Kuinka pettäminen paljastui?

Vierailija kirjoitti:

Mun avokilla oli useita naisia yhtäaikaa.. Joka naisen luona oli hänen hankkimansa kelloradio että hän herää töihin.

Kondylooman häneltä löysin... Oli varmaan aika selvittäminen keneltä saanut ja kenet tartuttanut (minuun ei tarttunut)

Onneksi kuoli jo 6-kymppisenä-loppui naisten naurattaminen. Eikä muuten ollut edes komee mies ja ihan tavis rakastelija aika huononpuoleinen..

Ja silti sai pillua joka suunnasta. Kertonee enemmän naisista kuin miehestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

Kuin olisin itse kirjoittanut. Syy pettämiseen oli ex miehen heikko itsetunto, erektio- ongelmat, flirttailun ja kyyläämisen pakonomaisuus, pakkomielteinen persoonallisuus. Siis henkisesti sairas.

Ei tuollaiselle miehelle riitä mikään, ei vaikka olisi Miss Universum vaimona. Pettäjän on pakko metsästää, jahdata, piirittää, flirttailla, ja lopulta iskeä kiinni, keinoja kaihtamatta.

Jaa. Minua mies petti kun kohtelin häntä kuin veljeä. Mukava mies, kivaa seuraa, mutten tuntenut intohimoa. Ulkomaankomennuksilla oli tilaisuus. Toisilla on kyky katsoa peiliin, toisilla ei. Olin muuten hyvännäköinen nainen jos sillä on mitään merkitystä. Itse en käynyt vieraissa, ei vaan kiinnostanut.

EIH! Ei saa pyrkiä katsomaan peiliin. Kaikki on pettäjän vikaa, sateinen kesäkin! On se sen verran tuomittava teko, kaikista tuomittavin.

t. alapeukku ahkera

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No tuossahan kaksi pettäjää teloi toistensa psyykettä🤣

Aivan! Voimme siis olla yksimielisiä, ettei ihan jokainen petetty tullutkaan petetyksi täysin ilman omaa syytään. Ja tästä päästäänkin pohtimaan miksi pettäminen on osalle kirjoittajista niin valtavan suuri peikko.

Psykoterapiassa tätä kutsuttaisi läpimurroksi :D

Mikä läpimurto se on jos kaksi pettäjää on henkisesti kehittymöttömiä ja ehkä niin vakavasti narsismin kirjolla, ettei kykene olemaan pettämättä?

Parasta olisikin jos nämä pettäjäluonteet sekoilisi keskenään ja jättäisivät muut terveet rauhaan! Eläköön omissa sotkuissaan.

Ei varsinaisesti yllätä, ettei pointti auennut

Sori mutta sun pointit ei ole ketään yllättänyt tässä ketjussa. Oot yksinkertainen tuon jatkuvan pointtijargonin kanssa. Sori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

Minä kommentoin alunperin turhan ikävään sävyyn tuota itsariuhkausasiaa, pahoittelut siitä. Minun tarkoitukseni ei varsinaisesti ollut edes moralisoida. Ajatus oli, että itsariuhkaus on minusta epälooginen perustelu pettämiselle, koska jos ihminen on merkittävässä itsemurhariskissä jätettynä on se varmasti itsemurhariskissä petettynäkin. En ottanut kantaa pettämisen oikeutukseen, tuomittavuuteen tai ymmärrettävyyteen. Ainoastaan selityksen loogisuuteen. En ole raivoissani enkä ole se joka on haukkunut psykopaatiksi ja narsistiksi. (Itseasiassa kyseinen keskustelija on pari sivua takaperin haukkunut minutkin psykopaatiksi.) Psykopaateista ja narsisteista messuava kommentoija vastannee toivottavasti omasta puolestaan kysymykseesi.

Pettäminen on passiivinen teko, tarkoitettu salattavaksi, eikä näin siis kohdistu petettyyn. Tällaisessa tilanteessa pettäjä käsittelee omaa huonoa vointiaan ja etsii ulospääsyä, eikä suinkaan ajattele tekevänsä asiaa loukatakseen sitä itsetuhoista henkilöä. Se on pakoa tilanteesta, eikä se loogista olekaan. Siinä on monella looginen ajattelu vähän tiukassa kun oma mieli halajaa vapauteen, mutta toinen heiluttaa edessä pilleripurkkia. Tätä ei ymmärrä kuka ei ole sairaalan käytävää kävellyt nähdäkseen sen avaruuspeitteen alla tapahtuvan teatteriesityksen. Tai lukenut aamuyöstä pitkiä sähköposteja, joiden viesti on vierittää vastuu toisen ihmisen kohtalosta omalle hartialle. 

Joku on kai sitten niin vahva, että pystyy tuollaisessakin tilanteessa viileään, rationaaliseen ajatteluun. Itsellä meni todella pitkään ennenkuin pystyin ajattelemaan, että jos se päättää tehdä itselleen jotain niin ei se minun vastuullani voi olla, onhan sillä muitakin läheisiä esim äiti ja terapiaa on tarjottu useita kertoja. Tuollainen kuvaamasi looginen ajattelu alkoi heräillä vasta kuin yhteydenpito ko henkilöön katkesi kokonaan. Totta kai tämän päivän ymmärryksessä pidän toimintaani a) järjettömänä b) häpeällisenä.

PASSIIVINEN TEKO??🤣 Se vasta kevyttä jumppaa on, kun passiivisesti ja salaa sumppuun hinkkaa. Älä naurata enempää, menee maku koko pettämisestä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Se on katsos pelottavaa, kun omat illuusiot särkyy, ja tulee olo että maailma ei ehkä aina pyörikään juuri niin kuin itse sen haluaisi pyörivän. Sitä yritetään saada pois esiintymällä henkilönä joka aina toimii täydellisesti tilanteissa, vaikka jo kilometrin päästä kaikki elämästä vähän enemmän ymmärtävät näkevät että tuolla tavalla ei edes pysty toimimaan. Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä.

Itse jouduin kärvistelemään miehen omistamassa asunnossa sen aikaa että sain oman asunnon. Tätä kesti 2 kuukautta. En voinut lähteä kylmään talveen tavaroideni kanssa, mutta tätähän ei tällainen todellisuudesta itsensä vieraannuttanut yksilö kykene ymmärtämään.

Kävin kaverini sängyssä udeaan kertaan, vaikka exmies uhkasikin tabbaa sekä minut että sen rakastajan, jos saisi edes vihiä että moista on tapahtunut.

"Kuten nyt tämä että heti pitää erota jos ihan mitä tahansa tapahtuu, ja jos ei heti eroa ja lähde lapset kainalossa kotoa, niin sitten ei saa pettää toista, koska on päättänyt jäädä." Mitä tämä edes tarkoittaa? Kuka niitä pettämislupia edes myöntää tai evää? Kai se nyt lähtökohtaisesti menee niin, että ainut henkilö joka voi päättää "saako" pettää vai ei on se petettävä kumppani itse. Jos ei avoimesta suhteesta ole sovittu niin silloin ei saa pettää. Vai onko tämä muka joku yleinen huutoäänestys? Jos suurin osa ulkopuolisista on sitä mieltä, että sakset auki vaan ja se on sille sialle oikein, niin silloin "saa" pettää?

Joskus elämäntilanne on sellainen ettei voi lähteä suhteesta heti. Pitäisi kyetä ymmärtämään tämä ensin. Sen jälkeen kun sen on ymmärtänyt, niin on jo helpompi ymmärtää miksi joku haluaa elää omaa elämäänsä myös sen ajan kun vielä on toisen kanssa yhdessä. Ihminen tekee itse oat ratkaisunsa, ja ne voivat olal hänelle täysin oikeita, vaikka sinun mielestäsi näin ei olisi.

Pettäminen ei ole koskaan terveen ihmisen ratkaisu, olkoon ero tulossa tai ei.

Ensin erotaan, sitten on sama mitä kukin tekee, kun ei petä sinkkunakaan ketään.

Rehellistä ja suoraselkäistä!

Tämä on vain sinun henkilökohtainen näkemyksesi. Muilla on erilaiset näkemykset, ja ne ovat heidän kohdaltaan valideja. Sinä saat toki olla ja elää niin kuin itse haluat, mutta tervettä se ei sinusta tee, eikä muista sairaita.

Niin, narsistinen ihmien ei ymmärrä tunnetasolla sitö, että terveet näkevöt sun sairauden ja sun läpi. Siksi narskut on aina tyynen puunaamana puolustelemassa näissä ketjuissa pettämistään ja muiden vahingoittamista. Sinänsä odotettua, mutta traagista, narskun elämää.

Ei siinä ole mitään puolustelemista, se on vain fakta etteivät kaikki muut ihmiset jaa sinun käsityksiäsi, tai mt-ongelmiasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Narsku siellä huutelee! Oot varmaan tajunnut sen? Jos et, niin nyt tajuat.

Hae apua tuohon pahaan oloosi.

Kiitos narsku! Mutta ehkäpä se on sun tarpeesi, etsi ja tutki mistä voisit löytää sopivaa terapiaa. Tosin, narskut harvoin paranee, niin juurtunut se kiero maailmankuva on.

Olen sitä mieltä että apu tekisi sinulle kyllä terää. Vaikutat todella vihaiselta ja aggressiiviselta hyökkäyksinesi. Ei ole tervettä diagnosoida tuntemattomia ihmisiä siksi että itse on tullut mielestään syyttä suotta petetyksi.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämäkin on aika huvittava ilmiö, että epämiellyttävät mielipiteet täytyy aina kuitata täydellistä pumpulielämää eläneiden haihatuksina. Ei pystytä jostain syystä hyväksymään, että myös ihan tavallista elämää kolhuineen ja vaikeuksineen elänyt ihminen voi vaan yksinkertaisesti nähdä jonkun asian eri tavoin kuin itse.

Ei se ettei joku ymmärrä jotain asiaa ole mikään epämiellyttävä mielipide. Se on ihan vain ymmärtämättömyyttä ja sitä ettei ole elämänkokemusta tai käsityskykyä vielä tarpeeksi asian käsittelyyn useammalta kantilta. Myös trolleus on mahdollinen.

Sinä itse käännät erilaisen mielipiteen ymmärtämättömyydeksi. Sinulla on se ainut oikea mielipide, ja jos joku ajattelee toisin, niin ainut mahdollinen selitys on se ettei se vaan tajuu mitään.

Jos ymmärtää elämästä muutakin kuin oman näkökulmansa, niin ei ole tarvetta jatkuvalle "ihmettelylle" joka asiaan. Se että koko ajan vain ihmettelee muiden elämää ei ole mielipide, vaan ihmettelijän omaa kyvyttömyyttä ymmärtää elämää. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta.

Elämässä on helppo ymmärtää että petos on petos, vaikka voissa paistais. Petos on rikos, jolla pettäjä selittelee omaa itsepetostaan - heikko äly, heikossa sielussa.

Vierailija kirjoitti:

oh no

narsku-hullu ilmestyi paikalle. Kohta ei mitään muita kommentteja olekaan kuin narsku sitä narsku tätä.

Joskus kuvittelen mielessäni minkälainen henkilö niitä kirjoittaa. Mieleen piirtyy kuva n 45-vuotiaasta naisesta, hoikka, kihara tukka, pitää Yö-yhtyeestä ja Salatuista elämistä. Lukee Hymyä vanhempiensa luona vieraillessa. Erittäin aktiivinen Facebookissa, mietelauseita ja linkkejä, joskus arvoituksellinen päivitys "sen edestään löytää minkä taakseen jättää.." tai "eipä varmaan ole Ramonassakaan ketään liikkeellä..". Työskentelee ehkä hoitoalalla, tai kaupassa, ehkä huoltiksella. Polttaa runsaasti, mutta juo vain juhlissa. Useita lyhyehköjä suhteita pitkän nuoruuden liiton jälkeen. Teini-ikäiset lapset, jotka ovat harvoin kotona.

Jep. Pilaa ketjun haukkumalla ja diagnosoimalla muita. Selkeä tapaus, ja kirjoittelee monessa eri paikassa. Tyylistä tunnistaa. Narskupsykopaatti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Näitä ei tapahdu vahingossa. AINA on se alku trigger, jonka jälkeen SINÄ ITSE teet aivoissa, ei munassa/ pildessä, päätöksiä pettämisen jatkumisen mahdollistamiseksi. SIIS SINÄ ITSE. Ja aivan tasan sinä.

Kun elää rehellisesti, ei tarvi selvitellä sotkuja. So simple!

Mutta, ongelma onkin se, jos olet pettäjäpersoona eli tutkimusten mukaan usein narsismiin tai psykopatiaan taipuvainen, ET KYKENE YMMÄRTÄMÄÄN MUIDEN KÄRSIMYSTÄ pettämisen seurausten vuoksi.

Lue kehitys - ja persoonallisuuspsykologiaa, ymmärrät paremmin millainen pettäjän persoonallisuus on.

Höpsistä. Moni ihminen ajautuu huonoon tilanteeseen yhden kerran elämässään, ei se ole mikään pettäjäpersoonallisuus. Ihan oikeasti, hae apua tuohon pahaan oloosi. Tk:sta voi aloittaa.

Höpistä sulle, vedä tantta se pää pois perseestä ja tunnusta olevas pettäjäpaska

Tuollainen katkeruus ja ahdistus on varmasti raskasta. Apua on kuitenkin tarjolla.

https://mieli.fi/mielenterveys-koetuksella/miten-hakea-apua-mielenterve…

Tuosta voit aloittaa

Aloita sinä, kun niin puolustelet täytenä totena pettäjiä. Helvetti annat täälläkin nuorille aivan sairasta mielikuvaa siitä, miten parisuhteessa tulee toimia. Sinä sitä apua tarvitset.

Ota nyt vain yhteyttä tuonne, sivuston pitäisi olla juuri tuollaisia sinun tilanteitasi varten.

Kuka petti sua kun noin rageet? Hmmm, saanko arvata, ei kukaan vaan sinä petit ja tunnet syyllisyyttä. No, sitä saa mitä tilaa, vai miten se meni?

Asiallisesti sinua on neuvottu hankkimaan itsellesi apua. Lue nyt itsekin omat kommenttisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Narsku siellä huutelee! Oot varmaan tajunnut sen? Jos et, niin nyt tajuat.

Hae apua tuohon pahaan oloosi.

Kiitos narsku! Mutta ehkäpä se on sun tarpeesi, etsi ja tutki mistä voisit löytää sopivaa terapiaa. Tosin, narskut harvoin paranee, niin juurtunut se kiero maailmankuva on.

Olen sitä mieltä että apu tekisi sinulle kyllä terää. Vaikutat todella vihaiselta ja aggressiiviselta hyökkäyksinesi. Ei ole tervettä diagnosoida tuntemattomia ihmisiä siksi että itse on tullut mielestään syyttä suotta petetyksi.

-eri

Ja mitä sinä teet? Kehoitat tuntematonta avun hakuun, haukut aggressiiviseksi! Oijoi, katso peiliin ja ylläty miten käyttäydyt itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

No tällaisessa tilanteessa ymmärrän, miksi päädyit pettämään. Enkä tiedä voiko tuota edes pettämiseksi kutsua, vaan ennemminkin oman elämän jatkamiseksi. Vaikka paras tilanne olisikin olla hoitaa ero ensin, niin itsemurhapuheet ovat varmasti tehnyt tästä todella vaikeaa.

Mieheni oli kolmannen kerran jäänyt kiinni minulle valehtelusta, vaikka olin sanonut että vielä kerran kun valehtelet, niin se on ero. Lähdin illalla yksin erääseen tapahtumaan, jossa tapasin ihanan miehen, ja päädyin hänen kanssaan hänen majoitustilaansa. Ei olisi tullut mieleenkään valehtelevalle miehelle olla itsekään uskollinen, ja suomatta hänelle ajatustakaan, lähdin mielelläni toisen miehen matkaan yöksi. 

Yö oli aivan mahtava, ja kyllä olisi kaduttanut jos olisin kömpinyt kotiin siihen kaikkeen ahdistukseen siksi että minulla on sellainen periaate että olen uskollinen sellaisillekin ihmisille jotka ovat itse minua kohtaan valehtelevia. 

Niin, ja tämän silloin tavatun miehen kanssa olen seitsämättä vuotta naimisissa.

Eihän tuo nyt ollutkaan varsinaisesti pettämistä , koska olisit joka tapauksessa tuossa vaiheessa eronnut, eikö näin?

Tässä ketjussa aeimmin joku kertoi pettäneensä vaimoaan vuoden sen jälkeen kun vaimo oli kerran pettänyt häntä.

Lähinnä tämän tyyppistä toimintaa nämä kostopettämiset tarkoittaa, eikä sitä että suhde on ohi ja loppusuoralla tapaa uuden.

Sitähän tässä on yritetty kertoa, että on olemassa erilaisia ihmisiä erilaisissa tilanteissa. Mutta se ei mene kaikille perille, koska heillä ei ole kykyä ajatella kuin omaa loukattua egoaan (niin kuin muuten just niillä narskuilla on tapana ;) ) Sitten alkaa joutava huutelu isoin kirjaimin, kun projisoidaan sitä omaa pahaa mieltä kaikkien muidenkin tilanteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämäkin on aika huvittava ilmiö, että epämiellyttävät mielipiteet täytyy aina kuitata täydellistä pumpulielämää eläneiden haihatuksina. Ei pystytä jostain syystä hyväksymään, että myös ihan tavallista elämää kolhuineen ja vaikeuksineen elänyt ihminen voi vaan yksinkertaisesti nähdä jonkun asian eri tavoin kuin itse.

Ei se ettei joku ymmärrä jotain asiaa ole mikään epämiellyttävä mielipide. Se on ihan vain ymmärtämättömyyttä ja sitä ettei ole elämänkokemusta tai käsityskykyä vielä tarpeeksi asian käsittelyyn useammalta kantilta. Myös trolleus on mahdollinen.

Sinä itse käännät erilaisen mielipiteen ymmärtämättömyydeksi. Sinulla on se ainut oikea mielipide, ja jos joku ajattelee toisin, niin ainut mahdollinen selitys on se ettei se vaan tajuu mitään.

Jos ymmärtää elämästä muutakin kuin oman näkökulmansa, niin ei ole tarvetta jatkuvalle "ihmettelylle" joka asiaan. Se että koko ajan vain ihmettelee muiden elämää ei ole mielipide, vaan ihmettelijän omaa kyvyttömyyttä ymmärtää elämää. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta.

Mistä sinä olet keksinyt, että minä "koko ajan" ja "jatkuvasti" vaan ihmettelen muiden elämää? Tämä jankutukseksi mennyt alaketju lähti siitä, kun minä sanoin itsemurhalla uhkailua absurdiksi selitykseksi pettämiselle. Olen moneen kertaan perustellut miksi se on epälooginen ajatus (epävakaa ja itsetuhoinen ihminen tuskin reagoi kovin hyvin siihen pettämiseenkään). En minä ole kertaakaan ihmetellyt miksi kyseinen kirjoittaja toimi valitsemallaan tavalla, tämän kaiken "ihmettelyn" olet keksinyt ihan itse.

Kyllä sinä ihmettelit, ja käytit ihmetellä- sanaa. Sitä ei siis kukaan ole keksinyt, vaan sinä olet itse kirjoittanut. Kirjoitit jopa että olet AINA ihmetellyt. 

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämäkin on aika huvittava ilmiö, että epämiellyttävät mielipiteet täytyy aina kuitata täydellistä pumpulielämää eläneiden haihatuksina. Ei pystytä jostain syystä hyväksymään, että myös ihan tavallista elämää kolhuineen ja vaikeuksineen elänyt ihminen voi vaan yksinkertaisesti nähdä jonkun asian eri tavoin kuin itse.

Ei se ettei joku ymmärrä jotain asiaa ole mikään epämiellyttävä mielipide. Se on ihan vain ymmärtämättömyyttä ja sitä ettei ole elämänkokemusta tai käsityskykyä vielä tarpeeksi asian käsittelyyn useammalta kantilta. Myös trolleus on mahdollinen.

Sinä itse käännät erilaisen mielipiteen ymmärtämättömyydeksi. Sinulla on se ainut oikea mielipide, ja jos joku ajattelee toisin, niin ainut mahdollinen selitys on se ettei se vaan tajuu mitään.

Jos ymmärtää elämästä muutakin kuin oman näkökulmansa, niin ei ole tarvetta jatkuvalle "ihmettelylle" joka asiaan. Se että koko ajan vain ihmettelee muiden elämää ei ole mielipide, vaan ihmettelijän omaa kyvyttömyyttä ymmärtää elämää. Tämä ei ole mielipide, vaan fakta.

Elämässä on helppo ymmärtää että petos on petos, vaikka voissa paistais. Petos on rikos, jolla pettäjä selittelee omaa itsepetostaan - heikko äly, heikossa sielussa.

Ok. Kyse oli kuitenkin ihmettelemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Narsku siellä huutelee! Oot varmaan tajunnut sen? Jos et, niin nyt tajuat.

Hae apua tuohon pahaan oloosi.

Kiitos narsku! Mutta ehkäpä se on sun tarpeesi, etsi ja tutki mistä voisit löytää sopivaa terapiaa. Tosin, narskut harvoin paranee, niin juurtunut se kiero maailmankuva on.

Olen sitä mieltä että apu tekisi sinulle kyllä terää. Vaikutat todella vihaiselta ja aggressiiviselta hyökkäyksinesi. Ei ole tervettä diagnosoida tuntemattomia ihmisiä siksi että itse on tullut mielestään syyttä suotta petetyksi.

-eri

Ja mitä sinä teet? Kehoitat tuntematonta avun hakuun, haukut aggressiiviseksi! Oijoi, katso peiliin ja ylläty miten käyttäydyt itse.

Tottakai pitää yrittää auttaa niitä jotka selkeästi ovat avun tarpeessa. Aggressiivisuutta ei kukaan ole keksinyt, sen kyllä viesteistä voi lukea suoraan, eikä sen ääneen sanominen ole haukkumista vaan tosiasia.

No huh huh mitä pettämisjuttuja. Järkyttävää miten helposti ja monella tavalla nämä pettäjät sen tekee.

Onko näillä oikeesti joku aivovamma vai mikä, niin raakaa ja kylmää on tuo valehtelu ja peittely-yritykset puolisoilta?

Hyi hemmetti, kylmät väreet menee kun näitä lukee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Narsku siellä huutelee! Oot varmaan tajunnut sen? Jos et, niin nyt tajuat.

Hae apua tuohon pahaan oloosi.

Kiitos narsku! Mutta ehkäpä se on sun tarpeesi, etsi ja tutki mistä voisit löytää sopivaa terapiaa. Tosin, narskut harvoin paranee, niin juurtunut se kiero maailmankuva on.

Olen sitä mieltä että apu tekisi sinulle kyllä terää. Vaikutat todella vihaiselta ja aggressiiviselta hyökkäyksinesi. Ei ole tervettä diagnosoida tuntemattomia ihmisiä siksi että itse on tullut mielestään syyttä suotta petetyksi.

-eri

Ja mitä sinä teet? Kehoitat tuntematonta avun hakuun, haukut aggressiiviseksi! Oijoi, katso peiliin ja ylläty miten käyttäydyt itse.

Tottakai pitää yrittää auttaa niitä jotka selkeästi ovat avun tarpeessa. Aggressiivisuutta ei kukaan ole keksinyt, sen kyllä viesteistä voi lukea suoraan, eikä sen ääneen sanominen ole haukkumista vaan tosiasia.

Voit sä tantta häipyä täältä ulisemasta tuota hoitoon ohjausta. Mikä vit tu sua vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi toinen nainen, joka ajatteli laitella tässä lähiaikoina miehen vaimolle kasan kuvankaappauksia somen tai kirjepostin kautta miehen lirkutteiluista ja kaikesta. Ja niitähän riittää. Eikä pelasta mikään tältä kohtalolta. Mulla ei ole mitään menetettävää tässä. :)

Muuten ihan hyvä, mutta niin monta kertaa nähty, ettei se vaimo sen jälkeen miestään sulle vapauta. Jäävät entistä suuremmalla todennäköisyydellä yhteen. Mies osaa tuossa tilanteessa selitellä kaiken parhain päin kun yrittää säilyttää omat kasvonsa ja livistää vastuusta itse tekemistään valinnoista. Mies ei halua olla se tarinan roisto, siksi se siinä liitossa vielä roikkuu. Vaimo taas ei missään tapauksessa halua, että toinen nainen "voittaa". Usko pois, tekevät sinusta yhteisen vihollisensa ja se auttaa heitä jaksamaan sietää toisiaan.

Jos haluat sen ukon itsellesi, niin eipä siinä taida muu auttaa kun sanoa sille, että homma on seis siihen saakka kunnes saa päätöksiä tehtyä. Äläkä jää odottelemaan penkkisi reunalle vaan ala elää elämää kuin et tuota olisi koskaan tavannutkaan.

Kuka ihmeessä haluaisi itselleen pettävän kumppanin?

Niin ollen, että joka toinen pettää jossain elämänsä suhteessa, otaksuisin, että noin joka toinen haluaa itselleen pettävän kumppanin. 

Jos vilkaiset vaikka Tukinetin keskusteluja aiheesta niin siellä kirjoittavat petetyt vaimot, etteivät missään tapauksessa ainakaan anna miehen livistää toisen matkaan, vaan vaativat pariterapiaa, sivusuhteen päättämistä, muuttoa jne. Ihan suoraan moni kirjoittaa, ettei halua sen toisen voittavan, eikä halua sitä nöyryytystä, että on jätetty toisen vuoksi. Sitten he kirjoittavat vielä kymmenenkin vuotta myöhemmin, että suhde on huono, seksiä ei ole ja luottamus ei palaudu.

Samoin joka ikinen "toinen nainen" olisi halunnut miehen kanssa vakituisen parisuhteen.

Mies saa tuossa valinnan vapauden, usein näennäisen sellaisen tosin, kun ei itse halua päättää sitä kulissia kun talous kärsii, lapsiin tulee etäisyyttä ja mitä sukulaisetkin sanoo..

Miten ihmeessä se olisi voittaja joka saa pettävän miehen?

Eivätkö nämä naiset näe itse syyllisyyttä toimintaansa? Ihmeellistä että on tullut petetyksi,eikä vielä siinäkään vaiheessa huomaa itsessään mitään mitä voisi tehdä toisin. Olen pettänyt,en ole jäänyt kiinni, mutta voin sanoa että aina on ollut syy minkä takia pettämään lähdetään ja kyllä vain siihen syyhyn on osallinen se kumppani.

Uteliaisuuttani kysyn, mitä nämä syyt ovat olleet? Oletko kertonut puolisollesi nämä syyt ennen kuin olet lähtenyt pettämään?

Minulle meinaan kävi niin, että kun puoliso jäi kiinni pettämisestä, syyt tuli itselle täysin puskista. Kaikki syyt johtuivat hänen omista epävarmuuksistaan, jotka olisi helposti pystynyt ratkomaan juttelemalla. Itse olin täysin rakastunut ja tämä varmasti myös näkyi elämässämme, jossa oli hellyyttä, rakkautta, huumoria, seksiä, kunnioitusta, huomioimista jne yllinkyllin.

Koin ja koen edelleen, että oli täysin epäreilua syyttää minua pettämiseen johtavista syistä, joita en itse edes tiennyt olevan olemassa.

No syy oli se kun ei siitä suhteesta päässyt pois, vaikkei enää romanttisessa mielessä kiinnostanut. Huolestutti naisen puolesta, että miten hällä sitten sujuu erinäiset asiat kun jää yksin. Ja sitten tietysti kun oli jo etukäteen varoitettu seurauksista, että jotain tapahtuu (nainen t*ppaa itsensä, soittelee läpi työpaikan henkilöt ja perheen jäseniä, kaikki kuulemma saa tietää mikä p*a olen..). Ainakin tiesin, ettei voida olla enää missää tekemisissä jos ei enää olla suhteessa. Oli vaikea eropäätös. Sitä helpotti kun tutustuin ihmiseen jonka kanssa halusin suhteeseen. Oli se vaikea ero silti, kaikin puolin.

Uskottomuuskriisihän se tekee epävakaalle ja itsetuhoiselle ihmiselle oikein hyvää. Melkein käy mielessä, että halusitko oikeasti kumppanisi tekevän itselleen jotain?

Jotenkin tämä itsarilla uhkailu tuntuu aina yhtä absurdilta selitykseltä pettämiselle.

Kysyttiin syitä, vastaaja kertoi omansa. Mikä sä olet arvioimaan tuntematta mikä kenellekin on validi syy toimia tilanteessa kuten on toiminut?

Hyvä homma jos oot itse välttynyt elämässäsi vaikeilta, painostavilta päätöksiltä.

Joo, kieltämättä kommenttini sävy oli vähän turhan ikävä, ikävämpi kuin olin tarkoittanut. En varsinaisesti tarkoittanut sitä edes moralisoinniksi, vaan pikemminkin toteamukseksi, että olen lukenut vastaavan perustelun joskus aiemminkin ja minusta se on epälooginen. Toki ihmiset tekee joskus epäloogisiakin asioita ja se on ihan inhimillistä. Olen vaan aina ihmetellyt ajatuskulkua, jossa itsetuhoista ihmistä halutaan viimeiseen saakka suojella siltä erokivulta vaikka oman onnen kustannuksella, mutta sitten ollaan kuitenkin valmiita satuttamaan pettämisellä. Eikö siinä kuitenkin hyväksytä riski siitä itsemurhasta, jolloin perustelu sille ettei voi erota putoaa vähän pois?

Toiset ne vain koko elämänsä aina ihmettelee miten voi tällaistakin maailmassa olla. Tämä kertoo vain siitä ettei ole itseä vielä kohdannut tilanne jossa ei ole oikeita ja vääriä valintoja, vaan kahdesta pahasta valitaan vähemmän pahaa. Sitä sitten muut taas voivat huuli pyöreänän jälkikätteen ihmetellä, helppoahan se ihmettely on, kun itse on elellyt vain onnen hetkiä.

Tämän tyyppinen palsta elää toisten paheksumisesta ja arvostelusta. Virheettömien ihmisten kokoontumisajot. Mielipiteissä löytyy, konkreettista neuvoa ei ole esittää kellään.

Virheistään on hyvä toisaalta oppia. Koskaan en anna itseäni enää kiristää, en millään hinnalla.

Täällä ei paheksuta muita virheitä kuin PETTÄMISEEN OIKEUTTAVAA NARSISMIA!

Älä vääristele asioita. Tiedät tasan tarkkaan mistä on kyse kun puhutaan PETTÄMISESTÄ:

Kyse on valehtelusta, salailusta, vedättämisestä, kieroilusta, toisen/ toisten osapuolten harhaan johtamisesta, hyvök si köytöstä niin henkisesti kuin fyysisesti, alistamisesta, lasten luottamuksen ja perheen hajoittamisesta jne.

Lisätietoa löytyy netistä, osaat varmasti etsiä itse, kun täälläkin olet.

Kirjoitin ketjussa äskettäin kuinka lähdin suhteesta petoksen kautta.

Kirjoitukseni on herättänyt runsaasti suoranaista raivoa (näköjään). 

En maininnut, että exäni on itse pettänyt aikoinaan aviomiestään, ja meidän tavatessamme suomi24 treffeillä oli silloinkin suhteessa toisen kanssa. Väitti, että miesystävänsä pettää ja hän on palstalla käräyttämässä tätä - ja minä uskoin :'D

Tästäkin huolimatta minun erotoiveeni oli hänelle itsem*rhalla uhkaamisen paikka ja moni kirjoittaja on tuominnut sen, etten kyennyt repäisemään itseäni irti suhteesta pettämättä, enkä jäänyt hoivaamaan hänen epävakaata ja itsetuhoista mieltään.

Nyt kysynkin; jos minusta tekee psykopaatin ja narsistin se, että olen kerran ollut uskoton ja valehtelija, niin eikö se minun petokseni uhrikin ollut yhtälailla psykopaatti ja narsisti, "pettäjäpersoona" kun oli?

Eikös se pettäminen kerrokin ihmisen persoonasta kaiken tarpeellisen? Eikö silloin ole mahdollista, että tällainen psykopatiaan ja narsismiin taipuvainen ihminen osasi myös hyväksikäyttää ja manipuloida minua, uhriaan, niin, etten ollut aivan täydessä mielen terveydessä kun petin? Eikä petokseni kertoisikaan minun persoonastani vaan olisin itse "pettäjäpersoonan" uhri?

No ei tee sinua miksikään se että joku elämäänsä katkeroitunut niin netissä sanoo :D 

Se on vain toisille kova paikka että on saattanut myös itse olla osatekijänä siinä että toinen pettää. 

Joillakin ainoa misät pitävät kynsin hampain kiinni elämässään on se että minähän en petä. Ja kuten huomaamme, täälläkin yksi kirjoittaja on jo aivan sekaisin kun on sokeasti vain noudattanut tätä, ja jättänyt esim. mielenterveytensä hoitamatta tuota toistellessaan. Sokeakin näkee että hänessä on itsessään ollut todellakin syytä siihen että häntä on petetty. Jo kirjoitustyyli ja aggressio sen paljastaa.

Narsku siellä huutelee! Oot varmaan tajunnut sen? Jos et, niin nyt tajuat.

Hae apua tuohon pahaan oloosi.

Kiitos narsku! Mutta ehkäpä se on sun tarpeesi, etsi ja tutki mistä voisit löytää sopivaa terapiaa. Tosin, narskut harvoin paranee, niin juurtunut se kiero maailmankuva on.

Olen sitä mieltä että apu tekisi sinulle kyllä terää. Vaikutat todella vihaiselta ja aggressiiviselta hyökkäyksinesi. Ei ole tervettä diagnosoida tuntemattomia ihmisiä siksi että itse on tullut mielestään syyttä suotta petetyksi.

-eri

Ja mitä sinä teet? Kehoitat tuntematonta avun hakuun, haukut aggressiiviseksi! Oijoi, katso peiliin ja ylläty miten käyttäydyt itse.

Tottakai pitää yrittää auttaa niitä jotka selkeästi ovat avun tarpeessa. Aggressiivisuutta ei kukaan ole keksinyt, sen kyllä viesteistä voi lukea suoraan, eikä sen ääneen sanominen ole haukkumista vaan tosiasia.

Voit sä tantta häipyä täältä ulisemasta tuota hoitoon ohjausta. Mikä vit tu sua vaivaa?

Opettelehan itse keskustelemaan sivistyneesti, v-sanojen hokeminen raivopäisenä ei ole hyvää käytöstä vaan lapsellista.

Vierailija kirjoitti:

Narsku-hullu läks hieman klo 15 jälkeen. Alkoi työvuoro? Joku keskeytys tuli, voisihan se olla toki päiväunilta herännyt lapsikin.

Yksi erehdyttämätön merkki narsistista psykoterapeuttien mukaan on se, että narsisti tykkää kutsua muita narsisteiksi :D

Vaihda terapeuttia.

Jaahas. Ketju pilalla

lopettakaa tälle idarille vastailu jo!!! hyvä ketju menee pilalle.