Lue keskustelun säännöt.
Olen pahassa pulassa enkä tiedä, onko miehen käytös rakkautta vai puhdasta kontrollointia
12.01.2019 |
Olen pulassa koska joitakin kuukausia tapailemani mies on sanojensa mukaan minuun sokeasti rakastunut ja tuntuu haluavan suunnilleen liimata itsensä minuun kiinni. Olin itse alkuun ihastunut mutta olen viime aikoina miettinyt, olenko sittenkään rakastunut. Haluaisin edetä rennommalla otteella ja koen miehen pakottavan minut sanomaan asioita, joihin en ole vielä valmis. Näitä ovat mm. etten ikinä jätä häntä ja että rakastan. Olen sanonut, että ei näitä asioita pidä kiirehtiä vaan pitää elää päivä kerrallaan. Mies ei tätä halua kuulla ja riitaa välttääkseni olen sitten sanonut em. asioita, joiden takana en sataprosenttisesti seiso. Riidat hänen kanssaan ovat totaalisen kauheita koska mies menee silloin aivan pois tolaltaan ja sanoo, mitä sylki suuhun tuo. Kuulemma minä aiheutan nämä tilanteet (=tarpeeni ottaa omaa aikaa) ja hän ei voi reaktiolleen mitään. Koska välittää minusta niin hurjasti.
Olen tosi empaattinen ja miellyttämishaluinen ihminen. Mietin jopa sitä, onko mies sittenkin vain taitava manipuloija ja yrittää rakkautensa varjolla tukahduttaa minut. Vaikuttaa samalla impulsiiviselta ja herkältä. Narsisitista hänen käytöksensä minusta kuitenkin vähintäänkin joiltakin osin on.
Haluaisin itse edetä rauhassa ja katsoa, mihin tämä johtaa. Mies ei kuitenkaan anna minulle tarvitsemaani aikaa ja tilaa. Mies haluaisi nähdä joka päivä. Minulla on vaativa työ, josta kyllä pidän mutta joka vie valtavasti aikaani sekä energiaani tällä hetkellä. Mies haluaisi minun pitkin päivää viestittelevän hänelle ja minä taas koen nämä viestittelyt ahdistavina katkoina, joiden jälkeen joudun taas kasaamaan ajatukseni tehdäkseni asiaa, joita tein ennen tekstaria. Ei niin, etten arvostaisi ajatusta miehen huomionosoituksesta.
Olen ihan poikki siitä, että mikään ei tunnu riittävän. Olen jo laiminlyönyt työtäni jotta välttäisin riidat siitä, ettei minulla ole aikaa panostaa suhteeseen mutta tunnen samalla lyöväni laimin myös itseäni. Olemme molemmat neljäkymppisiä eli kokemusta löytyy. Miehen käsitys parisuhteesta on erittäin tiivis ja itse olen lapsettomana aiemminkin lapsettomien kanssa seurustellessani tottunut siihen, että omaa aikaa voidaan viettää myös kavereita erikseen viikottain nähtäessä ja että kumppania kuunnellaan ja hänelle annetaan tarvittaessa täysi työrauha.
Näen miehessä paljon epänormaalista takertumisesta kieliviä piirteitä ja kuulemma ne johtuvat hänen aiemmissa suhteissaan esiintyneistä pettämisistä. Miehen käytös tuntuu kontrolloivalta ja minua lievästi sanottuna ärsyttää se, että hän odottaa minun raportoivan omista menoistani ja jopa välillä soittaa kuin tarkistaaksensa sen, missä olen.
Olen miettinyt, pitäisikö minun yksinkertaisesti viheltää peli poikki. Mies on toisenlainen kuin aiemmat kumppanini ja se varmasti hänessä viehättää. Olen ajatellut, etten halua toistaa aiempia virheitä ja roikkua suhteessa, jossa minä olen ollut se rakastuneempi ja tarvitsevampi osapuoli. En ole ihan varma, kohtaammeko lopulta henkisesti ja mikä osa miehen huomiosta on rakkautta ja mikä kontrollointia. Minusta rakkaus on pyyteetöntä eikä sitä pitäisi koskaan vaatia.
Ylireagoinko vai mitä? Olen ihan hukassa omine ajatuksineni ja pelkään jopa mahdollisen manipuloinnin jo vaikuttaneen ajatuksiini.
Kommentit (335)
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen kyllä ihmetyttää toikin, että nykyään heti tosi pienestä leimataan narsistiksi. Suurimmalla osalla on joitain narsistisia piirteitä jotka tulevat joissain tilanteissa ilmi. Se ei silti tee heistä varsinaista narsistia. Tuon ap:n kertoman perusteella on oikeasti aivan mahdoton kertoa onko kyseessä oikea narsisti (tuskin, sen verran harvinaista se on) vai ihminen, jolla tietyssä tilanteessa tulee esiin narsistisia piirteitä (mikä on hyvin yleistä) mutta joka ei kuitenkaan missään nimessä täytä narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerejä.
Samaa itsekin kelailen ja olen googlannut viime kuukausien aikana kaikki persoonallisuushäiriöistä kertovat sivut suomeksi ja englanniksi. Olen pohtinut myös orastavan skitsofrenian mahdollisuutta. Valitettavasti välitän ihmisestä mutta tunnen tällä kertaa, että välittämiseni tuhoaa itsenikin jos jään tähän katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt vain vetäydyt suhteesta. Sano miehelle, ettet halua elää riitaisassa suhteessa, etkä kestä sitä, kun toinen suuttuu niin silmittömästi. Ei tuo tuosta tule ainakaan paremmaksi muuttumaan. Se vain pahenee. Pelasta itsesi vielä kun se on helppoa. Onneksi teillä ei ole yhteisiä lapsia.
Etenkin jos riidat käännetään apn syyksi. Sitä se tulee olemaan aina jatkossakin.
Ota hyvä ihminen jalat allesi! Pahoin pelkään, että tuo on vasta alkua. Sinä et ole vastuussa vieraasta, aikuisesta ihmisestä. Mutta olethan varovainen, mies vaikuttaa tasapainottomalta.
Et ole vastuussa hänen selviämisestään. Hyvin on hengissä pysynyt tähänkin asti. Vaali omaa elämääsi ja omaa mielenterveyttäsi. Vaikka olisi kuinka hyvä tyyppi muuten, mutta tuollainen käytös ei ole tervettä etkä sinä sitä pysty muuttamaan, eikä sinun tarvitse. Pian hän syyttää sinua kaikista ongelmistaan ja sinä alat uskoa häntä.
Joten, älä pilaa elämääsi takertujan kanssa. Olette aikuisia ihmisiä ja vastuussa vain itsestänne, ole hyvä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkasen kyllä ihmetyttää toikin, että nykyään heti tosi pienestä leimataan narsistiksi. Suurimmalla osalla on joitain narsistisia piirteitä jotka tulevat joissain tilanteissa ilmi. Se ei silti tee heistä varsinaista narsistia. Tuon ap:n kertoman perusteella on oikeasti aivan mahdoton kertoa onko kyseessä oikea narsisti (tuskin, sen verran harvinaista se on) vai ihminen, jolla tietyssä tilanteessa tulee esiin narsistisia piirteitä (mikä on hyvin yleistä) mutta joka ei kuitenkaan missään nimessä täytä narsistisen persoonallisuushäiriön kriteerejä.
-sanojensa mukaan minuun sokeasti rakastunut ja tuntuu haluavan suunnilleen liimata itsensä minuun kiinni
-koen miehen pakottavan minut sanomaan asioita: mm. etten ikinä jätä häntä ja että rakastan
-Mies ei tätä halua kuulla ja riitaa välttääkseni olen sitten sanonut em. asioita
-Riidat: Kuulemma minä aiheutan nämä tilanteet
-Riidat: =tarpeeni ottaa omaa aikaa
-hän ei voi reaktiolleen mitään. Koska välittää minusta niin hurjasti
-Mietin jopa sitä, onko mies sittenkin vain taitava manipuloija ja yrittää rakkautensa varjolla tukahduttaa minut
-Mies ei kuitenkaan anna minulle tarvitsemaani aikaa ja tilaa.
-Mies haluaisi nähdä joka päivä
-Mies haluaisi minun pitkin päivää viestittelevän hänelle
-Olen jo laiminlyönyt työtäni jotta välttäisin riidat
-Näen miehessä paljon epänormaalista takertumisesta kieliviä piirteitä
-Miehen käytös tuntuu kontrolloivalta
-hän odottaa minun raportoivan omista menoistani
-soittaa kuin tarkistaaksensa sen, missä olen
Yhteenvetona näkisin sairaan mustasukkaisen tyypin ja narsistisia piirteitä, kuten ap:n syyttäminen riidoista, rakkaudentunnustusten vaatiminen, ajan vaatiminen, manipulointi. Se kumpi piirre noista ottaa pahemman vallan ajan saatossa, ei voi tietää.
Kiitos kaikille vastauksistanne, saaneet minua kalibroimaan ajatuksiani "normaaleiksi". Lisää saa tietenkin kertoa. Olen miettinyt jopa jollekin miehen tuttavalle soittamista kysyäkseni heiltä mielipidettä, en vain tiedä onko se hyvä idea.
Pidän itseäni kohtuullisena ihmistuntijana ja alusta saakka on jokin pieni varoituskello tuntunut kilkattavan. Olen tosi nirso ja haluan kumppaniltani (yleisellä tasolla) monen mielestä liikaa. Tässä miehessä on paljon sellaista, josta pidän (herkkyys, reaktiivisuus, luovuus jne.) mutta vastapuolena 27:n poiminnat omasta kirjoituksestani tiedostan hyvin itsekin. Lista on raju ja tajuan sen itsekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheisriippuvaiselta kuulostaa.Tulee tuhoamaan ja tukahduttamamaan sut ja sun elämäsi. Ei hän edes oikeasti rakasta, tuo on sairautta.
Miksi olet lähtenyt tuohon, että vastaat työpäivän aikana puheluihin?
Mikään ei velvoita sua siihen. Et ole vastuussa hänen mielenterveydestään, etkä hänen auttajansa. Jätä se ammattilaisille.
Hyvää se , että olette tunteneet vasta vähän aikaa. Sun on helpompi lopettaa.
Teethän sen?
On kummallista jos parin kuukauden seurustelun aikana on jo riidelty.
Mies kuulostaa myös mustasukkaiselta.
Lähde kävelemään. Varaudu vaihtamaan puhelinnumeroa ja muuttamaan. Ethän ole kertonut sukulaistesi, ystäviesi jne nimiä, ettei ukko löydä heitä somesta. Mies kuulostaa siltä että eron jälkeen riemu repeää ja se alkaa pommittamaan sekä sinua, että tuttaviasi häiriköivin haukkumisviestein ja saat siitä todellisen riesan itsellesi.
Juokse vielä kun voit, älä tunne sääliä tätä miestä kohtaan. Kerrot vaan, että seurustelu on liian raskasta ja haluat lopettaa sen. Teet sen julkisella paikalla, älä mene kotiin sen jälkeen.
Sitten kun mies ensin mankuu, että saisi sinut takaisin, niin yhden kerran sanot topakasti, että ei, suhde ei voi jatkua. Mankuminen jatkuu, et vastaa. Haukkuminen alkaa, kerrot yhden kerran, että käytös on ala-arvoista ja pyydät lopettamaan. Mihinkään viesteissä oleviin asioihin et ota kantaa, pyydät vain lopettamaan. Viestittely jatkuu kuutenkin, niin sitten poliisille tekemään rikosilmoitusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua ap. Vaikuttat todella empaattiselta, älykkäältä ja analyyttiseltä ihmiseltä. Ihailen kaltaisiasi empaattisia ihmisiä. Empaattisuus tuntuu olevan katoava ja aliarvostettu luonnonvara, valitettavasti. Olen itse ollut vähän vastaavassa tilanteessa. Päädyin naimisiin asti. Tunsin myös sääliä ja velvollisuutta auttaa häntä. Pyysin, että hän menisi terapiaan, mutta siitä hän suuttui. Pyysin lukuisia kertoja, mutta hän ei kai kokenut itsessään mitään vikaa. Lopulta se, joka joutui hoitoon, olin minä itse.
Täysin hullua pilata oma elämä ja terveys vain sen takia, kunhan vaan saa parisuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraava askel lienee nyrkin heilahdus jos et nyt lähde.
Mutta sehän on hyvä että ei selvinpäin hakkaa eikä humalassakaan kasvoihin. Hohhoijjaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaiset ihmissuhteet on aina kaikkein vaikeimpia ja raastavimpia ja koukuttavimpia, joissa on paljon sekä hyvää että huonoa. Haluatko sellaista vai mieluummin tasaisempaa vaikka sitten sillä hinnalla että suhde on laimeampi ja joudut myös osin tyytymään vähempään?
Olet aikuinen ihminen ja pystyt ajan kanssa ratkaisemaan itse mitä haluat, ja sulla on siihen oikeus. Narsistisia piirteitä omaavat ihmiset ovat usein hyvinkin viehättäviä ja heiltä voi saada sellaista mitä ei suurimmalta osalta muista ihmisistä saa, siis hyvää. Vastapuolena sitten syvät huonot hetket jotka tekevät sulle pahaa. Kestätkö sen? Vai haluatko kuitenkin tavallisen kevyemmän suhteen jossa on helppo olla ilman draamaa? Se sun pitää itse päättää.
Kyllä moni ottaa ihan tietoisenkin riskin vaikka hälytyskellot soi, sen hyvän perässä mitä suhteessa toisaalta on sen huonon lisäksi.
Nyt pitäisi jo tosiaan hälytyskellojen paukkua täysillä. Kuuntele niitä ja hankkiudu eroon tuollaisesta ahdistavasta suhteesta.
Nyt jos laitat tunteet off ja mietit järjellä: Tunteesi on se tarttumapinta, josta mies sua ohjailee. Järjellä sun täytyy tietää, että tuontyyppiset miehet ei koskaan kykene tasavertaiseen suhteeseen. Siksi on turha tuhlata aikaa ja vaarantaa omaa tulevaisuutta.
Tuossa tilanteessa moni kuin odottaa kiusaajalta lupaa lähteä, ja juuri sitä ei koskaan tule. Tai onnistuu ottaa etäisyyttä mutta "heikkona hetkenä" taas palaa takaisin. Siinä vaiheessa sinä pyydät anteeksi, susta on tullut vain varjo itsestäsi. Joskus tuon huomaamiseen menee kauan joskus vähemmän. Mutta ei tarvi mennä niin pitkälle.
Mieti nyt järjellä. Älä anna tunteiden tai seksin sekoittaa päätäsi. Sinulla on paitsi oikeus myös velvollisuus suojella itseäsi.
Et ole miehen edellisten suhteiden maksumies, eikä vanhojen pettämisten kippaaminen sinun niskaasi ole sopivaa. Muutenkin tuo kuulostaa alkavalta kotiväkivaltatapaukselta, jossa verkko kiristyy ympärillesi pikkuhiljaa. Suosittelen eroamaan vielä kun pystyt.
Vierailija kirjoitti:
Sellaiset ihmissuhteet on aina kaikkein vaikeimpia ja raastavimpia ja koukuttavimpia, joissa on paljon sekä hyvää että huonoa. Haluatko sellaista vai mieluummin tasaisempaa vaikka sitten sillä hinnalla että suhde on laimeampi ja joudut myös osin tyytymään vähempään?
Olet aikuinen ihminen ja pystyt ajan kanssa ratkaisemaan itse mitä haluat, ja sulla on siihen oikeus. Narsistisia piirteitä omaavat ihmiset ovat usein hyvinkin viehättäviä ja heiltä voi saada sellaista mitä ei suurimmalta osalta muista ihmisistä saa, siis hyvää. Vastapuolena sitten syvät huonot hetket jotka tekevät sulle pahaa. Kestätkö sen? Vai haluatko kuitenkin tavallisen kevyemmän suhteen jossa on helppo olla ilman draamaa? Se sun pitää itse päättää.
Kyllä moni ottaa ihan tietoisenkin riskin vaikka hälytyskellot soi, sen hyvän perässä mitä suhteessa toisaalta on sen huonon lisäksi.
Tätä juuri olen miettinyt. Olen miettinyt sitäkin, josko erinomainen terapeutti voisi auttaa miestä. Voi olla toiveajattelua. Ja vaikka meidän suhteestamme ei mitään tulisikaan, toivoisin hänen oman olonsa ajan kanssa helpottuvan. Itse hän varmasti kärsii vastapuolella asioista jopa minua enemmän.
Negatiivisia puolia huomioimatta hän on aika lailla ihminen, josta en voi olla pitämättä. Jos jätän hänet, uskon hänen ihan aidosti romahtavan enkä sitä kenellekään toivo.
Miksi miehellä ei ole mitään velvollisuutta auttaa sinua?