Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pettäminen paljastui?
Kommentit (1760)
petetty entinen aviomies kirjoitti:
Ex vaimoni tuli raskaaksi ja yritti teetättää salaa aborttia.
Minulta on laitettu piuhat poikki ajat sitten, joten isän oli oltava joku muu.
Paperit vireille lähti oitis siitä paikasta.
Miten se jäi kiinni siitä abortista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraan tilannetta missä perheenisä käy samalla kun vie lapsiaan treeneihin höyläämässä vierasta naista ja toivon hartaasti että jää kiinni ja pian.
En tiedä miten pitävät yhteyttä, veikkaan s-postia tai voihan sillä olla vaikka kokonaan toinen puhelin, niinkun oli naapurin ex-vaimolla ( ja kun se tipahti lattialle jäi kiinni ).
Tämä toinen nainen on kai vapaa, en tiedä.
En voi kertoa. johtuen siitä miten asiasta kuulin, enkä tunne ko. miestä tai vaimoa ollenkaan.
Mutta inhoan kun tiedän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastajatar vei mennessään vihkikuvamme, jonka puuttumisen vaimoni tietenkin huomasi ennen minua. Muutakin meni.
Miten tätä selviteltiin? Syy? Miksi se kuvan vei? Ja mitä muuta? Kerro lisää, kiitos!!!!Voi jössös, miten epävakaa persoona.
Lähti luotani pettynein mielin ja kostoksi tunki käsilaukkuunsa kelloni, pari koristetta, kuvan ja
Hieromalaitteen. Kiertelin ja kaartelin vaimoni ristikuulustelussa, mutta kun aikoi viedä asian poliisille niin mitäpä teet. Tavarat saatiin kun vaimo haki. Hakureissu kesti ikuisuuden.Tämä on ikimuistoinen kokemus. Yksi kysymys vielä, tuliko ero?
Toivottavasti tuli, kun ukkokin on noin luuseri että antaa varastaa omaisuuttaan eikä osaa hommata sitä edes itse takaisin. Laita vaimo asialle ja kyyristele itse sohvan takana, luoja!
Kyllä! Vaimoa varmaan vatuttaa enemmän elämänsä tuhlaaminen tuollaiseen vätykseen, kuin itse pettäminen :D Melkein olisi kannattanut kärrätä loputkin kamat panopuun luo ja heittää ukko perään. Vihkikuva palamaan pihassa.
Vanha pariskunta elänyt koko elämänsä yhdessä vaikka mies tietää vaimonsa monet pettämiset nuoruudessa. Mies yrittää olla kuin mitään ei olis tapahtunutkaan, käynyt terapiassa vuosia ja syö mt-lääkkeitä. Miten on mahdollista että pystyy mies olemaan tuon naisen kanssa edelleen??
G kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan häijyä. Niin tunteetonta. Ei edes sääliä. Kuinka jo pienikin "tilanne teki varkaan"-hairahdus voi pahoittaa mielen, mutta että tuollainen jääkylmä ja täysin vakaasti suunniteltu teko :o Nautitaan vain pitsaa ja ollaan niin kuin ei oltaiskaan, ei huolta huomisesta. -"Juu mene vaan suihkuun ihan vapaasti, kaapissa pitäisi olla miehen shampoot ja dödöt, ota sieltä mitä tykkäät"...
Ja "uusia hoitoja" kertoo siitä, että sellaista sisäistä rauhaa ei ole, vaan jotain henkisiä ongelmia kenties. Toivottavasti ei mitään vakavampia suhteita taas yritä rakentaa. Ei tuo minusta miltään voittajalta kuulosta. Onneksi on ohi sinun osaltasi elämä tuollaisen kanssa. Parempaa jatkossa!
Niin tähän pitää vielä sanoa se juttu, että soitin siletä lomamatkalta watsap-videopuhelun eräänä iltana. Takaisinsoitto tuli tunnin päästä, sanoi, että oli suihkussa ja ei kuullut puhelua. Ihmettelin sitten jo silloin, että miksi piti sitä puhelinta ihmeellisesti ylöspäin ettei mitään oikein muuta näy asunnostamme, kuin katto ja x-vaimon naamaa vähäsen. Lisäksi hän ei ollut yhtään märkä, vaikka sanoi olleensa juuri suihkussa, pelkkä pyyhe oli päällä. Tämä jäi jo silloin vähän ihmetyttämään. Myöhemmin kun sanoi selville aikataulut ja muut, niin selvisi, että se salarakas oli juuri sillä hetkellä ollut siellä meidän kotona. Ei se x ollut missään suihkussa ollut todellakaan. Se oli ollut tekemässä jotain muuta ja varmasti kuullut, että soitan, mutta hommia ei voinut varmaankaan jättää kesken. Nää kaikkia asiat kalvaa vieläkin mut elävältä, tosin nämä on viime kesän tapahtumia, että aika ei ainakaan vielä ole parantanut mitään.
Pyörittelen tässä päätäni :/ Että on härskiä. Mä olen aina ihmetellyt, kuinka on niin suositeltavaa "antaa anteeksi, jotta saa rauhan", itse en pystyisi.
Mutta oisko se kuitenkin jotenkin siihen suuntaan toimien loppujen lopuksi parasta? Tiedän kyllä tunteen, kun joku kalvaa elävältä, ja se on hirvittävää. Tuosta tunteesta kun pääsisi irti, mutta miten? Täytynee vain kunnioittaa itseään niin paljon, että muistaa olevansa uhri ja syytön tapahtuneeseen ja koettaa ohjata mielensä suuntaa pois päin tuosta kärsimyksen ajasta.
Mites ne viisaat sanovatkaan; Anna minulle voimaa hyväksyä se mitä en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa se mitä voin, sekä viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.
Elämässä ei ole voittajia, on vain selviytyjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyörittelen tässä päätäni :/ Että on härskiä. Mä olen aina ihmetellyt, kuinka on niin suositeltavaa "antaa anteeksi, jotta saa rauhan", itse en pystyisi.
Mutta oisko se kuitenkin jotenkin siihen suuntaan toimien loppujen lopuksi parasta? Tiedän kyllä tunteen, kun joku kalvaa elävältä, ja se on hirvittävää. Tuosta tunteesta kun pääsisi irti, mutta miten? Täytynee vain kunnioittaa itseään niin paljon, että muistaa olevansa uhri ja syytön tapahtuneeseen ja koettaa ohjata mielensä suuntaa pois päin tuosta kärsimyksen ajasta.
Mites ne viisaat sanovatkaan; Anna minulle voimaa hyväksyä se mitä en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa se mitä voin, sekä viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.
Elämässä ei ole voittajia, on vain selviytyjiä.
Niin, tuo asia on mulla pyörinyt päässä syyskuusta asti. Mä en varmaan saa rauhaa anteeksi antamisella. Ihminen, joka käytännössä hajotti kaikki mun unelmat, suunnitelmat ja sen rakkauden, jota häntä kohtaan tunsin, ei ehkä ansaitse anteeksi antamista. Tästä asiasta keskustelin hänen kanssaan ja vastaus oli, että jos aluksi yrittäisi elää sen asian kanssa ja myöhemmin miettiä sitä anteeksi antamista. Kaikenlisäksi meillä oli yhteisiä tuttuja, jotka tiesi näistä salarakas jutuista ja käytännössä edistivät sitä toimintaa, koska he tekivät sitä samaa omille miehilleen. x-vaimoni oli tuntenut jo sen salarakkaansa 2.5 vuotta, mutta vasta viime keväänä alkoivat tapailemaan. Ei se ole ajautumista, joksi hän sitä sanoi, vaan täysin harkittua toimintaa. Mut käytännössä siirrettiin kokonaan roskakoriin. Hän myös perusteli tätä juttua sillä, että ero olisi tullut jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin, mutta minun ei olisi pitänyt saada tietää tästä jutusta. No kuitenkin sain tietää, kun epäilykset ja merkit oli niin vahvat. Näin sitten semmoista, jota toivoin, että en olisi halunnut nähdä, sitä kun toivoi, että omat vaistot olisi väärässä. Muttä kyllähän ne vaistot täysin totta sitten kertoi ja vielä enemmän. Jotain juttuja sillä on facebookissa ollut ilmeisesti useammankin kanssa, kun se jostain reservistä niitä miehiä nyt vetelee. Kuuluu moniin ryhmiin ja onhan tietty työkaveritkin, joiden kanssa ehkä jotain flirttiä jo aikaisempina vuosina tehty.
Kauheinta tässä mulle myös oli se, että löysi omasta vaimostaan sellaisia piirteitä, joita ei koskaan olisi kuvitellut olevankaan. Mä romahdin täysin, aivan täysin. Aika usein vieläkin tulee sellaisia hetkiä, että mä mietin mitä viimeisinä vuosina oikein tapahtui ja että rakkaus mua kohtaan täysin sammui ja se saa mut voimaan ihan järkyttävän huonosti. Täysin käsittämätöntä. Itse olisin ollut valmis menemään hautaan asti niin kuin lupauksetkin oli tehty. Ymmärtääkö toinen oikeasti mitä se teollaan aiheutti. Mä en varmaan koskaan palaa sellaiseksi ihmiseksi, kun olin tai haluisin olla. :(
G kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörittelen tässä päätäni :/ Että on härskiä. Mä olen aina ihmetellyt, kuinka on niin suositeltavaa "antaa anteeksi, jotta saa rauhan", itse en pystyisi.
Mutta oisko se kuitenkin jotenkin siihen suuntaan toimien loppujen lopuksi parasta? Tiedän kyllä tunteen, kun joku kalvaa elävältä, ja se on hirvittävää. Tuosta tunteesta kun pääsisi irti, mutta miten? Täytynee vain kunnioittaa itseään niin paljon, että muistaa olevansa uhri ja syytön tapahtuneeseen ja koettaa ohjata mielensä suuntaa pois päin tuosta kärsimyksen ajasta.
Mites ne viisaat sanovatkaan; Anna minulle voimaa hyväksyä se mitä en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa se mitä voin, sekä viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.
Elämässä ei ole voittajia, on vain selviytyjiä.
Niin, tuo asia on mulla pyörinyt päässä syyskuusta asti. Mä en varmaan saa rauhaa anteeksi antamisella. Ihminen, joka käytännössä hajotti kaikki mun unelmat, suunnitelmat ja sen rakkauden, jota häntä kohtaan tunsin, ei ehkä ansaitse anteeksi antamista. Tästä asiasta keskustelin hänen kanssaan ja vastaus oli, että jos aluksi yrittäisi elää sen asian kanssa ja myöhemmin miettiä sitä anteeksi antamista. Kaikenlisäksi meillä oli yhteisiä tuttuja, jotka tiesi näistä salarakas jutuista ja käytännössä edistivät sitä toimintaa, koska he tekivät sitä samaa omille miehilleen. x-vaimoni oli tuntenut jo sen salarakkaansa 2.5 vuotta, mutta vasta viime keväänä alkoivat tapailemaan. Ei se ole ajautumista, joksi hän sitä sanoi, vaan täysin harkittua toimintaa. Mut käytännössä siirrettiin kokonaan roskakoriin. Hän myös perusteli tätä juttua sillä, että ero olisi tullut jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin, mutta minun ei olisi pitänyt saada tietää tästä jutusta. No kuitenkin sain tietää, kun epäilykset ja merkit oli niin vahvat. Näin sitten semmoista, jota toivoin, että en olisi halunnut nähdä, sitä kun toivoi, että omat vaistot olisi väärässä. Muttä kyllähän ne vaistot täysin totta sitten kertoi ja vielä enemmän. Jotain juttuja sillä on facebookissa ollut ilmeisesti useammankin kanssa, kun se jostain reservistä niitä miehiä nyt vetelee. Kuuluu moniin ryhmiin ja onhan tietty työkaveritkin, joiden kanssa ehkä jotain flirttiä jo aikaisempina vuosina tehty.
Kauheinta tässä mulle myös oli se, että löysi omasta vaimostaan sellaisia piirteitä, joita ei koskaan olisi kuvitellut olevankaan. Mä romahdin täysin, aivan täysin. Aika usein vieläkin tulee sellaisia hetkiä, että mä mietin mitä viimeisinä vuosina oikein tapahtui ja että rakkaus mua kohtaan täysin sammui ja se saa mut voimaan ihan järkyttävän huonosti. Täysin käsittämätöntä. Itse olisin ollut valmis menemään hautaan asti niin kuin lupauksetkin oli tehty. Ymmärtääkö toinen oikeasti mitä se teollaan aiheutti. Mä en varmaan koskaan palaa sellaiseksi ihmiseksi, kun olin tai haluisin olla. :(
Ei tuollaista varmaan pysty ymmärtämään kuin samanlainen petetty, jolle lupaukset ja uskollisuus oikeasti merkitsevät jotain. Ja joka on itse kokenut saman. Se pettymys on vain niin karmea, ettei siitä tavallaan ikinä pääse yli. Toisaalta ajan mittaan ymmärtää, että se entinen minä oli liian naiivi, koska ei pidä olettaa, että muut ovat sanansa mittaisia, vaikka itse on. Näin sen nyt näen. Osaa paremmin erottaa rehellisen ja epärehellisen. Ja rehellisiäkin on, samoin kuin niitä pettäjiä, jotka ymmärtävät miten pahasti ovat tehneet eivätkä uusi sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
G kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pyörittelen tässä päätäni :/ Että on härskiä. Mä olen aina ihmetellyt, kuinka on niin suositeltavaa "antaa anteeksi, jotta saa rauhan", itse en pystyisi.
Mutta oisko se kuitenkin jotenkin siihen suuntaan toimien loppujen lopuksi parasta? Tiedän kyllä tunteen, kun joku kalvaa elävältä, ja se on hirvittävää. Tuosta tunteesta kun pääsisi irti, mutta miten? Täytynee vain kunnioittaa itseään niin paljon, että muistaa olevansa uhri ja syytön tapahtuneeseen ja koettaa ohjata mielensä suuntaa pois päin tuosta kärsimyksen ajasta.
Mites ne viisaat sanovatkaan; Anna minulle voimaa hyväksyä se mitä en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa se mitä voin, sekä viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.
Elämässä ei ole voittajia, on vain selviytyjiä.
Niin, tuo asia on mulla pyörinyt päässä syyskuusta asti. Mä en varmaan saa rauhaa anteeksi antamisella. Ihminen, joka käytännössä hajotti kaikki mun unelmat, suunnitelmat ja sen rakkauden, jota häntä kohtaan tunsin, ei ehkä ansaitse anteeksi antamista. Tästä asiasta keskustelin hänen kanssaan ja vastaus oli, että jos aluksi yrittäisi elää sen asian kanssa ja myöhemmin miettiä sitä anteeksi antamista. Kaikenlisäksi meillä oli yhteisiä tuttuja, jotka tiesi näistä salarakas jutuista ja käytännössä edistivät sitä toimintaa, koska he tekivät sitä samaa omille miehilleen. x-vaimoni oli tuntenut jo sen salarakkaansa 2.5 vuotta, mutta vasta viime keväänä alkoivat tapailemaan. Ei se ole ajautumista, joksi hän sitä sanoi, vaan täysin harkittua toimintaa. Mut käytännössä siirrettiin kokonaan roskakoriin. Hän myös perusteli tätä juttua sillä, että ero olisi tullut jokatapauksessa ennemmin tai myöhemmin, mutta minun ei olisi pitänyt saada tietää tästä jutusta. No kuitenkin sain tietää, kun epäilykset ja merkit oli niin vahvat. Näin sitten semmoista, jota toivoin, että en olisi halunnut nähdä, sitä kun toivoi, että omat vaistot olisi väärässä. Muttä kyllähän ne vaistot täysin totta sitten kertoi ja vielä enemmän. Jotain juttuja sillä on facebookissa ollut ilmeisesti useammankin kanssa, kun se jostain reservistä niitä miehiä nyt vetelee. Kuuluu moniin ryhmiin ja onhan tietty työkaveritkin, joiden kanssa ehkä jotain flirttiä jo aikaisempina vuosina tehty.
Kauheinta tässä mulle myös oli se, että löysi omasta vaimostaan sellaisia piirteitä, joita ei koskaan olisi kuvitellut olevankaan. Mä romahdin täysin, aivan täysin. Aika usein vieläkin tulee sellaisia hetkiä, että mä mietin mitä viimeisinä vuosina oikein tapahtui ja että rakkaus mua kohtaan täysin sammui ja se saa mut voimaan ihan järkyttävän huonosti. Täysin käsittämätöntä. Itse olisin ollut valmis menemään hautaan asti niin kuin lupauksetkin oli tehty. Ymmärtääkö toinen oikeasti mitä se teollaan aiheutti. Mä en varmaan koskaan palaa sellaiseksi ihmiseksi, kun olin tai haluisin olla. :(
Niin, rakkaus on aina riski. Joko se sammuu tai säilyy ja kestää. Kaikki sen jossain muodossa haluavat, monet ovat jopa valmiita surmaamaan sen vuoksi, kateutta se aiheuttaa, sekä surua ja tuskaa. Suurta onnea ja iloa parhaimmillaan tuo se myös, rajuudessaan jaksaa yllättää, samoin lempeydessään. Tahdon asiaksi sitä myös kutsutaan. Aikamoinen juttu.
Miksiköhän teidänkin tienne piti kohdata jossain leikkauspisteessä, kun toinen tuntee sydämellään syvästi ja toinen taas ottaa yhteiselämän noinkin kepeästi ja tunteettomasti. Ei katumusta, uutta hoitoa vaan putkeen jne. kuin paidan vaihtaisi uuteen. Eikö toinen tahtonutkaan, tappoiko vain aikaansa ja käytti astinlautana ja itsetunnon kohottajana? "Mauri on tehnyt tehtävänsä, Mauri saa mennä".
Minä olen aina pelännyt jätetyksi ja petetyksi tulemista niin paljon, että useat hyvät alut olen tämän asian vuoksi lopettanut alkuunsa. Mitä kaikkea olenkaan voinut menettää. Onneksi en tiedä. Katua voi tällaistakin menettelyä, jos sitten uskallusta rakkauden rintamallakin. Niinhän sitä sanotaan, että mitään ei kadu niin paljon kuin elämätöntä elämää. Onneksi kuitenkin vastaan käveli toinen samanlainen elämän raajarikko kaveriksi, löytyy ymmärrystä puolin ja toisin.
Toivon niin, että sinä, ja tietenkin jokainen rakkautta toivova, törmäisi siihen joka tulisi, olisi ja jäisi.
Vierailija kirjoitti:
Toivon niin, että sinä, ja tietenkin jokainen rakkautta toivova, törmäisi siihen joka tulisi, olisi ja jäisi.
Sitä mäkin toivon, tosin tällä hetkellä on sellainen tunne, että samanmoista rakkautta tuskin koskaan pystyn enää keneenkään tuntemaan. Tuo entinen elämä ja perhe kun oli mulle kaikki kaikessa, vaikka en sitä ehkä aina näyttänytkään. Olen ollut hyvä patoamaan tunteita, niin hyvässä, kuin pahassakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomareissun jälkeen karulla tavalla. En heti, mutta menin päiviä myöhemmin kotona vessaan ja löysin pikkuhousunsuojieni laatikon sisäpuolelta kirjoituksen kutakuinkin näin. Lainasin myös näitä yhden pimps..ni varten. Toivottavasti lainaamani ei haittaa. Jotain tämän suuntaista. Mies ei tunnustanut.
Lainattu side, koti ja mies, joten toivottavasti ukkosi sai lähtöpassit. Uskomatonta tuoda kakkonen puolisoiden yhteiseen kotiin. Ilmeisesti kiima tai ihastuminen on sumentanut pään. Tuskinpa tämä on ainokainen tapaus ?
Ei varmasti ole ainokainen tapaus.
Itselläni on salasuhde varattuun mieheen, itse olen sinkku. (Nyt ei tarvitse moralisoida, en ymmärrä itsekkään miten olen tähän, aina uskollisuuden kannattajana, ajautunut)
Mun rakastaja on vienyt mut monesti heidän kotiinsa, vaimo työreissuilla. Olen nukkunut jopa öitäni heillä. Aina olen ollut varovainen ettei jälkeäkään jää, ei korvakorua, ei hiuspinniä, ei mitään. Sitä kyllä olen ihmetellyt miten vaimo ei ole haistanut tyynyltään hajuvettäni...ehkä asian selittää se, että hän on tupakoitsija=huono hajuaisti.
Uskoo myös miehen kaikki selitykset, epäillyt kyllä jo on koska miehen menot lisääntyneet ym ym.Moralisoida ei todellakaan tarvi, jätän miehen heti kun löydän vapaan hyvän miehen.
Toivon että se "vapaa hyvä mies" pettää sua.
G kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon niin, että sinä, ja tietenkin jokainen rakkautta toivova, törmäisi siihen joka tulisi, olisi ja jäisi.
Sitä mäkin toivon, tosin tällä hetkellä on sellainen tunne, että samanmoista rakkautta tuskin koskaan pystyn enää keneenkään tuntemaan. Tuo entinen elämä ja perhe kun oli mulle kaikki kaikessa, vaikka en sitä ehkä aina näyttänytkään. Olen ollut hyvä patoamaan tunteita, niin hyvässä, kuin pahassakin.
Elämä voi yllättää. Menneisyyden surullinen painolasti on pakko jättää taakseen, jotta uusi tulevaisuus voi vapaasti tulla. Et sinä voi loputtomiin kärsiä, jossain se raja tulee vastaan.
Ethän anna "hänen" enempää sinulta viedä, sitä mikä voi olla jo tulossa? Pieni sydämen lokero riittää tälle elämäsi mustalle ajanjaksolle, olkoon siellä muistona. Onpahan sitten joskus mihin verrata ja arvostaa kohtaamaansa, kunhan onni nappaa. Se on itsestä nyt vain kiinni, irti päästäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lomareissun jälkeen karulla tavalla. En heti, mutta menin päiviä myöhemmin kotona vessaan ja löysin pikkuhousunsuojieni laatikon sisäpuolelta kirjoituksen kutakuinkin näin. Lainasin myös näitä yhden pimps..ni varten. Toivottavasti lainaamani ei haittaa. Jotain tämän suuntaista. Mies ei tunnustanut.
Mikähän tarve näillä kakkosnaisilla on käräyttää petturimiehet ja noin lapsellisella tavalla. Itse eivät ole syyttömiä tapahtumiin, kuten tässäkin tapauksessa neito on tiennyt puolisosta. Vai olettaako joku, että mies ostaa itselleen pikkuhousunsuojia?
Minun mielestä taas erittäin hyvä tapa käräyttää pettäjä. Voihan se nimittäin olla niin, ettei kakkosnainen edes tiennyt olevansa kakkosnainen kun lähti petturin matkaan. Jokainen pettäjä ansaitsee tulla käräytetyksi.
Olen myös ollut toinen nainen, tietämättäni. Uudessa oppilaitoksessa eräs luokallani ollut mieshenkilö sinnikkäästi piiritti kuukausikaupalla, kunnes ajattelin että antaa mennä, katsotaan mitä tästä tulee jos tulee. No, eräs toinen koulukaverimme oli törmännyt mieheen muualla jonkun toisen naisen kanssa, meni siihen juttelemaan, esitteli naisen tyttöystäväkseen. Onneksi sain tietää tämän siis kaverin kautta. Pistin välittömästi miehen kanssa ihmissuhdeviritelmämme poikki, hän väitti että ei voinut itselleen mitään kun oli minuun niin ihastunut, myöhemmin alkoi syyttämään että itse lähdin hänen matkaansa, oma vikani. No, jossain vaiheessa tuo mies "erosi" naisestaan mukamas minun vuokseni ja aloimme taas tapailemaan. Näin jälkikäteen voin todeta että ei varmasti eronnut. Jos tuolloin olisi ollut facebook niin olisin käräyttänyt tyttöystävälle mitä ukkonsa puuhaa selän takana. En varmastikaan ollut ainut sivusuhde.
Mies aina säännöllisin väliajoin yrittää ottaa minuun yhteyttä ja olemme aina välillä pari sanaa vaihtaneetkin, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Olen kohteliaan etäinen vaikka hän niin kovasti yrittää uudelleen ystävystyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ollut toinen nainen, tietämättäni. Uudessa oppilaitoksessa eräs luokallani ollut mieshenkilö sinnikkäästi piiritti kuukausikaupalla, kunnes ajattelin että antaa mennä, katsotaan mitä tästä tulee jos tulee. No, eräs toinen koulukaverimme oli törmännyt mieheen muualla jonkun toisen naisen kanssa, meni siihen juttelemaan, esitteli naisen tyttöystäväkseen. Onneksi sain tietää tämän siis kaverin kautta. Pistin välittömästi miehen kanssa ihmissuhdeviritelmämme poikki, hän väitti että ei voinut itselleen mitään kun oli minuun niin ihastunut, myöhemmin alkoi syyttämään että itse lähdin hänen matkaansa, oma vikani. No, jossain vaiheessa tuo mies "erosi" naisestaan mukamas minun vuokseni ja aloimme taas tapailemaan. Näin jälkikäteen voin todeta että ei varmasti eronnut. Jos tuolloin olisi ollut facebook niin olisin käräyttänyt tyttöystävälle mitä ukkonsa puuhaa selän takana. En varmastikaan ollut ainut sivusuhde.
Mies aina säännöllisin väliajoin yrittää ottaa minuun yhteyttä ja olemme aina välillä pari sanaa vaihtaneetkin, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Olen kohteliaan etäinen vaikka hän niin kovasti yrittää uudelleen ystävystyä.
Olet törmännyt varsinaiseen limanuljaskaan :)
Petin ex miestäni hänen työkaverin kanssa. Erosin miltei välittömästi, silloin hän ei tiennyt enkä kokenut erotessa aiheeksi satuttaa lisää ja kertoa, että kävin kännissä hänen työkaverin pedissä.
Torjuin eron jälkeen yhden meidän yhteisen tutun joka on työkaveri sekä exälle, että hairahdukselle. Hairahdukseni oli päättänyt kertoa minusta, eli panostaan tälle henkilölle, joka torjunnasta kostonhimoissaan kertoi exälleni hairahduksesta.
Siitähän soppa syntyi. Kaiken jälkeen minä olen kaikille se syyllinen, 90% ystävistäni käänsi minulle selän, mutta ex, tämä yhteinen tuttu ja exän työkaveri, johon haksahdin, ovat nykyään parhaita kavereita.
Paljastumisen jälkeen ex halusi tappaa minut, hairahdukseni jatkaa tapailua seksin merkeissä ja tämä kaiken paljastanut työkaveri ilmoitti rakastavansa minua :D
Pistin kaikki kolme pihalle mun elämästä.
En sano, ettenkö tehnyt väärin, enkä ole tästä ylpeä, mutta miesten välinen solidaarisuus, kostonhimo ja petos yllätti.
Mutta kerrasta opin. En juo enää, kontrolli siitä menee. En myöskään ryhdy enää parisuhteeseen, viihdyn hyvin yksin ja jos seksiä kaipaan, on mulla siihen yksi vakikaveri.
Löysin parhaan ystäväni kanssa itse teosta.
Vierailija kirjoitti:
Petin ex miestäni hänen työkaverin kanssa. Erosin miltei välittömästi, silloin hän ei tiennyt enkä kokenut erotessa aiheeksi satuttaa lisää ja kertoa, että kävin kännissä hänen työkaverin pedissä.
Torjuin eron jälkeen yhden meidän yhteisen tutun joka on työkaveri sekä exälle, että hairahdukselle. Hairahdukseni oli päättänyt kertoa minusta, eli panostaan tälle henkilölle, joka torjunnasta kostonhimoissaan kertoi exälleni hairahduksesta.
Siitähän soppa syntyi. Kaiken jälkeen minä olen kaikille se syyllinen, 90% ystävistäni käänsi minulle selän, mutta ex, tämä yhteinen tuttu ja exän työkaveri, johon haksahdin, ovat nykyään parhaita kavereita.
Paljastumisen jälkeen ex halusi tappaa minut, hairahdukseni jatkaa tapailua seksin merkeissä ja tämä kaiken paljastanut työkaveri ilmoitti rakastavansa minua :D
Pistin kaikki kolme pihalle mun elämästä.
En sano, ettenkö tehnyt väärin, enkä ole tästä ylpeä, mutta miesten välinen solidaarisuus, kostonhimo ja petos yllätti.
Mutta kerrasta opin. En juo enää, kontrolli siitä menee. En myöskään ryhdy enää parisuhteeseen, viihdyn hyvin yksin ja jos seksiä kaipaan, on mulla siihen yksi vakikaveri.
Eli tää kenet torjuit ilmeisesti oletti että olet niin kevytkenkäinen että hänellekin irtoaa? Ai kamala.
Ilmeisesti näin kuvitteli, olinhan ollut kevytkenkäinen tälle hairahdukselle, känni ei selitä tosin kokonaan. Hairahdus oli lähennellyt mua vuosia ennen tätä surullisen kuuluisaa känni-iltaa. Mut niin hullu tai humalassa en ole ollut, että tähän toiseen olisin koskenut pitkällä tikullakaan. Edelleen, en ole ylpeä itsestäni, mutta näin vuosia myöhemmin koko kuvio ehkä jopa huvittaakin jo vähän itseäkin, kuin helkkarin huonoa satiiria olisi itsestä käynyt läpi. Silloin ei kyllä naurattanut, exää kävi sääliksi :D
Naisella oli pitkään hiiva, joka tarttui mieheen. Nainen sitten miehen oireita epäili sukupuolitaudiksi. Siinä yhteydessä mies paljasta panneensa toista naista. Nainen ei hoitanut hiivaansa ja mies särki sydämen sekä rikkoi luottamuksen.
En tietenkään olettanut että mies olisi varattu kun kerran tapaili minua. Olisihan noille tuotteille voinut olla muukin selitys, en halunnut ryhtyä kuulustelemaan vaan päätin hoitaa asian rauhassa ja saada totuuden selville. Jos mies olisi sanonut että ei seurustele ja tuotteet ovat vaikkapa siskon niin en olisi saanut totuutta selville heti.