Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mielestä perhearki ja parisuhde on sama asia
10.01.2019 |
eli parisuhteen hoitamista on se että tehdään kotona ruokaa, ja lapset on siis teinejä
Kommentit (134)
Minä olen parisuhteessamme se, joka kaipaa ihan tavalliseenkin arkeen enemmän parisuhdetta, siis kosketuksia, huomaavaisuuksia, seksiäkin. Puolisoni taas ei kaipaa muuta kuin jotain yhteistä tekemistä, samassa tilassa olemista ja perusarkea kuten kaupassakäynnit, ruoanlaitot yms. Hän toivoisi muutaman kerran vuodessa "parisuhteen hoitamista" kahdenkeskisillä matkoilla tai illanvietoilla, ja se olisi hänelle riittävästi.
Ongelma on, etten pysty suhtautumaan näihin parisuhdehoitamisiin luontevasti. Kontrasti hänen toivomiensa kahdenkeskisten iltojen tai matkojen kanssa on niin valtava yliharmaaseen arkeen, etten yksinkertaisesti osaa nauttia muutamasta päivästä vuodessa vähänkään laadukkaammasta ajasta, kun 350 päivää menee taas ilman yhtään mitään. Paluu arkeen on kuin mätkähtäisi korkealta kalliolta kivikolle, ja parisuhdeiltoihin on vaikea suhtautua positiivisesti, kun tietää varmasti niiden joka kerta päättyvän taas samaan sumuiseen arkeen.
Välttämättä se kahdenkeskinen ilta tai matka ei edes tarkoita mitään erikoista. Voi olla, että käymme katsomassa nähtävyyksiä, teatterissa, elokuvissa, ulkona syömässä, mutta kotiin tai majapaikkaan palatessa ei tapahdukaan yhtään mitään. Minä toivoisin, että sen kerran kun lapsille on saatu hoitaja, mihinkään ei ole kiire, olisi rauhallista aikaa harrastaa vaikka seksiä tai muuten vain tutustua toiseen - puolisoni voi aivan hyvin mennä suihkun kautta suoraan nukkumaan. Monesti olen itse mennyt suihkuun, ja sieltä tullessa on toisella täysi uni päällä. Hänelle siis riittää arjesta erottumiseen se, että on fyysisesti jossain muualla kuin kotona. Juuri minun kanssani hänellä ei varsinaisesti ole tarvetta olla sielläkään, ja silti hän pitää sitä parisuhteen hoitamisena, koska aikaa vietetään kahden kesken.
Ehkä puolisoni ei varsinaisesti tarvitsisikaan parisuhdetta, vaan ainoastaan ystävän viettämään aikaa kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
Miksi se olisi nolo? Kiinnostaa kuulla, mikä on moisen ajatuksen taustalla.
Etkö ole ennen tähtitaivasta nähnyt? Mitä taianomaista siinä on? Luulisi että aikuisella ihmisellä olisi perustieto astronomiasta muutenkin.
No sä ainakin tunnut olevan oikein pikku aurinko meille kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen parisuhteessamme se, joka kaipaa ihan tavalliseenkin arkeen enemmän parisuhdetta, siis kosketuksia, huomaavaisuuksia, seksiäkin. Puolisoni taas ei kaipaa muuta kuin jotain yhteistä tekemistä, samassa tilassa olemista ja perusarkea kuten kaupassakäynnit, ruoanlaitot yms. Hän toivoisi muutaman kerran vuodessa "parisuhteen hoitamista" kahdenkeskisillä matkoilla tai illanvietoilla, ja se olisi hänelle riittävästi.
Ongelma on, etten pysty suhtautumaan näihin parisuhdehoitamisiin luontevasti. Kontrasti hänen toivomiensa kahdenkeskisten iltojen tai matkojen kanssa on niin valtava yliharmaaseen arkeen, etten yksinkertaisesti osaa nauttia muutamasta päivästä vuodessa vähänkään laadukkaammasta ajasta, kun 350 päivää menee taas ilman yhtään mitään. Paluu arkeen on kuin mätkähtäisi korkealta kalliolta kivikolle, ja parisuhdeiltoihin on vaikea suhtautua positiivisesti, kun tietää varmasti niiden joka kerta päättyvän taas samaan sumuiseen arkeen.
Välttämättä se kahdenkeskinen ilta tai matka ei edes tarkoita mitään erikoista. Voi olla, että käymme katsomassa nähtävyyksiä, teatterissa, elokuvissa, ulkona syömässä, mutta kotiin tai majapaikkaan palatessa ei tapahdukaan yhtään mitään. Minä toivoisin, että sen kerran kun lapsille on saatu hoitaja, mihinkään ei ole kiire, olisi rauhallista aikaa harrastaa vaikka seksiä tai muuten vain tutustua toiseen - puolisoni voi aivan hyvin mennä suihkun kautta suoraan nukkumaan. Monesti olen itse mennyt suihkuun, ja sieltä tullessa on toisella täysi uni päällä. Hänelle siis riittää arjesta erottumiseen se, että on fyysisesti jossain muualla kuin kotona. Juuri minun kanssani hänellä ei varsinaisesti ole tarvetta olla sielläkään, ja silti hän pitää sitä parisuhteen hoitamisena, koska aikaa vietetään kahden kesken.
Ehkä puolisoni ei varsinaisesti tarvitsisikaan parisuhdetta, vaan ainoastaan ystävän viettämään aikaa kanssaan.
Valitettavasti puolisosi taitaisi tarvita kyllä parisuhdetta, mutta jonkun ihan toisen kanssa..
Vierailija kirjoitti:
Minä olen parisuhteessamme se, joka kaipaa ihan tavalliseenkin arkeen enemmän parisuhdetta, siis kosketuksia, huomaavaisuuksia, seksiäkin. Puolisoni taas ei kaipaa muuta kuin jotain yhteistä tekemistä, samassa tilassa olemista ja perusarkea kuten kaupassakäynnit, ruoanlaitot yms. Hän toivoisi muutaman kerran vuodessa "parisuhteen hoitamista" kahdenkeskisillä matkoilla tai illanvietoilla, ja se olisi hänelle riittävästi.
Ongelma on, etten pysty suhtautumaan näihin parisuhdehoitamisiin luontevasti. Kontrasti hänen toivomiensa kahdenkeskisten iltojen tai matkojen kanssa on niin valtava yliharmaaseen arkeen, etten yksinkertaisesti osaa nauttia muutamasta päivästä vuodessa vähänkään laadukkaammasta ajasta, kun 350 päivää menee taas ilman yhtään mitään. Paluu arkeen on kuin mätkähtäisi korkealta kalliolta kivikolle, ja parisuhdeiltoihin on vaikea suhtautua positiivisesti, kun tietää varmasti niiden joka kerta päättyvän taas samaan sumuiseen arkeen.
Välttämättä se kahdenkeskinen ilta tai matka ei edes tarkoita mitään erikoista. Voi olla, että käymme katsomassa nähtävyyksiä, teatterissa, elokuvissa, ulkona syömässä, mutta kotiin tai majapaikkaan palatessa ei tapahdukaan yhtään mitään. Minä toivoisin, että sen kerran kun lapsille on saatu hoitaja, mihinkään ei ole kiire, olisi rauhallista aikaa harrastaa vaikka seksiä tai muuten vain tutustua toiseen - puolisoni voi aivan hyvin mennä suihkun kautta suoraan nukkumaan. Monesti olen itse mennyt suihkuun, ja sieltä tullessa on toisella täysi uni päällä. Hänelle siis riittää arjesta erottumiseen se, että on fyysisesti jossain muualla kuin kotona. Juuri minun kanssani hänellä ei varsinaisesti ole tarvetta olla sielläkään, ja silti hän pitää sitä parisuhteen hoitamisena, koska aikaa vietetään kahden kesken.
Ehkä puolisoni ei varsinaisesti tarvitsisikaan parisuhdetta, vaan ainoastaan ystävän viettämään aikaa kanssaan.
Miksi jäät suhteeseen, jossa et saa tarvitsemaasi?
Miehille riittää tavallinen arki, naisille ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut mieheni kanssa toistakymmentä vuotta, ja olen pitänyt tähän saakka itseäni melko romanttisena ihmisenä. Silti minun on vaikea kuvitella meidät iltakävelyllä tuijottelemaan tähtitaivasta niin romanttisesti, että sen jälkeen aina pelkkä tähtitaivaan näkeminen saisi hymyn huulilleni.
Joku meidän oma tähtikuvio, joo, mutta että koko tähtitaivas... vähän sama kuin että aina kun ajaisin autolla, muistaisin miten romanttista meillä oli kerran autoajelulla, ja puhkeaisin spontaaniin lauluun.
Vierailija kirjoitti:
Miehille riittää tavallinen arki, naisille ei.
Olen mies ja nimenomaan en halua suhteeseen tavallista arkea. En halua edes asua yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen parisuhteessamme se, joka kaipaa ihan tavalliseenkin arkeen enemmän parisuhdetta, siis kosketuksia, huomaavaisuuksia, seksiäkin. Puolisoni taas ei kaipaa muuta kuin jotain yhteistä tekemistä, samassa tilassa olemista ja perusarkea kuten kaupassakäynnit, ruoanlaitot yms. Hän toivoisi muutaman kerran vuodessa "parisuhteen hoitamista" kahdenkeskisillä matkoilla tai illanvietoilla, ja se olisi hänelle riittävästi.
Ongelma on, etten pysty suhtautumaan näihin parisuhdehoitamisiin luontevasti. Kontrasti hänen toivomiensa kahdenkeskisten iltojen tai matkojen kanssa on niin valtava yliharmaaseen arkeen, etten yksinkertaisesti osaa nauttia muutamasta päivästä vuodessa vähänkään laadukkaammasta ajasta, kun 350 päivää menee taas ilman yhtään mitään. Paluu arkeen on kuin mätkähtäisi korkealta kalliolta kivikolle, ja parisuhdeiltoihin on vaikea suhtautua positiivisesti, kun tietää varmasti niiden joka kerta päättyvän taas samaan sumuiseen arkeen.
Välttämättä se kahdenkeskinen ilta tai matka ei edes tarkoita mitään erikoista. Voi olla, että käymme katsomassa nähtävyyksiä, teatterissa, elokuvissa, ulkona syömässä, mutta kotiin tai majapaikkaan palatessa ei tapahdukaan yhtään mitään. Minä toivoisin, että sen kerran kun lapsille on saatu hoitaja, mihinkään ei ole kiire, olisi rauhallista aikaa harrastaa vaikka seksiä tai muuten vain tutustua toiseen - puolisoni voi aivan hyvin mennä suihkun kautta suoraan nukkumaan. Monesti olen itse mennyt suihkuun, ja sieltä tullessa on toisella täysi uni päällä. Hänelle siis riittää arjesta erottumiseen se, että on fyysisesti jossain muualla kuin kotona. Juuri minun kanssani hänellä ei varsinaisesti ole tarvetta olla sielläkään, ja silti hän pitää sitä parisuhteen hoitamisena, koska aikaa vietetään kahden kesken.
Ehkä puolisoni ei varsinaisesti tarvitsisikaan parisuhdetta, vaan ainoastaan ystävän viettämään aikaa kanssaan.
Hänellähän on se ystävä, hän on tämän kanssa parisuhteessa. Kun hän sitten joskus rakastuu oikeasti, sinä jäät.
Olen pahoillani, mutta näin se meni ainakin omalla kohdalla. Miehestä kuoriutui uuden naisen kanssa kokonaan eri ihminen kuin mitä minun kanssani oli ollut. Puhui ja pussasi ja huusi rakkauttaan koko maailmalle.
ap sanoo nyt tähän väliin että koittakaas nyt rouvat ymmärtää että kaikki eivät nyt vaan ole koti ihmisiä! minä viihdyn kesät mökillä mutta kotonani en viihdy, viikonloput on tuskaa jos ei mitään tehdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ap sanoo nyt tähän väliin että koittakaas nyt rouvat ymmärtää että kaikki eivät nyt vaan ole koti ihmisiä! minä viihdyn kesät mökillä mutta kotonani en viihdy, viikonloput on tuskaa jos ei mitään tehdä
No hyvänen aika, mikä estää sinua muuttamasta sitä "ikävää arkea" toisenlaiseksi? Onko arkeen ja kotiin liittyvä inhosi muka miehen syy? Tuskin, sillä hänen elämänsä on ihan kunnossa, mutta sinä se vain tempoilet päättömänä ja naama norsunketulla.. Miehesi ansaitsee paremman naisen kuin sinä. Ihanamman, hymyilevämmän ja fiksumman aikuisen naisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille riittää tavallinen arki, naisille ei.
Olen mies ja nimenomaan en halua suhteeseen tavallista arkea. En halua edes asua yhdessä.
Nyt kun saisit vielä sen suhteen. Edes sellaisen parin tunnin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
Mä olen eri kirjoittaja, ja ihan täysin samaa mieltä tuon tähtitaivaskirjoittajan kanssa. Meillä on jopa teini, tosin jo iso ja muuttamassa kotoa. Miehen kanssa vietettiin juuri hääpäivää, mutta koska meidän arki on hyvää (ja arkeahan on 95% elämästä), ei ravintolakäynti (kuten nyt tehtiin) juuri tuo siihen mitään taikaa. Sen sijaan muistelen viime aikojen romanttisimpana hetkenä syksyistä seisomista sateessa valtavan supan pohjalla, miehen ojentaessa minulle suppilovahveron kuin kukkasen ikään. :) Mutta me nyt ollaan kuulemma (sen teinin mukaan) umpihulluja muutenkin, ehdottomasti parasta elämässä on kuukauden roadtrip Jäämerellä. Teltalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille riittää tavallinen arki, naisille ei.
Olen mies ja nimenomaan en halua suhteeseen tavallista arkea. En halua edes asua yhdessä.
Et siis halua parisuhdetta? Tapailua ja paneskelua.
Ajatuksen takana on ilkeys. Sitä en halua edes ajatella, miten paskaa täytyy sellaisen ihmisen elämä olla, jolla on tarve ja halu tulla muille ilkeilemään tälläisillä palstoille.