Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni ei saa ikinä perintöä ja miksi?
13.01.2019 |
Palstalla tuntuu olevan paljon tyyppejä, jotka perivät jopa kuusinumeroisia summia. Voi olla valetta ja osa onkin, mutta vain osa. Jotkut tosiaan saavat. Ei kukaan tai harva perittävän kuolemaa odottaa, mutta onhan se sellainen alitajuinen turva siellä taustalla, sitä tuskin kukaan kieltää.
Entä me, jotka emme saa mitään ja miksi näin? Kai meitäkin on, vai onko kaikkien omaiset niin vauraita, että jättävät perintöä? Itse en saanut senttiäkään, koska vanhempani olivat rappiojuoppoja. Muut perimyssuhteen sukulaiset on myös olleet sellaista köyhälistöä, että ei ole tullut koskaan sieltäkään. Asia ei ole merkinnyt minulle mitään, koska en ole muutenkaan saanut elämässäni mitään ilmaiseksi, mutta nyt, kun monien vanhemmat alkavat lähestyä vanhuutta, on osa kavereista vaivihkaa maininnut että "kai se sen keskustakolmio tulee minun murheekseni joskus" yms peiteltyä kehuskelua. Se on saanut itseni miettimään, että ei hemmetti olen todellakin köyhä. Tai no on minulla asuntolaina, mutta pankinhan se on ja vielä pitkään. Mitään säästöjä en ole pienestä palkasta onnistunut tekemään.
Mites muut köyhät ja kurjat? Onko teitä olemassa vai olenko Etelä-Suomen ainoa todellinen "perinnöttömäksi tehty"?
Kommentit (149)
Mä saan noin 75000 (verotusarvo). Kiitos isi ja äiti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Melko paljon on jo nykyään ainoita lapsia joilla perinnönsaanti alkaa olla ajankohtaista. Ainakin pääkaupunkiseudulla melkein mikä tahansa asunto ja jotain muuta omaisuutta, niin helposti menee yksittäinen perintökin kuusinumeroisiin ainoalla perillisellä puhumatttakaan kokonaisperinnöstä.
Kai mullekkin (ja sisarelle) oisi isovanhemmilta tulossa noin 30k€ kummaltakin isovanhemmalta ja isälle (ainoa lapsi) kai merkittävämpi summa ja noin 150k€ kaksio ja ihan vain peruspihejä duunareita ovat isänvanhemmat (yhteenlasketty nettoeläke noin 2500)
Ymmärrän toki, että monilapsisesta vähävaraisesta perheestä tulevia voi harmittaa ja hämmästyttää jo tuollaiset perinnöt.
En taida saada. Molemmat vanhemmat ovat vielä elossa, mutta eivät ole kovin rikkaita. Eli mitään jättiperintöä ei ole luvassa.
Luullakseni melko normaalia.
Isäni on jo kuollut, saatiin hautajaiset maksettua. Tosin epäilen, että isän omaisuus oli siirretty hänen vaimonsa nimiin, koska elivät ihan hyvätuloisten elämää ja isäkin tienasi ihan hyvin. Mutta en ollut isän kanssa läheinen, joten kai se ihan hyvä oli, että jos jotain jäi, jäi sitten hänen rakkaalleen.
Luulin viime syksyyn saakka että äidiltäkään ei jää mitään. Mutta hänen puolisonsa kuoli ja koska perunkirjoituksessa selvitetään molempien omaisuus, yllätyin kuin äidilläni olikin yli 200 000 € omaisuus, hän itse asiasta kertoi. Olin pitänyt äitiäni vähätuloisena ja elivät vaatimatonta elämää miehensä kanssa. Miehellä oli lähes saman verran ja hänen lapsensa perivät hänet. Äidillä on siis metsää, jonka on perinyt omilta vanhemmiltaan ja on ilmeisen onnituneesti tehnyt välillä puukauppoja. Toisaalta helpotti, koska jos äiti joutuu hoivakotiin tms. on mahdollisuus maksaa paremmasta hoivasta. Toivon kuitenkin, että äiti elää vielä pitkää.
Suurin ero tulee siitä onko isovanhemmat / vanhemmat asuneet vuokralla vai ovatko ostaneet oman asunnon ja lyhentäneet lainan pois, yleensä asunto on velaton eläkeiässä ja moni vanhus säästää eläkkeestäänkin esim. 500€/kk kun on kasvanut lapsena pihistämään ja säästämään. Omakin mummoni on nyt 85v. ja kun maksoin verkkopankissa laskuja hänen puolestaan niin huomasin että säästötilillä on 119.000€ ja käyttötilillä 38.000€. Eläke 1.300€/kk mutta on nyt 85v. ja päässyt laman aikana helposti melko mitättömällä syyllä työkyvyttömyyseläkkeelle melko nuorena eli 60-vuotiaana. 25v. eläkkeellä ja velaton rivitaloasunto ja näkyi tilitapahtumia katsoessani säästäneen tasaiseen tahtiin 500€/kk. Tuleehan siitä 6.000€/v. ja 25 vuodessa 150.000€. Isäni ainoana lapsena perii mummon nyt sitten aikanaan eli perii rivitalo-osakkeen ja nuo rahat ja lisäksi ne rahat mitä mummo ehtii vielä ennen kuolemaansa nyt säästää, hyvässä kunnossa vielä on ikäisekseen ja elää hyvinkin 90-vuotiaaksi eli ehtii säästää vielä 30.000€ lisää tuosta eläkkeestään, nyt iän myötä vielä entistäkin pihimmäksi tullut ja voi saada säästettyä enemmänkin vielä. Niin, eronnut jo 70-luvun alussa ja ex-aviomies eli isäni isä kuoli jo tuossa 12v. sitten, häneltä isä ei perint kuin n. 120.000€ kun vaari hyvästä eläkkeestään huolimatta oli säästänyt vain 20.000€ ja käyttänyt omaan elämiseensä eläkkeensä pääosin, tuo 20.000€ oli vain käyttötilillä jonkinlaisena puskurina yllättävien tilanteiden varalle. Vaarin talo oli melko vaatimaton ja mökki vielä vaatimattomampi eikä niistä saaanut yht. kuin n. 100.000€. Onhan se tuokin kun joku on eläkkeellä 30 vuotta ja saa eläkettä niin että kerää esim. 180.000€ säästöön siitä ihan tilille ja asunnot päälle. Mummokin oli vain pienessä S-marketissa pienellä paikkakunnalla töissä jonkinlaisena myymälävastaavana ja kouluakaan ei ollut tarvinnut käydä kuin 15-vuotiaaksi jos sitäkään ja pääsi töihin heti 15-vuotiaana jo. No onneksi nuo eläkesäästöt perii sitten jälkeläiset. Vaan pääseeköhän sitä itse oikein millekään yhteiskunnan kustantamalle eläkkeelle ja minkä ikäisenä, ei varmaan ainakaan 30 vuotta ehdi eläkepäiviä viettelemään vaikka eläisi terveellisestikin. Itse olen kaiken varalta säästänytkin osakkeisiin jotta olisi sitten eläkeikäisenä omaakin sananvaltaa omilla rahoilla elintasoon eikä vain "yhteiskunnan armoilla". Ja koulua joutui käymään ensin peruskoulu 9v, sen päälle lukio 3v ja yliopisto 6v ja armeija päälle ennen kuin pääsi töihin kunnolla. Eli 18v. koulua kun mummo pääsi jollain korkeintaan 9 vuodella. Kuka nykyään pääsisi työelämään pelkän peruskoulun jälkeen 15-vuotiaana ollen töissä eläkkeelle saakka ilman mitään työttömyysjaksoja? Tosin periihän sitä sitten itsekin vanhempieni velattoman omakotitalon joka on vielä joenrantatontilla ja lisäksi perii vanhempien osakkeet ja jotain varmaan tuosta mummonkin perinnöstä ellei vanhemmat pane sitä haisemaan. Ikänsä kunnan vuokratalossa asuneelta ei juuri perintöä jää usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuusinumeroisia summia?
Aika keskinkertainen tai pienehkökin perintö piireissä, jossa vanhemmat ovat suuten ikäluokkien hyvin koulutettuja ja työelämässä menestyneitä ihmisiä.
Tuttava sai juuri kolme miljoonaa ja rapiat. Osa on täysin realisoimatta, joten tarkka summa ei tiedossa. Turun saariston kesähuvila, Helsingin kantakaupungin perheasunto n. 160 m2 ja loppu osakesijoituksina ja ihan käteisenä.
Vanhempani erosivat aikoinaan ja minulla jää selvästi pienemmäksi. Tätä huippua eli kuusinumeroista nyt kuitenkin on tulossa.
Kyllä tuollainen on jo kohtalaisen harvinaista. Helsingin keskusta-asunnon omistaa vain marginaalinen vähemmistö kaikista suomalaisista, ja näistäkin varmasti suurimmalla osalla on enemmän kuin yksi perijä, jolloin perinnön arvosta menee kullekin perijälle vain murto-osa.
Olet oikein hyvässä asemassa itse, jos kuusinumeroisen perinnön tulet saamaan.
Ohis...pääkaupunkiseudulla jo kerrostaloyksiö maksaa miltei kuusinumeroisen summan. Helsingissä taitaa jo jokainen kerrostaloyksiö maksaa vähintään sen sijainnista riippumatta.
Tiedän, koska omistan sellaisen. Mutta suurin osa suomalaisista ei omista. Suomalaisia kun asuu muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Ja useimmilla on tosiaan enemmän kuin yksi henkilö perimässä, jolloin se kuusinumeroinen summa jää vasta yli 200 000 euron arvoisista perinnöistä.
t. Sama
Niin ja näitä asuntoja on pääkaupunkiseutu täynnä, samoin monet muutkin Suomen isommat kaupungit. Ei siis pelkästään Helsingin keskusta, josta sä saat tuolla summalla ehkä kerrostalokaksion jos sitäkään. Näkyy olevan vanhat rivitaloasunnot Hyvinkäälläkin jo parinsadantonnin molemmin puolin. Sellaisestakin tulee kahdelle perilliselle kuusinumeroinen summa per lätty.
Tarkemmin ajatellen joo, olet oikeassa! :)
Olisi mielenkiintoista tehdä tarkempi selvitys, kuinka suurelle osalle suomalaisista on jäämässä kuusinumeroinen perintö tai suurempi. Tosin sitähän ei voi tietää ennen kuin se perintö tosiasiallisesti siirtyy, koska monella tulee menemään hoitokuluihin todella isoja summia viimeisinä elinvuosina. On kuulemma älyttömän kallista, ja hinnoittelu tapahtuu sen mukaan, millaiset tulot hoidettavalla on. Eli mahdollisimman suuri osuus pyritään niistämään hoivayrityksille ennen kuin joku saa sen perintönä. (Nämä ovat kuulopuheita, itsellä ei vielä kokemusta omien vanhempien hoitomaksuista.)
Käsitykseni mukaan nomaisuutaan ei tarvitse myydä hoitomajsujen takia, mutta tilillä olevat varat ja eläkkeet tietysti menevät.
Minä ja mieheni (30v) olemme molemmat useamman lapsen tavallisesta perheestä, joista joskus kun perintöä jaetaan, ei ole mitään tulossa. Joku iittalan malja ehkä.
Me ollaan kaikki ollaan ite jouduttu tienaamaan. Itse haluan kahdelle lapselleni jotain saada säästettyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiselta en melko varmasti saa mitään, toivottavasti sen verran että kunnon hautajaiset saa.
Toiselta vähän enemmän, ehkä jopa kuusinumeroisen. Paino sanalla ehkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuusinumeroisia summia?
Aika keskinkertainen tai pienehkökin perintö piireissä, jossa vanhemmat ovat suuten ikäluokkien hyvin koulutettuja ja työelämässä menestyneitä ihmisiä.
Tuttava sai juuri kolme miljoonaa ja rapiat. Osa on täysin realisoimatta, joten tarkka summa ei tiedossa. Turun saariston kesähuvila, Helsingin kantakaupungin perheasunto n. 160 m2 ja loppu osakesijoituksina ja ihan käteisenä.
Vanhempani erosivat aikoinaan ja minulla jää selvästi pienemmäksi. Tätä huippua eli kuusinumeroista nyt kuitenkin on tulossa.
Kyllä tuollainen on jo kohtalaisen harvinaista. Helsingin keskusta-asunnon omistaa vain marginaalinen vähemmistö kaikista suomalaisista, ja näistäkin varmasti suurimmalla osalla on enemmän kuin yksi perijä, jolloin perinnön arvosta menee kullekin perijälle vain murto-osa.
Olet oikein hyvässä asemassa itse, jos kuusinumeroisen perinnön tulet saamaan.
Ohis...pääkaupunkiseudulla jo kerrostaloyksiö maksaa miltei kuusinumeroisen summan. Helsingissä taitaa jo jokainen kerrostaloyksiö maksaa vähintään sen sijainnista riippumatta.
Tiedän, koska omistan sellaisen. Mutta suurin osa suomalaisista ei omista. Suomalaisia kun asuu muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Ja useimmilla on tosiaan enemmän kuin yksi henkilö perimässä, jolloin se kuusinumeroinen summa jää vasta yli 200 000 euron arvoisista perinnöistä.
t. Sama
Niin ja näitä asuntoja on pääkaupunkiseutu täynnä, samoin monet muutkin Suomen isommat kaupungit. Ei siis pelkästään Helsingin keskusta, josta sä saat tuolla summalla ehkä kerrostalokaksion jos sitäkään. Näkyy olevan vanhat rivitaloasunnot Hyvinkäälläkin jo parinsadantonnin molemmin puolin. Sellaisestakin tulee kahdelle perilliselle kuusinumeroinen summa per lätty.
Tarkemmin ajatellen joo, olet oikeassa! :)
Olisi mielenkiintoista tehdä tarkempi selvitys, kuinka suurelle osalle suomalaisista on jäämässä kuusinumeroinen perintö tai suurempi. Tosin sitähän ei voi tietää ennen kuin se perintö tosiasiallisesti siirtyy, koska monella tulee menemään hoitokuluihin todella isoja summia viimeisinä elinvuosina. On kuulemma älyttömän kallista, ja hinnoittelu tapahtuu sen mukaan, millaiset tulot hoidettavalla on. Eli mahdollisimman suuri osuus pyritään niistämään hoivayrityksille ennen kuin joku saa sen perintönä. (Nämä ovat kuulopuheita, itsellä ei vielä kokemusta omien vanhempien hoitomaksuista.)
Käsitykseni mukaan nomaisuutaan ei tarvitse myydä hoitomajsujen takia, mutta tilillä olevat varat ja eläkkeet tietysti menevät.
Riippuu ihan missä hoitolaitoksessa on. Kunnallisessa ei pitäisi mennä kuin eläke ja siitäkin noin 250€ suojaosa henkilökohtaisiin menoihin jäätävä (en muista summaa sentilleen). Joissain pahimmissa ryöstöpaikoissa kaikki omaisuus on realisoitava ja uppoaa siihen kankkulankaivoon hoitolaitoksen omistajia rikastuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuusinumeroisia summia?
Aika keskinkertainen tai pienehkökin perintö piireissä, jossa vanhemmat ovat suuten ikäluokkien hyvin koulutettuja ja työelämässä menestyneitä ihmisiä.
Tuttava sai juuri kolme miljoonaa ja rapiat. Osa on täysin realisoimatta, joten tarkka summa ei tiedossa. Turun saariston kesähuvila, Helsingin kantakaupungin perheasunto n. 160 m2 ja loppu osakesijoituksina ja ihan käteisenä.
Vanhempani erosivat aikoinaan ja minulla jää selvästi pienemmäksi. Tätä huippua eli kuusinumeroista nyt kuitenkin on tulossa.
Kyllä tuollainen on jo kohtalaisen harvinaista. Helsingin keskusta-asunnon omistaa vain marginaalinen vähemmistö kaikista suomalaisista, ja näistäkin varmasti suurimmalla osalla on enemmän kuin yksi perijä, jolloin perinnön arvosta menee kullekin perijälle vain murto-osa.
Olet oikein hyvässä asemassa itse, jos kuusinumeroisen perinnön tulet saamaan.
Ohis...pääkaupunkiseudulla jo kerrostaloyksiö maksaa miltei kuusinumeroisen summan. Helsingissä taitaa jo jokainen kerrostaloyksiö maksaa vähintään sen sijainnista riippumatta.
Tiedän, koska omistan sellaisen. Mutta suurin osa suomalaisista ei omista. Suomalaisia kun asuu muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Ja useimmilla on tosiaan enemmän kuin yksi henkilö perimässä, jolloin se kuusinumeroinen summa jää vasta yli 200 000 euron arvoisista perinnöistä.
t. Sama
Niin ja näitä asuntoja on pääkaupunkiseutu täynnä, samoin monet muutkin Suomen isommat kaupungit. Ei siis pelkästään Helsingin keskusta, josta sä saat tuolla summalla ehkä kerrostalokaksion jos sitäkään. Näkyy olevan vanhat rivitaloasunnot Hyvinkäälläkin jo parinsadantonnin molemmin puolin. Sellaisestakin tulee kahdelle perilliselle kuusinumeroinen summa per lätty.
Tarkemmin ajatellen joo, olet oikeassa! :)
Olisi mielenkiintoista tehdä tarkempi selvitys, kuinka suurelle osalle suomalaisista on jäämässä kuusinumeroinen perintö tai suurempi. Tosin sitähän ei voi tietää ennen kuin se perintö tosiasiallisesti siirtyy, koska monella tulee menemään hoitokuluihin todella isoja summia viimeisinä elinvuosina. On kuulemma älyttömän kallista, ja hinnoittelu tapahtuu sen mukaan, millaiset tulot hoidettavalla on. Eli mahdollisimman suuri osuus pyritään niistämään hoivayrityksille ennen kuin joku saa sen perintönä. (Nämä ovat kuulopuheita, itsellä ei vielä kokemusta omien vanhempien hoitomaksuista.)
Käsitykseni mukaan nomaisuutaan ei tarvitse myydä hoitomajsujen takia, mutta tilillä olevat varat ja eläkkeet tietysti menevät.
Hoitomaksut määräytyvät tilillä olevien varojen ja eläkkeiden mukaan. Mutta sillä rahalla saat vain tietyt perusasiat. Jos haluat jotain enemmän, se on maksettava erikseen. Mun vanhempani ovat jo yhdeksänkymppisiä ja saavat kaikki palvelut kotiin paljon edullisemmin hankkimalla kaiken yksityisiltä palveluntarjoajilta kuin jos olisivat laitoksessa ja maksaisivat tarvitsemistaan palveluista tulojensa mukaan. Silloin maksaisivat enemmän ja paljon vähemmästä.
Isä kuoli jo, oli ikänsä yrittäjä joka juuri ja juuri elannon raapi mutta sentin latia ei jäänyt, päin vastoin juoksevia kuluja maksettavaksi.
Äiti on ollut ikänsä pätkätöissä ja työttömänä kunnes "pääsi" eläkeputkeen, asuu vuokralla, elää kädestä suuhun ja välillä me lapset maksetaan osa lääkekuluista tai muista ostoksista. Tulot pari euroa yli toimeentulotukirajan, sitäkin joskus haettu ja joskus äidille myönnettykin.
90-luvun lama vei avioliiton ja talouden.
Olen tyytyväinen että ei ole perintöä tulossa ja saan vähän kiksejäkin siitä että kaikki tämä, vaatimaton kylläkin, mitä minulla on on omin avuin hankittua. Ei ole ollut omaisuutta vakuudeksi, ei nimiä takaamaan. Tiedän myös että kaikesta voi joutua luopumaan hyvin nopeassa aikataulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Polarisoitunutta on...
Tosiaan jokainen velattoman yksiön omistaja Helsingin kantakaupungista on jo yleisellä mittapuulla varakas.
Meillä liepieden lähiössäkin kaksion arvo on n. 150 000 eli kuusinumeroinen luku.
Sitten joku Kajaanin perheasunto voi olla pari kymppitonnia.
Karua...
Mua säälitti niin kauheasti tätini, joka oli minulle, "ihanalle pikkulinnulle" testamentannut lapsettomana rivarinpätkän Itä-Suomesta. Toki olin kiitollinen ja rakastin häntä. Siitä sai tasan 20 000 herran vuonna 2014. Ja vero päältä...
Ihan hirveää, että on tehty elämäntyö, säästetty ja säästetty ja omaisuus pienenee kuin pyy maailmanlopun edellä.
Näinhän se on minkä tahansa sijoituksen kanssa eli aika näyttää, kasvaako sijoituksen arvo vai laskeeko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Iskän kuollessa oli tilillä sen verran, että sain ilmoituksen lehteen. Todellakin ärsyttää nää kermaperseet, joilla on koko elämänsä ollut asunnot ym ilman mitään omaa panostusta ja sitten myöhemmin vielä ne perinnöt. Ja sitä ennen työpaikat suhteilla, oli sitten kouluja käyty tai ei.
Miksi sinua ne ”kermaperseet” ärsyttävät, eihän se heidän vikansa ole? Jos jotakuta haluat syyttää, niin heidän vanhempiaan sitten. Vaikka itse en kyllä siitäkään suostu syyllistymään, vaikka lapseni näitä ”kermaperseitä” ovatkin, sillä omaisuutemme on saatu kovalla työllä ja onnistuneilla sijoituksilla.
Itse tulen ehkä perimään muuttotappioalueelta pienen asunnon ja siinä se sitten onkin, sen sijaan omat lapseni ovat saaneet asunnon opiskellessaan, työpaikat eivät ole tulleet suhteilla, sen sijaan ovat opiskelleet kunnon ammatit ja sen myötä saaneet hyvät työpaikat ja he tulevat perimään 7-numeroisen summan.
Ai jokainen heistä perii yli miljoonan? Kovat on puheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa muuhun, niin kuusinumeroinen summa perintöä tulee aika monellekin, jos vainajalla on omistusasunto kaupungissa tai muuten hyvällä paikalla sijaitseva hyväkuntoinen asunto/talo ja perillisiä 1-2.
Joo, samaan kiinnitin huomiota. 70 prosenttia suomalaisista asuu omistusasunnossa ja niistä, jotka eivät asu, suuri osa on opiskelijoita. Kuolinhetkellä omistusasujia täytyy siis olla lähemmäs 90 suomalaisista.
On tietysti paikkakuntia, joissa kerrostalo-osake, tai mummonmökki ei montaa kymppitonnia ole arvoltaan, mutta niillä seuduilla asuu aika harva suomalaisista, eikä sielläkään kaikki asunnot halpoja ole.
Mediaaninettovarallisuus kotitalouksien ikäryhmässä 65-74 -vuotiaat on kuitenkin yli 200000 euroa ja 55-64 -vuotiailla yli 175000 euroa. Koska kyseessä on mediaani, tuo tarkoittaa sitä, että joka toisen suurten ikäluokkien jäsenen perikunta saa yli 200000 euron perinnön. Jos lapsia on ollut kaksi, perintö on siis vähintäinkin 100000 euroa joka toisella suomalaisella.
Riippuu tietysti rintaperillisten määrästä, kuinka paljon on perintöosuus, mutta 75 prosentilla tuon ikäryhmän perikunnista perinnön koko yhteensä on vähintäin 80000 euroa.
Hmm
Saan varmaan 150 000€
Vaimo 200 000€
Eli vanhempien taloista puolet
Vierailija kirjoitti:
En tule koskaan saamaan mitään. Vanhempani menettivät kaiken 90-luvun lamassa ja sen seurauksena erosivat. Isä jäi työttömäksi eikä saanut enää kunnon töitä, äiti tehnyt ikänsä töitä hoitajana pienellä palkalla.
Oishan se aika kiva jos saisi jotain minkä avulla voisi omaa ja lasten elämää helpottaa mutta näillä mennään.
Se on ihmeellisintä miten nämä perijät eivät ymmärrä, kuinka toisista lähtökohdista toiset joutuvat ponnistamaan...
Mistä päättelet, etteivät ymmärrä? Kai se nyt on ihan selvää, että tasan eivät mene nallekarkit. Jonkun vanhemmat ovat juoppoja, joillakin elämänhallinta vain muuten hukassa, joillakin työttömyyttä, tai hyvin pieniä tuloja.
Henkilökohtaisesti, jos elän kauemmin kuin vanhempani, tulen saamaan iso perinnön, vaimo vielä paljon isomman. En minä sen varaan ole elämääni rakentanut. Minun puolestani saa mennä vaikka suoraan lapsilleni koko roska, en minä niitä tarvitse, eikä minulla niitä olisi oikeus tuhlatakaan, kun en ole niitä tienannutkaan. Alan itsekin olla jo vanha ukko ja omaisuuteni itse kerännyt.
Wanhalla rahalla on se kiva ominaisuus, että jos elämä oikein kunnolla potkaisee päähän, on jotain mihin turvata. Minä näen asian niin, että jos joskus ehdin perimään, pääoman tuottoa voi käyttää, mutta ei minulla ole oikeutta hassata edellisten sukupolvien työn tuottamaa pääomaa. Oman ansaitsemansa voi tietenkin pistää haisemaan, jos siltä tuntuu.
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tule koskaan saamaan mitään. Vanhempani menettivät kaiken 90-luvun lamassa ja sen seurauksena erosivat. Isä jäi työttömäksi eikä saanut enää kunnon töitä, äiti tehnyt ikänsä töitä hoitajana pienellä palkalla.
Oishan se aika kiva jos saisi jotain minkä avulla voisi omaa ja lasten elämää helpottaa mutta näillä mennään.
Se on ihmeellisintä miten nämä perijät eivät ymmärrä, kuinka toisista lähtökohdista toiset joutuvat ponnistamaan...Mistä päättelet, etteivät ymmärrä? Kai se nyt on ihan selvää, että tasan eivät mene nallekarkit. Jonkun vanhemmat ovat juoppoja, joillakin elämänhallinta vain muuten hukassa, joillakin työttömyyttä, tai hyvin pieniä tuloja.
Henkilökohtaisesti, jos elän kauemmin kuin vanhempani, tulen saamaan iso perinnön, vaimo vielä paljon isomman. En minä sen varaan ole elämääni rakentanut. Minun puolestani saa mennä vaikka suoraan lapsilleni koko roska, en minä niitä tarvitse, eikä minulla niitä olisi oikeus tuhlatakaan, kun en ole niitä tienannutkaan. Alan itsekin olla jo vanha ukko ja omaisuuteni itse kerännyt.
Wanhalla rahalla on se kiva ominaisuus, että jos elämä oikein kunnolla potkaisee päähän, on jotain mihin turvata. Minä näen asian niin, että jos joskus ehdin perimään, pääoman tuottoa voi käyttää, mutta ei minulla ole oikeutta hassata edellisten sukupolvien työn tuottamaa pääomaa. Oman ansaitsemansa voi tietenkin pistää haisemaan, jos siltä tuntuu.
Sama. Perintö siirtyy kerrytettäväksi ei tuhlattavaksi. Tuoton voi käyttää, jos on tiukkaa, mutta perusidea on kartuttaa vuorostaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-10448993
Yli 100 000 euroa periviä on alle 10%.
Pitäisikö tämä uskoa?
Helsingissä ei kuole kukaan ?
Tai jos niin ovat asuneet vuokralla tai perillisiä on lestaadioislegioonan verran .Ihmisillä on yleensä kaksi vanhempaa. Jos oletetaan et perheellä on kaksi lasta, niin pariskunnan omaisuuden pitää olla 400000 jotta yksittäiset perinnöt ovat yli 100000.
Ja se toinen vanhempiko elää ikuisesti? Vai puhuttiinko tässä ketjussa nyt yhdestä perintökerrasta? Yleensähän perintöä tulee molemmilta vanhemmilta, mutta tietenkin eri aikaan, kun harva pariskunta kuolee samaan aikaan. Mä ainakin olen puhunut ketjussa tulevasta perinnöstäni eli laskien yhteen sekä isäni että äitini aikanaan jättämän perinnön.
Siinä uutisessa, jonka tilastoa ihmeteltiin, puhuttiin yksittäisistä perinnöistä. Niistähän se perintövero määräytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi. Iskän kuollessa oli tilillä sen verran, että sain ilmoituksen lehteen. Todellakin ärsyttää nää kermaperseet, joilla on koko elämänsä ollut asunnot ym ilman mitään omaa panostusta ja sitten myöhemmin vielä ne perinnöt. Ja sitä ennen työpaikat suhteilla, oli sitten kouluja käyty tai ei.
Miksi sinua ne ”kermaperseet” ärsyttävät, eihän se heidän vikansa ole? Jos jotakuta haluat syyttää, niin heidän vanhempiaan sitten. Vaikka itse en kyllä siitäkään suostu syyllistymään, vaikka lapseni näitä ”kermaperseitä” ovatkin, sillä omaisuutemme on saatu kovalla työllä ja onnistuneilla sijoituksilla.
Itse tulen ehkä perimään muuttotappioalueelta pienen asunnon ja siinä se sitten onkin, sen sijaan omat lapseni ovat saaneet asunnon opiskellessaan, työpaikat eivät ole tulleet suhteilla, sen sijaan ovat opiskelleet kunnon ammatit ja sen myötä saaneet hyvät työpaikat ja he tulevat perimään 7-numeroisen summan.Ai jokainen heistä perii yli miljoonan? Kovat on puheet.
Jokseenkin. Eikä onneksi tarvitse maksaa perintöveroa Suomeen.
On tai ei, niin tontti on jonkin arvoinen.