Kuinka pettäminen paljastui?

Vaimon käytös muuttui. Oli paljon pois kotoa myös ja puhelin jokapaikassa mukana. Ihmettelin sitä, kortin kysyä mikä on. Lopulta kertoi itse, että hänellä on salasuhde.

Avioliittomne kaatui siihen, oli lapsillekin kova paikka. Kaikenlisäksi ex toi eromme jälkeen sen ukon sitten entiseen kotiimme lapsille näytille ja se ukko muutti sinne pian sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ihminen vaan on ihmiselle susi.

Pitänee paikkansa

Toiset tatuoivat sen suden ulvomaan reiteensä

Seisomaan risukasaan

No toivotaan että risukasaan paistaa aurinko siellä hän ne menninkäiset kun pimeydessä vaeltavat ja päivänsäteen on hyvä päästä turvaan jossa ei henki mene

Jokainen kantaa kruunansa arvokkudeöla myös ranteessa tulisi todellakin mitä etuoikeuksia ja vastuuta...

Valta sekä voima symboloi.

Katso tarkkaan niin ajan kanssa saatat alkaa hahmottaa todellisuuden

Petturuudesta.

Osa pahimmista soluttautuu joukkoon tullakseen yhdeksi jolloin kaikki muuttuu " transparent"-- mutta onko silloinkaan läpinäkyvyydestä mitään hyötyä kun vahinko on jo tapahtunut vihollisen ollessa lähempänä kuin arvasikaan.

Puhelimen tutkin ja sieltä selvisi. Nykypuhelimella ei välttämättä selviäisi mutta seitsemän vuotta sitten puhelimen selaimen edellistä sivua pystyi sillai osittain "vierittämään" taaksepäin niin sitten selvisi. Eli webmail:in viestit pystyin siten lukemaan.

Aavistin että jotain on tekeillä, epäilin ihastusta erääseen ihan toiseen mutta kävikin ilmi että silloinen vaimo oli ollut jo kuukauden suhteessa silloiseen parhaaseen kaveriini. Molemmat toki kielsivät aluksi kaiken..

Nyt onneksi jo eronnut ja uudessa suhteessa ollut jo useamman vuoden. Ehkä haavana jäänyt se että vieläkin jollain tavalla nousee pelko mieleen että pettääkö tämäkin mua, varsinkin kun ei asuta yhdessä jne.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta sitten tulin töistä kotiin etuajassa. Olkkarissa istui lomalla oleva avomieheni ja hänen bestiksensä. Olivat jotenkin säikähtäneen näköisiä. En sitä sen kummemmin ihmetellyt kuitenkaan. Kaveri lähti siitä sitten kotiinsa ja minä aloin siivota. Makkaria imuroidessa sängyn alta tarttui imuriin kalsarit jotka eivät olleet mieheni. Ällistyin näkyä mutta sitten välähti että niiden on oltava sen bestiksen. Olivat siis olleet sängyssä ja säikähtäneet ovella rapisteluani niin että jätkä ehti vetää jalkaan vain verkkarinsa.

Minulla ei koskaan ollut mitään aavistuksia mieheni tällaisesta puolesta. Kovat sanat siinä tuli sanottua mutta tunsin itseni ikään kuin tuplapetetyksi. Ero tuli.

- N28

Häh, mä hölmönä heti oletin että bestis on nainen. Mun miehen bestis nimittäin on nainen joka tykkää kertoa miehelleni selsifantasioistaan 🙄. Eivät ikinä oikeasti panisi mutta tää fantasiapuhekin on aika kiusallista kuunneltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös perheellinen mies kirjoitti:

Vinkkimies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sovin panotreffejä jodelissa kun mies on työmatkalla. Poistan sovelluksen aina tämän jälkeen, ja kun mies on kotona ei minulla ole koko sovellusta puhelimessani.

Suosittelen käyttämään hinge dating nimistä sovellusta.

Sen voi poistaa puhelimesta vain yhdellä klikkauksella ja se on helppo ladata takaisin,eikä se hukkaa valmiiksi tehtyä profiilisi,taikka viestejäsi lainkaan ja kaikki pysyy ja palautuu kunhan muistat käyttäjätunnuksen ja salasanan.

Jos taas haluat poistaa tilisi pysyvästi niin sekin on vain yhden napin painalluksella hoidettu.

Vilkas ja erittäin hyvä yhteisöllinen tarkoitukseen soveltuva . Suosittelen.

Itseään en tietystikään käytä jos joku moista erehtyisi kysymään. Pois sellainen minusta,olen perheellinen mies.

Miten hommat käytännössä hoidetaan? Mennää vaan jonkun vieraan luokse hommiin ja pokkana kotiin? Ei koskaan vaivaa päätä jälkikäteen? Pelkäättekö tauteja tai raskauksia? Ei tulisi itselle mieleenkään niin ihan vaan mielenkiinnosta.

Mä usein tapaan ensin lounaalla, kerron tällöin miehelle että olen näkemässä vanhaa työkaveria niin ei tule sanomista jos joku meidät näkisi. Hyvä varmistua että ei ole tekemisissä minkään sekopään kanssa. Sitten kutsun jälkiruoalle omaan kotiini, joskus hotelliin. Usein nämä treffit ei edes johda sänkyyn, miehet tuppaa pitämään itseään aika paljon paremman näköisenä kuin he ovatkaan ja pettymyksiä tulee sen suhteen usein. Aina toki kondomi käytössä, en pelkää tauteja. Pettämiskumppanit on usein itsekin perheellisiä.

Olet ällöttävä. Miten voit katsoa itseäsi peilistä! Karma tulee karma nappaa. Vaikka kaltaisillesi ei kait millään ole mitään väliä. Mikset samantien ole avoimessa suhteessa, olisit edes rehellinen itsellesi ja kumppanillesi.

Oikeasti keksin tuon päästäni. Olen joskus sinkkuna sopinut panotreffejä jodelissa, ja silloin yksi varattu jäi vakihoidokseni. Se oli ihan kätevä järjestely, hän kävi päivällä luonani ja viipyi max puoli tuntia. Ei kovin kummoinen pano mutta nuoli minulle orgasmin joka kerta.

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Tottakai voi ja niin teenkin. Mulla on esim jäsenyys toiminnalliselle salille, miehellä ei, joten täällä käyn jo yksin. Kuitenkin työssäkäyvällä on rajallisesti aikaa, joten jos jotain haluaa tehdä yhdessä, niin sitten on tyydyttävä siihen lenkkiin jossa seisoskellaan heittelemässä koiralle dummya sen sijaan, että oikeasti tulisi hengästyttyä. Lisäksi olemme pyrkineet syömään perheenä yhdessä ja en todellakaan halua alkaa värkkäämään itselle omaa juustotonta makaronilaatikkoa tai leivittämätöntä kalaa silloin kun mies on jo ruoan valmistanut.

Pointti on se, että miehet aivan liian usein antavat itsestään sinkkuna hyvin aktiivista kuvaa liikunnallisina ja reippaina, mutta tuo linja ei arjessa kestä. Sitten roudaavat yhteiseen ruokakomeroon kaikenlaisia herkkuja, joita mättävät yhteisen leffaillan aikana ja kun nainen herkemmin lihoo huonojen ravintovalintojen ja liikkumattomuuden (ja sen molempia hyödyttävän hormonaalisen ehkäisyn!) seurauksena, on miehen ihan pakko lähteä pettämään kun ei sitten ilmeisesti halua lihonutta naistaan.

Kerro mulle syy miksi minä haluaisin edes elää jatkuvaa itsekuria vaativassa ympäristössä ihmisen kanssa, joka ei jaakaan yhteisiä harrastuksia kuten aluksi väitti? Miksi mun pitää olla siinä vierellä se joka kokee painetta aikatauluttaa ja jaksaa liikuntaharrastukset perheen hoitamisen ja kuormittavan työn päälle sekä pidättäytyä ottamasta ruokapöydässä tai leffan äärellä sitä minkä joku toinen on asettanut esille, vain jotta en lakkaisi miellyttämästä herran silmää? Voisiko hän ehkä itsekin tehdä jotain valintoja asian eteen, vaikken minä niin kovin tarkka hänen miestisseistään tai hupenevista hartioista olekaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Tottakai voi ja niin teenkin. Mulla on esim jäsenyys toiminnalliselle salille, miehellä ei, joten täällä käyn jo yksin. Kuitenkin työssäkäyvällä on rajallisesti aikaa, joten jos jotain haluaa tehdä yhdessä, niin sitten on tyydyttävä siihen lenkkiin jossa seisoskellaan heittelemässä koiralle dummya sen sijaan, että oikeasti tulisi hengästyttyä. Lisäksi olemme pyrkineet syömään perheenä yhdessä ja en todellakaan halua alkaa värkkäämään itselle omaa juustotonta makaronilaatikkoa tai leivittämätöntä kalaa silloin kun mies on jo ruoan valmistanut.

Pointti on se, että miehet aivan liian usein antavat itsestään sinkkuna hyvin aktiivista kuvaa liikunnallisina ja reippaina, mutta tuo linja ei arjessa kestä. Sitten roudaavat yhteiseen ruokakomeroon kaikenlaisia herkkuja, joita mättävät yhteisen leffaillan aikana ja kun nainen herkemmin lihoo huonojen ravintovalintojen ja liikkumattomuuden (ja sen molempia hyödyttävän hormonaalisen ehkäisyn!) seurauksena, on miehen ihan pakko lähteä pettämään kun ei sitten ilmeisesti halua lihonutta naistaan.

Kerro mulle syy miksi minä haluaisin edes elää jatkuvaa itsekuria vaativassa ympäristössä ihmisen kanssa, joka ei jaakaan yhteisiä harrastuksia kuten aluksi väitti? Miksi mun pitää olla siinä vierellä se joka kokee painetta aikatauluttaa ja jaksaa liikuntaharrastukset perheen hoitamisen ja kuormittavan työn päälle sekä pidättäytyä ottamasta ruokapöydässä tai leffan äärellä sitä minkä joku toinen on asettanut esille, vain jotta en lakkaisi miellyttämästä herran silmää? Voisiko hän ehkä itsekin tehdä jotain valintoja asian eteen, vaikken minä niin kovin tarkka hänen miestisseistään tai hupenevista hartioista olekaan?

Niinpä. Oma mieskin vetää la iltana loput suklaalevystä kun minä syön 2 riviä, käy joka päivä raskaalla lounaalla ravintolassa, ostaa joka kauppareissulla patukan tai jäätelön jne. Mutta ei liho. Ihan toimistoduunissa ollaan molemmat. Aika tekopyhää alkaa sitten nipistelemään vaimon kylkiläskejä kun itsellä ei ole minkäänlaista lihomisen pelkoa ollut koskaan ihan riippumatta siitä mitä syö tai harrastaa. Veisi mieluummin sen vaimon aktiivilomalle tai salaattilounaalle, eli tinkisi aina sillon tällöin siitä omasta mukavan yltäkylläisestä laiskottelustaan, jos kerran toisen läskit niin häiritsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Tottakai voi ja niin teenkin. Mulla on esim jäsenyys toiminnalliselle salille, miehellä ei, joten täällä käyn jo yksin. Kuitenkin työssäkäyvällä on rajallisesti aikaa, joten jos jotain haluaa tehdä yhdessä, niin sitten on tyydyttävä siihen lenkkiin jossa seisoskellaan heittelemässä koiralle dummya sen sijaan, että oikeasti tulisi hengästyttyä. Lisäksi olemme pyrkineet syömään perheenä yhdessä ja en todellakaan halua alkaa värkkäämään itselle omaa juustotonta makaronilaatikkoa tai leivittämätöntä kalaa silloin kun mies on jo ruoan valmistanut.

Pointti on se, että miehet aivan liian usein antavat itsestään sinkkuna hyvin aktiivista kuvaa liikunnallisina ja reippaina, mutta tuo linja ei arjessa kestä. Sitten roudaavat yhteiseen ruokakomeroon kaikenlaisia herkkuja, joita mättävät yhteisen leffaillan aikana ja kun nainen herkemmin lihoo huonojen ravintovalintojen ja liikkumattomuuden (ja sen molempia hyödyttävän hormonaalisen ehkäisyn!) seurauksena, on miehen ihan pakko lähteä pettämään kun ei sitten ilmeisesti halua lihonutta naistaan.

Kerro mulle syy miksi minä haluaisin edes elää jatkuvaa itsekuria vaativassa ympäristössä ihmisen kanssa, joka ei jaakaan yhteisiä harrastuksia kuten aluksi väitti? Miksi mun pitää olla siinä vierellä se joka kokee painetta aikatauluttaa ja jaksaa liikuntaharrastukset perheen hoitamisen ja kuormittavan työn päälle sekä pidättäytyä ottamasta ruokapöydässä tai leffan äärellä sitä minkä joku toinen on asettanut esille, vain jotta en lakkaisi miellyttämästä herran silmää? Voisiko hän ehkä itsekin tehdä jotain valintoja asian eteen, vaikken minä niin kovin tarkka hänen miestisseistään tai hupenevista hartioista olekaan?

No herranen aika, kuka sitä kuria sinulle sitten pitää, ellet sinä itse? Se taas, että haluat aikatauluttaa teidän liikuntaharrastuksia, joihin toisella ei ole mitään kiinnostusta, on myös omassa mielessäsi.

On aika inhimillistä, että ihmiset antavat rakastumispäissään itsestään paremman kuvan kuin millaiseksi sitten pidemmän päälle arjessa osoittautuu. On kiinnostuneempi toisen harrastuksista, myös niistä, jotka eivät jaksa pidemmän päälle napata. Muutoinkin elämäntilanteet ja sitä kautta kiinnostuksen kohteet vaihtelevat. Silloin on musta ihan ok todeta, että jää sinä kotiin kattomaan netflixiä kun minä lähden tavoitteelliselle salille.

Ja ehkä asetat kysymyksen myös toisin päin: pitäisikö toisen syödä juustotonta makaroonilaatikkoa ja leivittämätöntä kalaa sen vuoksi, että sinä olet häntä lihovampaa tyyppiä?

Mutta missään nimessä sun ei tarvitse elää missään ympäristössä, missä et viihdy. Nyt vaan suoraan sanottuna vierestä vaikuttaa, että pyrit määrittelemään sen viihtyisän ympäristön aika ankeaksi ja juuri sellaiseksi, joka sulle sopii. Kun siellä ei toinen saakaan elää kuten haluaa, koska sulla ei ole itsekuria olla syömättä tai harrastamatta liikuntaa, ellei toinen siinä vieressä tee koko ajan samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Tottakai voi ja niin teenkin. Mulla on esim jäsenyys toiminnalliselle salille, miehellä ei, joten täällä käyn jo yksin. Kuitenkin työssäkäyvällä on rajallisesti aikaa, joten jos jotain haluaa tehdä yhdessä, niin sitten on tyydyttävä siihen lenkkiin jossa seisoskellaan heittelemässä koiralle dummya sen sijaan, että oikeasti tulisi hengästyttyä. Lisäksi olemme pyrkineet syömään perheenä yhdessä ja en todellakaan halua alkaa värkkäämään itselle omaa juustotonta makaronilaatikkoa tai leivittämätöntä kalaa silloin kun mies on jo ruoan valmistanut.

Pointti on se, että miehet aivan liian usein antavat itsestään sinkkuna hyvin aktiivista kuvaa liikunnallisina ja reippaina, mutta tuo linja ei arjessa kestä. Sitten roudaavat yhteiseen ruokakomeroon kaikenlaisia herkkuja, joita mättävät yhteisen leffaillan aikana ja kun nainen herkemmin lihoo huonojen ravintovalintojen ja liikkumattomuuden (ja sen molempia hyödyttävän hormonaalisen ehkäisyn!) seurauksena, on miehen ihan pakko lähteä pettämään kun ei sitten ilmeisesti halua lihonutta naistaan.

Kerro mulle syy miksi minä haluaisin edes elää jatkuvaa itsekuria vaativassa ympäristössä ihmisen kanssa, joka ei jaakaan yhteisiä harrastuksia kuten aluksi väitti? Miksi mun pitää olla siinä vierellä se joka kokee painetta aikatauluttaa ja jaksaa liikuntaharrastukset perheen hoitamisen ja kuormittavan työn päälle sekä pidättäytyä ottamasta ruokapöydässä tai leffan äärellä sitä minkä joku toinen on asettanut esille, vain jotta en lakkaisi miellyttämästä herran silmää? Voisiko hän ehkä itsekin tehdä jotain valintoja asian eteen, vaikken minä niin kovin tarkka hänen miestisseistään tai hupenevista hartioista olekaan?

Niinpä. Oma mieskin vetää la iltana loput suklaalevystä kun minä syön 2 riviä, käy joka päivä raskaalla lounaalla ravintolassa, ostaa joka kauppareissulla patukan tai jäätelön jne. Mutta ei liho. Ihan toimistoduunissa ollaan molemmat. Aika tekopyhää alkaa sitten nipistelemään vaimon kylkiläskejä kun itsellä ei ole minkäänlaista lihomisen pelkoa ollut koskaan ihan riippumatta siitä mitä syö tai harrastaa. Veisi mieluummin sen vaimon aktiivilomalle tai salaattilounaalle, eli tinkisi aina sillon tällöin siitä omasta mukavan yltäkylläisestä laiskottelustaan, jos kerran toisen läskit niin häiritsee.

Sori, mä en ymmärrä tätä asennetta ollenkaan. TIedän, että näin vanhemmiten joudun vähän katsomaan, mitä suuhuni laitan, mutta ei siihen vaikuta ollenkaan se, mitä toiset syövät. Luonnollisesti mies ja teinipojat pystyy vetämään mättöjä, joita minä en, jos lihomisesta puhutaan.

Silti pitäisin ihan vääränä, että sen vuoksi la iltana heidän pitäisi vetää salaattia. Voin myös kertoa, että ei se yksittäinen aktiiviloma tai salaattilounas auta tässä asiassa mitään, vaikka mies sinne viemiseen asiakseen ottaisi. Ihan on jokapäiväisesti pidettävä kuria siitä, mitä syö.

Toisaalta kun rukkaa ruokavalionsa suht terveelliseksi arjessa, ei se suklaan syönti sitä la leffailtana mihinkään heilauta.

Siitä ollaan samaa mieltä, että toisen läskeistä huomauttelu on tollon työtä, mutta ei  niistä läskeistä kyllä sitä toista voi mennä syyttämään, ihan itse ne on syöty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Tottakai voi ja niin teenkin. Mulla on esim jäsenyys toiminnalliselle salille, miehellä ei, joten täällä käyn jo yksin. Kuitenkin työssäkäyvällä on rajallisesti aikaa, joten jos jotain haluaa tehdä yhdessä, niin sitten on tyydyttävä siihen lenkkiin jossa seisoskellaan heittelemässä koiralle dummya sen sijaan, että oikeasti tulisi hengästyttyä. Lisäksi olemme pyrkineet syömään perheenä yhdessä ja en todellakaan halua alkaa värkkäämään itselle omaa juustotonta makaronilaatikkoa tai leivittämätöntä kalaa silloin kun mies on jo ruoan valmistanut.

Pointti on se, että miehet aivan liian usein antavat itsestään sinkkuna hyvin aktiivista kuvaa liikunnallisina ja reippaina, mutta tuo linja ei arjessa kestä. Sitten roudaavat yhteiseen ruokakomeroon kaikenlaisia herkkuja, joita mättävät yhteisen leffaillan aikana ja kun nainen herkemmin lihoo huonojen ravintovalintojen ja liikkumattomuuden (ja sen molempia hyödyttävän hormonaalisen ehkäisyn!) seurauksena, on miehen ihan pakko lähteä pettämään kun ei sitten ilmeisesti halua lihonutta naistaan.

Kerro mulle syy miksi minä haluaisin edes elää jatkuvaa itsekuria vaativassa ympäristössä ihmisen kanssa, joka ei jaakaan yhteisiä harrastuksia kuten aluksi väitti? Miksi mun pitää olla siinä vierellä se joka kokee painetta aikatauluttaa ja jaksaa liikuntaharrastukset perheen hoitamisen ja kuormittavan työn päälle sekä pidättäytyä ottamasta ruokapöydässä tai leffan äärellä sitä minkä joku toinen on asettanut esille, vain jotta en lakkaisi miellyttämästä herran silmää? Voisiko hän ehkä itsekin tehdä jotain valintoja asian eteen, vaikken minä niin kovin tarkka hänen miestisseistään tai hupenevista hartioista olekaan?

Olen eri, mutta siis mitä tämä käytännössä sun mielestä tarkoittaa? Sitäkö, että teidän talossa ei näy herkkuja leffan äärellä vaan sen sijaan lähdetään salille? Vai että herkut on ainoastaan jotain porkkanaa ja muu vapaa-aika salilla? Mitä valintoja miehen siis pitää sun puolesta tehdä, ettet liho?

Ja huomautteleeko mies sun kiloista vai onko sekin omaa keksintöäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen tapaus kertoi itse. Toisen tapauksen ulkotakin taskusta löytyi kondomeja, vaikka sellaisia ei ollut käytössä, siis meillä. Käski itse siis noukkia autonavaimet taskustaan ja puolustautui, että oli vasta aikomuksena, eli typeräkin vielä.

Kas kun ei olleet kaverin.

Sama löytö, paitsi putosivat miehen taskusta, ja sanoi että oli jossain jaettu ilmaiseksi.löytyipä

sitten myös deittiprofiilikin joka oli jäänyt kotitietokoneelle. 25 vuoden liitto karahti karille, ja jälkikäteen aloin muistella muitakin hälytysmerkkejä, jotka olin ohittanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Tottakai voi ja niin teenkin. Mulla on esim jäsenyys toiminnalliselle salille, miehellä ei, joten täällä käyn jo yksin. Kuitenkin työssäkäyvällä on rajallisesti aikaa, joten jos jotain haluaa tehdä yhdessä, niin sitten on tyydyttävä siihen lenkkiin jossa seisoskellaan heittelemässä koiralle dummya sen sijaan, että oikeasti tulisi hengästyttyä. Lisäksi olemme pyrkineet syömään perheenä yhdessä ja en todellakaan halua alkaa värkkäämään itselle omaa juustotonta makaronilaatikkoa tai leivittämätöntä kalaa silloin kun mies on jo ruoan valmistanut.

Pointti on se, että miehet aivan liian usein antavat itsestään sinkkuna hyvin aktiivista kuvaa liikunnallisina ja reippaina, mutta tuo linja ei arjessa kestä. Sitten roudaavat yhteiseen ruokakomeroon kaikenlaisia herkkuja, joita mättävät yhteisen leffaillan aikana ja kun nainen herkemmin lihoo huonojen ravintovalintojen ja liikkumattomuuden (ja sen molempia hyödyttävän hormonaalisen ehkäisyn!) seurauksena, on miehen ihan pakko lähteä pettämään kun ei sitten ilmeisesti halua lihonutta naistaan.

Kerro mulle syy miksi minä haluaisin edes elää jatkuvaa itsekuria vaativassa ympäristössä ihmisen kanssa, joka ei jaakaan yhteisiä harrastuksia kuten aluksi väitti? Miksi mun pitää olla siinä vierellä se joka kokee painetta aikatauluttaa ja jaksaa liikuntaharrastukset perheen hoitamisen ja kuormittavan työn päälle sekä pidättäytyä ottamasta ruokapöydässä tai leffan äärellä sitä minkä joku toinen on asettanut esille, vain jotta en lakkaisi miellyttämästä herran silmää? Voisiko hän ehkä itsekin tehdä jotain valintoja asian eteen, vaikken minä niin kovin tarkka hänen miestisseistään tai hupenevista hartioista olekaan?

Niinpä. Oma mieskin vetää la iltana loput suklaalevystä kun minä syön 2 riviä, käy joka päivä raskaalla lounaalla ravintolassa, ostaa joka kauppareissulla patukan tai jäätelön jne. Mutta ei liho. Ihan toimistoduunissa ollaan molemmat. Aika tekopyhää alkaa sitten nipistelemään vaimon kylkiläskejä kun itsellä ei ole minkäänlaista lihomisen pelkoa ollut koskaan ihan riippumatta siitä mitä syö tai harrastaa. Veisi mieluummin sen vaimon aktiivilomalle tai salaattilounaalle, eli tinkisi aina sillon tällöin siitä omasta mukavan yltäkylläisestä laiskottelustaan, jos kerran toisen läskit niin häiritsee.

Sori, mä en ymmärrä tätä asennetta ollenkaan. TIedän, että näin vanhemmiten joudun vähän katsomaan, mitä suuhuni laitan, mutta ei siihen vaikuta ollenkaan se, mitä toiset syövät. Luonnollisesti mies ja teinipojat pystyy vetämään mättöjä, joita minä en, jos lihomisesta puhutaan.

Silti pitäisin ihan vääränä, että sen vuoksi la iltana heidän pitäisi vetää salaattia. Voin myös kertoa, että ei se yksittäinen aktiiviloma tai salaattilounas auta tässä asiassa mitään, vaikka mies sinne viemiseen asiakseen ottaisi. Ihan on jokapäiväisesti pidettävä kuria siitä, mitä syö.

Toisaalta kun rukkaa ruokavalionsa suht terveelliseksi arjessa, ei se suklaan syönti sitä la leffailtana mihinkään heilauta.

Siitä ollaan samaa mieltä, että toisen läskeistä huomauttelu on tollon työtä, mutta ei  niistä läskeistä kyllä sitä toista voi mennä syyttämään, ihan itse ne on syöty.

Kuinka sinusta eroaa se, että yhteen mennessä kertoo olevansa seksuaalisesti kovin aktiivinen, mutta suhteen vakiinnuttua ei enää haluakaan kuin harvoin, siitä että yhteen mennessä jaetaan yhteinen intohimo liikuntaan, mutta suhteen vakiinnuttua toinen lopettaa harrastamisen lähes kokonaan?

Voihan puutteessa eläjällekin sanoa, että vedä käteen jos ei toinen halua ja ettei sinun tarvitse saada vain siksi, että muut ympärillä ovat seksuaalisesti aktiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Tottakai voi ja niin teenkin. Mulla on esim jäsenyys toiminnalliselle salille, miehellä ei, joten täällä käyn jo yksin. Kuitenkin työssäkäyvällä on rajallisesti aikaa, joten jos jotain haluaa tehdä yhdessä, niin sitten on tyydyttävä siihen lenkkiin jossa seisoskellaan heittelemässä koiralle dummya sen sijaan, että oikeasti tulisi hengästyttyä. Lisäksi olemme pyrkineet syömään perheenä yhdessä ja en todellakaan halua alkaa värkkäämään itselle omaa juustotonta makaronilaatikkoa tai leivittämätöntä kalaa silloin kun mies on jo ruoan valmistanut.

Pointti on se, että miehet aivan liian usein antavat itsestään sinkkuna hyvin aktiivista kuvaa liikunnallisina ja reippaina, mutta tuo linja ei arjessa kestä. Sitten roudaavat yhteiseen ruokakomeroon kaikenlaisia herkkuja, joita mättävät yhteisen leffaillan aikana ja kun nainen herkemmin lihoo huonojen ravintovalintojen ja liikkumattomuuden (ja sen molempia hyödyttävän hormonaalisen ehkäisyn!) seurauksena, on miehen ihan pakko lähteä pettämään kun ei sitten ilmeisesti halua lihonutta naistaan.

Kerro mulle syy miksi minä haluaisin edes elää jatkuvaa itsekuria vaativassa ympäristössä ihmisen kanssa, joka ei jaakaan yhteisiä harrastuksia kuten aluksi väitti? Miksi mun pitää olla siinä vierellä se joka kokee painetta aikatauluttaa ja jaksaa liikuntaharrastukset perheen hoitamisen ja kuormittavan työn päälle sekä pidättäytyä ottamasta ruokapöydässä tai leffan äärellä sitä minkä joku toinen on asettanut esille, vain jotta en lakkaisi miellyttämästä herran silmää? Voisiko hän ehkä itsekin tehdä jotain valintoja asian eteen, vaikken minä niin kovin tarkka hänen miestisseistään tai hupenevista hartioista olekaan?

Olen eri, mutta siis mitä tämä käytännössä sun mielestä tarkoittaa? Sitäkö, että teidän talossa ei näy herkkuja leffan äärellä vaan sen sijaan lähdetään salille? Vai että herkut on ainoastaan jotain porkkanaa ja muu vapaa-aika salilla? Mitä valintoja miehen siis pitää sun puolesta tehdä, ettet liho?

Ja huomautteleeko mies sun kiloista vai onko sekin omaa keksintöäsi?

Miten olisi kompromissi? Herkkuja juhlassa, arkena terveellinen ravinto. Ja kun on rakastuttu niiden liikuntaharrastusten parissa, niin jos vaikka jatkettaisi niitä?

Jos ainoa motivaatio liikkua ja syödä terveellisesti on ulkonäkö, eikä omansa koe niin hirveästi kärsivän vaikka repsahtaisi, niin voisiko sitä kumppanin ulkonäön säilymistä sitten vaikka käyttää motivaation lähteenä? Siis jos terveys ja fyysinen suorituskyky vielä kun ikää kertyy ei ole riittävä motivaation lähde..

Minä en ole hänen ulkonäöstään huomautellut, eikä se minua niin kiinnosta, mutta ryhdyin suhteeseen liikunnallisen miehen kanssa, koska se on ihan arjen energian ja yhteisen ajanvieton kannalta mulle tärkeä asia. Miehelle vain kumppanin ulkonäkö. Ja näitä kun lukee niin emme ole edes kovinkaan harvinainen tapaus, kummassakaan suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Tottakai voi ja niin teenkin. Mulla on esim jäsenyys toiminnalliselle salille, miehellä ei, joten täällä käyn jo yksin. Kuitenkin työssäkäyvällä on rajallisesti aikaa, joten jos jotain haluaa tehdä yhdessä, niin sitten on tyydyttävä siihen lenkkiin jossa seisoskellaan heittelemässä koiralle dummya sen sijaan, että oikeasti tulisi hengästyttyä. Lisäksi olemme pyrkineet syömään perheenä yhdessä ja en todellakaan halua alkaa värkkäämään itselle omaa juustotonta makaronilaatikkoa tai leivittämätöntä kalaa silloin kun mies on jo ruoan valmistanut.

Pointti on se, että miehet aivan liian usein antavat itsestään sinkkuna hyvin aktiivista kuvaa liikunnallisina ja reippaina, mutta tuo linja ei arjessa kestä. Sitten roudaavat yhteiseen ruokakomeroon kaikenlaisia herkkuja, joita mättävät yhteisen leffaillan aikana ja kun nainen herkemmin lihoo huonojen ravintovalintojen ja liikkumattomuuden (ja sen molempia hyödyttävän hormonaalisen ehkäisyn!) seurauksena, on miehen ihan pakko lähteä pettämään kun ei sitten ilmeisesti halua lihonutta naistaan.

Kerro mulle syy miksi minä haluaisin edes elää jatkuvaa itsekuria vaativassa ympäristössä ihmisen kanssa, joka ei jaakaan yhteisiä harrastuksia kuten aluksi väitti? Miksi mun pitää olla siinä vierellä se joka kokee painetta aikatauluttaa ja jaksaa liikuntaharrastukset perheen hoitamisen ja kuormittavan työn päälle sekä pidättäytyä ottamasta ruokapöydässä tai leffan äärellä sitä minkä joku toinen on asettanut esille, vain jotta en lakkaisi miellyttämästä herran silmää? Voisiko hän ehkä itsekin tehdä jotain valintoja asian eteen, vaikken minä niin kovin tarkka hänen miestisseistään tai hupenevista hartioista olekaan?

Niinpä. Oma mieskin vetää la iltana loput suklaalevystä kun minä syön 2 riviä, käy joka päivä raskaalla lounaalla ravintolassa, ostaa joka kauppareissulla patukan tai jäätelön jne. Mutta ei liho. Ihan toimistoduunissa ollaan molemmat. Aika tekopyhää alkaa sitten nipistelemään vaimon kylkiläskejä kun itsellä ei ole minkäänlaista lihomisen pelkoa ollut koskaan ihan riippumatta siitä mitä syö tai harrastaa. Veisi mieluummin sen vaimon aktiivilomalle tai salaattilounaalle, eli tinkisi aina sillon tällöin siitä omasta mukavan yltäkylläisestä laiskottelustaan, jos kerran toisen läskit niin häiritsee.

Sori, mä en ymmärrä tätä asennetta ollenkaan. TIedän, että näin vanhemmiten joudun vähän katsomaan, mitä suuhuni laitan, mutta ei siihen vaikuta ollenkaan se, mitä toiset syövät. Luonnollisesti mies ja teinipojat pystyy vetämään mättöjä, joita minä en, jos lihomisesta puhutaan.

Silti pitäisin ihan vääränä, että sen vuoksi la iltana heidän pitäisi vetää salaattia. Voin myös kertoa, että ei se yksittäinen aktiiviloma tai salaattilounas auta tässä asiassa mitään, vaikka mies sinne viemiseen asiakseen ottaisi. Ihan on jokapäiväisesti pidettävä kuria siitä, mitä syö.

Toisaalta kun rukkaa ruokavalionsa suht terveelliseksi arjessa, ei se suklaan syönti sitä la leffailtana mihinkään heilauta.

Siitä ollaan samaa mieltä, että toisen läskeistä huomauttelu on tollon työtä, mutta ei  niistä läskeistä kyllä sitä toista voi mennä syyttämään, ihan itse ne on syöty.

Kuinka sinusta eroaa se, että yhteen mennessä kertoo olevansa seksuaalisesti kovin aktiivinen, mutta suhteen vakiinnuttua ei enää haluakaan kuin harvoin, siitä että yhteen mennessä jaetaan yhteinen intohimo liikuntaan, mutta suhteen vakiinnuttua toinen lopettaa harrastamisen lähes kokonaan?

Voihan puutteessa eläjällekin sanoa, että vedä käteen jos ei toinen halua ja ettei sinun tarvitse saada vain siksi, että muut ympärillä ovat seksuaalisesti aktiivisia.

Eihän se eroakaan. Kyllä mä aivan hyvin tajuan, että vaikka nuorena suhteen alussa loma tarkoitti sitä, että sängystä ei nousta ollenkaan, vaan harrastetaan seksiä koko ajan, se on nyt nyt vanhemmiten ja suhteen arkistuessa muuttunut. Nykyään päästään jo nähtävyyksiäkin katsomaan ja muualle kuin lähiravintolaan nopeasti syömään.

Ja silläkään tavalla ei eroa, että siihen entiseen yhteiseen intohimoon etsitään nyt molempia tyydyttäviä (!) tapoja. Vaikkapa siten, että toinen jatkaa sitä intohimoista liikuntaa ja toisinaan osallistuu myös kevyempään liikuntaan. Sama seksissä. Joskus sitä on enemmän, joskus vähemmän, mutta pointti on, että kummallekin siitä pitää tulla hyvä mieli. Loppu itsekseen, jos niin kovasti enemmän tekee mieli kuin toisella. Mikä ongelma?

Tietysti tätä auttaa kovasti, jos ei ole ääripään ihminen, jolle asiat on kaikki/ei lähes ollenkaan tai ei ole ihminen, jolle vain oma määritelmä kelpaa hyväksi tasoksi ja tavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin hirveältä kuin tämä kuulostaa, kannattaa jokaisen naisen lähteä siitä olettamuksesta, että mies pettää. Ihan kaikki ovat siihen kykeneväisiä ja lähes kaikki haluavaisia. Toki jotkut naisetkin pettävät, mutta silloin on yleensä kyse jonkin sortin persoonallisuushäiriöstä. Tunnen yhden narsistinaisen ja hän tekee tasan mitä huvittaa. Pokaa vaikka kavereidensa miehet, jos sattuu siinä onnistumaan. Miesten kohdalla persoonallisuushäiriö löytyy yleensä niiltä, jotka harrastavat systemaattista pettämistä. Eli pettävät mahdollisimman monen kanssa, kaikissa suhteissa. Pettäjät eivät ole kaikki todellakaan mitään pahoja poikia, josta tämän taipumuksen näkisi ulospäin.

Ei, vaan lähtökohtaisesti pitää luottaa siihen toiseen. Toki kannattaa pitää silmät auki mutta tuo oletus että mies pettää johtaa vain psykoottiseen kyttäämiseen, joka lopulta ajaa miehen vieraisiin.

Normaalia ja tervepäistä ei mikään "aja vieraisiin". Jos on rakkauteen ja välittämiseen perustuva suhde, niin sairaalloista mustasukkaisuutta, epäilyjä jne. ongelmaa voi hoitaa terapialla, keskustelemalla yms. Jos siltikään ei asia etene toivottuun suuntaan, niin ei auta kuin erota.

Samoin on lihomisen kanssa. Kyllä se pitää ottaa puheeksi, jos ei seksi enää suju kumppanin laardeja vatkatessa. Jokaisen keho on oma, mutta joillekin lihavuus ei ole mieleen. Tämä täytyy ymmärtää, kun puputtaa niitä grillimättöjä. Sairaudesta ei nyt kyse, kilpirauhasongelmat ja turvottavat lääkkeet yms yms ihan eri asia.

Tuntuu hölmöltä, kun miehet kertoilee täälläkin, että muija lihoi, niin aloin olla sellaisen ihanan hoikan blondin kanssa. Parempi se sille vaimollekin on, että tehdään asia selväksi, eikä mennä itse oikeutetulla tekosyyllä vieraisiin.

Tiedätkö mikä se vasta tuntuukin hölmöltä? Näin naisena lähdin suhteeseen miehen kanssa, joka ainakin kertoi harrastavansa liikuntaa säännöllisesti. Harrastusten piti olla yhteisiä. Kävi vaan niin, että hän harrastikin liikuntaa tasan sen ihastuksen tuomalla lisäenergialla ja kun suhde vakiintui alkoi ensimmäisenä ulkoliikuntaharrastukset olemaan vastentahtoisia, sitten jäi salikin lähes kokonaan pois. Usein halutaan kyllä mukaan lenkille tai hiihtämään, mutta sitten maristaan kun vauhti on liian kova tai matka liian pitkä. Salilla tullaan viereen höpisemään jatkuvasti, että omakin treeni häiriintyy. Mies kantaa kaupasta energiatiheää ruokaa, omat ruoatkin pitäisi olla kun ruokiin mies lisää aina reilusti voita, juustoa ja kermaa. Itse olen 164 cm pitkä, mies 187. Minä lihon, mies huonommista elämäntavoistaan huolimatta ei juuri kuin kasvata vain pientä vatsamakkaraa ja miestisuja.

Jos mies tulisi mulle valittamaan lihomisestani, voitaisi minun puolesta ensinnäkin molemmat vapauttaa itsemme etsimään mieluisempaa seuraa, eli pettämään ei tarvitse lähteä. Toiseksi tarjoaisin peiliä, parissakin eri mielessä.

No mun mielestä tuo tosiaan on ihmeellistä. Miksi ei voi itse harrastaa sitä rankempaa liikuntaa ja lähteä toisinaan toisen seuraksi kevyemmälle lenkille? Näin mun mies tekee, kun tietää, että en nauti mistään hikilenkeistä verenmaku suussa mennen, kuten hän itse tekee. Siis noin voittopuolisesti harrastaa liikuntaa itsekseen ja n. 1-3 viikossa, mikä mulle riittää ihan tarpeeksi, lähtee kevyelle lenkille mun kanssa. Yleensä siis niin, että käy salilla aamulla ja lähtee sitten töitten jälkeen mun kanssa lenkille.

Sama juttu ruuan kanssa: kumpikin ostaa ja syö mitä haluaa, toki jos miehelle joskus mun ruuat, kuten rasvaiset juustot, maistuu niin siitä vaan. Kumpikin toisaalta syö myös terveellistä ruokaa, kuten kasviksia, vihanneksia, hedelmiä, rasvatonta lihaa, kanaa, kalaa, joten ei ne kaupasta kannetut juustot ja mun lisäämät voit ja kermat kumpaakaan lihota.

Eli: kun ei pyri toisen kanssa mihinkään täydelliseen symbioosiin, vaan ymmärtää, että ollaan erilaisia ja kumpikin sitten tekee sitä, mitä tahtoo ja joskus yhdessä jotain, niin ei tosiaankaan tartte katsella peiliinkään.

Tottakai voi ja niin teenkin. Mulla on esim jäsenyys toiminnalliselle salille, miehellä ei, joten täällä käyn jo yksin. Kuitenkin työssäkäyvällä on rajallisesti aikaa, joten jos jotain haluaa tehdä yhdessä, niin sitten on tyydyttävä siihen lenkkiin jossa seisoskellaan heittelemässä koiralle dummya sen sijaan, että oikeasti tulisi hengästyttyä. Lisäksi olemme pyrkineet syömään perheenä yhdessä ja en todellakaan halua alkaa värkkäämään itselle omaa juustotonta makaronilaatikkoa tai leivittämätöntä kalaa silloin kun mies on jo ruoan valmistanut.

Pointti on se, että miehet aivan liian usein antavat itsestään sinkkuna hyvin aktiivista kuvaa liikunnallisina ja reippaina, mutta tuo linja ei arjessa kestä. Sitten roudaavat yhteiseen ruokakomeroon kaikenlaisia herkkuja, joita mättävät yhteisen leffaillan aikana ja kun nainen herkemmin lihoo huonojen ravintovalintojen ja liikkumattomuuden (ja sen molempia hyödyttävän hormonaalisen ehkäisyn!) seurauksena, on miehen ihan pakko lähteä pettämään kun ei sitten ilmeisesti halua lihonutta naistaan.

Kerro mulle syy miksi minä haluaisin edes elää jatkuvaa itsekuria vaativassa ympäristössä ihmisen kanssa, joka ei jaakaan yhteisiä harrastuksia kuten aluksi väitti? Miksi mun pitää olla siinä vierellä se joka kokee painetta aikatauluttaa ja jaksaa liikuntaharrastukset perheen hoitamisen ja kuormittavan työn päälle sekä pidättäytyä ottamasta ruokapöydässä tai leffan äärellä sitä minkä joku toinen on asettanut esille, vain jotta en lakkaisi miellyttämästä herran silmää? Voisiko hän ehkä itsekin tehdä jotain valintoja asian eteen, vaikken minä niin kovin tarkka hänen miestisseistään tai hupenevista hartioista olekaan?

No herranen aika, kuka sitä kuria sinulle sitten pitää, ellet sinä itse? Se taas, että haluat aikatauluttaa teidän liikuntaharrastuksia, joihin toisella ei ole mitään kiinnostusta, on myös omassa mielessäsi.

On aika inhimillistä, että ihmiset antavat rakastumispäissään itsestään paremman kuvan kuin millaiseksi sitten pidemmän päälle arjessa osoittautuu. On kiinnostuneempi toisen harrastuksista, myös niistä, jotka eivät jaksa pidemmän päälle napata. Muutoinkin elämäntilanteet ja sitä kautta kiinnostuksen kohteet vaihtelevat. Silloin on musta ihan ok todeta, että jää sinä kotiin kattomaan netflixiä kun minä lähden tavoitteelliselle salille.

Ja ehkä asetat kysymyksen myös toisin päin: pitäisikö toisen syödä juustotonta makaroonilaatikkoa ja leivittämätöntä kalaa sen vuoksi, että sinä olet häntä lihovampaa tyyppiä?

Mutta missään nimessä sun ei tarvitse elää missään ympäristössä, missä et viihdy. Nyt vaan suoraan sanottuna vierestä vaikuttaa, että pyrit määrittelemään sen viihtyisän ympäristön aika ankeaksi ja juuri sellaiseksi, joka sulle sopii. Kun siellä ei toinen saakaan elää kuten haluaa, koska sulla ei ole itsekuria olla syömättä tai harrastamatta liikuntaa, ellei toinen siinä vieressä tee koko ajan samaa.

Ankeaksi? Ai liikunnan harrastaminen on ankeaa?

No selvisi ainakin, että miehet harrastavat liikuntaa ainoastaan ulkonäkösyistä ja kun miehille ei yleisesti ne kilot niin kerry liikkumattomuudestakaan niin mitäpä sitä sitten enää jatkamaan kun sinkkupäivät on takana. Lihominen on se ainoa no-no, se että lihakset nääpistyy ja ryhti heikkenee, puhumattakaan toimintakyvystä, se ei ole riittävä syy harrastaa liikuntaa. Kunhan ei vain liho.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös perheellinen mies kirjoitti:

Vinkkimies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sovin panotreffejä jodelissa kun mies on työmatkalla. Poistan sovelluksen aina tämän jälkeen, ja kun mies on kotona ei minulla ole koko sovellusta puhelimessani.

Suosittelen käyttämään hinge dating nimistä sovellusta.

Sen voi poistaa puhelimesta vain yhdellä klikkauksella ja se on helppo ladata takaisin,eikä se hukkaa valmiiksi tehtyä profiilisi,taikka viestejäsi lainkaan ja kaikki pysyy ja palautuu kunhan muistat käyttäjätunnuksen ja salasanan.

Jos taas haluat poistaa tilisi pysyvästi niin sekin on vain yhden napin painalluksella hoidettu.

Vilkas ja erittäin hyvä yhteisöllinen tarkoitukseen soveltuva . Suosittelen.

Itseään en tietystikään käytä jos joku moista erehtyisi kysymään. Pois sellainen minusta,olen perheellinen mies.

Miten hommat käytännössä hoidetaan? Mennää vaan jonkun vieraan luokse hommiin ja pokkana kotiin? Ei koskaan vaivaa päätä jälkikäteen? Pelkäättekö tauteja tai raskauksia? Ei tulisi itselle mieleenkään niin ihan vaan mielenkiinnosta.

Mä usein tapaan ensin lounaalla, kerron tällöin miehelle että olen näkemässä vanhaa työkaveria niin ei tule sanomista jos joku meidät näkisi. Hyvä varmistua että ei ole tekemisissä minkään sekopään kanssa. Sitten kutsun jälkiruoalle omaan kotiini, joskus hotelliin. Usein nämä treffit ei edes johda sänkyyn, miehet tuppaa pitämään itseään aika paljon paremman näköisenä kuin he ovatkaan ja pettymyksiä tulee sen suhteen usein. Aina toki kondomi käytössä, en pelkää tauteja. Pettämiskumppanit on usein itsekin perheellisiä.

Olet ällöttävä. Miten voit katsoa itseäsi peilistä! Karma tulee karma nappaa. Vaikka kaltaisillesi ei kait millään ole mitään väliä. Mikset samantien ole avoimessa suhteessa, olisit edes rehellinen itsellesi ja kumppanillesi.

Oikeasti keksin tuon päästäni. Olen joskus sinkkuna sopinut panotreffejä jodelissa, ja silloin yksi varattu jäi vakihoidokseni. Se oli ihan kätevä järjestely, hän kävi päivällä luonani ja viipyi max puoli tuntia. Ei kovin kummoinen pano mutta nuoli minulle orgasmin joka kerta.

Persoonallisuushäiriöinen lehmä sä olet joka tapauksessa.