Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten tosiaan kannata lueskella noita aikaisempia ketjuja. Tulee täysin harhaiseksi. Luin yöllä kahta viimekeväistä ja olin tunnistavani ihastukseni vaikka kuinka monesta viestistä. (Ja tiedän ettei se käy täällä, saati kaipaile ainakaan mua.)

Muutenkin menee taas fiilis laidasta laitaan. Eilen olin ihan turhautunut ja kyllästynyt koko kaipaukseen ja heittämässä hanskat tiskiin aivan suosiolla. Tänään taas olen täynnä hyviä tunteita ja taistelutahtoa ja laittamassa itseäni likoon ihan täysillä. Uuvuttavaa.

Menenpä lenkille ja koetan saada mieleni oiottua.

Tuttuja noi mielen heittelyt (oot varmaankin nainen, arvaan). Ei vanhoja ketjuja kannata lukea! Ois helpottavaa jos hanskojen tiskiin heittäminen olisi todellinen vaihtoehto, se vaan ei oo vaikka kuinka toivoisi.

Asenteen on oltava kohdallaan. Ihmisten asenteesta riippuu, miten asiat menevät rakkausasioissakin. Asiat eivät tapahdu pelkästään sattumalta. Ne menevät niin, miten ihmiset ovat päättäneet ja asenne on sen mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko huolinut siitäkin huolimatta että olin raskaana? En ole kehdannut kysyä aiemmin edes anonyymien palstalla.

Jos olisi minulle. Olen pahoillani, jos minua kaipaat varsinkin, jos jo raskautesi aikana näin oli. Olen lähinnä sanaton.

Oli kyllä jo silloin. Hirveä tilanne. Muuta en sano. Ollaan sanattomia.

Pakko palata tähän, kun voisi hyvin sopia. Se iso kysymys on, että jos on ihastunut toiseen, miksi sitten perustaa perhettä toisen kanssa? Aiotko pakottaa itsesi rakastamaan toista? Onko sellainen mahdollista? Olisinko huolinut sinut, kun olit raskaana? En tiedä. Huolisinko nyt? En tiedä. Kaipaanko sinua? Jokaikinen hetki.

Ei tainnu olla sinulle sitten koska en perustanut perhettä vasta tuossa vaiheessa kun ihastuin toiseen.

Siis olit ihastunut toiseen ja siitä huolimatta päätit perustaa perheen vai ihastuit toiseen vasta, kun olit jo raskaana? Aika sekava. - ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten on niitä, joille ei tyydyttävä riitä, ja jäävät yksin. Aika harvassa lopulta, mutta ei se ole sen huonompi valinta viettää elämänsä. Jonkun tyytyjän mielestä elämä menee hukkaan, yksineläjän mielestä tyytyjä voi hukata elämänsä. Kuhan nyt ois joku on ehkä yleisempi malli, muttei tee siitä parempaa - tai huonompaa. Rakkaus on harvinaista.

Miten niin rakkaus on harvinaista?

Vai pidätkö rakkautena vain jotain tulikuumana leiskuvaa intohimoa ja jatkuvaa huumatykitystä?

Entä kumpi on lopulta arvokkaampaa: olla joku salainen märkä päiväuni ja kaivattu, vai todella syvästi arvostettu ja arjessa hyvänä pidetty?

Itse en kyllä voisi kuvitellakaan tyytyväni, mutta ei mulla toisaalta jääkään koskaan kaiveleen kukaan määräänsä pidemmäksi aikaa, sillä aina ihastuessani se lyö laudalta kaikki sitä ennen olleet.

Eikä stressaa tuollainen vaihtoehto (ettei koskaan unohtaisi) ollenkaan, koska mulla on tapana haikailla ihastusten perään 2-4 vuotta ja aina se on sitten kuitenkin helpottanut ja tullut joku uusi, joka on lyönyt laudalta kaikki edelliset.

Nää on varmaan luonnekysymyksiä pitkälti, itse en ole muutenkaan kovin vaatimaton luonne ja vaikka sopeutuvainen tavallaan olenkin, niin tyytyjä en, etenkään ihmissuhteissa.

Paitsi jos tulee raskaaksi, niin silloin olisin valmis joustamaan aika paljonkin ja yrittämään yhteiselämää, mutta en toisaalta harrasta seksiä kenenkään ihan laimean saati ällön kanssa.

Eli mitään totaalityytymistä sekään ei olisi.

En vaan ole persoonaltani sitoutumisesta haaveileva ihminen, mutta lapsi olisi syy tehdä niin.

Olen pahoillani, tuntuu jotenkin vastenmieliseltä kirjoittaa vastauksia kysymyksiisi, en tiedä miksi. Jätän siis vastaamatta. Kiva että herätti ajatuksia, luulisin.

Älä suotta kirjoita olevasi pahoillasi, kun et ole.:D

Jostain syystä halusit kertoa vastenmielisyyden kokemuksestasi, eikä siitä huo’u minkäänlainen pahoillaan oleminen....

Vierailija kirjoitti:

Asenteen on oltava kohdallaan. Ihmisten asenteesta riippuu, miten asiat menevät rakkausasioissakin. Asiat eivät tapahdu pelkästään sattumalta. Ne menevät niin, miten ihmiset ovat päättäneet ja asenne on sen mukainen.

No ainakin ”järkevien” palstamammojen asenne on turhan usein se, ettei huolehdi itsestä eikä toisesta ja palstapappojen asenne se, että huolehtii vain itsestään eikä toisesta.

Näillä asetuksilla olisi suorastaan ihme, jos perheet olisivat onnellisia ja liitot kestäviä.:D

Olisi kiva, kun tulisit takaisin meille töihin. Ex-työkaverille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisitko huolinut siitäkin huolimatta että olin raskaana? En ole kehdannut kysyä aiemmin edes anonyymien palstalla.

Jos olisi minulle. Olen pahoillani, jos minua kaipaat varsinkin, jos jo raskautesi aikana näin oli. Olen lähinnä sanaton.

Oli kyllä jo silloin. Hirveä tilanne. Muuta en sano. Ollaan sanattomia.

Pakko palata tähän, kun voisi hyvin sopia. Se iso kysymys on, että jos on ihastunut toiseen, miksi sitten perustaa perhettä toisen kanssa? Aiotko pakottaa itsesi rakastamaan toista? Onko sellainen mahdollista? Olisinko huolinut sinut, kun olit raskaana? En tiedä. Huolisinko nyt? En tiedä. Kaipaanko sinua? Jokaikinen hetki.

Ei tainnu olla sinulle sitten koska en perustanut perhettä vasta tuossa vaiheessa kun ihastuin toiseen.

Siis olit ihastunut toiseen ja siitä huolimatta päätit perustaa perheen vai ihastuit toiseen vasta, kun olit jo raskaana? Aika sekava. - ohis

Ei rakkaus ole kaikkia kohtaan samanlaista. Miten voisi ollakaan?

Jollakin ihmiselle ei tule koskaan kohdattua suurta rakkautta elämässään. Joillakin on ehkä se yksi suuri rakkaus. Joillakin harvoilla on kaksi suurta rakkautta. Sitten on normaali rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asenteen on oltava kohdallaan. Ihmisten asenteesta riippuu, miten asiat menevät rakkausasioissakin. Asiat eivät tapahdu pelkästään sattumalta. Ne menevät niin, miten ihmiset ovat päättäneet ja asenne on sen mukainen.

No ainakin ”järkevien” palstamammojen asenne on turhan usein se, ettei huolehdi itsestä eikä toisesta ja palstapappojen asenne se, että huolehtii vain itsestään eikä toisesta.

Näillä asetuksilla olisi suorastaan ihme, jos perheet olisivat onnellisia ja liitot kestäviä.:D

Tuossapa ei paljoa viitsitä tehdä rakkauden eteen.

Sössisankarit selittää rakkauden olevan harvinaista.

Varmasti siltä tuntuukin, jos ei itse osaa rakastaa.

Näin viime yönä unta sinusta ja puolisostasi. Että olitte onnellisia ja kaikki oli hyvin? Ehkä se oli mulle joku merkki sinulta että näin tämä nyt menee.

Vierailija kirjoitti:

Näin viime yönä unta sinusta ja puolisostasi. Että olitte onnellisia ja kaikki oli hyvin? Ehkä se oli mulle joku merkki sinulta että näin tämä nyt menee.

Menee niin, että ei halua tehdä aviorikosta.

Jos joskus on vannomalla vannonut valan toiselle ihmiselle, jopa Jumalan edessä, pitää jo viimeistään silloin tajuta mitä on tekemässä. Silloin on oltava valansa arvoinen. Asenne.

Vierailija kirjoitti:

Sössisankarit selittää rakkauden olevan harvinaista.

Varmasti siltä tuntuukin, jos ei itse osaa rakastaa.

Ehkä niin. Anteeksi, että koen rakkauden olevan harvinaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas hämmästyttävän samankaltaisia tarinoita! Varsinainen vertaistukiryhmä kyllä!

Siksihän me olemmekin täällä ketjussa.

Monet asiat saattaavat yhdistää ihmisiä täällä.

Varsinkin kun keskenään kirjoittelee itselleen ja vastaa. Trollaus koko päivän samasta teemasta hiukka ”epäuskottavaa”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas hämmästyttävän samankaltaisia tarinoita! Varsinainen vertaistukiryhmä kyllä!

Siksihän me olemmekin täällä ketjussa.

Monet asiat saattaavat yhdistää ihmisiä täällä.

Varsinkin kun keskenään kirjoittelee itselleen ja vastaa. Trollaus koko päivän samasta teemasta hiukka ”epäuskottavaa”.

Mitä sinä teet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin viime yönä unta sinusta ja puolisostasi. Että olitte onnellisia ja kaikki oli hyvin? Ehkä se oli mulle joku merkki sinulta että näin tämä nyt menee.

Menee niin, että ei halua tehdä aviorikosta.

Jos joskus on vannomalla vannonut valan toiselle ihmiselle, jopa Jumalan edessä, pitää jo viimeistään silloin tajuta mitä on tekemässä. Silloin on oltava valansa arvoinen. Asenne.

Eroaminen ei ole aviorikos. Ap ei välttämättä puhunut seksistä - eikä edes aviopuolisoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas hämmästyttävän samankaltaisia tarinoita! Varsinainen vertaistukiryhmä kyllä!

Siksihän me olemmekin täällä ketjussa.

Monet asiat saattaavat yhdistää ihmisiä täällä.

Varsinkin kun keskenään kirjoittelee itselleen ja vastaa. Trollaus koko päivän samasta teemasta hiukka ”epäuskottavaa”.

No keksi sä vaikka sit uus aihe. Alkoikin jo väsyttää tää yksinpuheluni täällä.

Jotenkin epäreilua edes vertailla kumppania ja suurta ihastusta kenen et ole todistanut tekevän kaikkensa teidän eteen, nukuttavan lempeästi lapsia, itkevän ja lohduttavan ja no eläen sen kaiken mitä elämässä on.

Äkkiseltään luulisi, että kumppanin arvostaisi paljon korkeammalle kuin ihastuksen jonka kohdalla ”rakkaus” saattoikin olla vain omaa halua.

Toki järkevintä varmasti olisi pariutua sellaisen kanssa joka alkujaan olisi suuri ihastus josta jalostuisi syvä rakkaus, mutta jos ei sellaista saa ja kokee kuitenkin pakottavaa halua pariutua jonkun kanssa tai ajautuu painostuksen alla vonkarin puolisoksi, niin olisihan se kaunista kantaa vastuu valinnoistaan ja olla vertailematta sitä ”järkipuolisoa” johonkin menneisyyden uneen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin viime yönä unta sinusta ja puolisostasi. Että olitte onnellisia ja kaikki oli hyvin? Ehkä se oli mulle joku merkki sinulta että näin tämä nyt menee.

Menee niin, että ei halua tehdä aviorikosta.

Jos joskus on vannomalla vannonut valan toiselle ihmiselle, jopa Jumalan edessä, pitää jo viimeistään silloin tajuta mitä on tekemässä. Silloin on oltava valansa arvoinen. Asenne.

Eroaminen ei ole aviorikos. Ap ei välttämättä puhunut seksistä - eikä edes aviopuolisoista.

En ole ap. Puhuin pelkästään omasta puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin viime yönä unta sinusta ja puolisostasi. Että olitte onnellisia ja kaikki oli hyvin? Ehkä se oli mulle joku merkki sinulta että näin tämä nyt menee.

Menee niin, että ei halua tehdä aviorikosta.

Jos joskus on vannomalla vannonut valan toiselle ihmiselle, jopa Jumalan edessä, pitää jo viimeistään silloin tajuta mitä on tekemässä. Silloin on oltava valansa arvoinen. Asenne.

Eroaminen ei ole aviorikos. Ap ei välttämättä puhunut seksistä - eikä edes aviopuolisoista.

En ole ap. Puhuin pelkästään omasta puolestani.

Tarkennus, siis viestini ei ollut ap: lle.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin epäreilua edes vertailla kumppania ja suurta ihastusta kenen et ole todistanut tekevän kaikkensa teidän eteen, nukuttavan lempeästi lapsia, itkevän ja lohduttavan ja no eläen sen kaiken mitä elämässä on.

Äkkiseltään luulisi, että kumppanin arvostaisi paljon korkeammalle kuin ihastuksen jonka kohdalla ”rakkaus” saattoikin olla vain omaa halua.

Toki järkevintä varmasti olisi pariutua sellaisen kanssa joka alkujaan olisi suuri ihastus josta jalostuisi syvä rakkaus, mutta jos ei sellaista saa ja kokee kuitenkin pakottavaa halua pariutua jonkun kanssa tai ajautuu painostuksen alla vonkarin puolisoksi, niin olisihan se kaunista kantaa vastuu valinnoistaan ja olla vertailematta sitä ”järkipuolisoa” johonkin menneisyyden uneen.

Tässä se on sanottu. Näin minäkin ajattelen, 👍