Lue keskustelun säännöt.
Menetty sukupolvi (80-95)
11.01.2019 |
No niin. Siinähän se nyt on, oikein tutkijan kirjaan kirjoitettuna, jos ei jollekin vielä ollut selvää.
Eli 1980 - 1995 -vuosina syntyneet kärsivät eniten edellisten sukupolvien suhailuista. Ei tuu eläkettä, ei.
Ja muutkin edut+ura on vähän niin ja näin.
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Äiti ja isä saivat vielä perinnöt jotka on hukattu. Nyt 1600 eläkkeet ja valitetaan ettei riitä. Itse 250 euron kht.lla kun ihan sama menenkö töihin 1200 euron tuloilla vai olenko kotona. Pärjätään kun kiristää vyötä. Onneksi on sossu.
Mitkä perinnöt he saivat? Jos uskomme verottajan tilastoja, niin 50-60 -luvuilla syntyneet ovat saaneet huomattavasti pienempiä perintöjä kuin mitä Y-sukupolveen kuuluville jo nyt on langennut. Jos jaettavaa on 200 000 e, niin yksittäinen perintö on paljon pienempi, kun jakajia on viisi kuin jos heitä on vain yksi.
...Kuule. Kovin montaa perijää ei vielä 1980->1995 -sukupolvesta löydy. Katsos kun näiden vanhemmat elävät satavuotiaiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo viitattu selvitys on vuodelta 2016.
Lisäksi on täysin loogista, että 1990-luvulla eläkeläisten tulot olivat selkeästi edellistä sukupolvea korkeampia, koska heidän vanhemmillaan ei välttämättä ollut mitään työeläketuloja. Koko kansaa koskeva työeläkejärjestelmä kun "keksittiin" vasta 60-luvulla, siihen asti työn kautta saatava eläke koski yksittäisiä ammattiryhmiä.
Lisäksi kultaisella 60-luvulla oli tavallista mennä töihin 15v iässä. Silloin 30v iässä oli takana jo melkoinen työrupeama eikä vasta etsitty ensimmäistä työpaikkaa kuten nyt. Eikä silloin ollut asumistukijärjestelmää tai automaattista toimeentulotukisysteemiä, joten oli pakko mennä töihin, jos halusi ruokaa. Nykysysteemi antaa luvan olla tuloton ja juuri siitä syntyy nykyinen tilastoharha, jonka mukaan meillä olisi menetetty sukupolvi.
Lue tarkemmin se viitattu Kinnusen ja Mäki-Fräntin juttu. Sieltä selviää, että Y-sukupolvessa on erittäin hyvin menestyneitä ja täysiä luusereita, tulokehityksen ero sukupolven sisällä on valtava. Yksi selittävä tekijä on koulutus. Jos sitä on, on todennäköisesti tulojakin.8 alapeukkua lyhyessä ajassa. Tämä jos mikä todistaa sen, että Y-sukupolvi ei hyväksy faktoja, he haluavat klikkiotsikkoja, joiden takaa paljastuu pelkkää silkkoa. Sieltä jo mainitusta Kinnusen ja Mäki-Fräntin selvityksestä kun löytyy sellainenkin ikävä fakta, että Y-sukupolvessa on suhteessa paljon enemmän hyvintienaavia kuin edellisessä sukupolvessa on. Silti halutaan reppanoiden sukupolvikokemus.
Opettele, reppana, sisälukutaitoa.
Minusta on ehkä vähän dramaattista puhua kadotetusta sukupolvesta. Osa on pudonnut kelkasta, osa menestyy, suurin osa varmasti elää melko tavanomaista elämää, vaikkakin tulotasot polkevat paikoillaan ja vakitöitä on vähemmän tarjolla.
Olen syntynyt 87, minulla on ollut vakituinen työ viimeiset 8 vuotta, lyhennän asuntolainaa ja elän ihan tavallista elämää. Valtavirtaa mukaillen en usko eläkejärjestelmän kestävyyteen, joten yritän kartoittaa varallisuuttani.
Tuntuu, että oman sukupolven edustajat elävät hirveän samanlaista elämää kuin itse. Omista vanhoista kavereista kaksi on tippunut syrjäytyneiksi, siskoni (90) kavereista kolme, miesystävän (82) kavereista ei yksikään.
Maailma on muuttunut, mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta niiden lunastaminen vaikeampaa. Ihan kadotetuksi sukupolveksi en meitä kuitenkaan kutsuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ja serkkunsa ovat lähestulkoon kaikki tuon Y-sukupolven edustajia. Jokainen heistä on töissä tai yrittäjänä, vain kaksi on tehnyt ensin määräaikaisia töitä ja saanut vasta sitten vakipaikan, muut yhdeksän ovat saaneet ensiyrittämällä toistaiseksi voimassaolevan työsuhteen. Heitä kaikkia yhdistää yksi asia: jokaisella on korkeakoulututkinto.
He olivat ehkä viimeinen sukupolvi, joka oli koulussa oppimassa, ei päivähoidossa. Osa ei opiskellut ja se näkyy nyt tuloissa. Koulutustason kasvaessa katosivat hanttihommat ja nyt on oikea aika itkeä sitä, että ei löydy töitä osaamattomille ja kouluunhan en mene, jos siitä ei makseta kunnon palkkaa.
:D Et vissiin lukenut juttua? Juurihan tuossa tutkimuksessa todettiin, että Y -sukupolvi on niin antautunut jo persaukisen rooliinsa, ettei osaa enää oikein edes masentua siitä. Ei sanottu, että ovat työttömiä. Todettiin vaan kylmästi, että köyhä sukupolvi on, eikä oikein mitään positiivista ole odotettavissa.
Muutama "serkku" ei tilannetta muuta mihinkään.
Luin jutun ja vielä tarkemmin luin jutun, johon siinä viitattiin. Siellä kerrottiin, että koko Y-sukupolvi ei ole menetetty, siellä tuloerot ovat kasvaneet. Eivätkä he ole köyhiä, he eivät vain ole tuplasti varakkaampia kuin vanhempansa. Tähän on syynä suomalainen eläkesysteemi eli heidän vanhemmillaan on työeläkkeet, jollaisia isovanhemmilla ei ollut.
"Niin senkin laiskimukset! Koska 1901 oli paljon rankempaa kuin nyt, niin nyt ei saa valittaa siitä, että hyvinvointiyhteiskunta on murskattu susisurkeilla päätöksillä. Huolimatta siitä, että kärsivä sukupolvi ei ollut edes syypää näihin ongelmiin."
Kommentti julkaistaan hyväksynnän jälkeen, ehkä. ::)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ja serkkunsa ovat lähestulkoon kaikki tuon Y-sukupolven edustajia. Jokainen heistä on töissä tai yrittäjänä, vain kaksi on tehnyt ensin määräaikaisia töitä ja saanut vasta sitten vakipaikan, muut yhdeksän ovat saaneet ensiyrittämällä toistaiseksi voimassaolevan työsuhteen. Heitä kaikkia yhdistää yksi asia: jokaisella on korkeakoulututkinto.
He olivat ehkä viimeinen sukupolvi, joka oli koulussa oppimassa, ei päivähoidossa. Osa ei opiskellut ja se näkyy nyt tuloissa. Koulutustason kasvaessa katosivat hanttihommat ja nyt on oikea aika itkeä sitä, että ei löydy töitä osaamattomille ja kouluunhan en mene, jos siitä ei makseta kunnon palkkaa.
:D Et vissiin lukenut juttua? Juurihan tuossa tutkimuksessa todettiin, että Y -sukupolvi on niin antautunut jo persaukisen rooliinsa, ettei osaa enää oikein edes masentua siitä. Ei sanottu, että ovat työttömiä. Todettiin vaan kylmästi, että köyhä sukupolvi on, eikä oikein mitään positiivista ole odotettavissa.
Muutama "serkku" ei tilannetta muuta mihinkään.
Luin jutun ja vielä tarkemmin luin jutun, johon siinä viitattiin. Siellä kerrottiin, että koko Y-sukupolvi ei ole menetetty, siellä tuloerot ovat kasvaneet. Eivätkä he ole köyhiä, he eivät vain ole tuplasti varakkaampia kuin vanhempansa. Tähän on syynä suomalainen eläkesysteemi eli heidän vanhemmillaan on työeläkkeet, jollaisia isovanhemmilla ei ollut.
Jutussa todetaan ihan suoraan, etteivät Y-sukupolven edustajat edes oikein jaksa enää masentua tilanteesta. Kun kukaan ei välitä pätkääkään kuitenkaan. Ja se on totta.
Minusta on itsestään selvää, että suurin nousu ajoittuu siihen, missä kansakunta muutenkin nousee köyhyydestä vaurauteen. Eli käytännössä sotien jälkeen muutama seuraava vuosikymmen. On absurdia ajatella, että sama jatkuisi ja jatkuisi.
Nyt kun elintaso on saavuttanut huipun, tapahtuu pientä vaihtelua politiikasta riippuen mutta varsinainen suuri murros ajoittui aiempien sukupolvien elämään.
Vm 86
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ehkä vähän dramaattista puhua kadotetusta sukupolvesta. Osa on pudonnut kelkasta, osa menestyy, suurin osa varmasti elää melko tavanomaista elämää, vaikkakin tulotasot polkevat paikoillaan ja vakitöitä on vähemmän tarjolla.
Olen syntynyt 87, minulla on ollut vakituinen työ viimeiset 8 vuotta, lyhennän asuntolainaa ja elän ihan tavallista elämää. Valtavirtaa mukaillen en usko eläkejärjestelmän kestävyyteen, joten yritän kartoittaa varallisuuttani.
Tuntuu, että oman sukupolven edustajat elävät hirveän samanlaista elämää kuin itse. Omista vanhoista kavereista kaksi on tippunut syrjäytyneiksi, siskoni (90) kavereista kolme, miesystävän (82) kavereista ei yksikään.
Maailma on muuttunut, mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta niiden lunastaminen vaikeampaa. Ihan kadotetuksi sukupolveksi en meitä kuitenkaan kutsuisi.
Sukupolvi on kadotettu, koska sille kasautuu -kaikki- edellisen sukupolven rakentamat ongelmat päälle. Kyllä se sinullekin vielä jonakin päivänä avautuu.
T: Entinen "menestyjä", se loppui vuoteen 2008.
Kuka meidät on muka menettänyt? Töitä on tekevälle riittänyt heti ammattikoulusta päästyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Menet vaan sinne työnatajalle suoraan hakemaan töitä. Kyllä hyvälle työntekijälle aina töitä löytyy."
- Jonkun äiti/isä 2000-luvun alussa.
::)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni ja serkkunsa ovat lähestulkoon kaikki tuon Y-sukupolven edustajia. Jokainen heistä on töissä tai yrittäjänä, vain kaksi on tehnyt ensin määräaikaisia töitä ja saanut vasta sitten vakipaikan, muut yhdeksän ovat saaneet ensiyrittämällä toistaiseksi voimassaolevan työsuhteen. Heitä kaikkia yhdistää yksi asia: jokaisella on korkeakoulututkinto.
He olivat ehkä viimeinen sukupolvi, joka oli koulussa oppimassa, ei päivähoidossa. Osa ei opiskellut ja se näkyy nyt tuloissa. Koulutustason kasvaessa katosivat hanttihommat ja nyt on oikea aika itkeä sitä, että ei löydy töitä osaamattomille ja kouluunhan en mene, jos siitä ei makseta kunnon palkkaa.
Mullakin on tuore korkeakoulututkinto (FM). Alakohtaistakin, mutta täällä ei ole tiedossa muuta kuin pätkä- ja projektihelvettiä, jos sitäkään. Onneksi on edelleen se vakityö, joka salli muutaman vuoden seikkailun....Silti, olen tosi kiitollinen, ettei enää ole pieniä lapsia tai asuntolainaa, nuoret perheet eivät ole kivassa välissä. Maailma on muuttunut aika lailla, samoin työelämä, eivätkä vain parempaan suuntaan.
9
Kun olin lapsi 80-luvulla, perheemme asui kaksiossa (2 lasta). Silloin se oli ihan normaalia. Nyt pariskunnat ostavat ensiasunnoksi kolmion, vaikka ei ole edes tarkoitusta hankkia lapsia. Iso asuntolaina on oma valinta.
Mikä v-tun lapsellisten etuoikeus kolmio on? :D En ikinä voisi kuvitella asuvani ahtaassa kaksiossa mieheni kanssa. Yhdenkin lapsen kanssa kolmio on ahdas, tiedän omasta lapsuuden kokemuksestani.
Näin lapsettomana pariskuntana sama ostaa ekaksi ja ainoaksi omaksi asunnoksi kohtuuhintainen kolmio. Meillä kehäkolmosen ulkopuolella asuntojen hinnat ovat vielä jotenkuten inhimillisissä sfääreissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Menet vaan sinne työnatajalle suoraan hakemaan töitä. Kyllä hyvälle työntekijälle aina töitä löytyy."
- Jonkun äiti/isä 2000-luvun alussa.
::)
Yrittäjänä tuossa absurdeinta on se, ettei minulla TODELLAKAAN ole aikaa vastaanottaa satunnaisia työnhakijoita vähän väliä. Ilmeisesti edellisellä sukupolvella oli enemmän aikaa töissä.
(En muuten käytä rekryfirmoja. Pidän rekryfirmoja yrittäjien alimpana saastana, ja siitä syystä teen itse työnhakuilmoitukset.)
Y-sukupolven yrittäjä
Vierailija kirjoitti:
Kuka meidät on muka menettänyt? Töitä on tekevälle riittänyt heti ammattikoulusta päästyä.
:D Huikeeta! Tulihan tämä täältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ehkä vähän dramaattista puhua kadotetusta sukupolvesta. Osa on pudonnut kelkasta, osa menestyy, suurin osa varmasti elää melko tavanomaista elämää, vaikkakin tulotasot polkevat paikoillaan ja vakitöitä on vähemmän tarjolla.
Olen syntynyt 87, minulla on ollut vakituinen työ viimeiset 8 vuotta, lyhennän asuntolainaa ja elän ihan tavallista elämää. Valtavirtaa mukaillen en usko eläkejärjestelmän kestävyyteen, joten yritän kartoittaa varallisuuttani.
Tuntuu, että oman sukupolven edustajat elävät hirveän samanlaista elämää kuin itse. Omista vanhoista kavereista kaksi on tippunut syrjäytyneiksi, siskoni (90) kavereista kolme, miesystävän (82) kavereista ei yksikään.
Maailma on muuttunut, mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta niiden lunastaminen vaikeampaa. Ihan kadotetuksi sukupolveksi en meitä kuitenkaan kutsuisi.
Sukupolvi on kadotettu, koska sille kasautuu -kaikki- edellisen sukupolven rakentamat ongelmat päälle. Kyllä se sinullekin vielä jonakin päivänä avautuu.
T: Entinen "menestyjä", se loppui vuoteen 2008.
Mitkä ihmeen ongelmat? Edullinen päivähoito, maksuton koulutus, eläkettä kertyy perhevapailla, asumistuet ...
Hammashuolto on maksullista, sairaalassakäynti on vain semi-ilmaista, maksuton koulutus on kiikun kaakun, opintotukea on karsittu, suomalaisten odotetaan elävän velaksi, vaikka on pelkkiä pätkätöitä, eläkettä ei kertynyt ensimmäisistä töistä lainkaan, lainansaanti on monelle mahdotonta, perhevapaille ei ole käyttöä, kun niitä lapsiakaan ei ole uskallettu hankkia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ehkä vähän dramaattista puhua kadotetusta sukupolvesta. Osa on pudonnut kelkasta, osa menestyy, suurin osa varmasti elää melko tavanomaista elämää, vaikkakin tulotasot polkevat paikoillaan ja vakitöitä on vähemmän tarjolla.
Olen syntynyt 87, minulla on ollut vakituinen työ viimeiset 8 vuotta, lyhennän asuntolainaa ja elän ihan tavallista elämää. Valtavirtaa mukaillen en usko eläkejärjestelmän kestävyyteen, joten yritän kartoittaa varallisuuttani.
Tuntuu, että oman sukupolven edustajat elävät hirveän samanlaista elämää kuin itse. Omista vanhoista kavereista kaksi on tippunut syrjäytyneiksi, siskoni (90) kavereista kolme, miesystävän (82) kavereista ei yksikään.
Maailma on muuttunut, mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta niiden lunastaminen vaikeampaa. Ihan kadotetuksi sukupolveksi en meitä kuitenkaan kutsuisi.
Sukupolvi on kadotettu, koska sille kasautuu -kaikki- edellisen sukupolven rakentamat ongelmat päälle. Kyllä se sinullekin vielä jonakin päivänä avautuu.
T: Entinen "menestyjä", se loppui vuoteen 2008.
Mitkä ihmeen ongelmat? Edullinen päivähoito, maksuton koulutus, eläkettä kertyy perhevapailla, asumistuet ...
Kivasti poimit vain näitä positiivisia juttuja.
Kai muuten ymmärrät, että Y-sukupolvi on se lapseton sukupolvi? Suuri osa ei tee perhevapailla yhtään mitään.
Eiköhän se oikea syyllinen ole globalisaatio ja eu. Maailmanlaajuinen tulojako entisen kansallisvaltioiden sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on itsestään selvää, että suurin nousu ajoittuu siihen, missä kansakunta muutenkin nousee köyhyydestä vaurauteen. Eli käytännössä sotien jälkeen muutama seuraava vuosikymmen. On absurdia ajatella, että sama jatkuisi ja jatkuisi.
Nyt kun elintaso on saavuttanut huipun, tapahtuu pientä vaihtelua politiikasta riippuen mutta varsinainen suuri murros ajoittui aiempien sukupolvien elämään.
Vm 86
Ongelmahan tässä onkin se, että edellinen sukupolvi ajatteli juuri noin. Eli käytännössä Y-sukupolvi päätyi edeltävän sukupolven huonojen päätösten maksumieheksi.
Tätä faktaa on turha kierrellä ja kaarrella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on ehkä vähän dramaattista puhua kadotetusta sukupolvesta. Osa on pudonnut kelkasta, osa menestyy, suurin osa varmasti elää melko tavanomaista elämää, vaikkakin tulotasot polkevat paikoillaan ja vakitöitä on vähemmän tarjolla.
Olen syntynyt 87, minulla on ollut vakituinen työ viimeiset 8 vuotta, lyhennän asuntolainaa ja elän ihan tavallista elämää. Valtavirtaa mukaillen en usko eläkejärjestelmän kestävyyteen, joten yritän kartoittaa varallisuuttani.
Tuntuu, että oman sukupolven edustajat elävät hirveän samanlaista elämää kuin itse. Omista vanhoista kavereista kaksi on tippunut syrjäytyneiksi, siskoni (90) kavereista kolme, miesystävän (82) kavereista ei yksikään.
Maailma on muuttunut, mahdollisuudet ovat rajattomat, mutta niiden lunastaminen vaikeampaa. Ihan kadotetuksi sukupolveksi en meitä kuitenkaan kutsuisi.
Sukupolvi on kadotettu, koska sille kasautuu -kaikki- edellisen sukupolven rakentamat ongelmat päälle. Kyllä se sinullekin vielä jonakin päivänä avautuu.
T: Entinen "menestyjä", se loppui vuoteen 2008.
Näinhän se menee aina. Uusi sukupolvi korjaa edellisen mokia parhaan kykynsä mukaan. Milloin noustaan sodan jaloista, korjataan myrkyllistä käytöskulttuuria, maksetaan huonoista talouspäätöksistä jne.
Ja vaikka sinä olet entinen menestyjä, se ei tarkoita, että kaikista tietyn sukupolven edustajista tulee jossain kohtaa epäonnistujia.
Tällä sukupolvella on vielä seuraava pommi odottamassa. Nimittäin järkyttävien saraanhoitajakoulutusmäärien jälkeen, kun suuret ikäluokat, ja sitä seuraava ikäluokka, poistuvat lopulliset muonavahvuudesta, nämä saavat kenkää oikein porukalla.
Siinä on sitten 50-60-vuotiaille ex-sairaanhoitajille miettimistä, että missäs olet 72+-vuotiaaksi töissä. Joka tulee muuten olemaan eläkeikä silloin.
Hei! Mutta just oli kauppalehdessä juttua siitä, kuinka ahkerasti Suomessa on käytetty tätä 61+ vuotiaana eläkkeelle pääsyn mahdollisuutta hyväksi. Eikö olekin mahtavaaa!!!??
Sille joka valitti että nuoret asuu isoissa asunnoissa, itse asun miehen kanssa kolmen makuuhuoneen rivitalohuoneistossa. Neliöitä hieman vajaa 120. Se on valintakysymys missä haluaa asua, me asutaan maalla niin tuo huoneisto lähti pilkkahintaan, kaupungissa samaan hintaan saisi murjun yksiön.