Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Arkisto
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Tää tilanne ei tästä muutu. Hyvän arkijakson jälkeen tulee taas viikonloppu ja ensimmäinen erimielisyys, kun toinen ei saa tahtoaan läpi. Toinen alkaa korottaa ääntään ja puhua päälle inkuttavaan sävyyn. Mun syke nousee ja keho alkaa jännittyä. Mä haluan pois tästä tilanteesta ja pakenen ajatuksiin susta. Sä oot niin joustava järki-ihminen etkä ikinä käyttäytyisi noin. Sä oot mun turvana aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomenta! Olen paljon miettinyt, mutta en tiedä vastausta. Välillä olen onnellinen siitä, että tavattiin, välillä itken epätoivoisena ikävää ja toivon, ettei koskaan olisi tavattu. Toisessa hetkessä yritän unohtaa, toisessa pelkään unohtavani. Siitä ainakin olen varma, että ajankohta oli väärä. Oltaisi saatu kohdata jo paljon aiemmin!
Tapaamisemme on tavallaan minusta kiinni, mutta mitä sitten tapahtuisi? Kaikki alkaisi alusta ja taas olisimme samassa tilanteessa... Siihen, että sattumalta kohtaisimme on vaikea uskoa, mutta saa sitä toivoa <3
Kyllä sinulla olisi paikka elämässäni, jos se olisi mahdollista. Joskus kun olen pelännyt tai kaivannut vahvaa mielipidettä johonkin asiaan, olen toivonut että olisit siinä. Teit oloni turvalliseksi ja ummärsit minua. Se tuntui hyvältä :)
Olen miettinyt syytä, miksi pidämme kiinni. Onko se kohdallasi sitä elämääsi vaikuttamista vai haluatko pitää sillan välillämme jos sittenkin kohtaisimme? Miksi sinusta kohtasimme? Omalla kohdallani motiivina on ollut se, että saisin taivuteltua sinut ottamaan yhteyttä. Ei taida onnistua... :D toivon silti. Silta nyt sitten ainakin. :) mukavaa päivää sinulle <3
Mikään ei muuttunut paremmaksi. Entistä hullummaksi meni koko elämä. Olit siis oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Huomenta! Olen paljon miettinyt, mutta en tiedä vastausta. Välillä olen onnellinen siitä, että tavattiin, välillä itken epätoivoisena ikävää ja toivon, ettei koskaan olisi tavattu. Toisessa hetkessä yritän unohtaa, toisessa pelkään unohtavani. Siitä ainakin olen varma, että ajankohta oli väärä. Oltaisi saatu kohdata jo paljon aiemmin!
Tapaamisemme on tavallaan minusta kiinni, mutta mitä sitten tapahtuisi? Kaikki alkaisi alusta ja taas olisimme samassa tilanteessa... Siihen, että sattumalta kohtaisimme on vaikea uskoa, mutta saa sitä toivoa <3
Kyllä sinulla olisi paikka elämässäni, jos se olisi mahdollista. Joskus kun olen pelännyt tai kaivannut vahvaa mielipidettä johonkin asiaan, olen toivonut että olisit siinä. Teit oloni turvalliseksi ja ummärsit minua. Se tuntui hyvältä :)Olen miettinyt syytä, miksi pidämme kiinni. Onko se kohdallasi sitä elämääsi vaikuttamista vai haluatko pitää sillan välillämme jos sittenkin kohtaisimme? Miksi sinusta kohtasimme? Omalla kohdallani motiivina on ollut se, että saisin taivuteltua sinut ottamaan yhteyttä. Ei taida onnistua... :D toivon silti. Silta nyt sitten ainakin. :) mukavaa päivää sinulle <3
Jos joudut taivuttelemaan häntä ottamaan yhteyttä, siinä kuitenkaan onnistumatta, niin ei kannata puhua me-muodossa. Hän ei ole messissä. Hän voi kokea "taivuttelusi" pelkkänä häirintänä.
Miksei mentäis nyt viikonloppuna laskee yhdessä mäkeä lasten kanssa mies? Sä saat mut nauraa, ja naurua mä kaipaisin elämääni just nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sullon synttärit käynnissä
Mä tuun sinne ympärikännissä
Ja mä huudan
Koska sä eroot
Koska sä eroooo-oot.Tänään taas tällä mielellä. Ei jaksais.
Turhaa. Niin turhaa. Ei se eroo, koskaan.
Sitähän sä et tiedä. Tilastotkin on eri mieltä.
Tilastollisesti alle puolet avioliitoista päättyy eroon, noin 39%.
Eli ei ”yli puolet” tms., kuten moni virheellisesti hokee.Sitäpaitsi toiset, kolmannet jne. avioliitot päätyy todennäköisemmin eroon, kuin ensimmäiset...
Totta, juuri noin se menee. Plus, tilastoista puheen ollen, lähes kaikissa eroissa hakijana on nainen. Eli kyllä se vaan on tilastollinenkin fakta, että miehet ei eroa ellei vaimo siihen pakota.
Kuka sanoi, että aloituksessa puhuttiin miehestä?
Aika paljon oletuksia liikkeellä tänään...
No kun noin päin ne kuviot vaan menee, lähes aina. Ja lisäksi en usko tällä saitilla kovin monta miestä pyörivän. Kyllä me tyttöporukalla taidetaan olla täällä näitä kysymyksiä pohtimassa :)
Ps. Juu tiedän, Hopeakettu ja Ääntiömies, te olette täällä. En väheksy miehuuttanne, mutta uskoisin teidän olevan tällä kaipausketjussa marginaalitapauksia. Ihana kuitenkin kun olette, tykkään teistä kummastakin <3
Kiitokset neidolle kun et väheksy miehuuttamme pientä,
ilmeisesti et ole maistanut kyynisyyden katkeraa lientä?
Kait meitä miehiäkin marginaalisia täällä pilvin pimein on,
mut joka näppäimistöön tarttuu y l i l a u d a n Jonne pääsääntöisesti son!
Mut älkööt kukaan miesrotua tuomita muutaman kirjoittelijan takia vois,
kenties kirjoittamattomat miehet teidät soimaan sois?
-Aito ja alkuperäinen, (valitettavan) vähän käytetty yksilö-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvän yön toivotus, suukko & hali rakkaimmalleni, vihreähiuksiselle hoocee-muijalle mieheltä rajan ja kahden kanaalin takaa. Etunimemme alkavat eri ääntiöillä ja niissä on eri määrä kirjaimia ja ja sama määrä tavuja. California Uber Alles!
Jätäppä kuntarajain-mies rauhaan ja keskity purkamaan turhautumistasi ihan oikeisiin, tärkeisiin asioihin.
Ymmärrän, että olet turhautunut ja hieman pahoinvoiva nuori, joka vielä hakee itseään, mutta sinulla on selkeästi mahdollisuus löytää oikeita kohteita, jotka vääryyttä maailmassa tekevät ja ärsyyntyä epäoikeudenmukaisuudesta.Olethan jo löytäny: dead kennedys, jos oikein ymmärsin.
Lopeta yksityishenkilöideiden pilkkaus, joista et mitään tiedä ja jotka tuskin tässä maailmassa ovat sinua pahempia jos niinkän pahoja ja hanki itsellesi mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Muut ovat aiemmin vastanneet, en minä ap. Mutta joo ymmärrän hyvin. Jos olis häneltä. Mutta laittaisiko voimasanoja... Kaikista noista ja romanttisista kesäilloista jäämme paitsi😢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Muut ovat aiemmin vastanneet, en minä ap. Mutta joo ymmärrän hyvin. Jos olis häneltä. Mutta laittaisiko voimasanoja... Kaikista noista ja romanttisista kesäilloista jäämme paitsi😢
Niin jäätte, kun se kulta jakaa ne hetket jonkun toisen kanssa. Ja täysin omasta vapaasta tahdostaan.
Ei ihme että itkettää 😭
Hopeakettu kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun sullon synttärit käynnissä
Mä tuun sinne ympärikännissä
Ja mä huudan
Koska sä eroot
Koska sä eroooo-oot.Tänään taas tällä mielellä. Ei jaksais.
Turhaa. Niin turhaa. Ei se eroo, koskaan.
Sitähän sä et tiedä. Tilastotkin on eri mieltä.
Tilastollisesti alle puolet avioliitoista päättyy eroon, noin 39%.
Eli ei ”yli puolet” tms., kuten moni virheellisesti hokee.Sitäpaitsi toiset, kolmannet jne. avioliitot päätyy todennäköisemmin eroon, kuin ensimmäiset...
Totta, juuri noin se menee. Plus, tilastoista puheen ollen, lähes kaikissa eroissa hakijana on nainen. Eli kyllä se vaan on tilastollinenkin fakta, että miehet ei eroa ellei vaimo siihen pakota.
Kuka sanoi, että aloituksessa puhuttiin miehestä?
Aika paljon oletuksia liikkeellä tänään...
No kun noin päin ne kuviot vaan menee, lähes aina. Ja lisäksi en usko tällä saitilla kovin monta miestä pyörivän. Kyllä me tyttöporukalla taidetaan olla täällä näitä kysymyksiä pohtimassa :)
Ps. Juu tiedän, Hopeakettu ja Ääntiömies, te olette täällä. En väheksy miehuuttanne, mutta uskoisin teidän olevan tällä kaipausketjussa marginaalitapauksia. Ihana kuitenkin kun olette, tykkään teistä kummastakin <3
Kiitokset neidolle kun et väheksy miehuuttamme pientä,
ilmeisesti et ole maistanut kyynisyyden katkeraa lientä?
Kait meitä miehiäkin marginaalisia täällä pilvin pimein on,
mut joka näppäimistöön tarttuu y l i l a u d a n Jonne pääsääntöisesti son!
Mut älkööt kukaan miesrotua tuomita muutaman kirjoittelijan takia vois,
kenties kirjoittamattomat miehet teidät soimaan sois?
Kiitos runosta ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei muuttunut paremmaksi. Entistä hullummaksi meni koko elämä. Olit siis oikeassa.
En olisi halunnut olla oikeassa. Voisinpa jotenkin piristää sinua.
Haluaisin olla sun kanssa lämpimässä suihkussa. Nojautua hiukan eteenpäin ja tuntea sinut takanani, painautuen vartaloani vasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitko mies kertoa todelliset tunteesi? Tää mitä meidän välillä tapahtuu on täyttä totta. Kait ymmärrät että oon sen huomannut kuten sinäkin. Miksi siis kiellät kaiken? En ole voinut kuvitella kaikkea. Ikävöin sua tosi paljon. En uskalla ottaa yhteyttä. Pallo on nyt sulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei muuttunut paremmaksi. Entistä hullummaksi meni koko elämä. Olit siis oikeassa.
En olisi halunnut olla oikeassa. Voisinpa jotenkin piristää sinua.
Kyllä halusit. Siksipä en tätä irl kertoisikaan. Nauraisit vaan.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin olla sun kanssa lämpimässä suihkussa. Nojautua hiukan eteenpäin ja tuntea sinut takanani, painautuen vartaloani vasten.
Voi ei, regina-novellisti fantasioineen on täällä taas 🙈
Tsemppiä kaikille myötähäpeän työstämiseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Muut ovat aiemmin vastanneet, en minä ap. Mutta joo ymmärrän hyvin. Jos olis häneltä. Mutta laittaisiko voimasanoja... Kaikista noista ja romanttisista kesäilloista jäämme paitsi😢
Niin jäätte, kun se kulta jakaa ne hetket jonkun toisen kanssa. Ja täysin omasta vapaasta tahdostaan.
Ei ihme että itkettää 😭
Niin ja itsekin jaan toisen kanssa. Mutta sydän ei ole mukana. En ole itkenyt tätä pitkään aikaan. Ehkä taas kun kevät tuo muistot elävästi mieleen... Kipeä sydän ei kaipaa ilkeilyä.
S: Harmi että asiat meni niin.
J: Olet hieno mies. Olen kateellinen sille, joka sut lopulta sai. Onnea elämääsi.
H: Kaikkien näiden vuosien jälkeen mietin missä menet ja mitä teet.
R: Olet kadonnut kuin tuhka tuuleen. Toivottavasti voit hyvin siellä jossain.
Mysteerimies: Kiitos piristyksestä. Törmäillään.
Uusi pomoni: Hmmm..... ;)
Vierailija kirjoitti:
Miksei mentäis nyt viikonloppuna laskee yhdessä mäkeä lasten kanssa mies? Sä saat mut nauraa, ja naurua mä kaipaisin elämääni just nyt.
Mä olin kerran kaivattuni ja lasten kanssa pulkkamäessä. Se oli ihan parasta!
Ketju on lukittu.
Alue: Arkisto
Ihan vaan heitän tän tähän, mitäs jos se toinen miettii ihan samoin?