Menetty sukupolvi (80-95)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tätä y-sukupolvea, tai mikäli onkaan, leimaa valittamisen ja kadehtimisen kulttuuri. En hetkeäkään väitä, etteikö tässä ajassa olisi isoja haasteita, mutta tuntuu kuin nuoret aikuiset kuvittelisivat kaiken olleen haasteetonta ennen.

Lohdutuksen sanasena, elämä jatkuu ja jokainen luovii sen tavallaan ja niistä lähtökohdista, mitkä on kohdalle osuneet. Luultavasti aika harva haluaisi palata aikaan 30v tai 50v tai 70v takaperin, isoja haasteita oli silloinkin, mutta niistä on selvitty.

Minä ainakin olen nähnyt, millaista elämä oli vanhemmillani ja millainen lapsuus minulla oli. En koskaan pysty samaan vaikka olen paremmin koulutettu.

Niin, selkeästi mittaat elämänlaatua talouden mittareilla, eikä se sinänsä väärin ole. Mutta haluaisitko aidosti, kokonaisuutena, elää vaikka ajassa 35v taaksepäin, tai milloin nyt vanhempasi ovat olleet nuoria aikuisia? Huomioiden ihan kaiken, ei vain rahatilanteen.

Elämänlaatua mitataan taloudelliselta kannalta, koska ilman hyvää taloudellista pohjaa ei voi suomessa elää muuta kuin selviytymiselämää. Olemme rakentaneet talouteen perustuvan yhteiskunnan, joten on turha vikistä siitä, että huono talous ei huonontaisi elämänlaatua. Kaikilla tulisi olla tasavertainen mahdollisuus saada työ ja sitäkautta hyvä palkka. Pätkätyöt eivät elätä. Eivät vaikka niitä olisi useampi. Ihmisestä ei tunnu kovin mieltäylentävältä olla yhteiskunnan pohjasakkaa, enkä yhtään ihmettelelisi jos tilastot näyttäisivät rikollisuuden nousuun lähtöä. Raha kun on jostain saatava. Se, että käyt muutamassa työssä samanaikaisesti ja silti joudut hakemaan toimeentuloa valtiolta, ei myöskään ole kovin hyvä. Siinä jää lapset tekemättä ja tulevaisuuden haaveet kuihtuvat vuosi vuodelta, koska tilanteessa ei näy ulospääsyä. Kattohirressä killuva köysi alkaa vuosikymmenen kuluttua näyttämään armon lahjalta ja voit kuulla sen kutsuvan. Sitten kysytään, että miksi sinulla ei ole vielä useampaa työtä. Siksi, koska sitten työasioiden järjestely ja kirjanpito menisi todella hankalaksi. Lisäksi mahdollisuus liukuvuudelle on hyvä pitää, jotta jos sittenkin joku lukuisista työnantajista haluaakin pitkäaikaiseen työsuhteeseen, on järjestely yksinkertaisempaa.

Vierailija kirjoitti:

Surullisena kuuntelin suuriin ikäluokkiin kuuluvan naisen kertomusta siitä, miten hän pääsi valtiolle ministeriöön vakitöihin suoraan ylioppilaskirjoitusten jälkeen, koska osasi kirjoittaa nopeasti kirjoituskoneella. Siellä lojui eläkeikään saakka.

Minulla ei olisi puhettakaan päästä yhtään minnekään töihin ja vielä vakituiseksi sillä, että osaan kirjoittaa tietokoneella nopeasti.

Saatikka valtiolle ministeriöön. 

Maailma muuttuu ja ammatit siinä samalla.

Olen miettinyt, että voisiko tilannetta mitenkään koettaa edes hetkellisesti parantaa niin, että kokoaikatyön tuntimäärää per päivä vähennettäisiin kuuteen tuntiin. Tällöin jokainen, joka luopuu kahdesta työtunnista päivässä antaa kolmen päivän kuluessa yhden työpäivän sellaiselle, joka sitä tarvitsee ja jolla ei elättävää palkkatyötä ole. Toki jos 1/4 siivu palkasta on kohtuuton, niin asiasta pitää neuvotella. Tämä ei voi kuitenkaan olla mikään lopullinen ratkaisu, koska on ihmisiä, jotka tarvitsevat enemmän tunteja ja toiset vähemmän. Mutta tällainen ratkaisu osaltaan vähentäisi sitä painetta, mikä valtiolla on maksaa työttömien eläminen. Ja puhun nyt siis meistä työttömistä, joilla on halu olla työelämässä, muttemme vain syystä tai toisesta saa töitä. Ymmärrän kyllä myös sen, että tällainen ehdotus saattaa olla aika epämukava niille, joilla kokoaikatyötä on, mutta teitä pyytäisin näkemään myös kolikon toisen puolen.

Kristiina xx kirjoitti:

Mulla on 23-vuotias serkku, joka ei ole koskaan ollut missään töissä.

Taitaa olla uusi ilmiö, että korkeakouluista valmistuu 24-25-vuotiaita maistereita, jotka eivät ole koskaan olleet missään töissä. Vaikeaa siinä vaiheessa päästä mihinkään töihin, kun aina löytyy sellaisia hakijoita, joilla on työkokemusta

Se on sitä vasemmistopuolueiden politiikkaa suojella lapsia ja nuoria työnteolta. Ehkä he sitten sadistisin mielin seuraavat miten monilta elämä menee mönkään ja toivovat saavansa katkeroituneista ihmisistä äänestäjiä itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, että voisiko tilannetta mitenkään koettaa edes hetkellisesti parantaa niin, että kokoaikatyön tuntimäärää per päivä vähennettäisiin kuuteen tuntiin. Tällöin jokainen, joka luopuu kahdesta työtunnista päivässä antaa kolmen päivän kuluessa yhden työpäivän sellaiselle, joka sitä tarvitsee ja jolla ei elättävää palkkatyötä ole. Toki jos 1/4 siivu palkasta on kohtuuton, niin asiasta pitää neuvotella. Tämä ei voi kuitenkaan olla mikään lopullinen ratkaisu, koska on ihmisiä, jotka tarvitsevat enemmän tunteja ja toiset vähemmän. Mutta tällainen ratkaisu osaltaan vähentäisi sitä painetta, mikä valtiolla on maksaa työttömien eläminen. Ja puhun nyt siis meistä työttömistä, joilla on halu olla työelämässä, muttemme vain syystä tai toisesta saa töitä. Ymmärrän kyllä myös sen, että tällainen ehdotus saattaa olla aika epämukava niille, joilla kokoaikatyötä on, mutta teitä pyytäisin näkemään myös kolikon toisen puolen.

Omalla työpaikallani naiset ovat jo siirtyneet tuohon 80% työaikaan joukoittain. Työterveydestä on haettu laput ettei tarvitse tehdä kokoaikaista työtä, me miehet teemme nämäkin työt sekä ne naiset jotka vielä eivät ole tuohon lähteneet. Ei tuosta ole ratkaisuksi kun ei koulutettuja ihmisiä tule noiden tilalle.

Itsekin menetettyä sukupolvea.