Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mielestä perhearki ja parisuhde on sama asia
10.01.2019 |
eli parisuhteen hoitamista on se että tehdään kotona ruokaa, ja lapset on siis teinejä
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Myös kotitöihin osallistuva uurastaja voi olla romanttinen kumppani ja kiihkeä rakastaja. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois. Itse tosin karsin omassa suhteessa heti kaiken tyhjänpäiväisen lässytyksen pois, enkä arvosta yllätyksiä sun muuta joutavaa.
varmasti. Ja myös miljonääri-alusasumalli. Yleensä vain ei ole. Kaikilla ihmisillä ei ole kaikkia ominaisuuksia, ja ominaisuudet esiintyvät yleensä klustereina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on nykyisin kolme teiniä, yhdessä vaiheessa meillä oli kolme alle kouluikäistä lasta.
Nämä ovat ainakin omassa elämässäni "parisuhteen hoitamisen" kannalta kovin erilaisia jaksoja elämässä.
Pienten lasten kanssa se arkikin on erilailla hektistä, lapset tarvitsevat hoivaa, huomiota ja ainakin jonkinlaista selkeää rytmiä, vaikka me ollaan oltu tässä aika liberaaleja. Mutta kuitenkin ruokaa pitää saada tasaisin väliajoin, kuten myös unta.
Meillä oli tuossa vaiheessa onni olla jaksavat isovanhemmat, jotka silloin tällöin ottivat koko katraan hoitoon. Kävimme n. kerran vuodessa pitkän viikonlopun reissussa kahdestaan, syömässä kahdestaan, joskus harvoin leffassa. Kyllä nää oli tervetulleita ja ihania juttuja, vaikka en edes kokenut elämäämme mitenkään raskaaksi. Noi olivat kiva lisä.
Nyt kolmen teinin vanhempina nautimme eniten koko porukalla tehdyistä reissuista. Siinä on toki se ero, että olemme käyneet noilla reissuilla vähintään kerran käyneet kahdestaan illallisella pitkän kaavan mukaan, teinien jäädessä hotelliin Subin ja dataamisen pariin. Ihan omasta halustaan. Luonnollisesti emme ole samassa huoneessa myöskään, vaan teineillä on omansa. Nämä ovat siis reissuja joissa on win-win. T
oki olemme myös hiukan vanhentuneet tässä vuosien myötä :) Jos vaihtoehtona on lähteä leffaan ja syömään, niin yleensä mielummin teemme itse hyvää ruokaa (mieheni tekee aivan mielettömän hyvää ruokaa ja usein ravintolaruoka ON kallis pettymys), ostamme laatuviiniä ja katsomme vaikka Netflixistä jotain. Tykätään tehdä myös pihatöitä yhdessä kesällä, pitää taukoa ja juoda vaikka kylmät oluet/siiderit ja höpötellä niitä näitä ja jatkaa hommia ja nautiskellaan sitten lopputuloksesta grillaamalla ja terassilla loikoilemalla. Tuntuu että nykyisin saa eniten irti siitä kotona olemisesta jos kahdenkeskistä aikaa haetaan.
Ei ne teinit meidän kanssa aikaa vietä, vaikka pyytäisimme. Aika paljon ovat tietenkin myös omissa menoissaan. Todennäköisemmin he ovat siellä leffassa ja me kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
...niiin?
Sitä vain että kun mietitään lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä, ihmisten kannattaisi pohtia enemmän myös sitä, millaiseksi parisuhde ja jokapäiväinen elämä muodostuu. Pelkät Kodak-hetket lapsen kasvusta ja kehityksestä eivät anna koko kuvaa. Moni voisi päätyä ajattelemaan, että ne eivät lopulta ole sen arjen huonontumisen arvoisia.
Arki ei ole huonontunut lasten myötä, se on muuttunut. Yritätkö väittää, ettei veloilla ole arkea ollenkaan?
Aika monen mielestä arki ja etenkin parisuhde huononevat radikaalisti lasten hankkimisen myötä. Tästä on paljon tutkimustietoa. Hienoa, jos sinun mielestäsi kaikki on yhtä hyvin kuin ennenkin.
Eikä minulla kyllä ole arkea samalla lailla kuin tuntemillani lapsiperheillä. Teen töitä, kun haluan, käyn harrastamassa, kun haluan, syön mitä ja milloin haluan ja teen kaikista viikonpäivistäni niin hauskoja kuin haluan. Elämäntapaani ei olisi mitään mahdollisuuksia, jos olisi erehtynyt hankkimaan lapsia.
Hyvä tuuri, jos todella voit tehdä töitä kun haluat. Oletko parisuhteessa?
Ei ole tuuria, ihan itse hakeuduin sille alalle, josta helpoiten irtoaa mahdollisuus tehdä töitä oman vuorokausirytmin mukaan. En ole tavanomaisessa monogaamisessa parisuhteessa.
Kuka miinustaa kommenttia, jossa ihminen kertoo elävänsä mieleistään elämää? Kateelliset vanhemmatko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Myös kotitöihin osallistuva uurastaja voi olla romanttinen kumppani ja kiihkeä rakastaja. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois. Itse tosin karsin omassa suhteessa heti kaiken tyhjänpäiväisen lässytyksen pois, enkä arvosta yllätyksiä sun muuta joutavaa.
Eli haet asiallista kotitöiden jakajaa?
Minulla on asiallinen kotitöiden jakaja, jonka kanssa arki sujuu mukavasti ja hauskasti. Hänen kanssaan on helppo viihtyä. Bonuksena tietty on kiihkeä seksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Myös kotitöihin osallistuva uurastaja voi olla romanttinen kumppani ja kiihkeä rakastaja. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois. Itse tosin karsin omassa suhteessa heti kaiken tyhjänpäiväisen lässytyksen pois, enkä arvosta yllätyksiä sun muuta joutavaa.
varmasti. Ja myös miljonääri-alusasumalli. Yleensä vain ei ole. Kaikilla ihmisillä ei ole kaikkia ominaisuuksia, ja ominaisuudet esiintyvät yleensä klustereina.
Oma mieheni on molempia edellämainittuja. Miksi nuo ominaisuudet sulkisivat toisensa pois? Tykkäämme järjestää toisillemme pieniä yllätyksiä, käymme yhdessä ulkona syömässä sun muuta, koska se tuo vaihtelua. Yhtä paljon nautin kuitenkin siitäkin kun laitamme yhdessä ruokaa, katsomme telkkaria kahdestaan tai vaikka koko perheen leffaa kotisohvalla. Erilaisia yhteisiä hetkiä, kaikki arvokkaita, ja mikäs siinä olisi väärin. Silloin ottaisi päähän ja häiritsisi, jos mitään yhteistä ei olisi. Mies roikkuisi tietokoneella ja minä töllön edessä, ei kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, vaimon mielestä yhteinen aika on esimerkiksi sitä, kun hän hoitaa kukkapenkkiä pihalla, kun minä teen ruokaa keittiössä. Minä en ymmärrä tuota mitenkään yhteiseksi, kun emme toisiamme edes näe tai kuule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Myös kotitöihin osallistuva uurastaja voi olla romanttinen kumppani ja kiihkeä rakastaja. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois. Itse tosin karsin omassa suhteessa heti kaiken tyhjänpäiväisen lässytyksen pois, enkä arvosta yllätyksiä sun muuta joutavaa.
varmasti. Ja myös miljonääri-alusasumalli. Yleensä vain ei ole. Kaikilla ihmisillä ei ole kaikkia ominaisuuksia, ja ominaisuudet esiintyvät yleensä klustereina.
Kieltämättä mieheni on varakas, mutta niin olen itsekkin. Kalsarimalli hän ei ole, vaikka onkin parikymppisenä hieman näytösmallin töitä tehnyt. Sanoisin enemminkin,vettä on perhekeskeinen miehekäs mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noin minunkin mieleeni ajattelee. Erona se, että meidän lapset on pieniä vielä. Miehen mielestä "tää nyt vaan on tällaista", ja että parempi aika odottaa tuolla jossain.
Me emme puuhaa yhdessä paljoakaan, toinen tekee yhtä asiaa, toinen toista. Toinen vie lapset ulos, toinen jää siivoamaan. Arkisin näemme ohimennen, ja sittenillalla kun olen rättiväsynyt, saattaa olla miehen mielestä sitä meidän aikaa: sarjoja telkkarista.
Minä olen ihan poikki. En tunne itseäni miksikään muuksi kuin orjaksi omassa kodissani. Seksielämä on kuollutta, olen lihonut muodottamaksi. Vaikea ajatella että tämä tästä paranisi koskaan.
Heh, tämä on kuin oma elämäni vielä neljä vuotta sitten. Ei sitä tosiaan jaksanut tehdä muuta kuin tuijottaa aivottomana telkkaria iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Usein tuntui, että puhuimme toisillemme pelkästäään "tyhjäätkö tiskikoneen vai luetko iltasadun" -tyylisesti. Minäkin lihoin, koska herkut maistuivat, sillä voimia ei oikein ollut mihinkään.
Kyllä se siitä. Lapset kasvavat ja joku päivä huomaat, että oletkin ruokakaupassa kahdestaan miehen kanssa ja lapset keskenään kotoa. Jaksat taas katsoa mitä suuhusi laitat, laihdut entisiin mittoihin ja elämäkin alkaa olla valoisampaa.
Pitäisi puhua enemmän siitä, miten pikkulapsielämä saattaa olla aika synkkää ja ilotontakin aikaa parisuhteelle. Yhteistä aikaa on vähän, omat ja puolison voimat ovat vähissä ja elämä aika pitkälle selviytymistä.
Jotenkin parisuhdetta kuitenkin olisi hyvä hoitaa. Vaikka vain ihan pieniä asioita toisen puolesta tai kotona silloin tällöin yhdessä tehty illallinen lasten mentyä nukkumaan (vaikka sitten vauvan kanssa). Kannattaa keskustella miehen kanssa vielä yhteisesti ja perustella, että sinä tarvitset sitä tai muuten tunnet etääntyväsi. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että tämä on ohimenevä vaihe ja parisuhteen tason voi väliaikaisesti antaa hieman laskea kunhan ei päästä puolisoa etääntymään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on nykyisin kolme teiniä, yhdessä vaiheessa meillä oli kolme alle kouluikäistä lasta.
Nämä ovat ainakin omassa elämässäni "parisuhteen hoitamisen" kannalta kovin erilaisia jaksoja elämässä.
Pienten lasten kanssa se arkikin on erilailla hektistä, lapset tarvitsevat hoivaa, huomiota ja ainakin jonkinlaista selkeää rytmiä, vaikka me ollaan oltu tässä aika liberaaleja. Mutta kuitenkin ruokaa pitää saada tasaisin väliajoin, kuten myös unta.
Meillä oli tuossa vaiheessa onni olla jaksavat isovanhemmat, jotka silloin tällöin ottivat koko katraan hoitoon. Kävimme n. kerran vuodessa pitkän viikonlopun reissussa kahdestaan, syömässä kahdestaan, joskus harvoin leffassa. Kyllä nää oli tervetulleita ja ihania juttuja, vaikka en edes kokenut elämäämme mitenkään raskaaksi. Noi olivat kiva lisä.
Nyt kolmen teinin vanhempina nautimme eniten koko porukalla tehdyistä reissuista. Siinä on toki se ero, että olemme käyneet noilla reissuilla vähintään kerran käyneet kahdestaan illallisella pitkän kaavan mukaan, teinien jäädessä hotelliin Subin ja dataamisen pariin. Ihan omasta halustaan. Luonnollisesti emme ole samassa huoneessa myöskään, vaan teineillä on omansa. Nämä ovat siis reissuja joissa on win-win. T
oki olemme myös hiukan vanhentuneet tässä vuosien myötä :) Jos vaihtoehtona on lähteä leffaan ja syömään, niin yleensä mielummin teemme itse hyvää ruokaa (mieheni tekee aivan mielettömän hyvää ruokaa ja usein ravintolaruoka ON kallis pettymys), ostamme laatuviiniä ja katsomme vaikka Netflixistä jotain. Tykätään tehdä myös pihatöitä yhdessä kesällä, pitää taukoa ja juoda vaikka kylmät oluet/siiderit ja höpötellä niitä näitä ja jatkaa hommia ja nautiskellaan sitten lopputuloksesta grillaamalla ja terassilla loikoilemalla. Tuntuu että nykyisin saa eniten irti siitä kotona olemisesta jos kahdenkeskistä aikaa haetaan.
Ei ne teinit meidän kanssa aikaa vietä, vaikka pyytäisimme. Aika paljon ovat tietenkin myös omissa menoissaan. Todennäköisemmin he ovat siellä leffassa ja me kotona.
Ihana! Olen se ekalla sivulla kirjoittanut kolmen teinin mamma, joka löytää arjesta paljon hyvää ja jolla menee miehensä kanssa mukavasti vielä yli 20 yhteisen vuoden jälkeenkin.
Jatketaan siis onnellisina näin, tämä on ainakin minulle juuri sitä mistä virtaa elämääni saan. Kun elämässä on myös hyvä ja kiinnostava työ, ystäviä, mieleisiä omia ja yhteisiä harrastuksia, niin arkikin on hyvää. Enempää en kaipaa, mutta jos/kun jotakin tulee, niin nautin siitä hyvillä mielin ilman stressiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Myös kotitöihin osallistuva uurastaja voi olla romanttinen kumppani ja kiihkeä rakastaja. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois. Itse tosin karsin omassa suhteessa heti kaiken tyhjänpäiväisen lässytyksen pois, enkä arvosta yllätyksiä sun muuta joutavaa.
Mitä sinä toivot parisuhteelta/kumppanilta? Mikä on turhanpäiväistä lässytystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
...niiin?
Sitä vain että kun mietitään lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä, ihmisten kannattaisi pohtia enemmän myös sitä, millaiseksi parisuhde ja jokapäiväinen elämä muodostuu. Pelkät Kodak-hetket lapsen kasvusta ja kehityksestä eivät anna koko kuvaa. Moni voisi päätyä ajattelemaan, että ne eivät lopulta ole sen arjen huonontumisen arvoisia.
Jos parisuhde on hyvä, se on hyvä oli lapsia tai ei, ja se ei ole hyvä jos ei ole sitä yhteyttä ja parisuhteen ylläpitoa. En ole koskaan kuullut sellaisesta että kaikki lapsettomat pariskunnat ovat ikuisesti autuaan onnellisia eivätkä eroa koskaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Myös kotitöihin osallistuva uurastaja voi olla romanttinen kumppani ja kiihkeä rakastaja. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois. Itse tosin karsin omassa suhteessa heti kaiken tyhjänpäiväisen lässytyksen pois, enkä arvosta yllätyksiä sun muuta joutavaa.
Mitä sinä toivot parisuhteelta/kumppanilta? Mikä on turhanpäiväistä lässytystä?
Toivon tasaveroista kumppanuutta. Tähän auttaa samantyyppiset taustat, arvot, tulevaisuuden tavoitteet, samantyyppinen huumorintaju ja hyvä seksi. Arvostetaan ja huomioidaan toisiaan arjessa. Tyhjänpäiväinen lässytys on sitä mitä nämä gigolo tyypit suoltaa saadakseen lopulta seksiä. Eli mitä luulevat naiseen haluavan kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
Miksi se olisi nolo? Kiinnostaa kuulla, mikä on moisen ajatuksen taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Ehkä riittää vientiä, mutta pitkään parisuhteeseen sinusta ei ole ja sellaiseen sinua ei haluta. Et ole siis ollenkaan oikea tyyppi edes sanomaan mitään keskusteluun, jossa puhutaan pitkähkön parisuhteen hoitamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu on huvittava. Yhden mielestä risteily on wt, toisen mielestä taidenäyttelyt arkea, kolmannesta parisuhteen hoitaminen on lumenkolausta. En oikein saa sanoiksi puettua, miten älytöntä on dissata toisten kokemuksia onnellisuudesta.
Olen itse sitä mieltä, että jos parisuhde vaatii erikseen paljon töitä ja "hoitamista", ollaan ehkä pariuduttu väärän ihmisen kanssa. Eihän se parisuhde aina ruusuilla tanssimista ole, mutta jos pitää erikseen oikein "meta- ja tunnetyöskennellä" tietoisesti ja hartaudella uhriutuen, niin jossain kyllä mättää.
Hienoa että tähänkin saatiin metatyöt mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Naiset ovat tehneet kotitöitä aina, ja uurastaneet perheen eteen, eihän se siitä ole kiinni pystyykö samalla olemaan romanttinen jne. Nykyaikana kun pariskunta tekee yhdessä ne kotityöt (joita on vähemmän kuin 40 vuotta sitten) olisi hyvin aikaa molemmilla huomioida toista. Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa? Katsoa toista rakastavasti, sanoa jotain nättiä, ottaa kädestä kiinni, suudella, halata, keittää kahvit valmiiksi...? Kukaan ei ole vaatinut että pitää olla joku yliromanttinen hidalgo, vaan huomioiva kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
Miksi se olisi nolo? Kiinnostaa kuulla, mikä on moisen ajatuksen taustalla.
Minun äitini ainakin osasi nauttia luonnon kauneudesta, kun olin teini. :) Toivottavasti et omille teineillesi opeta, että tuollainen on noloa. Sehän on niitä pieniä isoja asioita, mitkä tekee elämästä kaunista ja hienoa! Muuten olisi vaan puurtamista. Tähtiä voi ihailla ihan kotipihaltaankin, ihan kiireinenkin ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ne tosiaan aina miehiä, jotka elävät arkirutiineista, ja naiset niitä, jotka haluaisivat romantiikkaa ja säpinää? Oma kokemukseni on toinen. Nimenomaan naiset haluavat leikkiä kotia mahdollisimman nopeasti.
Eihän ne ole toisiaan poissulkevia asioita että "leikitäänkö kotia" ja ollaanko romanttisia? Arkirutiini voi olla joku romanttinen asia, kuten mun miehellä on se että hän antaa suukon minulle aina kun lähtee töihin. Mies rakastaa rutiineja ja onneksi yksi on niistä minulle mieluisa. Toki arvostan myös sitä että hän tekee myös kotitöitä rutiininomaisesti ja minä teen sitten ne mitä hän ei tee. Mutta kyllä minä toivoisin myös sitä että mies suutelisi minua silloinkin kun ei ole juuri lähdössä 12 tunniksi pois. Kyllä minulle tulee hyvä mieli jos mies sanoo minusta jotain positiivista, kehuu hiuksia tai vaatteita tai tekemääni ruokaa, tai mitä vaan. Se että kehuu toista ei vie kauan aikaa eikä muutenkaan vaadi erityisiä ponnistuksia, sen voi tehdä samalla kun tekee arkisia rutiinejaan, mutta sillä on erittäin suuri vaikutus parisuhteeseen. Ja sehän on kuitenkin se totuus että jos parisuhde voi hyvin, on perhe-elämäkin hyvää ja päinvastoin.
Olisiko tässä hyvä tiivistys:
Parisuhteen kannalta on tärkeää, että:
- Arki rullaa ja käytännön asiat pyörii. Kaksi aikuista ihmistä ottaa aikuisen vastuun arjessa.
- Pariskunnan välinen suhde toimii kahdella tasolla:
1. Ystävätasolla
Nautitaan toistensa seurasta arjessa. Arjen pyörittäminen on pääosin mukavaa, tai vaikeina aikoina vähintään mielekästä. Ollaan toistensa tukena.
2. Romanttisella tasolla
Elämässä on myös romantiikkaa, toisen huomioimista Miehenä ja Naisena, niin että huomioitavakin kokee tämän romanttisena.
Lisäksi:
- Se, missä suhteissa näitä ihminen tarvii, voi vaihdella.
- Se, minkä kokee romanttiseksi, voi vaihdella.
- On tärkeää huomioida toista sillä tavalla, minkä TOINEN kokee hyväksi - ei siten, mikä toimii itselle.
- On siis tärkeää puhua näistä asioista, tietää oman kumppaninsa tarpeet. Kommunikoida omat tarpeensa. Molempien toimia tämän tiedon mukaan. Myös kiireisessä lapsiperhearjessa.
Eli haet asiallista kotitöiden jakajaa?