Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kelvannut kaivatulleen.

Menee sitten naimisiin ihmisen kanssa

jota rakastaa paljon vähemmän.

Tietää kyllä ettei samanlaista rakkautta enää tule, mikä oli kaivattua kohtaan. En ole ainoa ihminen varmaan maailmassa etten saanut häntä kenet olisin halunnut.

Täällä toinen samanlainen. Jälkikäteen ajatellen vähän hölmöä.

Hölmöähän se onkin. Jos se toinen olisi rakastanut, tilanne olisi ollut erilainen. Tämä toinen mies oli kuin iilimato. Hän kysyi jo heti kun tapasi minut, että onko sinulla miestä? Kuinka mielelläni olisin sanonut, että on. En tajua miten jotkut voivat olla niin itsepäisiä.

Hän sai pakit minulta heti mutta ei uskonut. Ei ollut ainoa mies elämässäni joka oli niin sinnikäs, vaikka sai pakit.

Kunpa se, joka oli todellinen rakkauteni, olisi toiminut samoin.

Todellinen rakkautesi saattoi olla sinua kohtaan huomaavainen tai jopa arka, koska sinä olit hänen todellinen rakkautensa. Sinnikäs vonkaaja taas oli vaan jonkun muun saavutuksen perässä. Kun on isot tunteet pelissä, ei halua painostaa saati rasittaa toista mitenkään vaan toisen kunnioitus voi mennä jopa liioittelevaksi varovaisuudeksi. Jos ei tosissaan välitä toisesta, ei ahdistelu soimaa omatuntoa mitenkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kelvannut kaivatulleen.

Menee sitten naimisiin ihmisen kanssa

jota rakastaa paljon vähemmän.

Tietää kyllä ettei samanlaista rakkautta enää tule, mikä oli kaivattua kohtaan. En ole ainoa ihminen varmaan maailmassa etten saanut häntä kenet olisin halunnut.

Täällä toinen samanlainen. Jälkikäteen ajatellen vähän hölmöä.

Hölmöähän se onkin. Jos se toinen olisi rakastanut, tilanne olisi ollut erilainen. Tämä toinen mies oli kuin iilimato. Hän kysyi jo heti kun tapasi minut, että onko sinulla miestä? Kuinka mielelläni olisin sanonut, että on. En tajua miten jotkut voivat olla niin itsepäisiä.

Hän sai pakit minulta heti mutta ei uskonut. Ei ollut ainoa mies elämässäni joka oli niin sinnikäs, vaikka sai pakit.

Kunpa se, joka oli todellinen rakkauteni, olisi toiminut samoin.

Todellinen rakkautesi saattoi olla sinua kohtaan huomaavainen tai jopa arka, koska sinä olit hänen todellinen rakkautensa. Sinnikäs vonkaaja taas oli vaan jonkun muun saavutuksen perässä. Kun on isot tunteet pelissä, ei halua painostaa saati rasittaa toista mitenkään vaan toisen kunnioitus voi mennä jopa liioittelevaksi varovaisuudeksi. Jos ei tosissaan välitä toisesta, ei ahdistelu soimaa omatuntoa mitenkään. 

Niin joissain tapauksissa. Toisissa toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kelvannut kaivatulleen.

Menee sitten naimisiin ihmisen kanssa

jota rakastaa paljon vähemmän.

Tietää kyllä ettei samanlaista rakkautta enää tule, mikä oli kaivattua kohtaan. En ole ainoa ihminen varmaan maailmassa etten saanut häntä kenet olisin halunnut.

Täällä toinen samanlainen. Jälkikäteen ajatellen vähän hölmöä.

Hölmöähän se onkin. Jos se toinen olisi rakastanut, tilanne olisi ollut erilainen. Tämä toinen mies oli kuin iilimato. Hän kysyi jo heti kun tapasi minut, että onko sinulla miestä? Kuinka mielelläni olisin sanonut, että on. En tajua miten jotkut voivat olla niin itsepäisiä.

Hän sai pakit minulta heti mutta ei uskonut. Ei ollut ainoa mies elämässäni joka oli niin sinnikäs, vaikka sai pakit.

Kunpa se, joka oli todellinen rakkauteni, olisi toiminut samoin.

Todellinen rakkautesi saattoi olla sinua kohtaan huomaavainen tai jopa arka, koska sinä olit hänen todellinen rakkautensa. Sinnikäs vonkaaja taas oli vaan jonkun muun saavutuksen perässä. Kun on isot tunteet pelissä, ei halua painostaa saati rasittaa toista mitenkään vaan toisen kunnioitus voi mennä jopa liioittelevaksi varovaisuudeksi. Jos ei tosissaan välitä toisesta, ei ahdistelu soimaa omatuntoa mitenkään. 

Voin sanoa vain sen, että itselläni ei olisi ollut varaa käyttäytyä niin ylimielisesti todellista rakkauttani kohtaan. Kylläpä omatunto olisi soimannut. Rakastamalleen ihmiselle ei halua tehdä pahaa.

En ainakaan minä.

Sinnkäs vonkaaja? Eräs vonkasi minua 9 vuotta. Ei hän kyllä mitään muuta ollut vailla kuin minut. Halusi mennä naimisiin.

Kylläpä siinä oli tunteista kysymys.

Tosi ikävää ettei minulla ollut tunteita 😔

Salaa ajattelen sua välillä vieläkin. Mut vain salaa, ja vain välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Piti heräämäni aamusta kuunpimennystä valvomaan, vaan ei laiska jaksana herätä vielä siihen aikaan. Seuraava tilaisuus Suomessa nähä vastaava vasta kuuen vuojen kuluttua. Olemmekohan lemmittyin silloin jo yksissä? Nyt hyvän yön toivotus, suukko & hali kaikkeutein keskukselle, ihanalle, ihmeelliselle vihersilmättärelle mieheltä 30km ja parin pitäjänrajan takaa. Etunimemme alkaat samalla ääntiöllä ja niissä sama määrä tavuja, kirjaimia. Oomme esikoisia kumpikin.

Kaivattuni haaveilee toisesta 😢💔

T. Sinisilmätär

Sympaattista mutta et edes tunne miua. Kaikkea hyvää.

En tietenkään tunne sua, mutta kuulostat ihanalta 😍 Olisi romanttisinta maailmassa olla kaipaamasi vihersilmätär! Toivottavasti hän saa joskus tietää ja lukea hänelle osoittamasi hyvänyöntoivotukset.

T. Sinisilmätär

mä ajattelen lennokkaita juttuja, en pahemmin muuta, ja nauran hönöille jotka yrittävät piinata jotain ihmistä tässäki ketjussa.,

Vierailija kirjoitti:

Salaa ajattelen sua välillä vieläkin. Mut vain salaa, ja vain välillä.

Sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä, että rakastuin sinuun silloin enemmän kuin keneenkään koskaan. Harmi, ettet sinä ilmeisesti tuntenut lähellekään samoin. Jotain pientä ehkä tunsit, mutta sekin on haihtunut jo kauan sitten pois. En ehkä koskaan kerro sitä sulle. Et tiedä, että ajattelen sua vieläkin.

En tiedä, kenelle tää oli.

Omasta puolestani voin sanoa, että hän oli ainoa todellinen rakkauteni. Jos rakkaudesta puhutaan, oikeasta rakkaudesta.

Toista samanlaista ei tule.

Siitä asiasta olen keronut nimenomaan tässä ketjussa.

Sen jälkeen elämäni meni pilalle.

Mihin se loppui? Mitä tapahtui? Ilmeisesti et ole kertonut hänelle.

Jäin uskoon, ettei toisella ollut mitään tunteita minua kohtaan.

Hänen vuoronsa olisi ollut tehdä jotain.

Viimeistään korjata valheensa, jos valehteli minulle. Itse olisin ainakin pitänyt kiirettä.

Kyllä se niin on, että oikeasti rakastunut tekee jotain lopulta.

Jotain niin konkreettista, ettei toisen enää tarvitse " tulkita" häntä.

Vieläkin olen tätä mieltä. Siinä voi käydä niin, että jotain muuta tapahtuu, mitä ei voi ennustaa.

En voinut kertoa enää hänelle, koska hän torjui minut niin voimakkaasti sanllisesti. Sen sijaan muuten käyttäyti kuin olisi korviaan myöten rakastunut. En ole ihminen joka luulee mitään.

Suomalaisena uskon vain sen, mitä sanotaan ja jätetään sanomatta. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan itseään.

Toinen ihminen saa tehdä valintansa. Hän teki valintansa.

Olimme menossa sen toisen kanssa kihloihin kolmea päivää myöhemmin, kun viimeinen puhelinkeskustelu oli. Vasta silloin hän sanoi, että olin käsittänyt kaikki hänen vastauksensa väärin.

Menin aivan hiljaiseksi. En tietenkään voinut höynäyttää häntä, joka halusi minut aviopuolisokseen.

Miksi se, jota rakastin eniten, ei voinut perua puheitaan jo vuosia ennen sitä? Samanakin vuonna olisi ehtinyt.

Kuka tahansa olisi uskonut jo paljon vähemmälläkin. Hänen vastauksensa olivat hyvin julmia. Mitä minä.enää olisin uskonut, koska en enää tiennyt, mikä oli totta, mikä ei? Entä puhuuko hän nyt totta vai ei? 😔😰

.

Sivusta sanon, kuulostaa epätasapainoiselta pelurilta. Uskon että ihminen elää tasapainoisessa (jonkun mielestä intohimottomassa) suhteessa paljon onnellisempana kuin tuollaisen kylmää-kuumaa tuuliviirin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko huolinut siitäkin huolimatta että olin raskaana? En ole kehdannut kysyä aiemmin edes anonyymien palstalla.

Jos olisi minulle. Olen pahoillani, jos minua kaipaat varsinkin, jos jo raskautesi aikana näin oli. Olen lähinnä sanaton.

Oli kyllä jo silloin. Hirveä tilanne. Muuta en sano. Ollaan sanattomia.

Pakko palata tähän, kun voisi hyvin sopia. Se iso kysymys on, että jos on ihastunut toiseen, miksi sitten perustaa perhettä toisen kanssa? Aiotko pakottaa itsesi rakastamaan toista? Onko sellainen mahdollista? Olisinko huolinut sinut, kun olit raskaana? En tiedä. Huolisinko nyt? En tiedä. Kaipaanko sinua? Jokaikinen hetki.

Vastaan tähän vielä kun sopii minunkin tilanteeseen (niin kuin monien muidenkin näemmä). Olin kauan jo ollut ihastunut toiseen mutta "menin eteenpäin", koska tilanne oli epämääräinen ja koin ettei tämä suuri ihastukseni oikein välittänyt minusta. Ei olisi tullut mieleenikään jäädä häntä odottelemaan kun ei toisen tunteista ollut mitään selkoa.

Halusin antaa mahdollisuuden hyvälle tyypille jonka kanssa viihdyin, jonka kanssa oli hyvä olla. Yritin ajatella järjellä. Perheenkin perustin. Ajatukset silti aika ajoin tässä (entisessä) ihastuksessa. Työnsin ne vaan sivuun, mitä muutakaan voi? Jos jhän olisikin halunnut minut en olisi ikimaailmassa mennyt jonkun toisen kanssa yhteen. Kaikki ei saa niitä ketä ne oikeesti haluu. Mutta voi silti saada hyvän ja tyydyttävän suhteen ja elämän.

Vierailija kirjoitti:

mä ajattelen lennokkaita juttuja, en pahemmin muuta, ja nauran hönöille jotka yrittävät piinata jotain ihmistä tässäki ketjussa.,

Okei kiva tietää. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tiedä, että rakastuin sinuun silloin enemmän kuin keneenkään koskaan. Harmi, ettet sinä ilmeisesti tuntenut lähellekään samoin. Jotain pientä ehkä tunsit, mutta sekin on haihtunut jo kauan sitten pois. En ehkä koskaan kerro sitä sulle. Et tiedä, että ajattelen sua vieläkin.

En tiedä, kenelle tää oli.

Omasta puolestani voin sanoa, että hän oli ainoa todellinen rakkauteni. Jos rakkaudesta puhutaan, oikeasta rakkaudesta.

Toista samanlaista ei tule.

Siitä asiasta olen keronut nimenomaan tässä ketjussa.

Sen jälkeen elämäni meni pilalle.

Mihin se loppui? Mitä tapahtui? Ilmeisesti et ole kertonut hänelle.

Jäin uskoon, ettei toisella ollut mitään tunteita minua kohtaan.

Hänen vuoronsa olisi ollut tehdä jotain.

Viimeistään korjata valheensa, jos valehteli minulle. Itse olisin ainakin pitänyt kiirettä.

Kyllä se niin on, että oikeasti rakastunut tekee jotain lopulta.

Jotain niin konkreettista, ettei toisen enää tarvitse " tulkita" häntä.

Vieläkin olen tätä mieltä. Siinä voi käydä niin, että jotain muuta tapahtuu, mitä ei voi ennustaa.

En voinut kertoa enää hänelle, koska hän torjui minut niin voimakkaasti sanllisesti. Sen sijaan muuten käyttäyti kuin olisi korviaan myöten rakastunut. En ole ihminen joka luulee mitään.

Suomalaisena uskon vain sen, mitä sanotaan ja jätetään sanomatta. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan itseään.

Toinen ihminen saa tehdä valintansa. Hän teki valintansa.

Olimme menossa sen toisen kanssa kihloihin kolmea päivää myöhemmin, kun viimeinen puhelinkeskustelu oli. Vasta silloin hän sanoi, että olin käsittänyt kaikki hänen vastauksensa väärin.

Menin aivan hiljaiseksi. En tietenkään voinut höynäyttää häntä, joka halusi minut aviopuolisokseen.

Miksi se, jota rakastin eniten, ei voinut perua puheitaan jo vuosia ennen sitä? Samanakin vuonna olisi ehtinyt.

Kuka tahansa olisi uskonut jo paljon vähemmälläkin. Hänen vastauksensa olivat hyvin julmia. Mitä minä.enää olisin uskonut, koska en enää tiennyt, mikä oli totta, mikä ei? Entä puhuuko hän nyt totta vai ei? 😔😰

.

Sivusta sanon, kuulostaa epätasapainoiselta pelurilta. Uskon että ihminen elää tasapainoisessa (jonkun mielestä intohimottomassa) suhteessa paljon onnellisempana kuin tuollaisen kylmää-kuumaa tuuliviirin kanssa.

Minunkin oli pakko tehdä tulkinta, että hän vain leikki tunteillani.

Rääkkäsi toista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mä ajattelen lennokkaita juttuja, en pahemmin muuta, ja nauran hönöille jotka yrittävät piinata jotain ihmistä tässäki ketjussa.,

Okei kiva tietää. :) <3

Nii nii.,

Parempi on tylsä aviosuhde kuin olla rääkättävänä henkisesti aviopuolisonsa taholta. Varmasti on onnellisempi siinä tavallisessa ihmissuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Salaa ajattelen sua välillä vieläkin. Mut vain salaa, ja vain välillä.

Ovela oot! Mä oon taas ihan toivoton. Mieli kaipaa päivällä ja sydän jatkaa yöllä. Ikävä tunne herätä kesken unien kun sydän värisee ikävää. Nukutuksi sentään nykyään saan.

Ja sitten on niitä, joille ei tyydyttävä riitä, ja jäävät yksin. Aika harvassa lopulta, mutta ei se ole sen huonompi valinta viettää elämänsä. Jonkun tyytyjän mielestä elämä menee hukkaan, yksineläjän mielestä tyytyjä voi hukata elämänsä. Kuhan nyt ois joku on ehkä yleisempi malli, muttei tee siitä parempaa - tai huonompaa. Rakkaus on harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko huolinut siitäkin huolimatta että olin raskaana? En ole kehdannut kysyä aiemmin edes anonyymien palstalla.

Jos olisi minulle. Olen pahoillani, jos minua kaipaat varsinkin, jos jo raskautesi aikana näin oli. Olen lähinnä sanaton.

Oli kyllä jo silloin. Hirveä tilanne. Muuta en sano. Ollaan sanattomia.

Pakko palata tähän, kun voisi hyvin sopia. Se iso kysymys on, että jos on ihastunut toiseen, miksi sitten perustaa perhettä toisen kanssa? Aiotko pakottaa itsesi rakastamaan toista? Onko sellainen mahdollista? Olisinko huolinut sinut, kun olit raskaana? En tiedä. Huolisinko nyt? En tiedä. Kaipaanko sinua? Jokaikinen hetki.

Vastaan tähän vielä kun sopii minunkin tilanteeseen (niin kuin monien muidenkin näemmä). Olin kauan jo ollut ihastunut toiseen mutta "menin eteenpäin", koska tilanne oli epämääräinen ja koin ettei tämä suuri ihastukseni oikein välittänyt minusta. Ei olisi tullut mieleenikään jäädä häntä odottelemaan kun ei toisen tunteista ollut mitään selkoa.

Halusin antaa mahdollisuuden hyvälle tyypille jonka kanssa viihdyin, jonka kanssa oli hyvä olla. Yritin ajatella järjellä. Perheenkin perustin. Ajatukset silti aika ajoin tässä (entisessä) ihastuksessa. Työnsin ne vaan sivuun, mitä muutakaan voi? Jos jhän olisikin halunnut minut en olisi ikimaailmassa mennyt jonkun toisen kanssa yhteen. Kaikki ei saa niitä ketä ne oikeesti haluu. Mutta voi silti saada hyvän ja tyydyttävän suhteen ja elämän.

Olen täysin samaa mieltä. Näin minäkin tein.

Elämä ei mene kaikkien kohdalla niin onnellisesti kuin itse haluaisi. Olen realisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syitä, miksi perustaa perheen jonkun kanssa vaikka kaipaa myös jotain toista:

-rakastaa omaa puolisoa siitä huolimatta, että kaipaa toista

-haluaa juuri tämän puolison kanssa jälkeläisiä, koska hyvät geenit, samat arvot ja hyvä isä tms

-kaivattu on niin epämääräinen, ettei siitä voisi koskaan tulla mitään ja siksi on parempi perustaa perhe ja elää elämä toisen kanssa

-et ole varma tulisiko siitä koskaan mitään, ja haluat lapsen asap eli parempi tehdä se jonkun muun kanssa

-kaivattu ei olisi hyvä isä ja puoliso toisin kuin joku muu, tunteillehan ei mitään voi

-vahinko, jonka jälkeen kokee paremmaksi edes yrittää antaa lapselle kokonainen perhe eli hylkää tässä vaiheessa muut vaihtoehdot

Jotenkin kolkko lista. Noilla perusteilla en ennustaisi kovin pitkää liittoa. -ohis

Itse uskon ja olen todistanut sen, että ns järkiperusteiset liitot toimivat paremmin ja ovat kestävämpiä kuin ne joissa tunteet on suuret - ne palaa lopulta nopesti loppuun. Tämä vain oma mielipide, mutta käytännössä näin huomannut asioiden kulun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko huolinut siitäkin huolimatta että olin raskaana? En ole kehdannut kysyä aiemmin edes anonyymien palstalla.

Jos olisi minulle. Olen pahoillani, jos minua kaipaat varsinkin, jos jo raskautesi aikana näin oli. Olen lähinnä sanaton.

Oli kyllä jo silloin. Hirveä tilanne. Muuta en sano. Ollaan sanattomia.

Pakko palata tähän, kun voisi hyvin sopia. Se iso kysymys on, että jos on ihastunut toiseen, miksi sitten perustaa perhettä toisen kanssa? Aiotko pakottaa itsesi rakastamaan toista? Onko sellainen mahdollista? Olisinko huolinut sinut, kun olit raskaana? En tiedä. Huolisinko nyt? En tiedä. Kaipaanko sinua? Jokaikinen hetki.

Vastaan tähän vielä kun sopii minunkin tilanteeseen (niin kuin monien muidenkin näemmä). Olin kauan jo ollut ihastunut toiseen mutta "menin eteenpäin", koska tilanne oli epämääräinen ja koin ettei tämä suuri ihastukseni oikein välittänyt minusta. Ei olisi tullut mieleenikään jäädä häntä odottelemaan kun ei toisen tunteista ollut mitään selkoa.

Halusin antaa mahdollisuuden hyvälle tyypille jonka kanssa viihdyin, jonka kanssa oli hyvä olla. Yritin ajatella järjellä. Perheenkin perustin. Ajatukset silti aika ajoin tässä (entisessä) ihastuksessa. Työnsin ne vaan sivuun, mitä muutakaan voi? Jos jhän olisikin halunnut minut en olisi ikimaailmassa mennyt jonkun toisen kanssa yhteen. Kaikki ei saa niitä ketä ne oikeesti haluu. Mutta voi silti saada hyvän ja tyydyttävän suhteen ja elämän.

Olen täysin samaa mieltä. Näin minäkin tein.

Elämä ei mene kaikkien kohdalla niin onnellisesti kuin itse haluaisi. Olen realisti.

Liityn tähän keskusteluun sen verran, että viimeinen lausehan ei välttämättä edes olisi toteutunut / toteutuisi sen "suuren ihastuksen" kohdalla. Ei rakastuminen tarkoita automaattisesti onnea. Muistakaa se.

Parastahan olisi jos olisi järkiperusteinen liitto ja sit rakastaja erikseen :D omalla kohdalla siis näin.