Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mielestä perhearki ja parisuhde on sama asia
10.01.2019 |
eli parisuhteen hoitamista on se että tehdään kotona ruokaa, ja lapset on siis teinejä
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.Ohis. Ja ikää sulla oli 13?
12 ja puoli. Jos olisin aikuinen, olis niinq tosi noloo jos haluaisin tehdä asioita rakastamani ihmisen kanssa. Omg.
Edelleen ohis. Eivätköhän kaikki tässä ketjussa halua tehdä omalla tavallaan tärkeitä asioita rakkaansa kanssa. 12,5-vuotiaat ovat sitten niitä, jotka pyörittelevät silmiään ja kimittävät "voi viddu mä en kyllä ikinä kestäis tota sun elämää, mutta kiva hei et tykkäät".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Noilla spekseillä kyllä olisit viimeinen tyyppi, jonka valitsisin. Onko niin vaikea ymmärtää, että eri ihmiset haluavat eri asioita? Tyhjänpäiväinen gigolo ei loppupeleissä ketään kiinnosta.
Aloittajahan nimenomaan kaipaisi parisuhteelta muutakin kuin sitä puurtamista ja kumppaniltaan muitakin ominaisuuksia kuin tasaisuus, ennustettavuus ja työteliäisyys.
Näitä mainittuja "speksejä" arvostavat etenkin sellaiset naiset, joilla on jo kokemusta pitkästä arkisuhteesta. Kun siihen kyllästyy ja alkaa hoitaa omaa arkeaan ihan itse ja yksin, avautuu ihan erilainen parisuhdemaailma.
Tämä keskustelu on huvittava. Yhden mielestä risteily on wt, toisen mielestä taidenäyttelyt arkea, kolmannesta parisuhteen hoitaminen on lumenkolausta. En oikein saa sanoiksi puettua, miten älytöntä on dissata toisten kokemuksia onnellisuudesta.
Olen itse sitä mieltä, että jos parisuhde vaatii erikseen paljon töitä ja "hoitamista", ollaan ehkä pariuduttu väärän ihmisen kanssa. Eihän se parisuhde aina ruusuilla tanssimista ole, mutta jos pitää erikseen oikein "meta- ja tunnetyöskennellä" tietoisesti ja hartaudella uhriutuen, niin jossain kyllä mättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Noilla spekseillä kyllä olisit viimeinen tyyppi, jonka valitsisin. Onko niin vaikea ymmärtää, että eri ihmiset haluavat eri asioita? Tyhjänpäiväinen gigolo ei loppupeleissä ketään kiinnosta.
No minä taas todellakin valitsisin mieluummin tämän tyypin (ja olen valinnutkin omaksi miehekseni), koska minulla ei ole mitään tarvetta tai halua pitää rinnallani mitään "arjen kumppania". Kuten itsekin sanot, eri ihmiset haluavat eri asioita :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi olisi sitten tavattoman huono kumppani minulle. Minulle kun parisuhde on kaikkea muuta kuin arkea.
Miten voisin seurustella sellaisen kanssa, jolle treffeillä käyminen, keskustelut viinilasin äärellä, taidenäyttelyt ja seksi ovat jotakin ylimääräistä, kun minulle ne ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi parisuhteessa olen?
Arki- ja turvallisuushakuiset ihmiset sopivat hyvin keskenään. Heistä tulee varmasti parhaat vanhemmat. Mutta en ikinä huolisi sellaista itselleni rakastajaksi. Kauhea ajatuskin.
Taidenäyttelyt, viinilasillinen ja seksi edustavatkin todella vaarallista elämää. Toivottavasti tuollaiset kuolemaa halveksuvat hurjapäät ymmärtävät olla hankkimatta lapsia. Voivat lapsiparat jäädä vaikka orvoiksi, jos huonosti kiinnitetty taulu tipahtaa päähän.
T. Myös taidenäyttelyiden ja seksin ystävä.
Turvallisuushakuisuuden vastakohta ei ole vaarallisuus vaan elämys- ja jännityshakuisuus: pyrkimys kohti jotakin uutta, ennen kokematonta, sykähdyttävää ennemmin kuin hyväksi havaittua, totuttua, pysyvyyttä edistävää.
Ja miten treffailu ja seksi parisuhteessa ovat jotakin uutta ja ennen kokematonta? Vai treffailetko aina eri ihmisiä?
Okei, et halua ymmärtää asiaa. Nauti puurostasi! 😊
En ole puuron ystävä, mutta jatkan taidenäyttelyistä, viinilasillisista ja muusta tavallisesta tätimäisestä elämästä nauttimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin minunkin mieleeni ajattelee. Erona se, että meidän lapset on pieniä vielä. Miehen mielestä "tää nyt vaan on tällaista", ja että parempi aika odottaa tuolla jossain.
Me emme puuhaa yhdessä paljoakaan, toinen tekee yhtä asiaa, toinen toista. Toinen vie lapset ulos, toinen jää siivoamaan. Arkisin näemme ohimennen, ja sittenillalla kun olen rättiväsynyt, saattaa olla miehen mielestä sitä meidän aikaa: sarjoja telkkarista.
Minä olen ihan poikki. En tunne itseäni miksikään muuksi kuin orjaksi omassa kodissani. Seksielämä on kuollutta, olen lihonut muodottamaksi. Vaikea ajatella että tämä tästä paranisi koskaan.
Miksi roikut tuollaisessa suhteen irvikuvassa? Lasten takiako?
Parasta parisuhteen hoitoa on se, että toinen yrittää parhaansa mukaan tehdä kotitöitä, ja toinen yrittää parhaansa mukaan olla nalkuttamatta yrittämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Noilla spekseillä kyllä olisit viimeinen tyyppi, jonka valitsisin. Onko niin vaikea ymmärtää, että eri ihmiset haluavat eri asioita? Tyhjänpäiväinen gigolo ei loppupeleissä ketään kiinnosta.
No minä taas todellakin valitsisin mieluummin tämän tyypin (ja olen valinnutkin omaksi miehekseni), koska minulla ei ole mitään tarvetta tai halua pitää rinnallani mitään "arjen kumppania". Kuten itsekin sanot, eri ihmiset haluavat eri asioita :-)
Juuri näin. Se on aika kauheaa, miten paljosta joutuu luopumaan, jos tarvitsee arkisuhdetta esimerkiksi lasten kasvattamista varten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.Ohis. Ja ikää sulla oli 13?
12 ja puoli. Jos olisin aikuinen, olis niinq tosi noloo jos haluaisin tehdä asioita rakastamani ihmisen kanssa. Omg.
Edelleen ohis. Eivätköhän kaikki tässä ketjussa halua tehdä omalla tavallaan tärkeitä asioita rakkaansa kanssa. 12,5-vuotiaat ovat sitten niitä, jotka pyörittelevät silmiään ja kimittävät "voi viddu mä en kyllä ikinä kestäis tota sun elämää, mutta kiva hei et tykkäät".
Anteeksi, huomasitko mihin viestiin tässä alunperin vastasin? Tässä tämä vielä kerran luettavaksi;
"Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä."
Ja minäkö kimitän ja pyörittelen silmiä... Okei. Ehkä en näin esiteininä ymmärrä teidän kypsien aikuisten käytöstä. Harmaus jatkukoon!
Oikean ihmisen kanssa arki on juhlaa aina. Ihan vaan tällainen ohis-huomautus. Ihan sama mitä se arki pitää sisällään, kunhan molemmat tekevät niitä asioita joista nauttivat. Sen vuoksi parisuhteeseen pitäisi hakeutua vain ja ainoastaan sellaisen ihmisen kanssa, joka todella tuntuu siltä oikealta. Ja tätähän erittäin harva on toteuttanut, ilmankos arki tuntuu ikävältä tai sen eteen joutuu kokoajan tekemään töitä, ettei tuntuisi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta parisuhteen hoitoa on se, että toinen yrittää parhaansa mukaan tehdä kotitöitä, ja toinen yrittää parhaansa mukaan olla nalkuttamatta yrittämisestä.
Mites, auttaako kivettyneen puuron skrapaaminen? Onko taltta käytössä? Onko vaimo tyytyväinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
...niiin?
Sitä vain että kun mietitään lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä, ihmisten kannattaisi pohtia enemmän myös sitä, millaiseksi parisuhde ja jokapäiväinen elämä muodostuu. Pelkät Kodak-hetket lapsen kasvusta ja kehityksestä eivät anna koko kuvaa. Moni voisi päätyä ajattelemaan, että ne eivät lopulta ole sen arjen huonontumisen arvoisia.
Arki ei ole huonontunut lasten myötä, se on muuttunut. Yritätkö väittää, ettei veloilla ole arkea ollenkaan?
Aika monen mielestä arki ja etenkin parisuhde huononevat radikaalisti lasten hankkimisen myötä. Tästä on paljon tutkimustietoa. Hienoa, jos sinun mielestäsi kaikki on yhtä hyvin kuin ennenkin.
Eikä minulla kyllä ole arkea samalla lailla kuin tuntemillani lapsiperheillä. Teen töitä, kun haluan, käyn harrastamassa, kun haluan, syön mitä ja milloin haluan ja teen kaikista viikonpäivistäni niin hauskoja kuin haluan. Elämäntapaani ei olisi mitään mahdollisuuksia, jos olisi erehtynyt hankkimaan lapsia.
Hyvä tuuri, jos todella voit tehdä töitä kun haluat. Oletko parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovatko ne tosiaan aina miehiä, jotka elävät arkirutiineista, ja naiset niitä, jotka haluaisivat romantiikkaa ja säpinää? Oma kokemukseni on toinen. Nimenomaan naiset haluavat leikkiä kotia mahdollisimman nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
...niiin?
Sitä vain että kun mietitään lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä, ihmisten kannattaisi pohtia enemmän myös sitä, millaiseksi parisuhde ja jokapäiväinen elämä muodostuu. Pelkät Kodak-hetket lapsen kasvusta ja kehityksestä eivät anna koko kuvaa. Moni voisi päätyä ajattelemaan, että ne eivät lopulta ole sen arjen huonontumisen arvoisia.
Arki ei ole huonontunut lasten myötä, se on muuttunut. Yritätkö väittää, ettei veloilla ole arkea ollenkaan?
Aika monen mielestä arki ja etenkin parisuhde huononevat radikaalisti lasten hankkimisen myötä. Tästä on paljon tutkimustietoa. Hienoa, jos sinun mielestäsi kaikki on yhtä hyvin kuin ennenkin.
Eikä minulla kyllä ole arkea samalla lailla kuin tuntemillani lapsiperheillä. Teen töitä, kun haluan, käyn harrastamassa, kun haluan, syön mitä ja milloin haluan ja teen kaikista viikonpäivistäni niin hauskoja kuin haluan. Elämäntapaani ei olisi mitään mahdollisuuksia, jos olisi erehtynyt hankkimaan lapsia.
Hyvä tuuri, jos todella voit tehdä töitä kun haluat. Oletko parisuhteessa?
Ei ole tuuria, ihan itse hakeuduin sille alalle, josta helpoiten irtoaa mahdollisuus tehdä töitä oman vuorokausirytmin mukaan. En ole tavanomaisessa monogaamisessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.Ohis. Ja ikää sulla oli 13?
12 ja puoli. Jos olisin aikuinen, olis niinq tosi noloo jos haluaisin tehdä asioita rakastamani ihmisen kanssa. Omg.
Edelleen ohis. Eivätköhän kaikki tässä ketjussa halua tehdä omalla tavallaan tärkeitä asioita rakkaansa kanssa. 12,5-vuotiaat ovat sitten niitä, jotka pyörittelevät silmiään ja kimittävät "voi viddu mä en kyllä ikinä kestäis tota sun elämää, mutta kiva hei et tykkäät".
Anteeksi, huomasitko mihin viestiin tässä alunperin vastasin? Tässä tämä vielä kerran luettavaksi;
"Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä."Ja minäkö kimitän ja pyörittelen silmiä... Okei. Ehkä en näin esiteininä ymmärrä teidän kypsien aikuisten käytöstä. Harmaus jatkukoon!
Ei tarvitse copypeistata. Koko lainausketju on ihan tätäkin viestiä napsauttamalla luettavissa, myös kohtelias vastauksesi. Luulisi, että te nuoret hallitsette nämä asiat.
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Myös kotitöihin osallistuva uurastaja voi olla romanttinen kumppani ja kiihkeä rakastaja. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois. Itse tosin karsin omassa suhteessa heti kaiken tyhjänpäiväisen lässytyksen pois, enkä arvosta yllätyksiä sun muuta joutavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.Ohis. Ja ikää sulla oli 13?
12 ja puoli. Jos olisin aikuinen, olis niinq tosi noloo jos haluaisin tehdä asioita rakastamani ihmisen kanssa. Omg.
Edelleen ohis. Eivätköhän kaikki tässä ketjussa halua tehdä omalla tavallaan tärkeitä asioita rakkaansa kanssa. 12,5-vuotiaat ovat sitten niitä, jotka pyörittelevät silmiään ja kimittävät "voi viddu mä en kyllä ikinä kestäis tota sun elämää, mutta kiva hei et tykkäät".
Anteeksi, huomasitko mihin viestiin tässä alunperin vastasin? Tässä tämä vielä kerran luettavaksi;
"Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä."Ja minäkö kimitän ja pyörittelen silmiä... Okei. Ehkä en näin esiteininä ymmärrä teidän kypsien aikuisten käytöstä. Harmaus jatkukoon!
Ei tarvitse copypeistata. Koko lainausketju on ihan tätäkin viestiä napsauttamalla luettavissa, myös kohtelias vastauksesi. Luulisi, että te nuoret hallitsette nämä asiat.
Jessus sentään.
Okei, et halua ymmärtää asiaa. Nauti puurostasi! 😊