Lue keskustelun säännöt.
Olen pahassa pulassa enkä tiedä, onko miehen käytös rakkautta vai puhdasta kontrollointia
12.01.2019 |
Olen pulassa koska joitakin kuukausia tapailemani mies on sanojensa mukaan minuun sokeasti rakastunut ja tuntuu haluavan suunnilleen liimata itsensä minuun kiinni. Olin itse alkuun ihastunut mutta olen viime aikoina miettinyt, olenko sittenkään rakastunut. Haluaisin edetä rennommalla otteella ja koen miehen pakottavan minut sanomaan asioita, joihin en ole vielä valmis. Näitä ovat mm. etten ikinä jätä häntä ja että rakastan. Olen sanonut, että ei näitä asioita pidä kiirehtiä vaan pitää elää päivä kerrallaan. Mies ei tätä halua kuulla ja riitaa välttääkseni olen sitten sanonut em. asioita, joiden takana en sataprosenttisesti seiso. Riidat hänen kanssaan ovat totaalisen kauheita koska mies menee silloin aivan pois tolaltaan ja sanoo, mitä sylki suuhun tuo. Kuulemma minä aiheutan nämä tilanteet (=tarpeeni ottaa omaa aikaa) ja hän ei voi reaktiolleen mitään. Koska välittää minusta niin hurjasti.
Olen tosi empaattinen ja miellyttämishaluinen ihminen. Mietin jopa sitä, onko mies sittenkin vain taitava manipuloija ja yrittää rakkautensa varjolla tukahduttaa minut. Vaikuttaa samalla impulsiiviselta ja herkältä. Narsisitista hänen käytöksensä minusta kuitenkin vähintäänkin joiltakin osin on.
Haluaisin itse edetä rauhassa ja katsoa, mihin tämä johtaa. Mies ei kuitenkaan anna minulle tarvitsemaani aikaa ja tilaa. Mies haluaisi nähdä joka päivä. Minulla on vaativa työ, josta kyllä pidän mutta joka vie valtavasti aikaani sekä energiaani tällä hetkellä. Mies haluaisi minun pitkin päivää viestittelevän hänelle ja minä taas koen nämä viestittelyt ahdistavina katkoina, joiden jälkeen joudun taas kasaamaan ajatukseni tehdäkseni asiaa, joita tein ennen tekstaria. Ei niin, etten arvostaisi ajatusta miehen huomionosoituksesta.
Olen ihan poikki siitä, että mikään ei tunnu riittävän. Olen jo laiminlyönyt työtäni jotta välttäisin riidat siitä, ettei minulla ole aikaa panostaa suhteeseen mutta tunnen samalla lyöväni laimin myös itseäni. Olemme molemmat neljäkymppisiä eli kokemusta löytyy. Miehen käsitys parisuhteesta on erittäin tiivis ja itse olen lapsettomana aiemminkin lapsettomien kanssa seurustellessani tottunut siihen, että omaa aikaa voidaan viettää myös kavereita erikseen viikottain nähtäessä ja että kumppania kuunnellaan ja hänelle annetaan tarvittaessa täysi työrauha.
Näen miehessä paljon epänormaalista takertumisesta kieliviä piirteitä ja kuulemma ne johtuvat hänen aiemmissa suhteissaan esiintyneistä pettämisistä. Miehen käytös tuntuu kontrolloivalta ja minua lievästi sanottuna ärsyttää se, että hän odottaa minun raportoivan omista menoistani ja jopa välillä soittaa kuin tarkistaaksensa sen, missä olen.
Olen miettinyt, pitäisikö minun yksinkertaisesti viheltää peli poikki. Mies on toisenlainen kuin aiemmat kumppanini ja se varmasti hänessä viehättää. Olen ajatellut, etten halua toistaa aiempia virheitä ja roikkua suhteessa, jossa minä olen ollut se rakastuneempi ja tarvitsevampi osapuoli. En ole ihan varma, kohtaammeko lopulta henkisesti ja mikä osa miehen huomiosta on rakkautta ja mikä kontrollointia. Minusta rakkaus on pyyteetöntä eikä sitä pitäisi koskaan vaatia.
Ylireagoinko vai mitä? Olen ihan hukassa omine ajatuksineni ja pelkään jopa mahdollisen manipuloinnin jo vaikuttaneen ajatuksiini.
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Laiminlyöt jo nyt töitäsi miehen häirinnän vuoksi!!!!! Ja vasta pari kuukautta yhdessä.
Mitä tapahtuu kun et vastaa miehen viesteihin päivällä?
Näitäkin on nähty, että jo (hyvästä syystä) jätetty tulee sinne työpaikalle "tapaamaan" ja "keskustelemaan".
Järkiinny ap, hyvän sään aikana, koska tuo mies ei parannu kuin lobotomialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän hälyttävältä kuulostaa. Voit kokeilla vaatia omat rajasi, älä vastaa viesteihin työpäivän aikana ja tule ja mene miten itse haluat. Jos tulee riitaa niin sano hänelle että näin se tulee menemään, ota tai jätä. Hän voi etsiä paremmin hänelle sopivan puolison jos sinun elämäntyylisi ei sovi yhteen hänen kanssaan.
Olisi myös hyödyllistä tietää mitä mies tekee työkseen yms. Onko hänellä tosiaan aikaa viestitellä ja vaatia sinun aikaasi koko ajan pitkin päivää? Onko hänellä omaa elämää ja kiinnostuksia/harrastuksia? Voit yrittää saada häntä kokoamaan oman elämän parisuhteen ulkopuolelle mikäli hänellä ei sellaista ole, mikä on kuvauksen perusteella mahdollista. Kokemuksieni mukaan tuollainen takertuja saattaa elää ainoastaan parisuhteelle ja olla tekemättä mitään muuta, minkä vuoksi hänelle on myös ahdistavaa kun sinulla on muuta elämää ja hänellä ei ole mitään tekemistä sinua odotellessa.
Voi hyvinkin olla että hän on jo menetetty tapaus tai että vain oikea terapia voi hänet pelastaa. Ehkä paras ratkaisu olisi vain juosta ja äkkiä, mutta jos haluat antaa hänelle mahdollisuuden, voit miettiä yllämainittuja asioita. Älä missään nimessä anna hänen vaikuttaa työhösi ja elämääsi muutenkaan negatiivisesti. Kerro hänelle rajasi suoraan ja pidä niistä kiinni. Jos mahdollista, pyydä ystävä tai sukulainen auttamaan, pysyt paremmin päätöksissäsi jos joku tietää tilanteesta.
Jos päätät jättää hänet, varmista oma turvallisuutesi. En tiedä onko hänellä taipumusta väkivaltaan, mutta hän vaikuttaa hieman epävakaalta. Älä missään nimessä jätä häntä kasvokkain ilman muita ihmisiä lähellä auttamassa, mikäli hän alkaa väkivaltaiseksi. Älä myöskään tapaa häntä yksin missään jättämisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmissuhteet on aina kaikkein vaikeimpia ja raastavimpia ja koukuttavimpia, joissa on paljon sekä hyvää että huonoa. Haluatko sellaista vai mieluummin tasaisempaa vaikka sitten sillä hinnalla että suhde on laimeampi ja joudut myös osin tyytymään vähempään?
Olet aikuinen ihminen ja pystyt ajan kanssa ratkaisemaan itse mitä haluat, ja sulla on siihen oikeus. Narsistisia piirteitä omaavat ihmiset ovat usein hyvinkin viehättäviä ja heiltä voi saada sellaista mitä ei suurimmalta osalta muista ihmisistä saa, siis hyvää. Vastapuolena sitten syvät huonot hetket jotka tekevät sulle pahaa. Kestätkö sen? Vai haluatko kuitenkin tavallisen kevyemmän suhteen jossa on helppo olla ilman draamaa? Se sun pitää itse päättää.
Kyllä moni ottaa ihan tietoisenkin riskin vaikka hälytyskellot soi, sen hyvän perässä mitä suhteessa toisaalta on sen huonon lisäksi.
Tätä juuri olen miettinyt. Olen miettinyt sitäkin, josko erinomainen terapeutti voisi auttaa miestä. Voi olla toiveajattelua. Ja vaikka meidän suhteestamme ei mitään tulisikaan, toivoisin hänen oman olonsa ajan kanssa helpottuvan. Itse hän varmasti kärsii vastapuolella asioista jopa minua enemmän.
Negatiivisia puolia huomioimatta hän on aika lailla ihminen, josta en voi olla pitämättä. Jos jätän hänet, uskon hänen ihan aidosti romahtavan enkä sitä kenellekään toivo.
Et voi pakoittaa miestä hoitoon etkä voi parantaa häntä itse, niin se vain on. On kylmäävää lukea hakattujen ja lannistettujen naisten kohtaloita, ne aina alkavat noilla samoilla sanoilla, että "en voi jättää miestä kun hän musertuisi ja ei pärjäisi itsekseen". Sinun tapauksessasi kyse on keski-ikäisestä miehestä joka on tuntenut sinut kahden kuukauden ajan, järki käteen nainen ei se minnekään ojaan kuole jos suhteen lopetat!
Jos pitää miettiä onko tässä oikea ihminen, niin ei ole. Sitten kun on, niin sen kyllä tietää eikä epäilyksiä ole :)
Ap luulen että me kaikki aloituksen lukeneet haluamme kuulla että lopetat suhteen. Tilanne on todella pahaenteinen, mitä nopeammin pääset irti sitä parempi. Ja kuten muutama muukin on todennut: ole ihmisten ilmoilla kun ilmoitat päätöksesi, ei missään nimessä suljetussa tilassa yksin hänen kanssaan. Onnea matkaan, toivomme kaikki tilanteen tunnistavat kaiken menevän hyvin. Take care!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kuulostaa täysin häiriintyneeltä. Komppaan kaikkia muita ja alleviivaisin vielä sitä, että varaudu siihen, että hän saattaa käydä väkivaltaiseksi kun (ja todellakin kun, ei jos!) jätät hänet. Ja kun olet jättänyt hänet niin ignoroi täysin kaikki viestit, yhteydenotot. Se on ainoa tapa päästä tuollaisesta tyypistä eroom.
Oletkohan eksäni kanssa? Hän oli tismalleen samanlainen. Alituisesti soittelua, viestittelyä, puhelimeen piti vastata heti tai se terrori jatkui pitkälle. Jollen vastannut, hän pommitti muut kanavat täyteen. Tilaa ei ollut, vaan piti toimia heti niin kuin hän saneli.
Pettäminen hänen kohdallaan tarkoitti sitä, että hän petti itse, koska kosti toisen vajavaisuudet - eli kuukautiset, halut mennä yksin menojaan tai ettei toinen ollut täysin riippuvainen hänestä.
Lopulta uuvuin ja se oli ihanaa kun mies raivoissaan jätti minut. Olin helpottunut kun puhelin ei soinut koko ajan.
Asuin myös itse toisella paikkakunnalla, työ- ja opiskelupaikka sekä pari lemmikkiä vaativat huomionsa. Minulla oli myös kavereita, joita halusin nähdä mutta mies oletti ilman muuta että tulen joka ikinen vapaa hänen luoksensa. En ollut valmis siihen, koska halusin valmistautua tentteihin ja olla yksin välillä.
Run forrest run.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmissuhteet on aina kaikkein vaikeimpia ja raastavimpia ja koukuttavimpia, joissa on paljon sekä hyvää että huonoa. Haluatko sellaista vai mieluummin tasaisempaa vaikka sitten sillä hinnalla että suhde on laimeampi ja joudut myös osin tyytymään vähempään?
Olet aikuinen ihminen ja pystyt ajan kanssa ratkaisemaan itse mitä haluat, ja sulla on siihen oikeus. Narsistisia piirteitä omaavat ihmiset ovat usein hyvinkin viehättäviä ja heiltä voi saada sellaista mitä ei suurimmalta osalta muista ihmisistä saa, siis hyvää. Vastapuolena sitten syvät huonot hetket jotka tekevät sulle pahaa. Kestätkö sen? Vai haluatko kuitenkin tavallisen kevyemmän suhteen jossa on helppo olla ilman draamaa? Se sun pitää itse päättää.
Kyllä moni ottaa ihan tietoisenkin riskin vaikka hälytyskellot soi, sen hyvän perässä mitä suhteessa toisaalta on sen huonon lisäksi.
Tätä juuri olen miettinyt. Olen miettinyt sitäkin, josko erinomainen terapeutti voisi auttaa miestä. Voi olla toiveajattelua. Ja vaikka meidän suhteestamme ei mitään tulisikaan, toivoisin hänen oman olonsa ajan kanssa helpottuvan. Itse hän varmasti kärsii vastapuolella asioista jopa minua enemmän.
Negatiivisia puolia huomioimatta hän on aika lailla ihminen, josta en voi olla pitämättä. Jos jätän hänet, uskon hänen ihan aidosti romahtavan enkä sitä kenellekään toivo.
Sinun kannattaisi käydä puhumassa näistä ajatuksistasi jollekin. Tarvitset apua terveen itsetunnon ja rajojen rakentamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmissuhteet on aina kaikkein vaikeimpia ja raastavimpia ja koukuttavimpia, joissa on paljon sekä hyvää että huonoa. Haluatko sellaista vai mieluummin tasaisempaa vaikka sitten sillä hinnalla että suhde on laimeampi ja joudut myös osin tyytymään vähempään?
Olet aikuinen ihminen ja pystyt ajan kanssa ratkaisemaan itse mitä haluat, ja sulla on siihen oikeus. Narsistisia piirteitä omaavat ihmiset ovat usein hyvinkin viehättäviä ja heiltä voi saada sellaista mitä ei suurimmalta osalta muista ihmisistä saa, siis hyvää. Vastapuolena sitten syvät huonot hetket jotka tekevät sulle pahaa. Kestätkö sen? Vai haluatko kuitenkin tavallisen kevyemmän suhteen jossa on helppo olla ilman draamaa? Se sun pitää itse päättää.
Kyllä moni ottaa ihan tietoisenkin riskin vaikka hälytyskellot soi, sen hyvän perässä mitä suhteessa toisaalta on sen huonon lisäksi.
Tätä juuri olen miettinyt. Olen miettinyt sitäkin, josko erinomainen terapeutti voisi auttaa miestä. Voi olla toiveajattelua. Ja vaikka meidän suhteestamme ei mitään tulisikaan, toivoisin hänen oman olonsa ajan kanssa helpottuvan. Itse hän varmasti kärsii vastapuolella asioista jopa minua enemmän.
Negatiivisia puolia huomioimatta hän on aika lailla ihminen, josta en voi olla pitämättä. Jos jätän hänet, uskon hänen ihan aidosti romahtavan enkä sitä kenellekään toivo.
Hyvin hän jo on onnistunut manipulaatiossaan, kun uskot hänen romahtavan jos jätät. Miten ihmeessä tyyppi on pysynyt hengissä tähän asti, koska tuskin olet ensimmäinen ihana nainen hänen elämässään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksistanne, saaneet minua kalibroimaan ajatuksiani "normaaleiksi". Lisää saa tietenkin kertoa. Olen miettinyt jopa jollekin miehen tuttavalle soittamista kysyäkseni heiltä mielipidettä, en vain tiedä onko se hyvä idea.
Pidän itseäni kohtuullisena ihmistuntijana ja alusta saakka on jokin pieni varoituskello tuntunut kilkattavan. Olen tosi nirso ja haluan kumppaniltani (yleisellä tasolla) monen mielestä liikaa. Tässä miehessä on paljon sellaista, josta pidän (herkkyys, reaktiivisuus, luovuus jne.) mutta vastapuolena 27:n poiminnat omasta kirjoituksestani tiedostan hyvin itsekin. Lista on raju ja tajuan sen itsekin.
Olen yksi aiemmista vastaajista joka kertoi vastaavasta miehestä.
Oman kokemukseni mukaan tuo on äärimmäisen huono idea. Tuon tapaisella miehellä ei ole kuin pelkästään tuttavia, jotka tukevat häntä täysillä - ja loput karsiutuvat pois, koska eivät halua kuulua miehen hoviin. Usein noissa tapauksissa miehen tutut komppaavat täysillä miestä ja he tietävät vain sen mitä mies kertoo. Kaikki riitasoinnut miehen käytöksestä käännettäisiin vain sinua vastaan. Älä siis soita kenellekään.
Itse yritin kysellä edelliseltä tyttöystävältä miehen touhuista, mutta tyttis ei vastannut mitään muuta kuin kiukutteli kun kehtasin häiritä hänen rauhaansa eikä häntä kiinnostanut kuulemma meidän välit. Selvä se sitten, en laittanut viestiä enää, mutta opin etten luota muuhun kuin vaistooni.
Naisilla taas on liian pienestä asti opetettu huolehtimaan sellaisistakin asioista joihin ei tarvisisi paneutua omalla ajallaan ollenkaan. Se oli omakin helmasyntini.
Olin myös se äärimmäisen ihana nainen. Sitten tuli seuraava ja taas seuraava..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se varoituskellojen kilkatus alussa riittää. Se on intuitio. Suojeluvaisto, jota kannattaa kuunnella. Lukaise, tai kuuntele, Gavin de Beckerin Gift of Fear.
Vierailija kirjoitti:
Mies kuulostaa täysin häiriintyneeltä. Komppaan kaikkia muita ja alleviivaisin vielä sitä, että varaudu siihen, että hän saattaa käydä väkivaltaiseksi kun (ja todellakin kun, ei jos!) jätät hänet. Ja kun olet jättänyt hänet niin ignoroi täysin kaikki viestit, yhteydenotot. Se on ainoa tapa päästä tuollaisesta tyypistä eroom.
Oikeastaan olen jo kerran jättänytkin. Mies ei ole käyttäytynyt väkivaltaisesti, ainoastaan itkenyt aidosti ja lohduttomasti. Olen tietenkin tiennyt ottavani riskin ja oikeasti pelännyt sanottuani asiani.
Kiitos kauniit kommenteistanne. En osaa omia ajatuksiani tällä hetkellä jäsennellä yhtään. Paljon hyvää mutta en halua joutua varomaan suhteessa liikaa tekemisiäni ja keksimään perusteluja sille, miksi en halua nähdä jokaisena vapaana hetkenäni. Raskasta katsella toisen kärsivän.
En usko miehen olevan narsisti sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän ei ole lainkaan ilkeä mutta hänen hätänsä on jotenkin niin käsinkosketeltavaa, että minuun itseenikin sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksistanne, saaneet minua kalibroimaan ajatuksiani "normaaleiksi". Lisää saa tietenkin kertoa. Olen miettinyt jopa jollekin miehen tuttavalle soittamista kysyäkseni heiltä mielipidettä, en vain tiedä onko se hyvä idea.
Pidän itseäni kohtuullisena ihmistuntijana ja alusta saakka on jokin pieni varoituskello tuntunut kilkattavan. Olen tosi nirso ja haluan kumppaniltani (yleisellä tasolla) monen mielestä liikaa. Tässä miehessä on paljon sellaista, josta pidän (herkkyys, reaktiivisuus, luovuus jne.) mutta vastapuolena 27:n poiminnat omasta kirjoituksestani tiedostan hyvin itsekin. Lista on raju ja tajuan sen itsekin.
Olen yksi aiemmista vastaajista joka kertoi vastaavasta miehestä.
Oman kokemukseni mukaan tuo on äärimmäisen huono idea. Tuon tapaisella miehellä ei ole kuin pelkästään tuttavia, jotka tukevat häntä täysillä - ja loput karsiutuvat pois, koska eivät halua kuulua miehen hoviin. Usein noissa tapauksissa miehen tutut komppaavat täysillä miestä ja he tietävät vain sen mitä mies kertoo. Kaikki riitasoinnut miehen käytöksestä käännettäisiin vain sinua vastaan. Älä siis soita kenellekään.
Itse yritin kysellä edelliseltä tyttöystävältä miehen touhuista, mutta tyttis ei vastannut mitään muuta kuin kiukutteli kun kehtasin häiritä hänen rauhaansa eikä häntä kiinnostanut kuulemma meidän välit. Selvä se sitten, en laittanut viestiä enää, mutta opin etten luota muuhun kuin vaistooni.
Naisilla taas on liian pienestä asti opetettu huolehtimaan sellaisistakin asioista joihin ei tarvisisi paneutua omalla ajallaan ollenkaan. Se oli omakin helmasyntini.
En missään tapauksessa ajatellut soittaa miehen lähipiirille vaan vähän etäisemmälle tuttavalle. Juuri mainitsemistasi syistä.
Ei ole tervettä ajatella olevansa vastuussa ihmisestä, jonka on tuntenut kaksi kuukautta.
Nyt sinun on ajateltava itseäsi eikä miestä. Et ole kahden kuukauden tuntemisen jälkeen sitoutunut olemaan hänen aina paikalla oleva henkireikänsä, kun asia aiheuttaa sinulle itsellesi ahdistusta. Viisainta (ja armollisintakin) on lopettaa suhde alkuunsa, koska se ei anna kummallekaan sitä mitä hän tarvitsee. Ja että kilttinä muuttaisit itseäsi ja unohtaisit omat tarpeet, ei tuo elämääsi muuta kuin katkeruutta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksistanne, saaneet minua kalibroimaan ajatuksiani "normaaleiksi". Lisää saa tietenkin kertoa. Olen miettinyt jopa jollekin miehen tuttavalle soittamista kysyäkseni heiltä mielipidettä, en vain tiedä onko se hyvä idea.
Pidän itseäni kohtuullisena ihmistuntijana ja alusta saakka on jokin pieni varoituskello tuntunut kilkattavan. Olen tosi nirso ja haluan kumppaniltani (yleisellä tasolla) monen mielestä liikaa. Tässä miehessä on paljon sellaista, josta pidän (herkkyys, reaktiivisuus, luovuus jne.) mutta vastapuolena 27:n poiminnat omasta kirjoituksestani tiedostan hyvin itsekin. Lista on raju ja tajuan sen itsekin.
Tuo miehen kaverille soittaminen voi olla ihan hyväkin idea.
Itse otin erotessa yhteyttä exän entiseen parhaaseen ystävään. Selkeytti hirveästi ajatuksia, kun sai jutella hänen kanssaan. Ja selvisipähän, etten ole ainut joka pitää exää aivan vtun sekopäisenä ja sairaana.
Tuo ei tuosta parane! Hyvin todennäköisesti vain pahenee. Ja sitä vaikeampi sun on lähteä, mitä pidemmäksi aikaa jäät. Totta kai se mies itkeä vollottaa, jotta sinä syyllistyisit ja jäisit. Ja hän on huomannut sen toimivan!
Diagnoosilla ei ole nyt väliä. Hän on kontrolloiva ja sairas. Oli narsisti tai ei. Tuo ei ole normaalia.
Terv. Been there
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmissuhteet on aina kaikkein vaikeimpia ja raastavimpia ja koukuttavimpia, joissa on paljon sekä hyvää että huonoa. Haluatko sellaista vai mieluummin tasaisempaa vaikka sitten sillä hinnalla että suhde on laimeampi ja joudut myös osin tyytymään vähempään?
Olet aikuinen ihminen ja pystyt ajan kanssa ratkaisemaan itse mitä haluat, ja sulla on siihen oikeus. Narsistisia piirteitä omaavat ihmiset ovat usein hyvinkin viehättäviä ja heiltä voi saada sellaista mitä ei suurimmalta osalta muista ihmisistä saa, siis hyvää. Vastapuolena sitten syvät huonot hetket jotka tekevät sulle pahaa. Kestätkö sen? Vai haluatko kuitenkin tavallisen kevyemmän suhteen jossa on helppo olla ilman draamaa? Se sun pitää itse päättää.
Kyllä moni ottaa ihan tietoisenkin riskin vaikka hälytyskellot soi, sen hyvän perässä mitä suhteessa toisaalta on sen huonon lisäksi.
Tätä juuri olen miettinyt. Olen miettinyt sitäkin, josko erinomainen terapeutti voisi auttaa miestä. Voi olla toiveajattelua. Ja vaikka meidän suhteestamme ei mitään tulisikaan, toivoisin hänen oman olonsa ajan kanssa helpottuvan. Itse hän varmasti kärsii vastapuolella asioista jopa minua enemmän.
Negatiivisia puolia huomioimatta hän on aika lailla ihminen, josta en voi olla pitämättä. Jos jätän hänet, uskon hänen ihan aidosti romahtavan enkä sitä kenellekään toivo.
Tottakai mies romahtaa oikeasti, mutta se ei ole sinun murhe enää. Juokse!
Kuulostaa, ettet pääse tosta miehestä helposti eroon. Valmistaudu lähestymiskiellon hakemiseen. Jätä hänet puhelimitse, älä enää näe häntä.