Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII
Kommentit (6113)
Täällä on viime aikoina puhuttu paljon tuosta, että oikeasti rakastuneet lähestyvät kyllä kohdettaan. Ihmettelenkin enää, että mitä me kaikki tässä ketjussa sitten tehdään? Eikö olla ”oikeasti rakastuneita” vai ollaanko muka kaikki saatu pakit?
En mä ainakaan ole saanut pakkeja, enkä myöskään uskaltanut lähestyä. Silti mulla kyllä on pää ihan pyörällä näistä kaikista eri tunteista.
En siis oikein usko tuohon väitteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitko huolinut siitäkin huolimatta että olin raskaana? En ole kehdannut kysyä aiemmin edes anonyymien palstalla.
Jos olisi minulle. Olen pahoillani, jos minua kaipaat varsinkin, jos jo raskautesi aikana näin oli. Olen lähinnä sanaton.
Oli kyllä jo silloin. Hirveä tilanne. Muuta en sano. Ollaan sanattomia.
Pakko palata tähän, kun voisi hyvin sopia. Se iso kysymys on, että jos on ihastunut toiseen, miksi sitten perustaa perhettä toisen kanssa? Aiotko pakottaa itsesi rakastamaan toista? Onko sellainen mahdollista? Olisinko huolinut sinut, kun olit raskaana? En tiedä. Huolisinko nyt? En tiedä. Kaipaanko sinua? Jokaikinen hetki.
Ei tainnu olla sinulle sitten koska en perustanut perhettä vasta tuossa vaiheessa kun ihastuin toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on viime aikoina puhuttu paljon tuosta, että oikeasti rakastuneet lähestyvät kyllä kohdettaan. Ihmettelenkin enää, että mitä me kaikki tässä ketjussa sitten tehdään? Eikö olla ”oikeasti rakastuneita” vai ollaanko muka kaikki saatu pakit?
En mä ainakaan ole saanut pakkeja, enkä myöskään uskaltanut lähestyä. Silti mulla kyllä on pää ihan pyörällä näistä kaikista eri tunteista.
En siis oikein usko tuohon väitteeseen.
En minäkään. Olin todella, oikeasti, vahvasti ja pökerryttävästi rakastunut eikä olisi tullut mieleenkään lähestyä häntä. Järki oli sentään päässä. En saanut pakkeja, koska en kysynyt mitään.
Ihmiset nyt väittää mitä milloinkin - joko huvikseen provotakseen tai koska luulevat tietävänsä kaiken toisten asioista.
Ihan tiedoksi sinulle erittäin ikävä ihminen! M on muuttamassa M yhteen, että ihan siitä voit päätellä mikä kuvio niillä on... (Ei todellakaan ole sinusta kiinnostunut!) Joten jätäppä ne huhupuheet ja ilkeät viestit pois. Aiheutat vaan itsellesi lisää ongelmia.....
Ei se mitään rakkaimpani. Sitten kun mätkähdämme maahan pirstoutuen ja maadumme pois, alkaa vihdoin odottamani seuraava elämä, jossa olet kokonaan minun ja jossa välillämme ei ole yhtään estettä. 😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syitä, miksi perustaa perheen jonkun kanssa vaikka kaipaa myös jotain toista:
-rakastaa omaa puolisoa siitä huolimatta, että kaipaa toista
-haluaa juuri tämän puolison kanssa jälkeläisiä, koska hyvät geenit, samat arvot ja hyvä isä tms
-kaivattu on niin epämääräinen, ettei siitä voisi koskaan tulla mitään ja siksi on parempi perustaa perhe ja elää elämä toisen kanssa
-et ole varma tulisiko siitä koskaan mitään, ja haluat lapsen asap eli parempi tehdä se jonkun muun kanssa
-kaivattu ei olisi hyvä isä ja puoliso toisin kuin joku muu, tunteillehan ei mitään voi
-vahinko, jonka jälkeen kokee paremmaksi edes yrittää antaa lapselle kokonainen perhe eli hylkää tässä vaiheessa muut vaihtoehdot
Jotenkin kolkko lista. Noilla perusteilla en ennustaisi kovin pitkää liittoa. -ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä, että rakastuin sinuun silloin enemmän kuin keneenkään koskaan. Harmi, ettet sinä ilmeisesti tuntenut lähellekään samoin. Jotain pientä ehkä tunsit, mutta sekin on haihtunut jo kauan sitten pois. En ehkä koskaan kerro sitä sulle. Et tiedä, että ajattelen sua vieläkin.
En tiedä, kenelle tää oli.
Omasta puolestani voin sanoa, että hän oli ainoa todellinen rakkauteni. Jos rakkaudesta puhutaan, oikeasta rakkaudesta.
Toista samanlaista ei tule.
Siitä asiasta olen keronut nimenomaan tässä ketjussa.
Sen jälkeen elämäni meni pilalle.Mihin se loppui? Mitä tapahtui? Ilmeisesti et ole kertonut hänelle.
Jäin uskoon, ettei toisella ollut mitään tunteita minua kohtaan.
Hänen vuoronsa olisi ollut tehdä jotain.
Viimeistään korjata valheensa, jos valehteli minulle. Itse olisin ainakin pitänyt kiirettä.
Kyllä se niin on, että oikeasti rakastunut tekee jotain lopulta.
Jotain niin konkreettista, ettei toisen enää tarvitse " tulkita" häntä.
Vieläkin olen tätä mieltä. Siinä voi käydä niin, että jotain muuta tapahtuu, mitä ei voi ennustaa.
En voinut kertoa enää hänelle, koska hän torjui minut niin voimakkaasti sanllisesti. Sen sijaan muuten käyttäyti kuin olisi korviaan myöten rakastunut. En ole ihminen joka luulee mitään.Suomalaisena uskon vain sen, mitä sanotaan ja jätetään sanomatta. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan itseään.
Toinen ihminen saa tehdä valintansa. Hän teki valintansa.Olimme menossa sen toisen kanssa kihloihin kolmea päivää myöhemmin, kun viimeinen puhelinkeskustelu oli. Vasta silloin hän sanoi, että olin käsittänyt kaikki hänen vastauksensa väärin.
Menin aivan hiljaiseksi. En tietenkään voinut höynäyttää häntä, joka halusi minut aviopuolisokseen.Miksi se, jota rakastin eniten, ei voinut perua puheitaan jo vuosia ennen sitä? Samanakin vuonna olisi ehtinyt.
Kuka tahansa olisi uskonut jo paljon vähemmälläkin. Hänen vastauksensa olivat hyvin julmia. Mitä minä.enää olisin uskonut, koska en enää tiennyt, mikä oli totta, mikä ei? Entä puhuuko hän nyt totta vai ei? 😔😰
.
Ikävästi meni sullakin. Mulla ei sentään ollut aivan noin ristiriitaista se, miten hän toimi.
-aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä siinä muuta tarvitse kuin olla rehellinen ja se on ok.
Jos on rakasatunut eikä halua enempää, niin pyrkii salaamaan sen ja voi kiertää toisen vähän kauempaa. Ei rakastumisessa mitään väärää ole. Pääasia ettei kuseta sitä toista eikä kiusaa millään tavalla. Ikävää jos toinen pääsee rakastumaan ja sitten tämä toinen valehtelee jos toinen kysyy.
Ei oo mua varten tuollainen käytös, varsinkin jos se toinen on mies.
Vierailija kirjoitti:
Ei kelvannut kaivatulleen.
Menee sitten naimisiin ihmisen kanssa
jota rakastaa paljon vähemmän.
Tietää kyllä ettei samanlaista rakkautta enää tule, mikä oli kaivattua kohtaan. En ole ainoa ihminen varmaan maailmassa etten saanut häntä kenet olisin halunnut.
Täällä toinen samanlainen. Jälkikäteen ajatellen vähän hölmöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tiedä, että rakastuin sinuun silloin enemmän kuin keneenkään koskaan. Harmi, ettet sinä ilmeisesti tuntenut lähellekään samoin. Jotain pientä ehkä tunsit, mutta sekin on haihtunut jo kauan sitten pois. En ehkä koskaan kerro sitä sulle. Et tiedä, että ajattelen sua vieläkin.
En tiedä, kenelle tää oli.
Omasta puolestani voin sanoa, että hän oli ainoa todellinen rakkauteni. Jos rakkaudesta puhutaan, oikeasta rakkaudesta.
Toista samanlaista ei tule.
Siitä asiasta olen keronut nimenomaan tässä ketjussa.
Sen jälkeen elämäni meni pilalle.Mihin se loppui? Mitä tapahtui? Ilmeisesti et ole kertonut hänelle.
Jäin uskoon, ettei toisella ollut mitään tunteita minua kohtaan.
Hänen vuoronsa olisi ollut tehdä jotain.
Viimeistään korjata valheensa, jos valehteli minulle. Itse olisin ainakin pitänyt kiirettä.
Kyllä se niin on, että oikeasti rakastunut tekee jotain lopulta.
Jotain niin konkreettista, ettei toisen enää tarvitse " tulkita" häntä.
Vieläkin olen tätä mieltä. Siinä voi käydä niin, että jotain muuta tapahtuu, mitä ei voi ennustaa.
En voinut kertoa enää hänelle, koska hän torjui minut niin voimakkaasti sanllisesti. Sen sijaan muuten käyttäyti kuin olisi korviaan myöten rakastunut. En ole ihminen joka luulee mitään.Suomalaisena uskon vain sen, mitä sanotaan ja jätetään sanomatta. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan itseään.
Toinen ihminen saa tehdä valintansa. Hän teki valintansa.Olimme menossa sen toisen kanssa kihloihin kolmea päivää myöhemmin, kun viimeinen puhelinkeskustelu oli. Vasta silloin hän sanoi, että olin käsittänyt kaikki hänen vastauksensa väärin.
Menin aivan hiljaiseksi. En tietenkään voinut höynäyttää häntä, joka halusi minut aviopuolisokseen.Miksi se, jota rakastin eniten, ei voinut perua puheitaan jo vuosia ennen sitä? Samanakin vuonna olisi ehtinyt.
Kuka tahansa olisi uskonut jo paljon vähemmälläkin. Hänen vastauksensa olivat hyvin julmia. Mitä minä.enää olisin uskonut, koska en enää tiennyt, mikä oli totta, mikä ei? Entä puhuuko hän nyt totta vai ei? 😔😰
.
Ikävästi meni sullakin. Mulla ei sentään ollut aivan noin ristiriitaista se, miten hän toimi.
-aloittaja
Se oli äärettömän ristiriitaista. En kestänyt sitä enää.
Hermot olisivat lopulta menneet tai olisin tehnyt itselleni jotain.
Oli kaikista armollisinta lopulta kysyä suoraan.
Se oli ehdottomasti ainoa ja paras ratkaisu itselleni.
Yhtään epämääräistä vastausta tai valehtelua en olisi enää kestänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisitko huolinut siitäkin huolimatta että olin raskaana? En ole kehdannut kysyä aiemmin edes anonyymien palstalla.
Jos olisi minulle. Olen pahoillani, jos minua kaipaat varsinkin, jos jo raskautesi aikana näin oli. Olen lähinnä sanaton.
Oli kyllä jo silloin. Hirveä tilanne. Muuta en sano. Ollaan sanattomia.
Pakko palata tähän, kun voisi hyvin sopia. Se iso kysymys on, että jos on ihastunut toiseen, miksi sitten perustaa perhettä toisen kanssa? Aiotko pakottaa itsesi rakastamaan toista? Onko sellainen mahdollista? Olisinko huolinut sinut, kun olit raskaana? En tiedä. Huolisinko nyt? En tiedä. Kaipaanko sinua? Jokaikinen hetki.
Oletko koittanut lähestyä häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kelvannut kaivatulleen.
Menee sitten naimisiin ihmisen kanssa
jota rakastaa paljon vähemmän.
Tietää kyllä ettei samanlaista rakkautta enää tule, mikä oli kaivattua kohtaan. En ole ainoa ihminen varmaan maailmassa etten saanut häntä kenet olisin halunnut.Täällä toinen samanlainen. Jälkikäteen ajatellen vähän hölmöä.
Hölmöähän se onkin. Jos se toinen olisi rakastanut, tilanne olisi ollut erilainen. Tämä toinen mies oli kuin iilimato. Hän kysyi jo heti kun tapasi minut, että onko sinulla miestä? Kuinka mielelläni olisin sanonut, että on. En tajua miten jotkut voivat olla niin itsepäisiä.
Hän sai pakit minulta heti mutta ei uskonut. Ei ollut ainoa mies elämässäni joka oli niin sinnikäs, vaikka sai pakit.
Kunpa se, joka oli todellinen rakkauteni, olisi toiminut samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin, olisko meillä ollut vielä mahdollisuus, jos olisin ollut kärsivällisempi enkä olis lähtenyt toisen matkaan. En silti kadu sitä, että lähdin, ja tiedät miksi näin on. Mulle riittäis, jos tietäisin vain, mitä tunsit tai mitä tunnet nyt. Joko olisin onnellinen tai sitten tajuaisin, että kuvittelin vain ja päästäisin irti turhista muistoista ja haaveista. Jälkimmäisessä tilanteessa toteaisin, että mua on kirottu melkoisella mielikuvituksella.
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin, olisko meillä ollut vielä mahdollisuus, jos olisin ollut kärsivällisempi enkä olis lähtenyt toisen matkaan. En silti kadu sitä, että lähdin, ja tiedät miksi näin on. Mulle riittäis, jos tietäisin vain, mitä tunsit tai mitä tunnet nyt. Joko olisin onnellinen tai sitten tajuaisin, että kuvittelin vain ja päästäisin irti turhista muistoista ja haaveista. Jälkimmäisessä tilanteessa toteaisin, että mua on kirottu melkoisella mielikuvituksella.
Näin mullekin kävi. Henkilö lähti toisen matkaan, minut oli kirottu melkoisella mielikuvituksella.
Onpa täällä taas hämmästyttävän samankaltaisia tarinoita! Varsinainen vertaistukiryhmä kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin, olisko meillä ollut vielä mahdollisuus, jos olisin ollut kärsivällisempi enkä olis lähtenyt toisen matkaan. En silti kadu sitä, että lähdin, ja tiedät miksi näin on. Mulle riittäis, jos tietäisin vain, mitä tunsit tai mitä tunnet nyt. Joko olisin onnellinen tai sitten tajuaisin, että kuvittelin vain ja päästäisin irti turhista muistoista ja haaveista. Jälkimmäisessä tilanteessa toteaisin, että mua on kirottu melkoisella mielikuvituksella.
Näin mullekin kävi. Henkilö lähti toisen matkaan, minut oli kirottu melkoisella mielikuvituksella.
🤔🤗
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas hämmästyttävän samankaltaisia tarinoita! Varsinainen vertaistukiryhmä kyllä!
Siksihän me olemmekin täällä ketjussa.
Monet asiat saattaavat yhdistää ihmisiä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Joskus mietin, olisko meillä ollut vielä mahdollisuus, jos olisin ollut kärsivällisempi enkä olis lähtenyt toisen matkaan. En silti kadu sitä, että lähdin, ja tiedät miksi näin on. Mulle riittäis, jos tietäisin vain, mitä tunsit tai mitä tunnet nyt. Joko olisin onnellinen tai sitten tajuaisin, että kuvittelin vain ja päästäisin irti turhista muistoista ja haaveista. Jälkimmäisessä tilanteessa toteaisin, että mua on kirottu melkoisella mielikuvituksella.
Mulla sama tilanne.
Ketju on lukittu.
en tiiä mitä muut ajattelee, mut musta tääl lähetellää aika paljo kuraterveisii.,
sit joitaki kivoi.,