Lue keskustelun säännöt.
Ei olis pitänyt kertoa miehelle masennuksesta ja yksinäisyydestä
09.01.2019 |
Kerroin n.viikko sitten miehelleni olevani masentunut raskauden jälkeen ja koen olevani vanhemmuudessa ja parisuhteessa aivan yksin.
Sain vastaukseksi; "no minä en sille mitään voi" ja sen jälkeen ollut lähemmäs viikon puhumatta minulle.
On aika kurja olo 😢
Koitanko vielä puhua vai annanko vain olla?
Kommentit (5)
Ei ihme, jos koet olevasi yksin! Ainakin sait selityksen tuntemuksillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaisiko ottaa nuo asiat puheeksi neuvolassa ja kysyä järjestyykö keskusteluapua. Tietääkseni sellaista voisi hyvinkin olla tarjolla ja ymmärtääkseni tavallista herkemmin, kun tiedetään synnytyksen jälkeinen tavallista suurempi herkkyys, mikä on normaalia, ja jota väsymys ja unenpuute vielä pahentaa. Kun saisit tuuletettua ajatuksia siellä, niin mies ei joudu yksin tukemaan sinua. Hänenkin elämänsä on muuttunut paljon lapsen myötä ja hänkin saattaa olla vielä uudesta tilanteesta hämmentynyt. Ehkä hän koki keskustelunavauksen syytöksesi itseään kohtaan, vaikket sellaiseksi tarkoittanutkaan. Ehkä hänkin tuntee avuttomuuden tunteita uudessa tilanteessa ja ehkä hänkin odottaisi että olisit valmis kuuntelemaan hänen tuntemuksiaan. Lisäksi miehet luulevat että heiltä odotetaan neuvoja ja ongelman ratkaisua, kun nainen oikeastaan halusi vain sitä että saa kertoa miltä tuntuu ja että toinen vaikkapa haluaisi tuen ja myötätunnon osoitukseksi. Miehet eivät tätä tiedä, ettei aina tarvitse ratkaista, vaan pelkkä tuki riittää.
Älä nyt ainakaan rupea erosta puhumaan äläkä muutakaan harkitsematonta. Ja sekin tietysti on mahdollista ettet mieheltä onnistu saamaan tarvitsemaasi tukea. Mutta muukin yhteinen aika on jotakin tukea, jos onnistutte järjestämään. Toivottavasti uskallat hakea keskustelutukea neuvolan kautta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko ottaa nuo asiat puheeksi neuvolassa ja kysyä järjestyykö keskusteluapua. Tietääkseni sellaista voisi hyvinkin olla tarjolla ja ymmärtääkseni tavallista herkemmin, kun tiedetään synnytyksen jälkeinen tavallista suurempi herkkyys, mikä on normaalia, ja jota väsymys ja unenpuute vielä pahentaa. Kun saisit tuuletettua ajatuksia siellä, niin mies ei joudu yksin tukemaan sinua. Hänenkin elämänsä on muuttunut paljon lapsen myötä ja hänkin saattaa olla vielä uudesta tilanteesta hämmentynyt. Ehkä hän koki keskustelunavauksen syytöksesi itseään kohtaan, vaikket sellaiseksi tarkoittanutkaan. Ehkä hänkin tuntee avuttomuuden tunteita uudessa tilanteessa ja ehkä hänkin odottaisi että olisit valmis kuuntelemaan hänen tuntemuksiaan. Lisäksi miehet luulevat että heiltä odotetaan neuvoja ja ongelman ratkaisua, kun nainen oikeastaan halusi vain sitä että saa kertoa miltä tuntuu ja että toinen vaikkapa haluaisi tuen ja myötätunnon osoitukseksi. Miehet eivät tätä tiedä, ettei aina tarvitse ratkaista, vaan pelkkä tuki riittää.
Älä nyt ainakaan rupea erosta puhumaan äläkä muutakaan harkitsematonta. Ja sekin tietysti on mahdollista ettet mieheltä onnistu saamaan tarvitsemaasi tukea. Mutta muukin yhteinen aika on jotakin tukea, jos onnistutte järjestämään. Toivottavasti uskallat hakea keskustelutukea neuvolan kautta.
Yritän ottaa puheeksi neuvolassa, en tiedä saanko sitä koskaan tehtyä.
Olen aina ollut ihminen, joka ei muille valita, kaikella mennään läpi sisulla ja kovalla työllä. Nyt kun ensimmäistä kertaa paljastin toiselle heikkouden ja tämä oli vastaanotto, niin ei tee mieli avata suuta toistamiseen kellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko ottaa nuo asiat puheeksi neuvolassa ja kysyä järjestyykö keskusteluapua. Tietääkseni sellaista voisi hyvinkin olla tarjolla ja ymmärtääkseni tavallista herkemmin, kun tiedetään synnytyksen jälkeinen tavallista suurempi herkkyys, mikä on normaalia, ja jota väsymys ja unenpuute vielä pahentaa. Kun saisit tuuletettua ajatuksia siellä, niin mies ei joudu yksin tukemaan sinua. Hänenkin elämänsä on muuttunut paljon lapsen myötä ja hänkin saattaa olla vielä uudesta tilanteesta hämmentynyt. Ehkä hän koki keskustelunavauksen syytöksesi itseään kohtaan, vaikket sellaiseksi tarkoittanutkaan. Ehkä hänkin tuntee avuttomuuden tunteita uudessa tilanteessa ja ehkä hänkin odottaisi että olisit valmis kuuntelemaan hänen tuntemuksiaan. Lisäksi miehet luulevat että heiltä odotetaan neuvoja ja ongelman ratkaisua, kun nainen oikeastaan halusi vain sitä että saa kertoa miltä tuntuu ja että toinen vaikkapa haluaisi tuen ja myötätunnon osoitukseksi. Miehet eivät tätä tiedä, ettei aina tarvitse ratkaista, vaan pelkkä tuki riittää.
Älä nyt ainakaan rupea erosta puhumaan äläkä muutakaan harkitsematonta. Ja sekin tietysti on mahdollista ettet mieheltä onnistu saamaan tarvitsemaasi tukea. Mutta muukin yhteinen aika on jotakin tukea, jos onnistutte järjestämään. Toivottavasti uskallat hakea keskustelutukea neuvolan kautta.Yritän ottaa puheeksi neuvolassa, en tiedä saanko sitä koskaan tehtyä.
Olen aina ollut ihminen, joka ei muille valita, kaikella mennään läpi sisulla ja kovalla työllä. Nyt kun ensimmäistä kertaa paljastin toiselle heikkouden ja tämä oli vastaanotto, niin ei tee mieli avata suuta toistamiseen kellekään.
Taisi tuo avautumisesi ottaa miehellekin enempi voimille. Ja ilmeisesti myös yllätyksenä, jolet ole aiemmin juurikaan puhunut ja kertonut minkäänlaisista tunteistasi ääneen.
Minun lienee viisaampi olla neuvomatta nyt. Mutta itse ainakin arvostan enempi rehellisyyttä ja avoimuutta, kuin tunteiden sisällä pitämistä ja uskottelua siitä, että kyllä toinen huomaa, että mikä minun on vialla.
Kun tiedetään mikä on "vialla" on paljon helpompi lähteä etsimään siihen ratskaisua ja vastausta. Eli esimerkiksi mistä voisit (/ tai mahd molemmat voisitte) löytää ystäviä ja läheisiä, niin että yksinäsiyyden tunne häviäsi tai ainakin vähenisi. Heikkouden paljastaminen toiselle on rohkea teko. Mutta siihen vastaaminen "samalla mitalla" ei ole niin helppoa, kuin mitä äkkiseltään, ehkä saattaisi luulla. Eikä tämä tarkoita, että heikkoutensa paljastaneessa olisi jotain vikaa tai puutetta.
Eroa.