Me jännittäjät - lievityskeinoja?
Ylessä on juttu jännittävässä tilanteessa jäätymisestä: https://yle.fi/a/74-20243266 Siitä tuli mieleeni, miten paljon jännitin aikoinaan kaikkia kouluesitelmiä ja vielä yliopistossakin suullisia esityksiä (joita oli ikävän paljon). Työelämään siirryttyäni sain olla pitkään rauhassa moisilta hommilta, mutta sitten päädyin työhön, jossa pitikin pitää luentoja, järjestää kursseja pienryhmille ja antaa jopa haastatteluja esim. suorassa lähetyksessä radioon. Periaatteessa työ oli unelmahommani, mutta esiintymisjännitykselle oli pakko tehdä jotain.
En varmaan ollut loppujen lopuksi kaikkein pahin jännittäjä, koska selvisin aika yksinkertaisilla konsteilla: piti keskittyä aina siihen, että hengittää rauhallisesti ja omalla kohdallani ehkä tärkein asia oli muistaa rauhallinen puheen tempo. Yhä vieläkin hirvittää, kun näkee jonkun jännittäjän puhuvan ja puheennopeusvaankiihtyyjakiihtyykunnessiitäeisaamitäänselvää... Hyvä etukäteisvalmistautuminen oli tietysti tärkeää, koska on aina helpompaa puhua aiheesta, jonka osaa hyvin.
Myöhemmin siirryin sitten kokonaan etätöihin, sen jälkeen tuli korona ja nykyään sosiaaliset suhteet on kyllä minimissään, joten huomaan jännittäväni tilaisuuksia, joissa on paljon täysin vieraita ihmisiä. Yhä edelleen oikeastaan pahinta mitä tiedän on se, että ringissä esittäydytään vuorotellen. Hrrrrrr....
Miten te muut olette selvinneet jännittämisestä?
Kommentit (101)
40mg propralia tunti ennen tilanne.
Työkkärin määräaikaiskuulustelussa ei vain jännitä vaan suorastaan pelottaa joutua sen mielivallan alaiseksi, voisin oksentaa, minua paleltaa ja tunnen oloni kalpeaksi, ei hymyilytä yhtään vaan vetää mielen matalaksi ja vakavaksi, heikottaa ja oksettaa koko touhu.
Tuntuu että ympäristö joka ei sopinut itselle koskaan kaupungeissa, aiheutti jännitystä. Ja erilaiset vaatimukset. Lopulta kaikkien ihmisten ei tarvitse olla aloilla, joilla esitelmöidään ja kekkaloidaan aamusta saakka.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että ympäristö joka ei sopinut itselle koskaan kaupungeissa, aiheutti jännitystä. Ja erilaiset vaatimukset. Lopulta kaikkien ihmisten ei tarvitse olla aloilla, joilla esitelmöidään ja kekkaloidaan aamusta saakka.
Tämä on kyllä ihan totta. Mikä ihme siinäkin on, että oikeastaan duunista riippumatta pitäisi aina olla jotain videohakemuksia väsäämässä? Edustan sitä ikäpolvea, että jo valokuvan lisääminen hakemukseen tuntui höhlältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu että ympäristö joka ei sopinut itselle koskaan kaupungeissa, aiheutti jännitystä. Ja erilaiset vaatimukset. Lopulta kaikkien ihmisten ei tarvitse olla aloilla, joilla esitelmöidään ja kekkaloidaan aamusta saakka.
Tämä on kyllä ihan totta. Mikä ihme siinäkin on, että oikeastaan duunista riippumatta pitäisi aina olla jotain videohakemuksia väsäämässä? Edustan sitä ikäpolvea, että jo valokuvan lisääminen hakemukseen tuntui höhlältä.
Täytyy sanoa, että jos pitäisi jokin video tehdä työpaikkaa varten, jäisi kyllä minulta väliin se haku. Onneksi olen siinä iässä, että mietiskelen enemmän eläkkeelle jäämistä kuin työpaikan vaihtoa.
Vierailija kirjoitti:
40mg propralia tunti ennen tilanne.
Olisin 40mg annoksella jo kanttuvei.
Vierailija kirjoitti:
40mg propralia tunti ennen tilanne.
😱
Viiltelin itseä ja näänsin ihoa rullalle tai nipistin itselleni mustelmia. Jos jännitti pahasti niin hakkasin poskille kämmenillä tai nyrkillä ihan, että herään. Nyrkillä seinään auttaa myös.
Sykärillä kämmeneen yms.
Herää siitä paniikista pois.
Vierailija kirjoitti:
Viiltelin itseä ja näänsin ihoa rullalle tai nipistin itselleni mustelmia. Jos jännitti pahasti niin hakkasin poskille kämmenillä tai nyrkillä ihan, että herään. Nyrkillä seinään auttaa myös.
Sykärillä kämmeneen yms.
Herää siitä paniikista pois.
XD
Propralia ja punaisuutta häivyttävä meikkivoide. Näillä pärjään jopa satojen ihmisten edessä :)
Jännittämisen hyväksyminen, välttelyn lopettaminen ja opittu varmuus, että selviän tilanteesta. Häpeän käsittely. Jumalatonta tahdonvoimaa se vaati alkuun.
Jännittämisestä en pääse eroon, mutta tulen toimeen sen kanssa.
Itsellä on sosialististen tilanteiden pelko, ja siihen on auttanut että välttelee kaikki paikkoja missä saastaisia demarisaatanoita on tunnetusti pyörimässä ja pysyttelee vain oikeistolaisissa porukoissa.
Vierailija kirjoitti:
Viiltelin itseä ja näänsin ihoa rullalle tai nipistin itselleni mustelmia. Jos jännitti pahasti niin hakkasin poskille kämmenillä tai nyrkillä ihan, että herään. Nyrkillä seinään auttaa myös.
Sykärillä kämmeneen yms.
Herää siitä paniikista pois.
Vinkkinä tähän, että kannattaa kokeilla ennemmin jotain kylmää, esim jäävettä tai jotain voimasta liikettä (punnerrus, lankku, burbee, seinän työntäminen tms). Tulee vähemmän vaurioita.
Pää edellä syvään päätyyn. Fake it til you make it.
Kouluaikana vielä olin lähes tunnettu siitä, että lähdin oksentamaan kesken esitelmän. Sitten lukion jälkeen pääsin R-Kioskille töihin, ja jotenkin kykenin silti omaksumaan asiakaspalvelupersoonan, joka lopulta sopeutti oman ujon minäni myös reippaammaksi.
Ikä tietenkin varmaan tehnyt myös osansa, ei sitä enää osaa jännittää mitään, kun ei mikään lopulta ole niin kuolemanvakavaa.
t: n37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
40mg propralia tunti ennen tilanne.
Olisin 40mg annoksella jo kanttuvei.
Voi hyvänen aika. Joo, Propral on tosiaan hyvin voimakas rauhoittava. Eikä sitä missään nimessä voi puolittaa tai laittaa vaikka neljäänkin osaan.
Olet varmaan niitä, jotka ovat yhdestä 400 mg buranastakin "ihan kanttuvei."
Siihen tottuu. Toisaalta aivot ei totu, ne on jäässä tai aivosumussa. Psykologi totesi että vakava-asteinen dissosiaatiohäiriö. Ei voi tavallaan auttaa mitenkään. Olen ok älykäs ja toiminnallinen itsekseni, mutta esimerkiksi työhaastattelussa saatan vain menettää puhekyvyn ja en saa sanoja suustani, koska muisti ei toimi oikein. Monesta työstä olen saanut monoa, vaikka alussa pyysin ettei minua palkattaisi, koska olen varottanut oireistani.
Minulla on ihan lausuntokin mustaa valkoisella. Sittne on sadateltu että tuhlasin heidän aikaansa, mutta ehkä he halusivat vain halvan työntekijän työkkärin kautta?
Sairaseläkkeelle tästä ei pääse. Totut menemään tilanteisiin ja sietämään muiden seassa oloa, mutta toimintakykysi on alemmmalla tasolla kuin päiväkoti-ikäisellä. Siis osaan puhtaasti 4 kieltä natiivin tasolla, mutta niistä ei ole mitään hyötyä, koska menen aina lukkoon. Edes oma pääkieli ei toimi.
Minua on auttanut vain se, jos saan huomioni pidettyä itseni sijasta muissa. Kun keskityn kuuntelemaan ja katsomaan muita, en voi ajatella itseäni. Heti, jos alan ajatella, mitä muut ajattelevat minusta tai miltä mahdan näyttää tai kuulostaa muiden silmissä, niin alkaa huomio kääntyä itseen ja jännitys nousta.
?