Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Eipä tuollainen ole omassa elämässä normaalia, aika karua että joku on ollut todistamassa moista oikein monta kertaa.
Että turhaan messuatte.
Ei sitä siinä yläkouluiässä vielä välttämättä ole kaikkea nähnyt tai tajunnut. Ja hyvä niin. Viaton hyväuskoisuus ihan kuuluukin varhaisnuoruuteen.
Valitettavasti meitä monia elämä on sittemmin koulinut, mutta ei sun tarvitse sellaisia vielä murehtia. Kohta on hiihtoloma :)
Joo no ei ole tavoitteena olla keski-iässä joku kuluneen näkönen, kaiken kokenut ja elämäm koulima katkera reppana, joka saa kicksit siitä kun pääsee viisastelemaan nuoremmilleen kuinka he eivät vain vielä tiedä ”oikeasta elämästä” (=tuhnuisasta suhmuraelämästä) vielä mitään....
Jos oma tytär (tai poika) roikkuisi joskus jossain varatussa ja varsinkin perheellisen salasukupuolielimenä, antaisin vyöllä selkään.
Ja ei, en käytä ruumiillista kuritusta lapsiin, mutta aikuinen jälkeläinen kyllä kestää sen ja aiheesta sen tuollaisessa tapauksessa tekisin.:)
Väkivaltafantasia ja :), sairas tyyppi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Eipä tuollainen ole omassa elämässä normaalia, aika karua että joku on ollut todistamassa moista oikein monta kertaa.
Että turhaan messuatte.
Ei sitä siinä yläkouluiässä vielä välttämättä ole kaikkea nähnyt tai tajunnut. Ja hyvä niin. Viaton hyväuskoisuus ihan kuuluukin varhaisnuoruuteen.
Valitettavasti meitä monia elämä on sittemmin koulinut, mutta ei sun tarvitse sellaisia vielä murehtia. Kohta on hiihtoloma :)
Joo no ei ole tavoitteena olla keski-iässä joku kuluneen näkönen, kaiken kokenut ja elämäm koulima katkera reppana, joka saa kicksit siitä kun pääsee viisastelemaan nuoremmilleen kuinka he eivät vain vielä tiedä ”oikeasta elämästä” (=tuhnuisasta suhmuraelämästä) vielä mitään....
Jos oma tytär (tai poika) roikkuisi joskus jossain varatussa ja varsinkin perheellisen salasukupuolielimenä, antaisin vyöllä selkään.
Ja ei, en käytä ruumiillista kuritusta lapsiin, mutta aikuinen jälkeläinen kyllä kestää sen ja aiheesta sen tuollaisessa tapauksessa tekisin.:)
En suosittele kuitenkaan. Tulee nopeasti pahoinpitelysyyte tuollaisesta. Joudut maksamaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko mies samaa mieltä, että meissä on liian paljon eroavaisuuksia?
En. Mitä sun mielestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Eipä tuollainen ole omassa elämässä normaalia, aika karua että joku on ollut todistamassa moista oikein monta kertaa.
Että turhaan messuatte.
Ei sitä siinä yläkouluiässä vielä välttämättä ole kaikkea nähnyt tai tajunnut. Ja hyvä niin. Viaton hyväuskoisuus ihan kuuluukin varhaisnuoruuteen.
Valitettavasti meitä monia elämä on sittemmin koulinut, mutta ei sun tarvitse sellaisia vielä murehtia. Kohta on hiihtoloma :)
Joo no ei ole tavoitteena olla keski-iässä joku kuluneen näkönen, kaiken kokenut ja elämäm koulima katkera reppana, joka saa kicksit siitä kun pääsee viisastelemaan nuoremmilleen kuinka he eivät vain vielä tiedä ”oikeasta elämästä” (=tuhnuisasta suhmuraelämästä) vielä mitään....
Jos oma tytär (tai poika) roikkuisi joskus jossain varatussa ja varsinkin perheellisen salasukupuolielimenä, antaisin vyöllä selkään.
Ja ei, en käytä ruumiillista kuritusta lapsiin, mutta aikuinen jälkeläinen kyllä kestää sen ja aiheesta sen tuollaisessa tapauksessa tekisin.:)Eipä sinunkaan ajatukset ihan terveitä ole. Aikuisten lastesi elämää et voi kontrolloida. Mitä enemmän yrität, sitä enemmän lapset etääntyy susta.
En ala mielistelemään moraalitonta sen vuoksi, että pysyisi lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Samaa minäkin ihmettelen. Ihmiset kyllä saavat toisensa suht helposti jos molemmat sitä haluavat. Kaikki muka esteet ovat vain tekosyitä sille, että jommalta kummalta puuttuu todellisuudessa tahtotila.
Varsinkin miehet harrastavat naisten suuntaan sellaista luulottelua, että "muuten kyllä onnistusi yhteen meno, MUTTA kun on tuo ja tämä este...." Todellisuudessa he eivät ole missään vaiheessa muuta halunneetkaan kuin vähän seikkailua ja seksiä.
Jos valintatilanne koittaa, he yleensä epäröimättä valitsevat entisessä pysymisen eikä noilla "suurilla tunteilla" ole siinä vaiheessa enää mitään arvoa. Ei yleensä myöskään sen toisen osapuolen tunteilla tai hyvinvoinnilla.
Tällaista olen ollut todistamassa elämässäni liian monta kertaa.
Arvostakaa naiset itseänne älkääkä ryhtykö tuollaisiksu onnenmurujen kerjäläisiksi. Tai jos ryhdytte, niin älkää missään nimessä ainakaan rakastuko. Säästytte paljolta murheelta.
Juuri näin. Naiset, lukekaa tämä.
Eipä tuollainen ole omassa elämässä normaalia, aika karua että joku on ollut todistamassa moista oikein monta kertaa.
Että turhaan messuatte.
Ei sitä siinä yläkouluiässä vielä välttämättä ole kaikkea nähnyt tai tajunnut. Ja hyvä niin. Viaton hyväuskoisuus ihan kuuluukin varhaisnuoruuteen.
Valitettavasti meitä monia elämä on sittemmin koulinut, mutta ei sun tarvitse sellaisia vielä murehtia. Kohta on hiihtoloma :)
Joo no ei ole tavoitteena olla keski-iässä joku kuluneen näkönen, kaiken kokenut ja elämäm koulima katkera reppana, joka saa kicksit siitä kun pääsee viisastelemaan nuoremmilleen kuinka he eivät vain vielä tiedä ”oikeasta elämästä” (=tuhnuisasta suhmuraelämästä) vielä mitään....
Jos oma tytär (tai poika) roikkuisi joskus jossain varatussa ja varsinkin perheellisen salasukupuolielimenä, antaisin vyöllä selkään.
Ja ei, en käytä ruumiillista kuritusta lapsiin, mutta aikuinen jälkeläinen kyllä kestää sen ja aiheesta sen tuollaisessa tapauksessa tekisin.:)En suosittele kuitenkaan. Tulee nopeasti pahoinpitelysyyte tuollaisesta. Joudut maksamaan.
No tämä nyt kertoo lähinnä teidän vanhempi-lapsisuhteista ja perhedynamiikasta.
Ei käy kateeksi.:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etkö tosiaan aio koskaan ottaa yhteyttä, vaikka rakastat? Hyvä kuva on kuitenkin❤️
Miksi? En sua saa, en koskaan saa tuntea kehoasi kiinni omassani. kuljettaa huulia pitkin kaulaasi - jumalauta rakastella! En saa jakaa sisimpiä ajatuksia kanssasi, niitä, joista ei kerrota kuin rakastamalleen. Emme voi reissata kanssasi kahdestaan tai käydä vaikka konsertissa, nauttien elämästä ja samalla uppoutuen totaalisesti toisiimme. En voi istua kanssasi illanvietossa kädestä kiinnipitäen tai vaikka sohvan nurkassa, missä olisit kainalossani, minä samalla hellästi hengittäen tuoksuasi.
En saa riidellä kanssasi kotimme seinän väristä. Remppailla kenties jotain asuntoa tai ihan vaan tehdä halkoja tai prkl lumitöitä yhdessä - tai mennä lenkille. Ja silloinkin päivän päätteeksi nukahtaa viereesi onnellisena siitä, että olet vieressäni. En saa silittää kevyesti poskiasi tai ilkikurisesti ohimennen taputtaa peppuasi saaden sinut muka tuohtumaan, kun saman tien hukutan sinut suudelmaan. En saa koskaan esittää kovanaamaa salaa kyyneliä nieleskellen, kun katsomme jotain tunteikasta elokuvaa yhdessä - sinä tietäisit kuka oikeasti olen ja painautuisit kiinni ja naureskelisit esitykselleni. Minulle ei koskaan tule olemaan kiire kotiin sinun luoksesi, koska sinä et siellä ole.
Kun sinulla on murhetta, en saa lohduttaa sinua, niin kuin rakastaan voi lohduttaa. En kuunnella onnistumistasi ja iloita kanssasi, koska haluat luottamuksella kertoa niistä vain puolisollesi. En voi kannustaa tai tukea sinua, niin kuin rakastaan vain voi. Emme koskaan voi olla toisillemme ne majakat, joiden valo paistaa läpi maailman myrskyjen ja myllerrysten.
Näitä ja kaikkea muuta haluaisin, vaan se on toivotonta haaveilua. Tiedät miksi. Ja kyllä, rakastan. Ja kyllä, se on hyvä kuva.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, mikä nykypäivänä voi olla esteenä kahden ihmisen rakkaudelle. Jos kumpikin rakastaa, niin mikä estää saamasta toista? Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset vain eivät uskalla rakastaa...
Mun kohdalla osuit oikeaan. En uskaltanut rakastaa ja nyt kaipaan häntä. Olen kaivannut jo kymmenen vuotta.
Oletko tuo aiempi miesoletettu kirjoittaja? Mitä tapahtui tai miten se ilmeni, ettet uskaltanut? Toivoisin (itsekkäästi, tiedän), että kaivattuni ajattelisi ja tuntisi noin. Oletko kaivannut koko ajan vai huomasitko vasta myöhemmin, että kaipaat?
”Paikalla”
(huokaus)
(ja vielä syvempi huokaus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ihastuminen tekee musta suurimman hölmön mitä oot ikinä tavannut, mut silti sä siedät mua ♥️
2/2
Oli sen verran kiire ja ajatuskin karkasi,
joten jäi kertomatta vielä se yksi uni,
joka ilmestyi aamuvarhaisella.
Se oli aika outo. En oikein tiedä, oliko
se ylipäätään uni.
No, nukun erittäin pimeässä ja vuoteeseeni
ei tule mistään valonsäteitä jne. Nyt
kuitenkin kävi niin, että tajusin, että
oikean silmäni puolelle suuntautui
julmetun kirkasta valoa. Kyseessä oli
kaksi valopistettä, tähdiksikin niitä
kai voisi nimittää. Toinen oli erittäin
kirkas ja toinen selvästi himmeämpi.
Valo häiritsi sen verran paljon, että
avasin vasemman silmäni ja siihen se
juttu sitten loppuikin. Olipas kokemus.
Mietiskelin tuossa, miksi kirjoittelen
näitä. Ehkäpä näin unta sinusta joskus
viime kesänä ja sen takia huomasin
sinut, vaikka kuvittelin pitkään,
että se johtui siitä, että katseemme
kohtasivat sopivalla hetkellä.
Minähän en kuitenkaan kiinnitänyt
sinuun erityisemmin huomiota silloin
ensi alkuun. Milloin lie edes opin
muistamaan nimesi.
Sinällään mielenkiintoista, miten
unet sinusta ovat muuttuneet.
Viimeöinen unikin oli aika
polveileva ja olit siinä paljon
aktiivisempi kuin aiemmissa
unissa. Ero on aikamoinen, kun
miettii vaikkapa sitä unta, jossa
olimme Alicia Keysin konsertissa.
Vielä niihin aikoihinhan sinä
olit unissani hieman samanlainen
kuin kaikki tutut vainajat.
Hiljainen, varovaisesti hymyilevä jne.
Jospa tuo on merkki, että näen
sinut jotenkin realistisemmin
nykyään ja siitä huolimatta
tykkään? Tai ainakin on hyvä
ajatella niin. Minähän en ole
ollut koskaan unihörhö, enkä ala
sen kummemmin purkamaan uniani.
Näin siitäkin huolimatta, että
olen juuriltani juuri niitä,
joista on kirjoitettu jos
mitäkin legendoja.
Li-Fi
Sci-Fi Lullabies
Öitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinä luet tätä ketjua, niin kerro mitä minusta nykyään ajattelet. Ihan rehellisesti. Ei haittaa vaikka ois kuinka ikeästikin sanottu, jos se on se mitä ajattelet ja tunnet.
T. Vastarannan kiiski (n)
Sinun pitäisi ensin kertoa kuka olet?
Minähän kerroin. Olen vastarannan kiiski. Sillä nimellä minä itseäni kutsuin, kun viimeksi nähtiin.
Vierailija kirjoitti:
”Paikalla”
(huokaus)
(ja vielä syvempi huokaus)
Sama! Kun uskaltaisi edes vilkuttaa 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No laitathan jotain merkkiä, vaikka mailitse😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
'Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII'
lööv juu henkilö 12 *l:*, teille muille aattelen lisähappea.
Vierailija kirjoitti:
No laitathan jotain merkkiä, vaikka mailitse😉
Sinun vuoro.
Vierailija kirjoitti:
Nauttisin sinusta.
Nauttisimme toisistamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laitathan jotain merkkiä, vaikka mailitse😉
Sinun vuoro.
Sinunpas!
Vierailija kirjoitti:
”Paikalla”
(huokaus)
(ja vielä syvempi huokaus)
Hän pistänyt tilakseen paikalla. Välillä kurkkaan onko oikeastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laitathan jotain merkkiä, vaikka mailitse😉
Sinun vuoro.
Sinunpas!
Joko me tapellaan :D
Ketju on lukittu.
Täällä porukka on jotenkin masentunutta, ei halua sitten loppujen lopuksi mitään tai muuten syrjäytynyttä, jos ei pysty ottamaan kontaktia kaipaamaansa henkilöön. Tai on varattu, kohdellut kaltoin että hävettää oma toiminta ..
Kaikki saa tietty kaivata kaukaakin 👍