Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni ei saa ikinä perintöä ja miksi?
13.01.2019 |
Palstalla tuntuu olevan paljon tyyppejä, jotka perivät jopa kuusinumeroisia summia. Voi olla valetta ja osa onkin, mutta vain osa. Jotkut tosiaan saavat. Ei kukaan tai harva perittävän kuolemaa odottaa, mutta onhan se sellainen alitajuinen turva siellä taustalla, sitä tuskin kukaan kieltää.
Entä me, jotka emme saa mitään ja miksi näin? Kai meitäkin on, vai onko kaikkien omaiset niin vauraita, että jättävät perintöä? Itse en saanut senttiäkään, koska vanhempani olivat rappiojuoppoja. Muut perimyssuhteen sukulaiset on myös olleet sellaista köyhälistöä, että ei ole tullut koskaan sieltäkään. Asia ei ole merkinnyt minulle mitään, koska en ole muutenkaan saanut elämässäni mitään ilmaiseksi, mutta nyt, kun monien vanhemmat alkavat lähestyä vanhuutta, on osa kavereista vaivihkaa maininnut että "kai se sen keskustakolmio tulee minun murheekseni joskus" yms peiteltyä kehuskelua. Se on saanut itseni miettimään, että ei hemmetti olen todellakin köyhä. Tai no on minulla asuntolaina, mutta pankinhan se on ja vielä pitkään. Mitään säästöjä en ole pienestä palkasta onnistunut tekemään.
Mites muut köyhät ja kurjat? Onko teitä olemassa vai olenko Etelä-Suomen ainoa todellinen "perinnöttömäksi tehty"?
Kommentit (149)
Äänestäkää vihreitä ja vasemmistoa niin tulevaisuudessa kukaan ei saa enää perintöä, eikä kellään ole enää muutenkaan mitään omistuksessaan vaan kaikki on kolllektisoitu ja kaikkien yhteistä. Paitsi tietysti päättäjillä ja merkkihenkilöillä, perinteisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äänestäkää vihreitä ja vasemmistoa niin tulevaisuudessa kukaan ei saa enää perintöä, eikä kellään ole enää muutenkaan mitään omistuksessaan vaan kaikki on kolllektisoitu ja kaikkien yhteistä. Paitsi tietysti päättäjillä ja merkkihenkilöillä, perinteisesti.
Suo sielä vetelä täällä; äänestäkää kokoomusta ja voitte olla varmoja, että rikkaat rikastuvat muiden köyhtyessä entisestään. Kepusta ei sit taas kukaan ota tolkkua...
Taitaa ola ihan sama ketä äänestää, jos ei ole sikamaisen rikas, kun kumminkin muroihin kusevat.
En tule saamaan mitään arvokasta, hirveän läjän turhaa roinaa vaivoikseni kyllä. Äitini oli duunari, jäi sairauseläkkeelle muutamia vuosia ennen oikeaa eläkettä. Saa nytkin enemmän rahaa kuin minä, mutta valittaa koko ajan köyhyyttä. Isäni taas kuoli köyhänä alkoholistina.
Jos olisi edes mielenterveys kunnossa että voisin tehdä itse rahaa, mutta kun ei.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani ovat tehneet keskinäisen testamentin ja kuulemma jäljellejäävä aikoo testamentata omaisuuden lapsenlapsille. Ilmeisesti vanhempani ovat sitä mieltä, että minä ja sisarukseni ansaitsevat olla se sukupolvi suvussamme, joka ainoana jää ilman perintöä. Omat ovat rahansa, onneksi itselläni on hyvät tulot ja itsemaksettu velaton asunto.
Voihan tuosta lakiosan vaatia, mutta eri asia kannattaako. Se kun on omilta lapsilta pois.
Hieman ihmettelen kuitenkin vanhempiesi ratkaisua, kun kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että hekin kuuluvat perineeseen sukupolveen. He nähtävästi katsovat oikeudekseen siirtää aiemmilta sukupolvilta saamansa omaisuuden teidän sukupolvenne ylitse ja minusta se on aika omavaltainen päätös.
Vierailija kirjoitti:
Perintöön kuuluu käytännössä vain arvottomia rakennuksia. Kuolinpesä pidettiin jakamattomana ja ne muutama tuhat, mitä isän tilille jäi, on mennyt sen ylläpitoon hautajaiskulujen jälkeen. Ei sitä kukaan osta, palokunnalle menee talo jossain vaiheessa. Vaatimaton saarimökki puretaan.
Hehheh...ei niitä vanhoja taloja edes palokunnat huoli, saastuttavat tarpeettomasti luontoa ja purkaminen maksaa kymmeniätuhansia, kun jokainen naula ja lauta on lajiteltava erikseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perin äidiltäni 1000e, kaksi lasta, ei miestä, 2000e oli yhteensä eli tonni per lärvi. Ei asuntoja. Omasta osiostani pulitin mielelläni hauta-arkun ja maksoin jäljelle jääneen vuokrankin, kun halusin yhden kuukauden tyhjentää äitini asuntoa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuusinumeroisia summia?
Aika keskinkertainen tai pienehkökin perintö piireissä, jossa vanhemmat ovat suuten ikäluokkien hyvin koulutettuja ja työelämässä menestyneitä ihmisiä.
Tuttava sai juuri kolme miljoonaa ja rapiat. Osa on täysin realisoimatta, joten tarkka summa ei tiedossa. Turun saariston kesähuvila, Helsingin kantakaupungin perheasunto n. 160 m2 ja loppu osakesijoituksina ja ihan käteisenä.
Vanhempani erosivat aikoinaan ja minulla jää selvästi pienemmäksi. Tätä huippua eli kuusinumeroista nyt kuitenkin on tulossa.
No höpölöpö, "keskikertainen tai pienehkö". Ei kyllä ole.
En tunne ketään jonka vanhemmilta olisi tulossa kuusinumeroinen summa perintöä. Puhumattakaan miljoonista ja 160m2 asunnoista. Suurin osa vääntää perusduunia koko elämänsä.
Jaa. Mieheni peri 400 000 ja kaksio on vielä tulossa Helsingistä. Kaveri peri samoja määriä. Kolleega sai ihan miljoonan. Itse olen köyhin. Ehkä 100 000 max tulossa. Liikut ilmeisesti huono-osaisten joukossa.
Ai, se onkin jo huono-osaisuutta.
Tilastojen valossa miljoonan perintöjä saavat Suomessa vai 0,1% kaikista perinnönsaajista ja yli 300.000€perintöjä saa vain 1%.
Suurin osa perinnönsaajista saa alle 20.000€.
Ei, kun suurin osa perinnöistä on alle 20000. Siinä on vissi ero siihen, mitä kukin saa vanhemmiltaan, tai yhteensä.
Katsos kun yksi lapseton täti kuolee, perintö voi pirstaloitua vaikka kuinka moneen osaan ja se laskee yksittäisten perintöjen keskiarvoa.
Todellisen tilanteen näet, kun näpyttelet sinne googleen "suomalaisten mediaanivarallisuus ikäryhmittäin". Ja kappas, tilastokeskuksen palkit kertovat totuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyse ei ole päihteistä tai vastaavasta, millaisia syitä on, että koko elinikäinen tuotto on jotain tonnin luokkaa?
Hyh, toivottavasti ei tarvitse miettiä näitä pitkään, pitkään aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jopa kuusinumeroisia summia?
Aika keskinkertainen tai pienehkökin perintö piireissä, jossa vanhemmat ovat suuten ikäluokkien hyvin koulutettuja ja työelämässä menestyneitä ihmisiä.
Tuttava sai juuri kolme miljoonaa ja rapiat. Osa on täysin realisoimatta, joten tarkka summa ei tiedossa. Turun saariston kesähuvila, Helsingin kantakaupungin perheasunto n. 160 m2 ja loppu osakesijoituksina ja ihan käteisenä.
Vanhempani erosivat aikoinaan ja minulla jää selvästi pienemmäksi. Tätä huippua eli kuusinumeroista nyt kuitenkin on tulossa.
No höpölöpö, "keskikertainen tai pienehkö". Ei kyllä ole.
En tunne ketään jonka vanhemmilta olisi tulossa kuusinumeroinen summa perintöä. Puhumattakaan miljoonista ja 160m2 asunnoista. Suurin osa vääntää perusduunia koko elämänsä.
Jaa. Mieheni peri 400 000 ja kaksio on vielä tulossa Helsingistä. Kaveri peri samoja määriä. Kolleega sai ihan miljoonan. Itse olen köyhin. Ehkä 100 000 max tulossa. Liikut ilmeisesti huono-osaisten joukossa.
Ai, se onkin jo huono-osaisuutta.
Tilastojen valossa miljoonan perintöjä saavat Suomessa vai 0,1% kaikista perinnönsaajista ja yli 300.000€perintöjä saa vain 1%.
Suurin osa perinnönsaajista saa alle 20.000€.
Ei, kun suurin osa perinnöistä on alle 20000. Siinä on vissi ero siihen, mitä kukin saa vanhemmiltaan, tai yhteensä.
Katsos kun yksi lapseton täti kuolee, perintö voi pirstaloitua vaikka kuinka moneen osaan ja se laskee yksittäisten perintöjen keskiarvoa.
Todellisen tilanteen näet, kun näpyttelet sinne googleen "suomalaisten mediaanivarallisuus ikäryhmittäin". Ja kappas, tilastokeskuksen palkit kertovat totuuden.
Tosin tilastokeskuksen palkit eivät kovin hyvin kerro montako jakajaa sille varallisuudelle on. Useimmiten varmaan 1-4
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tehdä tarkempi selvitys, kuinka suurelle osalle suomalaisista on jäämässä kuusinumeroinen perintö tai suurempi.
Jos keskimääräinen perintö on 70 000, niin niitä kuusinumeroisia on melko paljon....
Harvemmalta kai ihan nollaa jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tule perimään muuta kuin yksiön kulahtaneen irtaimiston joka on 85% kaatopaikkajätettä. Äiti on evakon tyttö, eli hänenkään kotona ei ollut yhtään mitään, ja nai nuorena miehen joka osoittautui juopoksi vaimonhakkaajaksi. Eikä äiti siitä suhteesta osannut lähteä pois (kasvoin siinä ympäristössä). Hän oli kotiäiti lasten ollessa pieniä ja muuten on tehnyt osa-aikatyötä ja pätkätöitä. Isä tienasi vähän mutta kaiken ylimääräisen juopotteli. On jo kuollut.
Minä olen onneksi saanut töitä ja tuen rahallisesti vanhaa äitiäni, joka on kohta eläkkeellä.
En tule perimään yhtään mitään. Isäni ei ole ollut mikään isä, ei tekemisissä ja muutenkin häiriintynyt. Aina jaksoi länkyttää, että saatte sentään periä asunnon kun hän kuolee (on puhunut kuolemastaan oma-aloitteisesti koko elämänsä). No, tuossa muutama vuosi sitten möi asuntonsa ja käytti rahat itseensä ja antoi meille kolmelle lapselleen 2000e per naama. Jo kahden vuoden päästä tästä on yrittänyt lainata rahaa meiltä lapsiltaan...
Äitini juo aina kun mahdollista ja pelaa pajatsoa ja veikkausta kaikilla rahoillaan, isoveljeni elättää hänet kun pistää eläkkeensä haisemaan jo ekan vuorokauden aikana siitä kun se on tilille kilahtanut. Ei todellakaan ole mitää tulossa sieltäkään.
Äidin suku on kuollut ja isän sukua en tunne. Isän isä oli kuulema joskus eläessään yrittänyt antaa meille vähän metsää ja kesämökin, mutta isäni oli ylväästi kieltäytynyt vastaanottamaan mitään (tämä silloin kun vanhempani olivat vielä naimisissa). Oli antanut nämä siskolleen. Ja myös kuulema eräs setämme oli syntymäni kunniaksi halunnut lahjoittaa minulle muutama kymmentuhat mk tililleni, mutta isäni oli vaan kuitannut, ettemme tarvitse almuja. Vaikka olivat köyhiä kun kirkon rotat.
Kyllä, olen joskus ihan suomeksi sanottuna kateellinen sellaisille ihmisille, keillä on/on ollut hyvät, normaalit vanhemmat. Rahoista ei niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saamme veljen kanssa riesoiksemme velattoman omakotitalon kunnan vuokratontilla muuttotappiokunnasta. Eli ihan tuuria sitten, että saako sen myytyä ja millä hinnalla, mutta siihen asti se sitten aiheuttaa vaan kuluja. Porukoitten tilin saldoa en tiedä, mutta ei se varmaan kovin iso ole, hautajaiskulut jne. varmaan peittää.
Duunariperheestä olen. Isoisä sotainvalidi, isoäiti oli talouden työntekijä eli viljeli ja hoiti eläimet ja sen sellaista. Toinen isoäiti oli kotiäiti, kuoli alle 50 v, isoisä juoppo. Eli ei ole vanhemmatkaan paljoa saaneet, ennakkoperintönä isoisä aikoinaan möi metsää niin sai talolainaa pienemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöön kuuluu käytännössä vain arvottomia rakennuksia. Kuolinpesä pidettiin jakamattomana ja ne muutama tuhat, mitä isän tilille jäi, on mennyt sen ylläpitoon hautajaiskulujen jälkeen. Ei sitä kukaan osta, palokunnalle menee talo jossain vaiheessa. Vaatimaton saarimökki puretaan.
Hehheh...ei niitä vanhoja taloja edes palokunnat huoli, saastuttavat tarpeettomasti luontoa ja purkaminen maksaa kymmeniätuhansia, kun jokainen naula ja lauta on lajiteltava erikseen
Juu kokemusta on ettei palokunta suostunut polttamaan rakennuksia. Ja tosiaan purkaminen maksaa paljon eikä siihen ole varaa nyt. Toistaiseksi en ole tehnyt mitään, antaa lahota paikalleen.
Kysymys oli, että kuka ei saa ikinä perintöä ja te puhutte jostain omakotitaloista?
Minä en saa oikeasti perintöä. Äidillä on lainaa, vuokravelkaa ja muita saatavia niin paljon ettei tule niistä koskaan selviämään. Isä on toimeentulotuella oleva varaton, ajoittain asunnotonkin juoppo. Että ei ole tulossa edes sitä omakotitaloa muuttotappiokunnasta vuokratontilla, on teillä kova osa kun sellaisia saatte.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli, että kuka ei saa ikinä perintöä ja te puhutte jostain omakotitaloista?
Minä en saa oikeasti perintöä. Äidillä on lainaa, vuokravelkaa ja muita saatavia niin paljon ettei tule niistä koskaan selviämään. Isä on toimeentulotuella oleva varaton, ajoittain asunnotonkin juoppo. Että ei ole tulossa edes sitä omakotitaloa muuttotappiokunnasta vuokratontilla, on teillä kova osa kun sellaisia saatte.
Näin ohiksena, se ei oikeasti ole mikään onnenpotku saada tuollainen omakotitalo. Sitä kun ei saa vuokrattua eikä varmaan helposti myytyäkään, jos alueella on vapaana myös omalla tontilla olevia taloja (kuten on todennäköistä, jos on kyse muuttotappiokunnasta). Silloin siitä "omaisuudesta" on pelkkiä kuluja, ellei sitten itse muuta ko. taloon asumaan. On tapauksia, joissa olisi paremmassa asemassa kun ei saisi yhtään mitään vs. tuollainen talo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys oli, että kuka ei saa ikinä perintöä ja te puhutte jostain omakotitaloista?
Minä en saa oikeasti perintöä. Äidillä on lainaa, vuokravelkaa ja muita saatavia niin paljon ettei tule niistä koskaan selviämään. Isä on toimeentulotuella oleva varaton, ajoittain asunnotonkin juoppo. Että ei ole tulossa edes sitä omakotitaloa muuttotappiokunnasta vuokratontilla, on teillä kova osa kun sellaisia saatte.Näin ohiksena, se ei oikeasti ole mikään onnenpotku saada tuollainen omakotitalo. Sitä kun ei saa vuokrattua eikä varmaan helposti myytyäkään, jos alueella on vapaana myös omalla tontilla olevia taloja (kuten on todennäköistä, jos on kyse muuttotappiokunnasta). Silloin siitä "omaisuudesta" on pelkkiä kuluja, ellei sitten itse muuta ko. taloon asumaan. On tapauksia, joissa olisi paremmassa asemassa kun ei saisi yhtään mitään vs. tuollainen talo.
Voiko tuollaisesta vuokratontilla sijaitsevasta perintötalosta ilmoittaa luopuvansa?
Siis kuten perinnöstä normaalisti voi halutessaan kieltäytyä?
En tule saamaan perintöä äidin kuollessa. Hän on nyt eläessään jo jakanut varallisuutensa verottajan huomaamatta sisaruksilleni ja heidän puolisoilleen ja lapsille. Kai se vähän vieläkin kirpaisee tulla täysin hylätyksi ja miten paljon vaivaa hän on tuon perimättömyyden eteen nähnyt. Oletan perinnön olleen kuusinumeroinen, mutta sitä ei siis enää ole vaan on jo jaettu rakkaiden kesken. Ja en todellakaan ala siitä ilmoittamaan minnekään saati riitelemään sisarusteni kanssa. Äitini päätös ja sillehän minä en mitään voi, ettei hän rakasta minua.
Ollaan aika köyhä suku, joten ainoaksi perinnöksi taitaa jäädä vanhempieni rintamiestalo minun ja sisarusteni kesken, mutta ompahan edes jotain.