Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Näitä ei tapahdu vahingossa. AINA on se alku trigger, jonka jälkeen SINÄ ITSE teet aivoissa, ei munassa/ pildessä, päätöksiä pettämisen jatkumisen mahdollistamiseksi. SIIS SINÄ ITSE. Ja aivan tasan sinä.

Kun elää rehellisesti, ei tarvi selvitellä sotkuja. So simple!

Mutta, ongelma onkin se, jos olet pettäjäpersoona eli tutkimusten mukaan usein narsismiin tai psykopatiaan taipuvainen, ET KYKENE YMMÄRTÄMÄÄN MUIDEN KÄRSIMYSTÄ pettämisen seurausten vuoksi.

Lue kehitys - ja persoonallisuuspsykologiaa, ymmärrät paremmin millainen pettäjän persoonallisuus on.

Höpsistä. Moni ihminen ajautuu huonoon tilanteeseen yhden kerran elämässään, ei se ole mikään pettäjäpersoonallisuus. Ihan oikeasti, hae apua tuohon pahaan oloosi. Tk:sta voi aloittaa.

Höpistä sulle, vedä tantta se pää pois perseestä ja tunnusta olevas pettäjäpaska

Tuollainen katkeruus ja ahdistus on varmasti raskasta. Apua on kuitenkin tarjolla.

https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/miten-hakea-apua-mielenterve…

Tuosta voit aloittaa

Aloita sinä, kun niin puolustelet täytenä totena pettäjiä. Helvetti annat täälläkin nuorille aivan sairasta mielikuvaa siitä, miten parisuhteessa tulee toimia. Sinä sitä apua tarvitset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Näitä ei tapahdu vahingossa. AINA on se alku trigger, jonka jälkeen SINÄ ITSE teet aivoissa, ei munassa/ pildessä, päätöksiä pettämisen jatkumisen mahdollistamiseksi. SIIS SINÄ ITSE. Ja aivan tasan sinä.

Kun elää rehellisesti, ei tarvi selvitellä sotkuja. So simple!

Mutta, ongelma onkin se, jos olet pettäjäpersoona eli tutkimusten mukaan usein narsismiin tai psykopatiaan taipuvainen, ET KYKENE YMMÄRTÄMÄÄN MUIDEN KÄRSIMYSTÄ pettämisen seurausten vuoksi.

Lue kehitys - ja persoonallisuuspsykologiaa, ymmärrät paremmin millainen pettäjän persoonallisuus on.

Hei luepa itse! Sellaista ei ole olemassakaan kuin pettäjäpersoona, ei vaikka yrität saada kirjoituksellesi uskottavuutta hienoilla termeillä. Eikä stereotypistä uskotonta, paitsi, että hän nainen, tai mies, tai muusu; hän on keski-ikäinen, tai vanha, tai monesti teini; hän on maalainen, paitsi silloin kun on kaupunkilainen; hän pettää usein, tosin useammin vain kerran elämässään jne.

https://www.hs.fi/elama/art-2000005086419.html

-sivusta

Ja sä yrität sössöttää jotain hesarin juttujen tasoista hyvesignaalia pettäjien puolesta! Haistapa paska!

M46

Ihme juttu jos sulla on tullut rakkaudessa lunta tupaan. Noin viehättävällä persoonalla.

Kun toisille ollaan lyömässä persoonallisuushäiriön leimaa, niin todistustaakka taitaa olla lyöjällä. Ihan vapaasti saat linkata mieleistäsi tutkimusnäyttöä sen väitteen tueksi, että uskottomuuteen sortunut on "kehitys -ja personaallisuuspsykologisen" tutkimuksen mukaan "pettäjäpersoona" eli psykopatiaan ja narsismiin "taipuvainen". Väite vesittyy jo siinä kun narsismiin on vaihtelevin astein taipuvainen meistä jokainen ja psykopatia on puolestaan erittäin harvinaista. Uskoton on kuitenkin meistä joka toinen vähintään kerran elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Näitä ei tapahdu vahingossa. AINA on se alku trigger, jonka jälkeen SINÄ ITSE teet aivoissa, ei munassa/ pildessä, päätöksiä pettämisen jatkumisen mahdollistamiseksi. SIIS SINÄ ITSE. Ja aivan tasan sinä.

Kun elää rehellisesti, ei tarvi selvitellä sotkuja. So simple!

Mutta, ongelma onkin se, jos olet pettäjäpersoona eli tutkimusten mukaan usein narsismiin tai psykopatiaan taipuvainen, ET KYKENE YMMÄRTÄMÄÄN MUIDEN KÄRSIMYSTÄ pettämisen seurausten vuoksi.

Lue kehitys - ja persoonallisuuspsykologiaa, ymmärrät paremmin millainen pettäjän persoonallisuus on.

Höpsistä. Moni ihminen ajautuu huonoon tilanteeseen yhden kerran elämässään, ei se ole mikään pettäjäpersoonallisuus. Ihan oikeasti, hae apua tuohon pahaan oloosi. Tk:sta voi aloittaa.

Ajautuu, niinku sattumalta vaan se mulkku sinne pilluun luiskahtaa ku oli sadekeli? Hah hah, on sulla jutut.

Niin meinaat että ei ole yhtäkään sekuntia, minuuttia, tuntia, päivää, vuorokautta, viikkoa, kuukautta jne. ettei voisi miettiä, että miten estäisin toisen ihmisen pettämisen?? Ei tuu mielen viereenkään, että jätänpä tekemättä, ettei perhe hajoa, työpaikalla mene hommat sekaisin jne??

ÄLÄ SELITÄ! Muka aikuinen ihminen.

Jos et itsesi vuoksi hae apua, niin ajattele edes niitä lapsiasi. Heillä on oikeus mieleltään terveeseen kasvuympäristöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Se on katsos pelottavaa, kun omat illuusiot särkyy, ja tulee olo että maailma ei ehkä aina pyörikään juuri niin kuin itse sen haluaisi pyörivän. Sitä yritetään saada pois esiintymällä henkilönä joka aina toimii täydellisesti tilanteissa, vaikka jo kilometrin päästä kaikki elämästä vähän enemmän ymmärtävät näkevät että tuolla tavalla ei edes pysty toimimaan. Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä.

Itse jouduin kärvistelemään miehen omistamassa asunnossa sen aikaa että sain oman asunnon. Tätä kesti 2 kuukautta. En voinut lähteä kylmään talveen tavaroideni kanssa, mutta tätähän ei tällainen todellisuudesta itsensä vieraannuttanut yksilö kykene ymmärtämään.

Kävin kaverini sängyssä udeaan kertaan, vaikka exmies uhkasikin tabbaa sekä minut että sen rakastajan, jos saisi edes vihiä että moista on tapahtunut.

"Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä." Mitä tämä edes tarkoittaa? Kuka niitä pettämislupia edes myöntää tai evää? Kai se nyt lähtökohtaisesti menee niin, että ainut henkilö joka voi päättää "saako" pettää vai ei on se petettävä kumppani itse. Jos ei avoimesta suhteesta ole sovittu niin silloin ei saa pettää. Vai onko tämä muka joku yleinen huutoäänestys? Jos suurin osa ulkopuolisista on sitä mieltä, että sakset auki vaan ja se on sille sialle oikein, niin silloin "saa" pettää?

Joskus elämäntilanne on sellainen ettei voi lähteä suhteesta heti. Pitäisi kyetä ymmärtämään tämä ensin. Sen jälkeen kun sen on ymmärtänyt, niin on jo helpompi ymmärtää miksi joku haluaa elää omaa elämäänsä myös sen ajan kun vielä on toisen kanssa yhdessä. Ihminen tekee itse oat ratkaisunsa, ja ne voivat olal hänelle täysin oikeita, vaikka sinun mielestäsi näin ei olisi.

Tässä taisi mennä pointti viuhuen ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Se on katsos pelottavaa, kun omat illuusiot särkyy, ja tulee olo että maailma ei ehkä aina pyörikään juuri niin kuin itse sen haluaisi pyörivän. Sitä yritetään saada pois esiintymällä henkilönä joka aina toimii täydellisesti tilanteissa, vaikka jo kilometrin päästä kaikki elämästä vähän enemmän ymmärtävät näkevät että tuolla tavalla ei edes pysty toimimaan. Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä.

Itse jouduin kärvistelemään miehen omistamassa asunnossa sen aikaa että sain oman asunnon. Tätä kesti 2 kuukautta. En voinut lähteä kylmään talveen tavaroideni kanssa, mutta tätähän ei tällainen todellisuudesta itsensä vieraannuttanut yksilö kykene ymmärtämään.

Kävin kaverini sängyssä udeaan kertaan, vaikka exmies uhkasikin tabbaa sekä minut että sen rakastajan, jos saisi edes vihiä että moista on tapahtunut.

"Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä." Mitä tämä edes tarkoittaa? Kuka niitä pettämislupia edes myöntää tai evää? Kai se nyt lähtökohtaisesti menee niin, että ainut henkilö joka voi päättää "saako" pettää vai ei on se petettävä kumppani itse. Jos ei avoimesta suhteesta ole sovittu niin silloin ei saa pettää. Vai onko tämä muka joku yleinen huutoäänestys? Jos suurin osa ulkopuolisista on sitä mieltä, että sakset auki vaan ja se on sille sialle oikein, niin silloin "saa" pettää?

Joskus elämäntilanne on sellainen ettei voi lähteä suhteesta heti. Pitäisi kyetä ymmärtämään tämä ensin. Sen jälkeen kun sen on ymmärtänyt, niin on jo helpompi ymmärtää miksi joku haluaa elää omaa elämäänsä myös sen ajan kun vielä on toisen kanssa yhdessä. Ihminen tekee itse oat ratkaisunsa, ja ne voivat olal hänelle täysin oikeita, vaikka sinun mielestäsi näin ei olisi.

Pettäminen ei ole koskaan terveen ihmisen ratkaisu, olkoon ero tulossa tai ei.

Ensin erotaan, sitten on sama mitä kukin tekee, kun ei petä sinkkunakaan ketään.

Rehellistä ja suoraselkäistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämäkin on aika huvittava ilmiö, että epämiellyttävät mielipiteet täytyy aina kuitata täydellistä pumpulielämää eläneiden haihatuksina. Ei pystytä jostain syystä hyväksymään, että myös ihan tavallista elämää kolhuineen ja vaikeuksineen elänyt ihminen voi vaan yksinkertaisesti nähdä jonkun asian eri tavoin kuin itse.

Ei se ettei joku ymmärrä jotain asiaa ole mikään epämiellyttävä mielipide. Se on ihan vain ymmärtämättömyyttä ja sitä ettei ole elämänkokemusta tai käsityskykyä vielä tarpeeksi asian käsittelyyn useammalta kantilta. Myös trolleus on mahdollinen.

Sinä itse käännät erilaisen mielipiteen ymmärtämättömyydeksi. Sinulla on se ainut oikea mielipide, ja jos joku ajattelee toisin, niin ainut mahdollinen selitys on se ettei se vaan tajuu mitään.

Jos ymmärtää elämästä muutakin kuin oman näkökulmansa, niin ei ole tarvetta jatkuvalle "ihmettelylle" joka asiaan. Se että koko ajan vain ihmettelee muiden elämää ei ole mielipide, vaan ihmettelijän omaa kyvyttömyyttä ymmärtää elämää. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Näitä ei tapahdu vahingossa. AINA on se alku trigger, jonka jälkeen SINÄ ITSE teet aivoissa, ei munassa/ pildessä, päätöksiä pettämisen jatkumisen mahdollistamiseksi. SIIS SINÄ ITSE. Ja aivan tasan sinä.

Kun elää rehellisesti, ei tarvi selvitellä sotkuja. So simple!

Mutta, ongelma onkin se, jos olet pettäjäpersoona eli tutkimusten mukaan usein narsismiin tai psykopatiaan taipuvainen, ET KYKENE YMMÄRTÄMÄÄN MUIDEN KÄRSIMYSTÄ pettämisen seurausten vuoksi.

Lue kehitys - ja persoonallisuuspsykologiaa, ymmärrät paremmin millainen pettäjän persoonallisuus on.

Höpsistä. Moni ihminen ajautuu huonoon tilanteeseen yhden kerran elämässään, ei se ole mikään pettäjäpersoonallisuus. Ihan oikeasti, hae apua tuohon pahaan oloosi. Tk:sta voi aloittaa.

Höpistä sulle, vedä tantta se pää pois perseestä ja tunnusta olevas pettäjäpaska

Tuollainen katkeruus ja ahdistus on varmasti raskasta. Apua on kuitenkin tarjolla.

https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/miten-hakea-apua-mielenterve…

Tuosta voit aloittaa

Aloita sinä, kun niin puolustelet täytenä totena pettäjiä. Helvetti annat täälläkin nuorille aivan sairasta mielikuvaa siitä, miten parisuhteessa tulee toimia. Sinä sitä apua tarvitset.

Ota nyt vain yhteyttä tuonne, sivuston pitäisi olla juuri tuollaisia sinun tilanteitasi varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Se on katsos pelottavaa, kun omat illuusiot särkyy, ja tulee olo että maailma ei ehkä aina pyörikään juuri niin kuin itse sen haluaisi pyörivän. Sitä yritetään saada pois esiintymällä henkilönä joka aina toimii täydellisesti tilanteissa, vaikka jo kilometrin päästä kaikki elämästä vähän enemmän ymmärtävät näkevät että tuolla tavalla ei edes pysty toimimaan. Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä.

Itse jouduin kärvistelemään miehen omistamassa asunnossa sen aikaa että sain oman asunnon. Tätä kesti 2 kuukautta. En voinut lähteä kylmään talveen tavaroideni kanssa, mutta tätähän ei tällainen todellisuudesta itsensä vieraannuttanut yksilö kykene ymmärtämään.

Kävin kaverini sängyssä udeaan kertaan, vaikka exmies uhkasikin tabbaa sekä minut että sen rakastajan, jos saisi edes vihiä että moista on tapahtunut.

"Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä." Mitä tämä edes tarkoittaa? Kuka niitä pettämislupia edes myöntää tai evää? Kai se nyt lähtökohtaisesti menee niin, että ainut henkilö joka voi päättää "saako" pettää vai ei on se petettävä kumppani itse. Jos ei avoimesta suhteesta ole sovittu niin silloin ei saa pettää. Vai onko tämä muka joku yleinen huutoäänestys? Jos suurin osa ulkopuolisista on sitä mieltä, että sakset auki vaan ja se on sille sialle oikein, niin silloin "saa" pettää?

Joskus elämäntilanne on sellainen ettei voi lähteä suhteesta heti. Pitäisi kyetä ymmärtämään tämä ensin. Sen jälkeen kun sen on ymmärtänyt, niin on jo helpompi ymmärtää miksi joku haluaa elää omaa elämäänsä myös sen ajan kun vielä on toisen kanssa yhdessä. Ihminen tekee itse oat ratkaisunsa, ja ne voivat olal hänelle täysin oikeita, vaikka sinun mielestäsi näin ei olisi.

Tässä taisi mennä pointti viuhuen ohi.

Niin sinulta taisikin mennä ohi, huomasin sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Se on katsos pelottavaa, kun omat illuusiot särkyy, ja tulee olo että maailma ei ehkä aina pyörikään juuri niin kuin itse sen haluaisi pyörivän. Sitä yritetään saada pois esiintymällä henkilönä joka aina toimii täydellisesti tilanteissa, vaikka jo kilometrin päästä kaikki elämästä vähän enemmän ymmärtävät näkevät että tuolla tavalla ei edes pysty toimimaan. Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä.

Itse jouduin kärvistelemään miehen omistamassa asunnossa sen aikaa että sain oman asunnon. Tätä kesti 2 kuukautta. En voinut lähteä kylmään talveen tavaroideni kanssa, mutta tätähän ei tällainen todellisuudesta itsensä vieraannuttanut yksilö kykene ymmärtämään.

Kävin kaverini sängyssä udeaan kertaan, vaikka exmies uhkasikin tabbaa sekä minut että sen rakastajan, jos saisi edes vihiä että moista on tapahtunut.

"Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä." Mitä tämä edes tarkoittaa? Kuka niitä pettämislupia edes myöntää tai evää? Kai se nyt lähtökohtaisesti menee niin, että ainut henkilö joka voi päättää "saako" pettää vai ei on se petettävä kumppani itse. Jos ei avoimesta suhteesta ole sovittu niin silloin ei saa pettää. Vai onko tämä muka joku yleinen huutoäänestys? Jos suurin osa ulkopuolisista on sitä mieltä, että sakset auki vaan ja se on sille sialle oikein, niin silloin "saa" pettää?

Joskus elämäntilanne on sellainen ettei voi lähteä suhteesta heti. Pitäisi kyetä ymmärtämään tämä ensin. Sen jälkeen kun sen on ymmärtänyt, niin on jo helpompi ymmärtää miksi joku haluaa elää omaa elämäänsä myös sen ajan kun vielä on toisen kanssa yhdessä. Ihminen tekee itse oat ratkaisunsa, ja ne voivat olal hänelle täysin oikeita, vaikka sinun mielestäsi näin ei olisi.

Pettäminen ei ole koskaan terveen ihmisen ratkaisu, olkoon ero tulossa tai ei.

Ensin erotaan, sitten on sama mitä kukin tekee, kun ei petä sinkkunakaan ketään.

Rehellistä ja suoraselkäistä!

Tämä on vain sinun henkilökohtainen näkemyksesi. Muilla on erilaiset näkemykset, ja ne ovat heidän kohdaltaan valideja. Sinä saat toki olla ja elää niin kuin itse haluat, mutta tervettä se ei sinusta tee, eikä muista sairaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Narsku siellä huutelee! Oot varmaan tajunnut sen? Jos et, niin nyt tajuat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Narsku siellä huutelee! Oot varmaan tajunnut sen? Jos et, niin nyt tajuat.

Hae apua tuohon pahaan oloosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Se on katsos pelottavaa, kun omat illuusiot särkyy, ja tulee olo että maailma ei ehkä aina pyörikään juuri niin kuin itse sen haluaisi pyörivän. Sitä yritetään saada pois esiintymällä henkilönä joka aina toimii täydellisesti tilanteissa, vaikka jo kilometrin päästä kaikki elämästä vähän enemmän ymmärtävät näkevät että tuolla tavalla ei edes pysty toimimaan. Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä.

Itse jouduin kärvistelemään miehen omistamassa asunnossa sen aikaa että sain oman asunnon. Tätä kesti 2 kuukautta. En voinut lähteä kylmään talveen tavaroideni kanssa, mutta tätähän ei tällainen todellisuudesta itsensä vieraannuttanut yksilö kykene ymmärtämään.

Kävin kaverini sängyssä udeaan kertaan, vaikka exmies uhkasikin tabbaa sekä minut että sen rakastajan, jos saisi edes vihiä että moista on tapahtunut.

"Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä." Mitä tämä edes tarkoittaa? Kuka niitä pettämislupia edes myöntää tai evää? Kai se nyt lähtökohtaisesti menee niin, että ainut henkilö joka voi päättää "saako" pettää vai ei on se petettävä kumppani itse. Jos ei avoimesta suhteesta ole sovittu niin silloin ei saa pettää. Vai onko tämä muka joku yleinen huutoäänestys? Jos suurin osa ulkopuolisista on sitä mieltä, että sakset auki vaan ja se on sille sialle oikein, niin silloin "saa" pettää?

Joskus elämäntilanne on sellainen ettei voi lähteä suhteesta heti. Pitäisi kyetä ymmärtämään tämä ensin. Sen jälkeen kun sen on ymmärtänyt, niin on jo helpompi ymmärtää miksi joku haluaa elää omaa elämäänsä myös sen ajan kun vielä on toisen kanssa yhdessä. Ihminen tekee itse oat ratkaisunsa, ja ne voivat olal hänelle täysin oikeita, vaikka sinun mielestäsi näin ei olisi.

Pettäminen ei ole koskaan terveen ihmisen ratkaisu, olkoon ero tulossa tai ei.

Ensin erotaan, sitten on sama mitä kukin tekee, kun ei petä sinkkunakaan ketään.

Rehellistä ja suoraselkäistä!

Tämä on vain sinun henkilökohtainen näkemyksesi. Muilla on erilaiset näkemykset, ja ne ovat heidän kohdaltaan valideja. Sinä saat toki olla ja elää niin kuin itse haluat, mutta tervettä se ei sinusta tee, eikä muista sairaita.

Niin, narsistinen ihmien ei ymmärrä tunnetasolla sitö, että terveet näkevöt sun sairauden ja sun läpi. Siksi narskut on aina tyynen puunaamana puolustelemassa näissä ketjuissa pettämistään ja muiden vahingoittamista. Sinänsä odotettua, mutta traagista, narskun elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Juuri näin. Aivan kuten vankilatkin ovat täynnä syyttömiä ihmisiä, ovat kaikki petetyt virheettömiä suhteissaan ja puhtaita rakkaudessaan. Mutta mites sitten suu pannaan kun petetty onki itse syyllistynyt aiemmin elämässään tähän teoista kamalimpaan?  Olisiko mitenkään mahdollista, että henkilö, joka on itse ollut uskoton, muttei salli sitä oltavan itselleen, olisi muissakin asioissa hieman sallivampi omia virheitään kohtaan kuin toisten? En tiedä, jotenkin tulee mieleen tämä tikkukirjain-kirolilija, hmmm.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Narsku siellä huutelee! Oot varmaan tajunnut sen? Jos et, niin nyt tajuat.

Hae apua tuohon pahaan oloosi.

Kiitos narsku! Mutta ehkäpä se on sun tarpeesi, etsi ja tutki mistä voisit löytää sopivaa terapiaa. Tosin, narskut harvoin paranee, niin juurtunut se kiero maailmankuva on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Juuri näin. Aivan kuten vankilatkin ovat täynnä syyttömiä ihmisiä, ovat kaikki petetyt virheettömiä suhteissaan ja puhtaita rakkaudessaan. Mutta mites sitten suu pannaan kun petetty onki itse syyllistynyt aiemmin elämässään tähän teoista kamalimpaan?  Olisiko mitenkään mahdollista, että henkilö, joka on itse ollut uskoton, muttei salli sitä oltavan itselleen, olisi muissakin asioissa hieman sallivampi omia virheitään kohtaan kuin toisten? En tiedä, jotenkin tulee mieleen tämä tikkukirjain-kirolilija, hmmm.

Susta tulee mieleen narsistinen täti, joka peittelee omaa haurasta psyykettään muka asialinjan takana. Tyypillinen manipuloiva narsistinen besser wisser.

Jarrut petti katsastuksessa.

oh no

narsku-hullu ilmestyi paikalle. Kohta ei mitään muita kommentteja olekaan kuin narsku sitä narsku tätä.

Joskus kuvittelen mielessäni minkälainen henkilö niitä kirjoittaa. Mieleen piirtyy kuva n 45-vuotiaasta naisesta, hoikka, kihara tukka, pitää Yö-yhtyeestä ja Salatuista elämistä. Lukee Hymyä vanhempiensa luona vieraillessa. Erittäin aktiivinen Facebookissa, mietelauseita ja linkkejä, joskus arvoituksellinen päivitys "sen edestään löytää minkä taakseen jättää.." tai "eipä varmaan ole Ramonassakaan ketään liikkeellä..". Työskentelee ehkä hoitoalalla, tai kaupassa, ehkä huoltiksella. Polttaa runsaasti, mutta juo vain juhlissa. Useita lyhyehköjä suhteita pitkän nuoruuden liiton jälkeen. Teini-ikäiset lapset, jotka ovat harvoin kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Näitä ei tapahdu vahingossa. AINA on se alku trigger, jonka jälkeen SINÄ ITSE teet aivoissa, ei munassa/ pildessä, päätöksiä pettämisen jatkumisen mahdollistamiseksi. SIIS SINÄ ITSE. Ja aivan tasan sinä.

Kun elää rehellisesti, ei tarvi selvitellä sotkuja. So simple!

Mutta, ongelma onkin se, jos olet pettäjäpersoona eli tutkimusten mukaan usein narsismiin tai psykopatiaan taipuvainen, ET KYKENE YMMÄRTÄMÄÄN MUIDEN KÄRSIMYSTÄ pettämisen seurausten vuoksi.

Lue kehitys - ja persoonallisuuspsykologiaa, ymmärrät paremmin millainen pettäjän persoonallisuus on.

Höpsistä. Moni ihminen ajautuu huonoon tilanteeseen yhden kerran elämässään, ei se ole mikään pettäjäpersoonallisuus. Ihan oikeasti, hae apua tuohon pahaan oloosi. Tk:sta voi aloittaa.

Höpistä sulle, vedä tantta se pää pois perseestä ja tunnusta olevas pettäjäpaska

Tuollainen katkeruus ja ahdistus on varmasti raskasta. Apua on kuitenkin tarjolla.

https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/miten-hakea-apua-mielenterve…

Tuosta voit aloittaa

Aloita sinä, kun niin puolustelet täytenä totena pettäjiä. Helvetti annat täälläkin nuorille aivan sairasta mielikuvaa siitä, miten parisuhteessa tulee toimia. Sinä sitä apua tarvitset.

Ota nyt vain yhteyttä tuonne, sivuston pitäisi olla juuri tuollaisia sinun tilanteitasi varten.

Kuka petti sua kun noin rageet? Hmmm, saanko arvata, ei kukaan vaan sinä petit ja tunnet syyllisyyttä. No, sitä saa mitä tilaa, vai miten se meni?

Vierailija kirjoitti:

oh no

narsku-hullu ilmestyi paikalle. Kohta ei mitään muita kommentteja olekaan kuin narsku sitä narsku tätä.

Joskus kuvittelen mielessäni minkälainen henkilö niitä kirjoittaa. Mieleen piirtyy kuva n 45-vuotiaasta naisesta, hoikka, kihara tukka, pitää Yö-yhtyeestä ja Salatuista elämistä. Lukee Hymyä vanhempiensa luona vieraillessa. Erittäin aktiivinen Facebookissa, mietelauseita ja linkkejä, joskus arvoituksellinen päivitys "sen edestään löytää minkä taakseen jättää.." tai "eipä varmaan ole Ramonassakaan ketään liikkeellä..". Työskentelee ehkä hoitoalalla, tai kaupassa, ehkä huoltiksella. Polttaa runsaasti, mutta juo vain juhlissa. Useita lyhyehköjä suhteita pitkän nuoruuden liiton jälkeen. Teini-ikäiset lapset, jotka ovat harvoin kotona.

Huoh, voisitko jättää meidät rauhaan noilta satukirjoiktasi? Täällä on ollut todella hyvää keskustelua pettäjien sielunelämästä ja muusta. Miksi sekoitat tahallasi? Mene johinkin toiseen ketjuun, jos et parempaan pysty. Kiitos!