Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mielestä perhearki ja parisuhde on sama asia
10.01.2019 |
eli parisuhteen hoitamista on se että tehdään kotona ruokaa, ja lapset on siis teinejä
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Niin, luistoa riittää, mutta riittääkö pitoa. Sullakin vientiä, mutta ei taida olla sitä parisuhdetta. Arki on parisuhteen tärkein asia, siinä sairastetaan, ollaan välillä pahalla päällä, puuro on keitettävä ja pyykit pestävä. Siinä se veri punnitaan, miten naurussa suin sitä jaksaa, kuka vaan parketilla liihottaa.
Kato joka mies se humalassa laulaa, vaan se on mies, joka krapulassa rallattaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.
Hirveä tarve sinullakin mollata niitä joille se romantiikka löytyy erilaisista asioista kuin sinulle. Mistä moinen itsekorostuksen tarve kumpuaa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä muutakaan se olisi? Yhdessä tekemisen ei tarvitse merkitä Karibian risteilyä vaan ihan arkisia juttuja. Yhdessä tekemisen myötä parisuhde hoituu ihan omineen, ei siinä mitään kommervenkkeja tarvita.
Minusta tuntuu että nykyään ihmiset eivät osaa hakea sitä onnea ja yhdessäoloa nimenomaan arjesta. Pitäisi olla vain luksusta kaikki että se on parisuhteen hoitamista ja yhdessäoloa. Tahtoo tarttua jo lapsiinkin samankaltainen ajatusmaailma. Liian monta kertaa olen lasten suusta kuullut ihmettelyä jos ei joku ole lomalla ulkomailla tai muuten käy hienommissa paikoissa ja se on yhtä kuin ei tehdä mitään ja ei tehdä mitään kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Naiset ovat tehneet kotitöitä aina, ja uurastaneet perheen eteen, eihän se siitä ole kiinni pystyykö samalla olemaan romanttinen jne. Nykyaikana kun pariskunta tekee yhdessä ne kotityöt (joita on vähemmän kuin 40 vuotta sitten) olisi hyvin aikaa molemmilla huomioida toista. Mikä helvetti siinä on niin vaikeaa? Katsoa toista rakastavasti, sanoa jotain nättiä, ottaa kädestä kiinni, suudella, halata, keittää kahvit valmiiksi...? Kukaan ei ole vaatinut että pitää olla joku yliromanttinen hidalgo, vaan huomioiva kumppani.
Onko niitä kotitöitä nykyään vähemmän kuin ennen? Muistelisin ainakin jostakin ajankäyttötutkimusesta hieman yllättyneenä lukeneeni että nykyisin käytetään enemmän aikaa kotitöihin kuin 80-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä muutakaan se olisi? Yhdessä tekemisen ei tarvitse merkitä Karibian risteilyä vaan ihan arkisia juttuja. Yhdessä tekemisen myötä parisuhde hoituu ihan omineen, ei siinä mitään kommervenkkeja tarvita.
Minusta tuntuu että nykyään ihmiset eivät osaa hakea sitä onnea ja yhdessäoloa nimenomaan arjesta. Pitäisi olla vain luksusta kaikki että se on parisuhteen hoitamista ja yhdessäoloa. Tahtoo tarttua jo lapsiinkin samankaltainen ajatusmaailma. Liian monta kertaa olen lasten suusta kuullut ihmettelyä jos ei joku ole lomalla ulkomailla tai muuten käy hienommissa paikoissa ja se on yhtä kuin ei tehdä mitään ja ei tehdä mitään kivaa.
Näimpä. 11kk suoritetaan arkea (ura, lapset, harrastukset) ja vähillä lomaviikoilla sitten suoritetaan perhettä ja parisuhdetta (jos lapsille täydellisen lapsuuden tarjoamiselta aikaa jää..)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Ehkä riittää vientiä, mutta pitkään parisuhteeseen sinusta ei ole ja sellaiseen sinua ei haluta. Et ole siis ollenkaan oikea tyyppi edes sanomaan mitään keskusteluun, jossa puhutaan pitkähkön parisuhteen hoitamisesta.
Kerro lisää parisuhteideni pituudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä asseja täällä heiluu kun ymmärrykseen ei mene, että "Karibian risteily" oli vain esimerkki ja yleistys. Tottahan se arki enimmäkseen on enimmäkseen puurtamista ja kaurapuuroa (ts. arkisia asioita, ei kirjaimellisesti aina kaurapuuroa, ymmärrättehän) mutta toisinaan on tärkeää tehdä muutakin ihan kahdestaan, parina.
Varmaan lapsiperheissä onkin noin. Lapsettomilla elämän ei tarvitse olla kaurapuuropuurtamista, jos ei sellaisesta tykkää.
...niiin?
Sitä vain että kun mietitään lasten hankkimista tai hankkimatta jättämistä, ihmisten kannattaisi pohtia enemmän myös sitä, millaiseksi parisuhde ja jokapäiväinen elämä muodostuu. Pelkät Kodak-hetket lapsen kasvusta ja kehityksestä eivät anna koko kuvaa. Moni voisi päätyä ajattelemaan, että ne eivät lopulta ole sen arjen huonontumisen arvoisia.
Jos parisuhde on hyvä, se on hyvä oli lapsia tai ei, ja se ei ole hyvä jos ei ole sitä yhteyttä ja parisuhteen ylläpitoa. En ole koskaan kuullut sellaisesta että kaikki lapsettomat pariskunnat ovat ikuisesti autuaan onnellisia eivätkä eroa koskaan...
Parisuhdetyytyväisyys keskimäärin romahtaa lasten hankinnan myötä. Mitä parempi parisuhde ennen lapsia, sitä isompi pudotus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Ehkä riittää vientiä, mutta pitkään parisuhteeseen sinusta ei ole ja sellaiseen sinua ei haluta. Et ole siis ollenkaan oikea tyyppi edes sanomaan mitään keskusteluun, jossa puhutaan pitkähkön parisuhteen hoitamisesta.
Kerro lisää parisuhteideni pituudesta.
Mun mielestä tämä kuulostaa hyvältä, silloin jos osoitteet on erit, eikä ole lapsia. -Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa yhdessä olo on parisuhteen hoitamista. Ei siihen jatkuvasti jotain ihme temppuja tarvitse tehdä. Touhutaan yhdessä, jutellaan, nauretaan ja harrastetaan seksiä tilanteen niin salliessa.
Se että tehdään ruokaa, mutta siitä puuttuu tuo "jutellaan, nauretaan ja harrastetaan seksiä" on se juttu. Parisuhteen hoitamista tosiaankin VOI olla mikä tahansa vaikka sonnan luominen jos se tehdään siinä mielentilassa että samalla huomioidaan toista, pelkkä tekeminen ei riitä, muutenhan työkaverin kanssakin olisi kaiket päivät sitä "parisuhdetta" ja sen "hoitamista".
Perheen yhteinen aikakaan ei ole periaatteessa sitä parisuhdetta, vaikka se osana siihen kuuluukin. Ei lasten aikana voi keskittyä toisiinsa, puhua mitään kahdenkeskisiä asioita, tunteista jne. eikä voi kosketella toista samalla tavalla kuin kahdenkesken. Kun ollaan lasten kanssa niin silloin huomioidaan lapsia.
Kummallisesti meni keskustelu siihen että onko laivalla olo tai poreammeessa olo yleensäkään suotavaa, vaikka kyse oli siitä että ap:n mies ei mitenkään erottele arkista tekemistä parisuhdeajasta jossa nautitaan toisen seurasta jne. Jos minä paistan jauhelihaa ja mies kuorii perunoita siinä vieressä, en koe että meillä on nyt parisuhdeaikaa, eihän me edes puhuta mitään tai katsota toisiamme, ihan sama kuin väittäisin että vietän lasten kanssa laatuaikaa kun ne pelaa pleikalla omassa huoneessaan ja minä katson telkkaria olohuoneessa.
Miksi siinä jauhelihaa paistaessa ja perunoita kuoressa ei voisi jutella ja nauraa.
Kuten sanoin, niin voisi, mutta jos ei niin tee, ei se ole mitään parisuhdeaikaa ja suhteen hoitamista.
Jos ei arkisiin hetkiin yhtään panosta, ei mikään määrä ”karibiaa” pelasta.
Ps. Hoitakaa lapsia YHDESSÄ! Älkää vuorotelko. Lasten läsnäollessa saa koskettaa, halata ja pussata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kivaa käydä kerran pari vuodessa Tukholmassa risteilyllä. Ollaan kahdestaan, käydään syömässä, kahvitellaan, jutellaan. Ei laivalla tarvitse tanssia tai dokata.
Tukholman päässä ensin se parempi aamiainen, kaupungille, museoon tai taidenäyttelyyn, pieni lounas, kahvia, kaupungilla kävelyä. Laivalla ravintola ja kahden keskeistä aikaa.
Pääasia, että otetaan aikaa olla kaksin arjen keskellä. Ei telkkaria, netin pläräämistä, työasioita.
Ei sen tarvitse olla Karibian risteily. Silloin kun aikoinaan tavattiin, yli 30 vuotta sitten, oli parasta saada olla kahdestaan. Niin edelleenkin, vaikka lapset ihania ja tärkeitä onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa yhdessä olo on parisuhteen hoitamista. Ei siihen jatkuvasti jotain ihme temppuja tarvitse tehdä. Touhutaan yhdessä, jutellaan, nauretaan ja harrastetaan seksiä tilanteen niin salliessa.
Se että tehdään ruokaa, mutta siitä puuttuu tuo "jutellaan, nauretaan ja harrastetaan seksiä" on se juttu. Parisuhteen hoitamista tosiaankin VOI olla mikä tahansa vaikka sonnan luominen jos se tehdään siinä mielentilassa että samalla huomioidaan toista, pelkkä tekeminen ei riitä, muutenhan työkaverin kanssakin olisi kaiket päivät sitä "parisuhdetta" ja sen "hoitamista".
Perheen yhteinen aikakaan ei ole periaatteessa sitä parisuhdetta, vaikka se osana siihen kuuluukin. Ei lasten aikana voi keskittyä toisiinsa, puhua mitään kahdenkeskisiä asioita, tunteista jne. eikä voi kosketella toista samalla tavalla kuin kahdenkesken. Kun ollaan lasten kanssa niin silloin huomioidaan lapsia.
Kummallisesti meni keskustelu siihen että onko laivalla olo tai poreammeessa olo yleensäkään suotavaa, vaikka kyse oli siitä että ap:n mies ei mitenkään erottele arkista tekemistä parisuhdeajasta jossa nautitaan toisen seurasta jne. Jos minä paistan jauhelihaa ja mies kuorii perunoita siinä vieressä, en koe että meillä on nyt parisuhdeaikaa, eihän me edes puhuta mitään tai katsota toisiamme, ihan sama kuin väittäisin että vietän lasten kanssa laatuaikaa kun ne pelaa pleikalla omassa huoneessaan ja minä katson telkkaria olohuoneessa.
Miksi siinä jauhelihaa paistaessa ja perunoita kuoressa ei voisi jutella ja nauraa.
Kuten sanoin, niin voisi, mutta jos ei niin tee, ei se ole mitään parisuhdeaikaa ja suhteen hoitamista.
Jos ei arkisiin hetkiin yhtään panosta, ei mikään määrä ”karibiaa” pelasta.
Ps. Hoitakaa lapsia YHDESSÄ! Älkää vuorotelko. Lasten läsnäollessa saa koskettaa, halata ja pussata.
Tämä on totta! Mutta jos ei romantiikkaan panosta, voi yhtäkkiä huomata asuvansa "kämppiksen" kanssa - hommat toimii, mutta jotain puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei saa yksikään nainen arjen pyörittäjää, remonttireiskaa, hoivaaja, metatyön tekijää, kasvatuskumppania tai koiran lenkittäjää. Sen sijaan huomioivan rakastajan, teatteriseuralaisen, tanssipartnerin, luotettavan kuuntelijan ja romanttisten yllätysten järjestäjän saa.
Tällä reseptillä on kyllä aina riittänyt vientiä. Kannattaisiko näiden kivettynyttä puuroa lautasesta hinkkaavien arjen sankareiden miettiä vaihtoehtoja lähestymistavalleen? On useampi kuin yksi tapa olla mies ja kumppani.
Ehkä riittää vientiä, mutta pitkään parisuhteeseen sinusta ei ole ja sellaiseen sinua ei haluta. Et ole siis ollenkaan oikea tyyppi edes sanomaan mitään keskusteluun, jossa puhutaan pitkähkön parisuhteen hoitamisesta.
Kerro lisää parisuhteideni pituudesta.
Mun mielestä tämä kuulostaa hyvältä, silloin jos osoitteet on erit, eikä ole lapsia. -Eri
Olen samaa mieltä. Eri osoitteet ja ei lapsia tekee suhteesta paljon antoisamman. Antoisat suhteet tapaavat myös jatkua pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko ne tosiaan aina miehiä, jotka elävät arkirutiineista, ja naiset niitä, jotka haluaisivat romantiikkaa ja säpinää? Oma kokemukseni on toinen. Nimenomaan naiset haluavat leikkiä kotia mahdollisimman nopeasti.
Eihän ne ole toisiaan poissulkevia asioita että "leikitäänkö kotia" ja ollaanko romanttisia? Arkirutiini voi olla joku romanttinen asia, kuten mun miehellä on se että hän antaa suukon minulle aina kun lähtee töihin. Mies rakastaa rutiineja ja onneksi yksi on niistä minulle mieluisa. Toki arvostan myös sitä että hän tekee myös kotitöitä rutiininomaisesti ja minä teen sitten ne mitä hän ei tee. Mutta kyllä minä toivoisin myös sitä että mies suutelisi minua silloinkin kun ei ole juuri lähdössä 12 tunniksi pois. Kyllä minulle tulee hyvä mieli jos mies sanoo minusta jotain positiivista, kehuu hiuksia tai vaatteita tai tekemääni ruokaa, tai mitä vaan. Se että kehuu toista ei vie kauan aikaa eikä muutenkaan vaadi erityisiä ponnistuksia, sen voi tehdä samalla kun tekee arkisia rutiinejaan, mutta sillä on erittäin suuri vaikutus parisuhteeseen. Ja sehän on kuitenkin se totuus että jos parisuhde voi hyvin, on perhe-elämäkin hyvää ja päinvastoin.
Siis, etkö tiennyt, että arkisuus (domesticity) on merkittävimpiä romantiikan, erotiikan ja keskinäisen vetovoiman tappajia? Kannattaa lukea Esther Perelin Mating in Captivity tai katsoa hänen TED-puheensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Myös kotitöihin osallistuva uurastaja voi olla romanttinen kumppani ja kiihkeä rakastaja. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois. Itse tosin karsin omassa suhteessa heti kaiken tyhjänpäiväisen lässytyksen pois, enkä arvosta yllätyksiä sun muuta joutavaa.
Mitä sinä toivot parisuhteelta/kumppanilta? Mikä on turhanpäiväistä lässytystä?
Toivon tasaveroista kumppanuutta. Tähän auttaa samantyyppiset taustat, arvot, tulevaisuuden tavoitteet, samantyyppinen huumorintaju ja hyvä seksi. Arvostetaan ja huomioidaan toisiaan arjessa. Tyhjänpäiväinen lässytys on sitä mitä nämä gigolo tyypit suoltaa saadakseen lopulta seksiä. Eli mitä luulevat naiseen haluavan kuulla.
Siis oletatko kaikkien naisten haluavan parisuhteelta samoja asioita? 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.Hirveä tarve sinullakin mollata niitä joille se romantiikka löytyy erilaisista asioista kuin sinulle. Mistä moinen itsekorostuksen tarve kumpuaa?
Miksi on noloa haaveilla tähtitaivaan tuijottelusta? Ovatko taianomaiset hetket parisuhteessa oikeasti lapsellista haihattelua? Miksei minun romantiikkani saa koostua (arjen lisäksi) niistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
...? Se elämä lomien välissä tuntuu paljon kivemmalta, kun niitä lomia ja spesiaalijuttuja välillä on. Arkinen yhdessäolo on myös mahtavaa, mutta pieni piristys tekee siitä vielä parempaa.
Sinä tykkäät tasapaksusta harmaudesta etkä ilmeisesti suuresti välitä romantiikasta ja sekin on ok, vaikken omasta elämästäni tuollaista haluaisi ikinä. Onnittelut, jos olet löytänyt rinnallesi samanlaisen tunteita nolostelevan tapettiin sulautujan.Hirveä tarve sinullakin mollata niitä joille se romantiikka löytyy erilaisista asioista kuin sinulle. Mistä moinen itsekorostuksen tarve kumpuaa?
Miksi on noloa haaveilla tähtitaivaan tuijottelusta? Ovatko taianomaiset hetket parisuhteessa oikeasti lapsellista haihattelua? Miksei minun romantiikkani saa koostua (arjen lisäksi) niistä?
Täällä mies, joka oli ensitreffeillä tyttöystävänsä kanssa katselemassa tähtiä ja käy edelleen iltakävelyllä katulamppujen kelmeen ulottumattomissa.
Täällä joku kirjoitti kivasti yhteisestä ajasta ja olen samaa mieltä. OIemme mieheni kanssa nuorempia matkustelleet, kolunneet kaikki paikat, pitäneet juhlia ja osallistuneet muiden pitämiin, työmme puolesta vieläkin joudumme edustamaan aika usein, joskus yksin, joskus avec. Arki oli suorittamista myös, sillä riitelimme pakollisten asioiden tekemisestä.
Parasta aikaa on sellaiset perjantait kuin tänään. Aion käyttää aikaa netin selaamiseen, haen reseptejä. Viinit on jo ostettu, samoin kaupassa käyty. Lähden töistä aikaisemmin, jotta ennätän siivoilla vähän, viikolla päässyt vähän noh te tiedätte. Mieheni pääsee perjantaisin aina joka tapauksessa tuntia aikaisemmin, joten aion saada kämpän kuntoon ennen hänen tuloaan, sitten aletaan yhteisesti ruuan laittoon, taustalle hyvää musaa ja siinä voimme jutella koko kiireisen viikon aikana kertyneet jutut. En tiedä, mikä olisi parempaa yhteistä aikaa.
Kokattua tulee todennäköisesti niin paljon, että siitä riittää ensi viikollekin vielä iltapaloja ja lounaita, eli osa huomenna pakkaseen. Ihan arkista, mutta parempaa meille kuin linnanjuhlat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille on ainakin 40 vuotta kerrottu, että kunnon mies tekee kotitöitä, osallistuu ja uurastaa perheensä eteen. Nyt kun oppi on mennyt perille, käykin äkkiä ilmi, että todellisuudessa nainen kaipaa romanttista kumppania, rakastajaa.
Kun tuntee itsensä huomioiduksi, halutuksi ja ihailluksi, se on lopulta ihan se ja sama miten hyvin hella on kuurattu ja onko pihalla välillä ylivuotiset lehdet.
Myös kotitöihin osallistuva uurastaja voi olla romanttinen kumppani ja kiihkeä rakastaja. Ei ne mitenkään sulje toisiaan pois. Itse tosin karsin omassa suhteessa heti kaiken tyhjänpäiväisen lässytyksen pois, enkä arvosta yllätyksiä sun muuta joutavaa.
Mitä sinä toivot parisuhteelta/kumppanilta? Mikä on turhanpäiväistä lässytystä?
Toivon tasaveroista kumppanuutta. Tähän auttaa samantyyppiset taustat, arvot, tulevaisuuden tavoitteet, samantyyppinen huumorintaju ja hyvä seksi. Arvostetaan ja huomioidaan toisiaan arjessa. Tyhjänpäiväinen lässytys on sitä mitä nämä gigolo tyypit suoltaa saadakseen lopulta seksiä. Eli mitä luulevat naiseen haluavan kuulla.
Siis oletatko kaikkien naisten haluavan parisuhteelta samoja asioita? 😁
Kyllähän se tässäkin vaikuttaa siltä, että elämän pitäisi olla monien mielestä vaaleanpunaista romantiikkahöttöä kuten elokuvissa tai Hertta-sarjassa. Sitten murjotetaan ja kiukutellaan kun se oma mies ei tajua sellaista tarjota. Vinkki kaikille, puhukaa täsmällisesti mitä haluatte. Mies ei välttämättä ole mikään ajatuksenlukija tai merkkien tulkitsija. Tai sitten voi itse järjestää niitä aktiviteetteja, mitä haluaa molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kokee parisuhdeajaksi vain jotkut erikoisjutut joita harrastetaan joitakin kertoja vuodessa niin ei ole ihme että arki tuntuu ankealta, kyllä siitä arjestakin pitää tavalla tai toisella saada positiivisen yhdessäolon tuntua. Ellei se onnistu on pakko miettiä että onko parilla yhteensopivuusongelmia ja ovatko ne ratkaistavissa.
Omista suhteistani toinen oli sellainen ettei juttelu ja naureskelu yhteisestä tekemisestä puhumattakaan onnistunut mitenkään, toisessa onnistui täysin parisuhdeaika sekä perheaika. Samalla sohvalla koko poppoo höpisemässä ja naureskelemassa, välillä lueskeltiin tai katseltiin telkkaria.
Joidenkin kanssa vain kaikki onnistuu paremmin kuin toisten.
Minä en ainakaan ajattele noin. Tärkeää on niin yhteisen arjen sujuva pyörittäminen ja arjen romantiikka - kuin MYÖS normaalista arjesta ulkona olevat spesiaalit hetket. Molemmilla on oma paikkansa.
Yhteisestä hetkestä luonnossa kauniin tähtitaivaan alla jää yhdistäviä, romanttisia, spesiaaleja muistoja. Näkee toisen hieman eri valossa. Aina nähdessään tähtitaivaan, tulee pieni hymy kasvoille kun muistaa tuon taianomaisen hetken. Yhteisistä arjen herkistä, kun yhdessä pyjamat päällä katsotaan elokuvia telkkarista, tulee toisenlaisia mukavia yhteisiä hetkiä. Näin esimerkkeinä vain. :D
Tämä! Elämässä pitää aina olla myös ripaus taikaa! Etenkin rakkauselämässä. :)
Tuo tähtitaivas -esimerkki taianomaisine hetkineen oli niin nolo... Jos joku teini-ikäisten lasten äiti sellaisista muka haaveilee ja viitsii edes kirjoittaa, niin hohhoijaa.
Täällä on taas kirjoittamassa tyyppejä, joilla ei ole edes parisuhdetta, saati sitten lapsia, jotka olisivat teinejä. Mutta jatkakaahan keskustelua haluamallanne tavalla. Ap voisi kyllä hieman vaivautua enemmän arkiseen hyvinvointiin ja ei vain elää lomasta toiseen.
Miksi se olisi nolo? Kiinnostaa kuulla, mikä on moisen ajatuksen taustalla.
Etkö ole ennen tähtitaivasta nähnyt? Mitä taianomaista siinä on? Luulisi että aikuisella ihmisellä olisi perustieto astronomiasta muutenkin.
En nyt tajunnut. Missä tässä on ne metatyöt ja bakteerinen leffa? Entä wt Karibian risteily? #metoo?