Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole ystäviä, enkä niitä kaipaa. Olenko outo?
Niin, olen 25v naimisissa oleva äiti, jolla ei ole ystäviä. Enkä kaipaa ystäviä, monesti ajattelen, että onneksi ei ole niitä. Koen jotekin kuluttavana ajatuksen, että pitäisi hirveästi huolehtia ystävyyssuhteista ja viettää aikaa heidän kanssaan, olla puheissa ja tekemisissä jne.
Minulla on kyllä ollut ystäviä, teininä en kokenut kuluttavana ylläpitää niitä suhteita. Kuitenkin useita ystäviä vain tippui pois kun menimme opiskelemaan eri paikkoihin ja yhteydenpito jäi ja tuli opiskelupaikoista uusia ystäviä.
Yksi ystävä minulle kuitenkin jäi, joka oli kauan hyvä ystäväni. Vietimme paljon aikaa hänen kanssaan ja jossain kohtaa sitten hän alkoi enemmän viettää aikaa toisen kaverini kanssa, joka tuli uudesta opiskelupaikasta. Jäin selvästi "varalle", minulle ystäväni soitti jos ei ollut muitakaan, mutta meillä oli aina hauskaa yhdessä. Hän myös kertoi minulle, että haluaisi mieluummin viettää aikaa minun kanssani, mutta tämä kaveri sai aina kauhean hepulin, jos ystäväni ei viettänyt aikaa hänen kanssaan, kun hänelle sopi.
Lisäksi tähän komboon tuli lisäksi ihminen, jota en oikein tuntenut sen enempää, että hän oli aivan järkyttävän ilkeä. Muistan kun laitoin pitkän viestin facebookissa tälle ystävälleni, miten olin kyllästynyt olemaan varalla, miksei hnä vietä aikaa minun kanssani jos tahtoo, kuten hän minulle sanoi jne. Ystäväni soitti minulle, mutta kun vastasin, tämä ilkeä tyttö/nainen olikin puhelimessa ja haukkui minua/nälvi minua siihen asti, että katkaisin puhelun. Sen jälkeen hän alkoi pommittamaan minua ystäväni puhelimesta, kunnes minun oli pakko estää hänen numeronsa.
Ei se toki siihen jäänyt, vaan sitten hän alkoi aina jonkun muun numerosta pommittamaan minua, joten vaihdoin numeroni kun sain tarpeekseni. Homma jatkui tietysti myös facebookissa ja kaupungilla, jos hän/he näkivät minut jne.
Kirjoitus kuulostaa todella teinimäiseltä, mutta me olimme teinejä tuohon aikaan, joten siinä isoin syy. Luulen, että tuo on iso syy siihen, miksen kaipaa ystäviä ympärilleni, pelkään taas jääväni yksin tuolla tavalla.
Minulla on rankka lapsuus ja paljon hylkäämistä jo lapsuuden ajoilta, luulen siksi tuon vaikuttaneen minuun aika vahvasti. Olenko outo, kun en kaipaa ystäviä?
Kommentit (250)
Ja joo näitä tekemisiä on noin 2-3 kk välein eli eli viikoittain. Terv nro82
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti olet introvertti kuten minäkin, jolloin sosiaalisuus vie paljon energiaa, usein enemmän kuin antaa ja sitä on säädeltävä. Vielä jos tähän liittyy erityisherkkyys on infoähkyyn otettava lomaa. Kontakteja ja peilejä jokainen tarvitsee, mutta jokainen oman temperamenttinsa puitteissa. On terveellistä kunnioittaa rajojaan. Jos se introverttien ja someriippuvaisten mielestä on outoa, niin voi voi
Niin, tarkoitin lopussa tietenkin ekstroverttejä...puhelin oli eri mieltä.
Tunnistan tunteen. Itselläni oli joskus parikymppisenä saman tyyppinen tilanne. Muutama ystävä jäi ja opiskeluporukoista löysin uusia ystäviä. Myöhemmin taas lapsen kavereiden äideistä olen löytänyt muutaman hyvän tyypin, joiden kanss harvakseltaan pidämme yhteyttä. Mutta itsekin koen ystävyyssuhteiden ylläpitämisen raskaaksi ja kuormittavaksi. Nuo parikymppisenä koetut aika vastaavantyyppiset kokemukset kuin sinulla ovat jättäneet jälkensä. En jaksa käyttää aikaani ihmisiin, jotka pelaavat pelejä. Nyt keski-iässä se onkin helpompaa, koska itse voi todellakin päättää ketä haluaa elämäänsä ja ketä ei. Ei tarvitse enää kulkea laumoissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju, kaikki ystäviä vailla olevat jotka eivät muka kaipaa ketään, keskustelevat täällä koska selvästi tarvitsevat sosiaalisia kontakteja. Niin, teillä on tarve vaihtaa mielipiteitä muiden ihmisten kanssa. Oikeasti erakot ei koe tarvetta jutella muille av-palstalla.
Tätä mäkin naureskelen. Samoin sarjojen katselu tai lukeminen on eläytymistä toisten elämään, jossa on usein niitä ihmissuhteitakin. Suht harvinaisia varmaan introvertit, jotka nauttivat pelkästään luonnosta, tuvassa istumisesta ilman viihdykkeitä ja jostain puhtaan älyllisestä toiminnasta. Nettisosiaalisuus on tavallaan vaan laiskempaa ja mukavuudenhaluisempaa sosiaalisuutta.
Tuon lisäksi nettisosiaalisuus on itsekästä sosiaalisuutta. Oikeaa ystäväähän joutuisi auttamaan ja kuuntelemaan silloin kuin itseä ei huvita tai ei jaksaisi. Netin voi vaan sulkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju, kaikki ystäviä vailla olevat jotka eivät muka kaipaa ketään, keskustelevat täällä koska selvästi tarvitsevat sosiaalisia kontakteja. Niin, teillä on tarve vaihtaa mielipiteitä muiden ihmisten kanssa. Oikeasti erakot ei koe tarvetta jutella muille av-palstalla.
Tätä mäkin naureskelen. Samoin sarjojen katselu tai lukeminen on eläytymistä toisten elämään, jossa on usein niitä ihmissuhteitakin. Suht harvinaisia varmaan introvertit, jotka nauttivat pelkästään luonnosta, tuvassa istumisesta ilman viihdykkeitä ja jostain puhtaan älyllisestä toiminnasta. Nettisosiaalisuus on tavallaan vaan laiskempaa ja mukavuudenhaluisempaa sosiaalisuutta.
Tuon lisäksi nettisosiaalisuus on itsekästä sosiaalisuutta. Oikeaa ystäväähän joutuisi auttamaan ja kuuntelemaan silloin kuin itseä ei huvita tai ei jaksaisi. Netin voi vaan sulkea.
Nimenomaan. Sopii joustamattomille ja omaehtoisille ihmisille.
Et ole outo. Muut on vaan kateellisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi ystävää, jotka ovat myös introverttejä ja nyt välimatkankin takia nähdään vaikka kerran 6 kk, mutta ollaan silti ystäviä. On ihanaa kun toiselle voi sanoa " En jaksa nähdä sinua nyt viikonloppuna kun pitää nähdä sukulaisia torstaina" ja hän ymmärtää, ja hän voi sanoa että ei jaksa nähdä minua. Yhteistä aikaa löytyy silti.
Olen tutustunut myös ekstrovertimpiin ihmisiin, mutta he joiden kanssa olen ystävyyttä kehitellyt , ovat olleet spontaanimpia, ihmettelevät ja tuputtavat. Tarkoitan, että laittavat esim. lauantaina viestiä, mitä teet just nyt? Voitko tulla keskustaan? Jos et kerran tee mitään, mikset voi tulla?
Tulisit nyt!
Ja sellainen saa minut tuntemaan itseni oudoksi, kun pitää selitellä miksen ole tulossa, ja ystävyys hiipuu vähitellen kun he löytävät toisen ihmisen, joka haluaa hengailla yhtä intensiivisesti.
Pidän ihmisistä ja tykkään keskustella uusien ihmisten kanssa, mutta seura väsyttää. En jaksa kovin kauaa puhua tai kuunnella, ja kaipaan pakoa omiin ajatuksiini. Juhlista keksin syitä lähteä aikaisemmin, jos sellaisiin joudun. Onnellisimmillani olen yksin kävelytiellä, kun missään ei näy ketään, on hiljaista. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä erakompi minusta on tullut. Mutta en ole ujo, olen vain mieluummin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittava ketju, kaikki ystäviä vailla olevat jotka eivät muka kaipaa ketään, keskustelevat täällä koska selvästi tarvitsevat sosiaalisia kontakteja. Niin, teillä on tarve vaihtaa mielipiteitä muiden ihmisten kanssa. Oikeasti erakot ei koe tarvetta jutella muille av-palstalla.
Tätä mäkin naureskelen. Samoin sarjojen katselu tai lukeminen on eläytymistä toisten elämään, jossa on usein niitä ihmissuhteitakin. Suht harvinaisia varmaan introvertit, jotka nauttivat pelkästään luonnosta, tuvassa istumisesta ilman viihdykkeitä ja jostain puhtaan älyllisestä toiminnasta. Nettisosiaalisuus on tavallaan vaan laiskempaa ja mukavuudenhaluisempaa sosiaalisuutta.
Tuon lisäksi nettisosiaalisuus on itsekästä sosiaalisuutta. Oikeaa ystäväähän joutuisi auttamaan ja kuuntelemaan silloin kuin itseä ei huvita tai ei jaksaisi. Netin voi vaan sulkea.
Ystävyyteen ei kuulu auttaminen. Se ei ole mikään hyötysuhde. Juat tuo avun pyytäminen esim muuttoihin oli yks syy miksi katkaisin ystävyyden yhden ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tämä asia vaikuttaa mieheesi ja millaista mallia ajattelit antaa lapsillesi? Ihan mielenkiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet kyllä pikkaisen outo, mut jatka hei. Uskon, että olet enemmän kuin moni muu.
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi luulen, että vanhemmalla iällä on helpompaa hankkia oikeita ystäviä, kun ikää on jo enemmän, eikä olla niin kakaroita enää.
Useimmat ihmiset sanovat ihan päinvastaista, mutta voihan sinulla käydä hyvä tuuri. Tsemppiä elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asperger käynyt mielessä?
On se kumma, kun nykyään jokaiselle vähänkin massasta poikkeavalle heti ollaan tarjoamassa tätä diagnoosia! Käypä lukaisemassa, mitkä ovat ns. oireet niin huomaat ettei tässä ole kyse tuosta.
Et ole outo. Mitä vanhemmaksi tulen sen vähemmän kaipaan mitään häslääjiä ympärilleni. Minulla ei ole edes perhettä. Perheen olisin kyllä halunnut mutta olen tavannut vääränlaisia miehiä. Tällä hetkellä minua pommittaa puheluillaan eräs nuoruuden "ystävä" josta yritän päästä eroon. Hän ei pysty olemaan yksin hetkeäkään. Hän on kuitenkin tehnyt minulle niin monta kuprua aikanaan että ei tule kuuloonkaan hänen kanssaan kaveeraaminen. En jaksa tässä avata niitä juttuja, siitä tulisi liian pitkä. Viihdyn hyvin yksinkin ja on minulla pari kaveria joiden kanssa silloin tällöin tapaan. He ovat myls vähän introverttejä ja he eivät tunkeile liikaa. Sukulaiset asuvat kaukana joten heidän kanssaan olen myös vähän tekemisissä. Elämänhallintaongelmia minulla ei ole koskaan ollut.
Mitä enemmän ikää tulee niin sen paremmin viihtyy yksin.
Vierailija kirjoitti:
No et ole outo, mutta mitäs sitten kun lapset lentää maailmalle eikä äiti ole niin kauhean kiinnostavaa seuraa - kenen kanssa sitten vietät aikaa vai aiotko olla yksinäinen, oikeasti yksinäinen?
Minulla ei ole ystäviä, mutta harrastan paljon, sekä yksin että sellaista, missä ollaan tekemisissä muiden kanssa. Lapset on maailmalla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän ikää tulee niin sen paremmin viihtyy yksin.
Voi käydä toisinkin päin. Ruuhkavuosina oli paljon menoja ja tapaamisia ystävien kanssa ja vierailtiin toistemme luona ja pidettiin yhteisiä juhlia jne... sitten jossain vaiheessa tiet erkanivat ja moni muutti paikkakuntaa. Jäi myös yhteydenpito ystäviin. Muutama on jäänyt leskeksi, osa erosi ja sinkut ovat pysyneet sinkkuina ja muutama pariskunta on edelleen yhdessä. Toki uusia pareja on myös syntynyt.
Vuosien jälkeen eläkeläisenä olemme havahtuneet siihen, että miten hyvä ja mukavaa kun tapaamme jälleen. Lämmitimme uudelleen entiset ystävyyssuhteet ja opiskeluajan suhteet. Tapaamme harvakseltaan , mutta soittelemme kun siltä tuntuu. Ystävyys ei häviä minnekään vaikka on vuosia välissä, sen olemme havainneet. On hyvä olla yksin, mutta silloin tällöin ystävän tapaaminen tai pitkät puhelut ovat suola ja mauste.
Et ole outo, ehkä epäsosiaalinen kyllä.
Olin itse nuorempana sosiaalisempi kun jaksoin enemmän small talkia ja ihmisten valheita, isompia ja myös merkityksettömiä, kuunnella. Nykyään tykkään kyllä viettää aikaa seurassa mutta siihen liittyy aina jotain toimintaa, mikä vie huomion ettei tarvi niin hirveen paljon jutustella. En koskaan pyydä ketään kylään kun en jaksa kahvitella enkä myös mene kenenkään kotiin ihastelemaan jotain sisustusta. Käyn vesijuoksemassa, kävelyillä, seinäkiipeilemässä ja eri tapahtumissa eri ihmisten kanssa.
Hei te kaikki, jotka mainitsette pakollisista raahautumisista, jääkää kotiin ensi kerralla. Kun teette niin muutaman kerran peräkkäin niin jatkossa ei enää tarvitse. Kyllä teiltä sen verran pitää löytyä rankaa sanoa.
On meinaan todella outoa myös kutsuvana osapuolena järjestää tapaamisia ja tekemisiä porukalla, kun joku tietty hlö kyllä tulee paikalle mutta sitten on jotenkin nyreinen, valittava tai herkillä koko ajan ja lopulta lähtee ajoissa. Latistaa tunnelmaa ja aina sama juttu. Vaikkei kukaan kiusaa, arvostele tms vaan ihan rennossa ja hyvässä ilmapiirissä. Ja sitten hänet tietysti kutsutaan uudelleen jos tällä kertaa olisi parempi tai vastaavasti ei tietenkään olla yhtä kutsumatta jos juttu on että porukalla ollaan tapaamassa. Muiden näkökulmasta tuntuu todella oudolta että pitäisi kysyä eikö häntä kiinnosta tämä seura kun mutta tulee kuitenkin paikalle? Kun juttujen perusteella sitten muussa seurassa on kivaa.