee taidenäyttelyyn tai kuhertelee oman kullan kainalossa.

Tai rakennekynsien ja merkkilaukun sijaan menee oopperaan ja maksaa siitä 1000€ tai vaatteiden shoppailun sijaan, viihdyy kirjakaupassa ja kirjojen parissa tai tekee jotakin tutkimustyötä 1600-luvun ihmisistä, joka antaa iloa, elämyksiä ja mielihyvää elämälle.

Mutta eihän nuo asiat sulje toisiaan pois. Mulla menee meikkaamiseen max. 15 min päivittäin, ja joskus en meikkaa ollenkaan. Jos laittaudun johonkin tilaisuuteen niin tietty enemmän. Rakennekynsiä tai tekoripsiä en käytä. Hiukset on helpot ja yksinkertaiset. Laukun pitää olla kaunis ja tyyliini sopiva sekä sopivan hintainen, ei kyllä tulisi mieleenikään ostaa mitään luiskaa.

Ja olen kulttuurin suurkuluttaja. Musiikki ja lukeminen ovat ihan parasta maailmassa, ja lukisin mielelläni jonkun toisen tekemää tutkimusta 1600-luvun ihmisistä kotisohvallani. En koe olevani pinnallinen, vain esteetikko. 

Pointtini on se, että tässä keskustelussa on juututtu jonkinlaisiin ääripäihin - sitä on joko tunkkainen, pinnallinen meikkipelle tai luonnollinen farkut-ja-hupparityyppi joka ei voisi vähempää välittää. Itse koen olevani jossain keskimaastossa, tilanteesta riippuen. Antakaa ihmiset kaikkien kukkien kukkia

Ei ap

Eli millä perusteella olet esteetikko, se ei käynyt tästä viestistä ilmi? Laittautumisen määrä vaikuttaa täysin keskiverrolta.

Tässä yksi vaatimattoman näkököinen. Värjäämättömät, vaalean ruskeat pitkät hiukset, useimmiten mustat vaatteet, joskus valkoista, harmaata tms. Ei mitään räikeää tai värikästä. Ei juurikaan meikkiä. Minulla on kuitenkin symmetriset kasvonpiirteet. Mitat 175/65, urheilullinen. En ole yhtään turhamainen. En halua huomiota. Olen introvertti. Silti usein miehet tulevat iskemään minua esim töissä. En ota itse kontaktia miehiin. Olen varattu.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän mua ihmetyttää ne jotka on hyvinkin laitettuja, mutta kuitenkin homsuisia.. Miten sen nyt selittäisi. Joillekki se laittautuminen ei vain sovi. Mä olen tällainen. Meikki näyttää hyvältä ensimmäiset puoli tuntia ja sitten on jo valahtanut naamalle ja on suttuisa. Huulipunat ei levity kauniisti, paakkuuntuu huulien reunoille.. Ja trust me, on kokeiltu niin luksus- kuin markettimerkkejä. Tukka on karhea ja homsuinen, pysyy kasassa vain muotoilutuotteilla ja silloin näyttää likaiselta = homsuiselta. Olen tehnyt kompromissin ja pidän itseni puhtaana ja panostan mm. ihon hoitoon, ravintoon ja vaatteisiin, joissa on itsevarma olo. Hiukset saavat olla karheat luonnonkiharat. Vaattee tyyliä istuvat farkut, löysempi yläosa, matalakorkoiset kengät, laukku ja kello.

Mulla on tämä ongelma! Silmämeikit valuvat aina poskille, meikistä riippumatta. Huulipuna kerääntyy huulten reunoille ja kasaantuu pois. Hiukseni ovat liukkaat ja ohuet eikä mikään kampaus pysy.

Eli näistä syistä näytän yksinkertaisesti paremmalta ilman meikkiä.

Koen laittautumisen turhaksi koska työskentelen kokkina. Kuljen ennen ja jälkeen töiden homssuisena koska ei ole mitään hyötyä laittautua. Työpäivän jälkeen olen ihan hikinen ja haisen ruualta, pakko mennä heti suihkuun kun kotia pääsee.

Eri asia ja työskentelisin jossain konttorissa, sitten laittautuisinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rumat ne vaatteilla koreilee.

Ehkä idioottimaisin sananlasku ikinä. Suomalaiseen ankeuskulttuuriin kuuluu jostain syystä ajatus, että kauniit asiat ovat turhuutta, ja turhamaisuus on pahin ominaisuus ihmisessä. 

Itse tykkään enemmän sananlaskusta, jota äitivainaani aikoinaan käytti (olimme aika köyhiä): Samalla rahalla saa rumaa ja kaunista. Olen todennut saman, tyylitaju ei ole rahasta kiinni, eikä myöskään kauniiden vaatteiden ostaminen.

Paitsi että ilman rahaa ei saa mitään ja vähemmällä rahalla saa vähemmän/huonompaa. Ellei ole taitava kierrättäjä ja löytöjen tekijä.

Nojuu ilman rahaa ei tietty saa mitään. Mutta aina ihmisellä jotkut vaatteet kuitenkin on? Joskus ne on tullut ostettua ja valittua? Ja tosiaan kirppareilla ja kierrätyskeskuksissa on nykyään niin paljon erilaista vaatetta tarjolla edullisesti, että jokaiselle varmasti löytyy jotain sopivaa/parhaita puolia korostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta oma maku on ainakin vuosien myötä muuttunut. En ole ikinä ollut täyden tällingin nainen, mutta nuorempana kyllä meikkasin useammin, värjäsin hiuksia ja käytin huomiota herättävämpiä vaatteita ja koruja jne. Nykyään olen usein meikittä tai laitan lähinnä ripsiväriä. Hiuksissa on oma väri kasvatettuna takaisin. Korut yksinkertaisia ja minimissä. Jotenkin vanhemmiten luonnollisen väriset hiukset ja puhtaat kasvot näyttävät herkiltä ja kauniilta omaan silmään. Sama käynyt vaatteissa. Ennen vetosivat voimakkaammat värit, kun nyt taas tuntuvat luonnolliset, lempeät ja pehmeän murretut värisävyt kauniilta. Ehkä se sitten näyttää pliisulta muiden silmään, mutta omaa silmää se tietynlainen yksinkertaisuus miellyttää ja rauhoittaa. 

Mä olen taas huomannut päinvastaista. Olen aina huolehtinut jossain määrin ulkonäöstäni ja teen sitä edelleen, vaikkakaan en esim joka päivä jaksa meikata. Nuorempana käytin melko tylsiä värejä: beigeä, harmaata, mustaa, valkoista... Nyttemmin olen enemmän käyttänyt eri punaisia ja vaaleanpunaisen sävyjä, vihreää, värikkäitä vaatteita. Samoin kirkasta huulipunaa en nuorempana käyttänyt koskaan, mutta nykyään käytän melkein aina kun meikkaan kunnolla. Aiemmin se näytti omiin silmiini liian räikeältä, vaan ei enää.

Kasvojen väritys muuttuu vanhemmiten. Lisäksi muoti oli joskus 10 vuotta sitten vielä erilaista, luonnollisuus, haaleat värit ja esimerkiksi pitsit ja kukkakuviot oli mummomaista, nykyään vaan naisellista ja tyylikästä. 2000-luvun vaihteessa oli nuorekasta, että vaatteet ja hiukset oli kunnolla jonkun väriset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastakysymyksenä voisin esittää, että miksi jotkut haluavat näyttää niin huomiotaherättäviltä?

Haluan huolehtia ulkonäöstäni, koska olen kokonaisuus. MInussa on sekä sisäinen että ulkoinen minäni. Jos satsaisin vain sisäiseen kauneuteen, tuntuisi että jotain jää puuttumaan. Se olisi vähän sama kuin että huippulaatuista ja ihanan tuoksuista shampoota myytäisiin sinapinruskeassa, kulahtaneessa purkissa. Tietenkin hyvä tuote pakataan houkuttelevaan ulkoasuun, ja sama koskee ihmistä.  Olen myös hyvin esteettinen, tykkään kauniista asioista. Tämä heijastuu ulkönäköönikin. Lisäksi olen seksuaalinen nainen, ja kaunis ulkonäkö on osa viehättävyyttä sekä tapa ilmaista itseään. Tykkään siitä, että saan positiivista huomiota. Niin, ja töissäkin on usein tilanteita, joissa täytyy olla huoliteltu. 

Tämä ei sitten tarkoita, ettenkö voi välillä olla verkkareissa ja ilman meikkiä. :) 

Minäkin olen kokonaisuus, mutta olen kokonaisuus alastomanakin. Sama minä on vaatteiden alla, vaikka pukisin päälleni mitä tahansa. Ja sama minä olisi myös meikin tai värjättyjen hiusten alla. Koen jopa olevani kokonaisempi, kun en edes yritä muuttaa ulkonäköäni. 874

Vierailija kirjoitti:

Tässä yksi vaatimattoman näkököinen. Värjäämättömät, vaalean ruskeat pitkät hiukset, useimmiten mustat vaatteet, joskus valkoista, harmaata tms. Ei mitään räikeää tai värikästä. Ei juurikaan meikkiä. Minulla on kuitenkin symmetriset kasvonpiirteet. Mitat 175/65, urheilullinen. En ole yhtään turhamainen. En halua huomiota. Olen introvertti. Silti usein miehet tulevat iskemään minua esim töissä. En ota itse kontaktia miehiin. Olen varattu.

Tulit kehumaan itseäsi? Et tarvitse laittautumista, koska olet muutenkin kaunis. Ei mielestäni ihan voi sanoa että on varsinaisesti vaatimattoman näköinen, jos ulkonäössä on monta silmää miellyttävää ominaisuutta kuten pitkät hiukset, symmetriset piirteet ja hoikka vartalo. Laittautumaton toki olet. Jos olisit ruma, niin saattaisit haluta laittautua, sitä emme varmaan saa koskaan tietää.