Ysiluokkalainen tekemässä mielestäni huonoa opiskeluvalintaa

Minkälaiset jatkokoulutusmahdollisuudet on?

Ammattikoulut on ajettu niin alas että sinne ei kannata mennä.

Ja kyllä me puututtiin valintoihin. Esim mihin järjestykseen lukiot tuli.

T. Lukion ekaluokkalaisen äiti

Anna olla, lapsi laittaa vaan entistä hanakammin vastaan. Ja voi olla että työllistyykin alalle, näin kävi myös mulle. 

Olen samaa mieltä kanssasi, jos ei selkeää kutsumusta ole jollekin amislinjalle ja lukupäätä riittää, lukio on paras. Lukiosta on niin paljon helpompaa päästä jatko-opintoihin.

Mutta nuoren oma valintahan se on. Itse varmaan aika tiukasti perustelisin, että jonkun höpötutkinnon, joka ei kiinnosta, opiskelu on turhaa. Meillä sama edessä vuoden päästä ja ainakin toistaiseksi teini on ihan kuutamolla mitä tahtoo.

Anna tehdä itse päätös, hän kun päätöksensä kanssa itse joutuu elämään. Aina voi vaihtaa suuntaa, jos myöhemmin onkin tyytymätön.

Monella vanhemmuus hieman hukassa, kuten omillani oli. Sain tehdä ihan mitä halusin, myös ammatinvalintojen suhteen. Ysiluokkalainen ei yleensä ole ihan kypsä tekemään niin kauaskantoisia suunnitelmia, joten itse olisin toivonut vanhempieni puuttuvan peliin ja ohjaavan minua järkevämmin.

No, tuloksena se, että luin vuosia alalle, joka ei työllistänyt. Muutama vuosi työttömänä ja uudelleenkoulutus edessä. Tämä olisi ehkä voitu välttää valitsemalla toisin.

Veljentyttö oli ajautua amikseen vartijankoulutukseen ihan siksi, että "kaikki kaveritkin" menivät sinne. Hänellä ei kuitenkaan ollut vielä tuolloin motivaatiota minnekään muuallekaan. Halusi vain olla tuttujen kavereitten kanssa.

Veli sai sitten taisteltua tytön lukioon. Keskiarvo hälläkin melkein 9 yläkouluaikoina, ja nyt jo reilusti yli. Lukion aikana ajatukset selkesivät ja haluaa hammaslääkäriksi. Nyt kirjoitukset edessä ja sitten toivottavasti unelma-ammattiin.

Minä olin hakoteillä tulevaisuuden suhteen, mutta sen tiesin, että lukioon en halua. Vanhoillisen ajatusmaailman omaavalle isälleni tämä oli kova pala. Valmistuin lopulta merkonomiksi kiitettävin arvosanoin ja sain työelämäkokemusta puolen vuoden ajan ulkomailta asti. Sen ansiosta työllistyin ulkomaille vuosiksi valmistuttuani.

Lukio ei olisi tarjonnut minulle samaa. Todennäköisesti olisin masentunut entisestään ja jättänyt sen kesken. On tärkeää kuunnella lasta ja antaa hänen tehdä omat valintansa. Ehdotella aina voi, mutta on tärkeää tukea lasta päätöksensä suhteen. Lapsesi on kaiken lisäksi nuori, hän ehtii tehdä virheen ja jatkaa toisissa opinnoissa vielä monia vuosia. Ei kyse ole tässä ja nyt -menetyksestä.

Kannattaahan se perustella hyvin että miksi mielestäsi lukio on parempi vaihtoehto, mutta et voi päätöstä nuoren puolesta tehdä. Minut aikoinaan pakotettiin lukioon ja motivaatio oli kyllä sen mukainenkin, kaksi vuotta rämmin ja äitini ihmetteli, kun koulumenestys laski peruskoulusta valtavasti. Lopulta hain salaa äidiltäni ammattikouluun ja sieltä valmistuin kahdessa vuodessa ilman ongelmia. Myöhemmin hakeuduin vielä ammattikorkeaan. Joskus olen miettinyt että käyn lukion loppuun, jos näyttää että ylioppilastodistuksen puuttumisesta tulee este jatkokoulutukselle, mutta toistaiseksi olen pärjännyt ilmankin. Ja niillä arvosanoilla mitä pakko opiskellessa kahmin ei kyllä haeta tai päästä yhtään minnekkään...

Mut aikoinaan pakotettiin lukioon ja olen siitä näin aikuisiällä ihan helvetin kiitollinen. Halusin parturi-kampaajaksi ja paria vuotta myöhemmin olisin jättänyt lukion kesken + mennyt opiskelemaan taideaineita. Kiitän todella äitiäni, joka piti kynsin ja hampain valkolakista kiinni. 

Ruma totuus on, että amispohjalta on vaikeampaa ponnistaa jatko-opintoihin. 

Kyllä vanhemmat saavat tuossa kohtaa vaikuttaa ja vähän potkiakin. Toiseen asteen opinnot ovat kalliita, ja se että käy häröilemässä jotain ns turhaa on ihan tyhmää. Jos tietää jonkun alan, mikä kiinnostaa, tottakai, mutta jos ei, lukio on paras.

Menee nuori sitten mihin tahansa kouluun, se on äärimmäiseen tärkeää että sitä ei jätä kesken. Sen olen työssäni nähnyt, että sen jälkeen on paljon hankalampaa päästä ja aloittaa jokin uusi ala. Siinä välissä ehtii olla jouten ja ihmetellä saako edes rahaa mistään. Alle 25-vuotias ilman ammattikoulutusta oleva saa tosissaan tehdä töitä nimittäin myös sen eteen, että hän saa työkkärin kautta harjoittelupaikan ja sitä kautta työmarkkinatuen. Työharjoittelu kun on kotona notkumista parempi, jos ne koulut ovat jääneet syystä tai toisesta kesken.

Ammattikoulussa saa olla todella hyvä, että niillä papereilla pääsee jatkamaan eteenpäin - ja tietysti samalle alalle. Jos ala onkin täysi susi valinta, on taas lähtökuopissa. Yksi vaihtoehto on kaksoistutkinnon suorittaminen eli käy lukiota ja amista samaan aikaan. Lukiota kun voi käydä lunkissa tahdissa ja amis kun on mennyt enemmän kotona tehtäviin töihin niin olisiko ylivoimaista suorittaa molempia.

Itse olisin ollut kiinnostunut opiskelemaan ammattikoulussa ja yhäkin olen ärtynyt isälleni, joka väkisin painosti lukioon. Mielestäni ammattilukio olisi antanut minulle paremman pohjan tulevaisuutta varten kuin lukio.

Kyllä mielestäni voi keskustella asiasta, mutta tosiasia on, ettei mistään alasta pysty sanomaan, mikä on työllisyystilanne vaikkapa 10 vuoden kuluttua. Voihan olla, että lapsi on vaikka huippu tuolla alalla ja vaikka perustaa joskus yrityksen.

Antaisin nuoren valita alan, vaikka tämä sitten lopettaisi kesken. Itse aikoinaan vanhempani eivät millään tavalla puuttuneet alani valintaan ja meninkin sitten amikseen ja keskeytin opintoni 1,5 vuoden kuluttua. Myöhemmin opiskelin amiksessa toisen alan ja sen jälkeen amk-tutkinnon. Joka tapauksessa olen kiitollinen, että vanhempani hyväksyivät sen, mitä halusin tehdä.

Jos ei ole kiinnostusta amikseen, niin mielestäni sinne ei kannata lähteä vain sen takia, että kaikki muutkin. Kaverit on tärkeitä, mutta pitää opetella tutustumaan myös uusiin ihmisiin. 

Niin monta on koulutustarinaa kuin on hakijoitakin. Itse kävin lukion, kauppiksen ja yliopistoa ja nyt kärvistelen pätkätöillä opettajana aina silloin tällöin - kannattiko? Aikoinani halusin kampaajaksi, mutta yläkoulun ka oli 9,2, joten lukio... Se oli sitä aikaa.

Seurasin sivusta kaverini tyttären ja äitinsä pähkäilyjä jatko-opinnoista 9. lk:n keväällä: äitinsä sanoi "...käy kampaajaksi ja jos haluat myöhemmin opiskella lisää/jotain muuta, pystyt elättämään itseäsi keikkaamalla kampaajana." Ei pöllömpi ohje minusta.  Olisiko pitänyt tehdä samoin?

Mun mielestä olet oikealla linjalla. Kaverien perässä kulkeminen on aivan vihoviimeinen virhe, tämä päätös pitää tehdä 100% "itsekkäästi" ja itseä varten. Joskus käy niin, että vanha kaveripiiri on pakko jättää kun elämä kuljettaa toisaalle - ei se mitään, uusia löytyy kyllä. Lukio nimenomaan on hyvä paikka tuolle miettimiselle, itsekin menin sinne miettimään ja sitten kolme vuotta myöhemmin yliopistoon.

Toinen juttu on sitten ammattikoulutuksen surkea nykytilanne, josta saa lehdistä lukea todella karmeita juttuja. Nykyammattikoulu vaatii opiskelijaltaan hirveän paljon oma-aloitteisuutta, koska tuntiopetuksen määrä on ajettu niin alas. Pysyyköhän kaverien perässä amikseen menneellä motivaatio yllä tuossa ympäristössä? Valitettavasti epäilen ja pahimmassa tapauksessa nuori menettää monta vuotta täysin hukkaan.

Lukioissa sentään on vielä kohtuullisen järkevä meno ja vanhaa kunnon tavoitteellista ja ohjattua luokkaopiskelua, ainakin keskimäärin.

Surkea tilanne kyllä, näin itse teoreettisena ihmisenä arvostan käytännön ammattitaitoja erittäin korkealle koska enhän itse selviäisi ilman ammattilaisia. Mutta selvästikään päättäjät eivät arvosta, koska niin heikkoon tilaan amis on viime vuosina ajettu, ainakin mediatietojen perusteella.

Ei 15-vuotias tuommoista kykene päättämään. Isosiskoni riiteli aikoinaan asiasta. Halusi ammattikouluun. Äiti käski lukioon. Sisko jätti lukion kesken. Ja lopputulos on katkera keski-ikäinen, joka selittää kaikille miten häntä ei tuettu yliopistouralle kuten minua. No daa.

Vierailija kirjoitti:

Ei 15-vuotias tuommoista kykene päättämään. Isosiskoni riiteli aikoinaan asiasta. Halusi ammattikouluun. Äiti käski lukioon. Sisko jätti lukion kesken. Ja lopputulos on katkera keski-ikäinen, joka selittää kaikille miten häntä ei tuettu yliopistouralle kuten minua. No daa.

Toimivatko mielestäsi vanhempasi oikein? Siskoasihan ei tuettu tekemään niitä asioita, jotka häntä itseään olisivat kiinnostaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei 15-vuotias tuommoista kykene päättämään. Isosiskoni riiteli aikoinaan asiasta. Halusi ammattikouluun. Äiti käski lukioon. Sisko jätti lukion kesken. Ja lopputulos on katkera keski-ikäinen, joka selittää kaikille miten häntä ei tuettu yliopistouralle kuten minua. No daa.

Toimivatko mielestäsi vanhempasi oikein? Siskoasihan ei tuettu tekemään niitä asioita, jotka häntä itseään olisivat kiinnostaneet.

Ja sieltä parturilinjaltako hän olisi mennyt yliopistoon?

Olisi käynyt lukion loppuun niin olisi päässyt opiskelemaan.