Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mielestä perhearki ja parisuhde on sama asia
10.01.2019 |
eli parisuhteen hoitamista on se että tehdään kotona ruokaa, ja lapset on siis teinejä
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen AP, meillä sama tilanne. Miehellä on parisuhde telkkarin tai tabletin kanssa. Työpäivän jälkeen syömään, lenkille, saunaan ja sohvalle ja lähellä rakkaat kaukosäädin/tabletti. On tosi tyytyväinen elämäänsä ja ihmettelee miksi olen huonolla tuulella.
Olen sanonut haluavani käydä yhdessä vaikka kävelyllä, mutta ei ukko sanoo mielummin juoksevansa. Mentäiskö elokuviin? No ei kun telkkarista tulee tosi hyviä ohjelmia. Lähdetäänkö syömään? Ääh, ruoka on joko kallista, pahaa tai ravintola muuten vaan huono.
Väännän rautalangasta sanomalla että em.asiat ovat tärkeitä parisuhteen kannalta. Mies katsoo tyhmänä ja toteaa että meillä on ihan hyvä parisuhde.
Vedän vielä joskus ukkoa pataan kaukosäätimellä.
Ette sovi yhteen. Kumpikaan ei ole väärässä, mutta teillä on vain täysin eri tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
Suhtaudun vähän varauksella ajatukseen, että romantiikka pitäisi hakea jostakin reissusta. Kukaan ei pysty reissaamaan niin paljon, että suhde pysyisi sen avulla hyvänä, jos arki on pakkopullaa.
Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, ei juurikaan tukiverkkoja ja silti romantiikkaa. Mulla on kaikille vinkiksi yksi avainsana: sauna. Se on maailman paras keksintö pariskunnille. Se on omassa kodissa, siellä ollaan alasti eikä sinne voi viedä älylaitteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
...niiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen AP, meillä sama tilanne. Miehellä on parisuhde telkkarin tai tabletin kanssa. Työpäivän jälkeen syömään, lenkille, saunaan ja sohvalle ja lähellä rakkaat kaukosäädin/tabletti. On tosi tyytyväinen elämäänsä ja ihmettelee miksi olen huonolla tuulella.
Olen sanonut haluavani käydä yhdessä vaikka kävelyllä, mutta ei ukko sanoo mielummin juoksevansa. Mentäiskö elokuviin? No ei kun telkkarista tulee tosi hyviä ohjelmia. Lähdetäänkö syömään? Ääh, ruoka on joko kallista, pahaa tai ravintola muuten vaan huono.
Väännän rautalangasta sanomalla että em.asiat ovat tärkeitä parisuhteen kannalta. Mies katsoo tyhmänä ja toteaa että meillä on ihan hyvä parisuhde.
Vedän vielä joskus ukkoa pataan kaukosäätimellä.
No miksi ette syö hyvin ja intiimisti kotona? Katsele yhdessä niitä hyviä ohjelmia? Tee asioita yhdessä kotona? Miksi vain poissa kotoa on sitä spesiaalia parisuhdeaikaa?
Vierailija kirjoitti:
Miehesi olisi sitten tavattoman huono kumppani minulle. Minulle kun parisuhde on kaikkea muuta kuin arkea.
Miten voisin seurustella sellaisen kanssa, jolle treffeillä käyminen, keskustelut viinilasin äärellä, taidenäyttelyt ja seksi ovat jotakin ylimääräistä, kun minulle ne ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi parisuhteessa olen?
Arki- ja turvallisuushakuiset ihmiset sopivat hyvin keskenään. Heistä tulee varmasti parhaat vanhemmat. Mutta en ikinä huolisi sellaista itselleni rakastajaksi. Kauhea ajatuskin.
Taidenäyttelyt, viinilasillinen ja seksi edustavatkin todella vaarallista elämää. Toivottavasti tuollaiset kuolemaa halveksuvat hurjapäät ymmärtävät olla hankkimatta lapsia. Voivat lapsiparat jäädä vaikka orvoiksi, jos huonosti kiinnitetty taulu tipahtaa päähän.
T. Myös taidenäyttelyiden ja seksin ystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika tylsä ajatusmalli. Voihan sitä vaikka käydä leffassa tai syömässä yhdessä, ei tarvi olla Karibian risteilyitä. Mutta pelkkä arki voi alkaa puuduttamaan.
Pelkkään arkeen saa vaikka mitä mukavaa sekaan, jos vain haluaa ja hieman vaivautuu. Leffat eivät ole mukavia, vaan liian kovaäänisiä huonolla istuimella olevia bakteeripesiä, syömässä voi toki käydä jos on joku oikeasti hyvä paikka. Aika usein ravintolat ovat kuitenkin pettymyksiä Nin ruualtaan kuin myös kiskurihinnoiltaan.
Kuulostat ihmiseltä joka osaa nauttia elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Suhtaudun vähän varauksella ajatukseen, että romantiikka pitäisi hakea jostakin reissusta. Kukaan ei pysty reissaamaan niin paljon, että suhde pysyisi sen avulla hyvänä, jos arki on pakkopullaa.
Meillä on kolme alle kouluikäistä lasta, ei juurikaan tukiverkkoja ja silti romantiikkaa. Mulla on kaikille vinkiksi yksi avainsana: sauna. Se on maailman paras keksintö pariskunnille. Se on omassa kodissa, siellä ollaan alasti eikä sinne voi viedä älylaitteita.
Kun se pääasia tässä olikin se, että olisi edes JOTAIN yhteistä. Ei tarvitse olla matka tai edes kynttiläillallinen, vaan vaikka juuri sitten se yhteinen saunahetki. Yhdessäoloa, ajatustenvaihtoa, kahdenkeskisyyttä, tieto siitä että tää on "meidän juttu". Se voi olla sellainen ihan pieni kohokohta arjen keskellä, ja se riittää ja on jopa romanttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.
Ohis. Ja ikää sulla oli 13?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
...niiin?
Sitä vain että kun mietitään lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä, ihmisten kannattaisi pohtia enemmän myös sitä, millaiseksi parisuhde ja jokapäiväinen elämä muodostuu. Pelkät Kodak-hetket lapsen kasvusta ja kehityksestä eivät anna koko kuvaa. Moni voisi päätyä ajattelemaan, että ne eivät lopulta ole sen arjen huonontumisen arvoisia.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin mieheni vasta 30-vuotiaana. Siihen mennessä olin saanut oikein urakalla draamaa ja pskaa elämääni. Lapsuudesta asti. Haaveilin vain, että joskus kun saisi vain elää tasaista arkea.
Ja nyt olen saanut elää sitä 25 vuotta ja olen nauttinut. Turvallista ja tasaista. Yhdessä pottujen kuorimista muussiin ja pihan kolaamista myräkän jälkeen. Kauheasti ei ole kiinnostanut lähteä risteilyille hoitamaan parisuhdetta.
Me sovimme tällasina tössykköinä toisillemme. Nuoruuden avokki taas jatkoi jatkuvasti haukkua minua, kun en halunnut hoitaa parisuhdetta mitä extreemeimmillä tavoilla. Miestänikin oli entinen tyttöystävä pettänyt usean miehen kanssa, kun mieheni oli hänen mielestään tylsä.
Me olemme nauttineet tössykkäelämästä. Hoidettu sitä parisuhdetta arjessa tai tehty juhlaa ja menty tekemään nuotio metsään ja keittämään nokipannukahvit. Jollekkin toiselle elämäntapamme olisi kauhistus. Toivottavasti jokainen siis löytäisi puolison, kenen kanssa on samanlaiset toiveet elämästä
Kyllä se avain onnelliseen parisuhteeseen on pitkälti siinä, että löytää itselleen sopivan ihmisen, joka pitää ja tavoittelee samanlaisia asioita kuin joita itse pitää tärkeinä. Jos toisen tekee mieli reissuille, ravintoloihin ja kokoajan pois kotoa ja toinen viihtyy parhaiten kotona niin ongelmiahan siitä seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.Ohis. Ja ikää sulla oli 13?
12 ja puoli. Jos olisin aikuinen, olis niinq tosi noloo jos haluaisin tehdä asioita rakastamani ihmisen kanssa. Omg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi olisi sitten tavattoman huono kumppani minulle. Minulle kun parisuhde on kaikkea muuta kuin arkea.
Miten voisin seurustella sellaisen kanssa, jolle treffeillä käyminen, keskustelut viinilasin äärellä, taidenäyttelyt ja seksi ovat jotakin ylimääräistä, kun minulle ne ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi parisuhteessa olen?
Arki- ja turvallisuushakuiset ihmiset sopivat hyvin keskenään. Heistä tulee varmasti parhaat vanhemmat. Mutta en ikinä huolisi sellaista itselleni rakastajaksi. Kauhea ajatuskin.
Taidenäyttelyt, viinilasillinen ja seksi edustavatkin todella vaarallista elämää. Toivottavasti tuollaiset kuolemaa halveksuvat hurjapäät ymmärtävät olla hankkimatta lapsia. Voivat lapsiparat jäädä vaikka orvoiksi, jos huonosti kiinnitetty taulu tipahtaa päähän.
T. Myös taidenäyttelyiden ja seksin ystävä.
Turvallisuushakuisuuden vastakohta ei ole vaarallisuus vaan elämys- ja jännityshakuisuus: pyrkimys kohti jotakin uutta, ennen kokematonta, sykähdyttävää ennemmin kuin hyväksi havaittua, totuttua, pysyvyyttä edistävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
...niiin?
Sitä vain että kun mietitään lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä, ihmisten kannattaisi pohtia enemmän myös sitä, millaiseksi parisuhde ja jokapäiväinen elämä muodostuu. Pelkät Kodak-hetket lapsen kasvusta ja kehityksestä eivät anna koko kuvaa. Moni voisi päätyä ajattelemaan, että ne eivät lopulta ole sen arjen huonontumisen arvoisia.
Arki ei ole huonontunut lasten myötä, se on muuttunut. Yritätkö väittää, ettei veloilla ole arkea ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Noilla spekseillä kyllä olisit viimeinen tyyppi, jonka valitsisin. Onko niin vaikea ymmärtää, että eri ihmiset haluavat eri asioita? Tyhjänpäiväinen gigolo ei loppupeleissä ketään kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi olisi sitten tavattoman huono kumppani minulle. Minulle kun parisuhde on kaikkea muuta kuin arkea.
Miten voisin seurustella sellaisen kanssa, jolle treffeillä käyminen, keskustelut viinilasin äärellä, taidenäyttelyt ja seksi ovat jotakin ylimääräistä, kun minulle ne ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi parisuhteessa olen?
Arki- ja turvallisuushakuiset ihmiset sopivat hyvin keskenään. Heistä tulee varmasti parhaat vanhemmat. Mutta en ikinä huolisi sellaista itselleni rakastajaksi. Kauhea ajatuskin.
Taidenäyttelyt, viinilasillinen ja seksi edustavatkin todella vaarallista elämää. Toivottavasti tuollaiset kuolemaa halveksuvat hurjapäät ymmärtävät olla hankkimatta lapsia. Voivat lapsiparat jäädä vaikka orvoiksi, jos huonosti kiinnitetty taulu tipahtaa päähän.
T. Myös taidenäyttelyiden ja seksin ystävä.
Turvallisuushakuisuuden vastakohta ei ole vaarallisuus vaan elämys- ja jännityshakuisuus: pyrkimys kohti jotakin uutta, ennen kokematonta, sykähdyttävää ennemmin kuin hyväksi havaittua, totuttua, pysyvyyttä edistävää.
Ja miten treffailu ja seksi parisuhteessa ovat jotakin uutta ja ennen kokematonta? Vai treffailetko aina eri ihmisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
...niiin?
Sitä vain että kun mietitään lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä, ihmisten kannattaisi pohtia enemmän myös sitä, millaiseksi parisuhde ja jokapäiväinen elämä muodostuu. Pelkät Kodak-hetket lapsen kasvusta ja kehityksestä eivät anna koko kuvaa. Moni voisi päätyä ajattelemaan, että ne eivät lopulta ole sen arjen huonontumisen arvoisia.
Arki ei ole huonontunut lasten myötä, se on muuttunut. Yritätkö väittää, ettei veloilla ole arkea ollenkaan?
Aika monen mielestä arki ja etenkin parisuhde huononevat radikaalisti lasten hankkimisen myötä. Tästä on paljon tutkimustietoa. Hienoa, jos sinun mielestäsi kaikki on yhtä hyvin kuin ennenkin.
Eikä minulla kyllä ole arkea samalla lailla kuin tuntemillani lapsiperheillä. Teen töitä, kun haluan, käyn harrastamassa, kun haluan, syön mitä ja milloin haluan ja teen kaikista viikonpäivistäni niin hauskoja kuin haluan. Elämäntapaani ei olisi mitään mahdollisuuksia, jos olisi erehtynyt hankkimaan lapsia.
Miehesi olisi sitten tavattoman huono kumppani minulle. Minulle kun parisuhde on kaikkea muuta kuin arkea.
Miten voisin seurustella sellaisen kanssa, jolle treffeillä käyminen, keskustelut viinilasin äärellä, taidenäyttelyt ja seksi ovat jotakin ylimääräistä, kun minulle ne ovat juuri niitä asioita, joiden vuoksi parisuhteessa olen?
Arki- ja turvallisuushakuiset ihmiset sopivat hyvin keskenään. Heistä tulee varmasti parhaat vanhemmat. Mutta en ikinä huolisi sellaista itselleni rakastajaksi. Kauhea ajatuskin.