Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Vaarini oli sellainen vilkkusilmä,
väreiltään silleen enemmän sinun
kuin minun näköinen. Se oli laiha
kiväärimies etulinjassa, mennen tullen,
ja siellä se vain virnuili ja oppi
se siellä myös juomaan jos jotakin.
Se arveli elävänsä about ikuisesti,
kun Karjalan reissustakin kerta
selvittiin työkuntoisena. Mut
mitäpä minä sanomaan, kun se
makasi sairaalavuoteella ja
ihan vilpittömästi ihmetteli
ääneen, että mikähän nyt on,
kun edes satanen ei ole täynnä.
Mutta oli minulla jotain asiaakin.
Muistan onnellisen harvoin uniani,
mutta viime yönä oli taas jotain.
Oltiin bussissa, jossain pohjoisessa,
ja katsottiin ulos oikean puolen
ikkunoista. Siellä näkyi hyvin
teräväpiirtoisena jonkin korkean
vaaran siluetti. Sellainen, jonka
vasen pää katkesi aika jyrkästi.
Pimeähköä oli, mutta taivaalla oli
oma loisteensa. Siinä vaaran vasemmalla
puolella piirtyi kuitenkin toinenkin
musta hahmo. Minä sinulle sanomaan,
että siinähän taitaa näkyä miehen
ylävartalo päineen kaikkineen
ja että tänne kai se katsoo.
Sen hahmon (kuinkahan monta sataa
metriä korkea) rinnalla, sylissä,
missä lie hohti hyvin kirkkaana ja
terävänä sellainen jotakuinkin
pinkki hahmo, josta minä sanomaan,
että joku teletappi kai tyypillä
sylissään.
Sinä sanomaan, että näyttää kovasti
Batmanilta tuo hahmo ja niinhän se
tosiaan alkoi näyttää. Mitä lie
tapahtui, mutta sen verran kirkastui
ja ehdin nähdä, että pinkki hahmo
Batmanin sylissä olikin lapsi ja
herra piti kiinni tämän molemmista
käsistä vähän samaan tapaan kuin
silloin, kun tuetaan muksua, joka
opettelee kävelemään.
Bussissa kun oltiin, näky oli
ohimenevä. Sitten sinä sanoit,
että bussi lähti nyt omille teilleen,
sillä tuo heppu tuolla asuu idässä,
20km päässä, ja tuo ystävällinen kuski
päätti koukata, jotta hemmo pääsisi
kotiinsa. Niinpä oli aika hypätä
pois kyydistä, sillä emme me
halunneet mennä sinne, tänne, tuonne.
Istahdin tasaisen, puuttoman harjanteen
päällä olevalle pitkälle penkille,
katse kohti länttä. Sinä istahdit syliini,
katse kohti etelää. Silmäilit hartaasti
alhaalla aukenevaa kaupunkia ja niinpä
minäkin vilkaisin. Tuttu ja tuntematon.
Liikahdit hieman ja painoit huulesi
hetkeksi oikealle poskelleni, aika
lähelle korvaani. Minä puolestani
puhalsin hetken mielijohteesta
vasempaan korvaasi. Tykkäsit, mutta
annoit ohjeita, miten se pitäisi
tehdä, jotta se olisi kaikista
täydellisintä.
Ja kaikella on loppunsa. Antoisaa päivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Mulla on Carpe diem huoneentauluna, mutta joskus elämässä vaan tulee tilanteita ettei sitä voi noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Eipä tuollainen ole omassa elämässä normaalia, aika karua että joku on ollut todistamassa moista oikein monta kertaa.
Että turhaan messuatte.
Oletko mies samaa mieltä, että meissä on liian paljon eroavaisuuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Eipä tuollainen ole omassa elämässä normaalia, aika karua että joku on ollut todistamassa moista oikein monta kertaa.
Että turhaan messuatte.
Ei sitä siinä yläkouluiässä vielä välttämättä ole kaikkea nähnyt tai tajunnut. Ja hyvä niin. Viaton hyväuskoisuus ihan kuuluukin varhaisnuoruuteen.
Valitettavasti meitä monia elämä on sittemmin koulinut, mutta ei sun tarvitse sellaisia vielä murehtia. Kohta on hiihtoloma :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millasia lapsia kaivatuillanne on? Vai onko lapseton? Pidättekö lapsista?
Toivottavasti kukaan ei ala tarkasti tänne kenenkään lapsia kuvailemaan.
Lapset eivät kuulu tänne aikuisten asioiden ketjuun, kysy mieluummin millainen kaivattu on äitinä/isänä kuin millaisia hänen lapset ovat...
Kysyinkö ikää tai edes sukupuolta? Miten joku näkee asiat aina negasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Ei se auta :) Jokainen ihastunut luulee oman keissinsä olevan erityistapaus. Niin minäkin olen tehnyt. Mutta sen olen oppinut, että jos miehen käytöksestä ei välity kunnioitus minua kohtaan, jos hän piilottelee minua ja vaan lupailee ja lupailee, en lähde rikkomaan sydäntäni hänen takiaan.
Se joka rakastaa, myös arvostaa. Jos teot kertovat muuta, niin rakkauspuheet on pelkkää sanahelinää. Paras rakkaudenteko on haluta omakseen, haluta jakaa koko elämä, ja olla vaan iloinen ja ylpeä, jos muutkin saavat tästä tietää.
Mua ei piilotella enää koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen profiili-Facessa pyyntö kaveriksi-hyväksyi-muutamat viestit-vaihdettiin nrot-soitin heti-sovittiin että tavataan kaverina ensin.
Mitä hemmetin vaikeaa tossa voi olla? Rajoittuneisuus on aina omassa päässä!Okei, kaikkea sitä lukee. Oletkohan nyt ihan oikeassa ketjussa? Täällä kaiketi lähetellään terveisiä ihan tietylle ihmiselle eikä stalkkailla random profiileja facebookista ja toivota, että joku epätoivoinen suostuu treffipyyntöön. Muutenkin harvinaisen säälittävä tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen jos ei ole joku varhaisteini, sori nyt vaan. Ihminen joka ei uskalla kasvotusten lähestyä ihmisiä neuvoo täällä muita. Eiköhän suurin osa ole kuitenkin ihastunut ihan ihmiseen jonka kanssa saatetaan vaikka olla jo kavereita, työkavereita tai jonkinlaisia tuttuja.
Ei ihme että vain kaipailet kun et tee mitään asian eteen. Et edes sitä mitä minä. Tajusitko kirjoituksesta että tapaan tuon ihmisen. Facebookissa on hyvä ja helppo tutustua aluksi. Ja pystyn keneen tahansa irl ottamaan yhteyttä. Oli vaan niin mukava profiili ett haluan tutustua. Koskaan ei ole kavereita liikaa. Enkä nyt heti kuvittele vuosisadan rakkaustarinaa, vaan ystävyyttä. Kaikki ei ole epätoivoisia😂 Olet nyt vähän otsa rypyssä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen profiili-Facessa pyyntö kaveriksi-hyväksyi-muutamat viestit-vaihdettiin nrot-soitin heti-sovittiin että tavataan kaverina ensin.
Mitä hemmetin vaikeaa tossa voi olla? Rajoittuneisuus on aina omassa päässä!Okei, kaikkea sitä lukee. Oletkohan nyt ihan oikeassa ketjussa? Täällä kaiketi lähetellään terveisiä ihan tietylle ihmiselle eikä stalkkailla random profiileja facebookista ja toivota, että joku epätoivoinen suostuu treffipyyntöön. Muutenkin harvinaisen säälittävä tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen jos ei ole joku varhaisteini, sori nyt vaan. Ihminen joka ei uskalla kasvotusten lähestyä ihmisiä neuvoo täällä muita. Eiköhän suurin osa ole kuitenkin ihastunut ihan ihmiseen jonka kanssa saatetaan vaikka olla jo kavereita, työkavereita tai jonkinlaisia tuttuja.
Ei ihme että vain kaipailet kun et tee mitään asian eteen. Et edes sitä mitä minä. Tajusitko kirjoituksesta että tapaan tuon ihmisen. Facebookissa on hyvä ja helppo tutustua aluksi. Ja pystyn keneen tahansa irl ottamaan yhteyttä. Oli vaan niin mukava profiili ett haluan tutustua. Koskaan ei ole kavereita liikaa. Enkä nyt heti kuvittele vuosisadan rakkaustarinaa, vaan ystävyyttä. Kaikki ei ole epätoivoisia😂 Olet nyt vähän otsa rypyssä...
Luuletko, että en ole ollut koskaan treffeillä? Aiheen nimi on "Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle", ei "kuinka päästä treffeille edes jonkun kanssa". Katselin kyllä otsa rypyssä, että oletko tosissasi... Toivotan toki onnea sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen profiili-Facessa pyyntö kaveriksi-hyväksyi-muutamat viestit-vaihdettiin nrot-soitin heti-sovittiin että tavataan kaverina ensin.
Mitä hemmetin vaikeaa tossa voi olla? Rajoittuneisuus on aina omassa päässä!Okei, kaikkea sitä lukee. Oletkohan nyt ihan oikeassa ketjussa? Täällä kaiketi lähetellään terveisiä ihan tietylle ihmiselle eikä stalkkailla random profiileja facebookista ja toivota, että joku epätoivoinen suostuu treffipyyntöön. Muutenkin harvinaisen säälittävä tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen jos ei ole joku varhaisteini, sori nyt vaan. Ihminen joka ei uskalla kasvotusten lähestyä ihmisiä neuvoo täällä muita. Eiköhän suurin osa ole kuitenkin ihastunut ihan ihmiseen jonka kanssa saatetaan vaikka olla jo kavereita, työkavereita tai jonkinlaisia tuttuja.
Ei ihme että vain kaipailet kun et tee mitään asian eteen. Et edes sitä mitä minä. Tajusitko kirjoituksesta että tapaan tuon ihmisen. Facebookissa on hyvä ja helppo tutustua aluksi. Ja pystyn keneen tahansa irl ottamaan yhteyttä. Oli vaan niin mukava profiili ett haluan tutustua. Koskaan ei ole kavereita liikaa. Enkä nyt heti kuvittele vuosisadan rakkaustarinaa, vaan ystävyyttä. Kaikki ei ole epätoivoisia😂 Olet nyt vähän otsa rypyssä...
Sivusta vaan. Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, on hienoa kun uskaltaa tehdä aloitteita ja tutustua uusiin ihmisiin vaikka sitten facessakin. Valitettavasti asenteesi takia en peukuta kumpaakaan viestiä. Viestisi eivät ole mitenkään hyväntahtoisia tai kannustavia, lyttäät muita ja kehut itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen profiili-Facessa pyyntö kaveriksi-hyväksyi-muutamat viestit-vaihdettiin nrot-soitin heti-sovittiin että tavataan kaverina ensin.
Mitä hemmetin vaikeaa tossa voi olla? Rajoittuneisuus on aina omassa päässä!
Joo, jos vastapuolikin on kiinnostunut ja itse olet asiallinen, niin mikäs siinä. Itse vähän erilaisista asetelmista osani todellakin saaneena ja läksyni oppineena en enää koskaan hyväksy kaveriksi tuntemattomia miehiä, enkä lataa itselleni koko fb-messengeriä. Tutut tavoittaa wa:lla.
Nimimerkillä: ”Dickpicit on joskus siitä näteimmästä päästä terveisiä”.
Vierailija kirjoitti:
Millasia lapsia kaivatuillanne on? Vai onko lapseton? Pidättekö lapsista?
Vääränlaisia, koska niitä ei ole tehty mun kanssa. No ei nyt sentään, ei sillä tietääkseni ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Mun kohdalla osuit oikeaan. En uskaltanut rakastaa ja nyt kaipaan häntä. Olen kaivannut jo kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on Carpe diem huoneentauluna, mutta joskus elämässä vaan tulee tilanteita ettei sitä voi noudattaa.
Mulla on Carpe diem tatuoituna äässiin, harva on tarttunut hetkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Eipä tuollainen ole omassa elämässä normaalia, aika karua että joku on ollut todistamassa moista oikein monta kertaa.
Että turhaan messuatte.
Ei sitä siinä yläkouluiässä vielä välttämättä ole kaikkea nähnyt tai tajunnut. Ja hyvä niin. Viaton hyväuskoisuus ihan kuuluukin varhaisnuoruuteen.
Valitettavasti meitä monia elämä on sittemmin koulinut, mutta ei sun tarvitse sellaisia vielä murehtia. Kohta on hiihtoloma :)
Joo no ei ole tavoitteena olla keski-iässä joku kuluneen näkönen, kaiken kokenut ja elämäm koulima katkera reppana, joka saa kicksit siitä kun pääsee viisastelemaan nuoremmilleen kuinka he eivät vain vielä tiedä ”oikeasta elämästä” (=tuhnuisasta suhmuraelämästä) vielä mitään....
Jos oma tytär (tai poika) roikkuisi joskus jossain varatussa ja varsinkin perheellisen salasukupuolielimenä, antaisin vyöllä selkään.
Ja ei, en käytä ruumiillista kuritusta lapsiin, mutta aikuinen jälkeläinen kyllä kestää sen ja aiheesta sen tuollaisessa tapauksessa tekisin.:)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Eipä tuollainen ole omassa elämässä normaalia, aika karua että joku on ollut todistamassa moista oikein monta kertaa.
Että turhaan messuatte.
Ei sitä siinä yläkouluiässä vielä välttämättä ole kaikkea nähnyt tai tajunnut. Ja hyvä niin. Viaton hyväuskoisuus ihan kuuluukin varhaisnuoruuteen.
Valitettavasti meitä monia elämä on sittemmin koulinut, mutta ei sun tarvitse sellaisia vielä murehtia. Kohta on hiihtoloma :)
Joo no ei ole tavoitteena olla keski-iässä joku kuluneen näkönen, kaiken kokenut ja elämäm koulima katkera reppana, joka saa kicksit siitä kun pääsee viisastelemaan nuoremmilleen kuinka he eivät vain vielä tiedä ”oikeasta elämästä” (=tuhnuisasta suhmuraelämästä) vielä mitään....
Jos oma tytär (tai poika) roikkuisi joskus jossain varatussa ja varsinkin perheellisen salasukupuolielimenä, antaisin vyöllä selkään.
Ja ei, en käytä ruumiillista kuritusta lapsiin, mutta aikuinen jälkeläinen kyllä kestää sen ja aiheesta sen tuollaisessa tapauksessa tekisin.:)
Eipä sinunkaan ajatukset ihan terveitä ole. Aikuisten lastesi elämää et voi kontrolloida. Mitä enemmän yrität, sitä enemmän lapset etääntyy susta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Eipä tuollainen ole omassa elämässä normaalia, aika karua että joku on ollut todistamassa moista oikein monta kertaa.
Että turhaan messuatte.
Ei sitä siinä yläkouluiässä vielä välttämättä ole kaikkea nähnyt tai tajunnut. Ja hyvä niin. Viaton hyväuskoisuus ihan kuuluukin varhaisnuoruuteen.
Valitettavasti meitä monia elämä on sittemmin koulinut, mutta ei sun tarvitse sellaisia vielä murehtia. Kohta on hiihtoloma :)
Joo no ei ole tavoitteena olla keski-iässä joku kuluneen näkönen, kaiken kokenut ja elämäm koulima katkera reppana, joka saa kicksit siitä kun pääsee viisastelemaan nuoremmilleen kuinka he eivät vain vielä tiedä ”oikeasta elämästä” (=tuhnuisasta suhmuraelämästä) vielä mitään....
Jos oma tytär (tai poika) roikkuisi joskus jossain varatussa ja varsinkin perheellisen salasukupuolielimenä, antaisin vyöllä selkään.
Ja ei, en käytä ruumiillista kuritusta lapsiin, mutta aikuinen jälkeläinen kyllä kestää sen ja aiheesta sen tuollaisessa tapauksessa tekisin.:)
Antaisit VYÖLLÄ SELKÄÄN!! Huh huh. Et käy likimainkaan täysillä. Toivottavasti sun armoilla ei ketään sua heikompia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen profiili-Facessa pyyntö kaveriksi-hyväksyi-muutamat viestit-vaihdettiin nrot-soitin heti-sovittiin että tavataan kaverina ensin.
Mitä hemmetin vaikeaa tossa voi olla? Rajoittuneisuus on aina omassa päässä!Okei, kaikkea sitä lukee. Oletkohan nyt ihan oikeassa ketjussa? Täällä kaiketi lähetellään terveisiä ihan tietylle ihmiselle eikä stalkkailla random profiileja facebookista ja toivota, että joku epätoivoinen suostuu treffipyyntöön. Muutenkin harvinaisen säälittävä tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen jos ei ole joku varhaisteini, sori nyt vaan. Ihminen joka ei uskalla kasvotusten lähestyä ihmisiä neuvoo täällä muita. Eiköhän suurin osa ole kuitenkin ihastunut ihan ihmiseen jonka kanssa saatetaan vaikka olla jo kavereita, työkavereita tai jonkinlaisia tuttuja.
Ei ihme että vain kaipailet kun et tee mitään asian eteen. Et edes sitä mitä minä. Tajusitko kirjoituksesta että tapaan tuon ihmisen. Facebookissa on hyvä ja helppo tutustua aluksi. Ja pystyn keneen tahansa irl ottamaan yhteyttä. Oli vaan niin mukava profiili ett haluan tutustua. Koskaan ei ole kavereita liikaa. Enkä nyt heti kuvittele vuosisadan rakkaustarinaa, vaan ystävyyttä. Kaikki ei ole epätoivoisia😂 Olet nyt vähän otsa rypyssä...
Sivusta vaan. Olen periaatteessa samaa mieltä kanssasi, on hienoa kun uskaltaa tehdä aloitteita ja tutustua uusiin ihmisiin vaikka sitten facessakin. Valitettavasti asenteesi takia en peukuta kumpaakaan viestiä. Viestisi eivät ole mitenkään hyväntahtoisia tai kannustavia, lyttäät muita ja kehut itseäsi.
Jep, ja omia mielipiteitään jaksaa tuputtaa ja tuputtaa. Loukkaantuu kuin lapsi kaikesta kritiisestä.
Ketju on lukittu.
Mullakin toi tilanne, ettei voi tehdä enää mitään olematta ahdistelija.
Siirrot siis käytetty viimeistä myöten ja kaikki voitava asian eteen tehty.
En tosin odota mitään, koska vastapuoli teki vastaamattomuudellaan selväksi ettei voisi vähempää kiinnostaa.