Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Vierailija kirjoitti:

Itsepäinen äkäpussi on parasta!

Mielipideasia. Mutta joo itsepäinen ja itsenäinen. Silleen sopivasti.

Halaan paljon ja osoitan nainen välittämistäni rakastani kohtaan kosketuksin ja halaamalla arkipäivän tilanteissa.  Oletko sinä samanlainen?

Vierailija kirjoitti:

Halaan paljon ja osoitan nainen välittämistäni rakastani kohtaan kosketuksin ja halaamalla arkipäivän tilanteissa.  Oletko sinä samanlainen?

Olen. Muttei ehkä lohduta kun ei me täällä tiedetä keitä me ollaan. 😔

Vierailija kirjoitti:

Halaan paljon ja osoitan nainen välittämistäni rakastani kohtaan kosketuksin ja halaamalla arkipäivän tilanteissa.  Oletko sinä samanlainen?

No niin naiset! Nyt vastaamaan, ei väliä kuka olet...

Nää on naurettavia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai toinen on äärimmäisen riippumaton tai itsekäs.

Tai molemmat. Tiedän naisen joka häipyi koska on itsepäinen äkäpussi ja odottaa että mies eroaa. Hänen olisi pitänyt tajuta elää yksin. Siis naisen. Outoa.

Suurin osa naisista on itsepäisiä äkäpusseja, kaikella rakkaudella vaan sanon...

Jaa no ketä ne mielistelevät kynnysmatot sitten on? Niitäkin on paljon.

Eiköhän se mene persoonan mukaan, osa ihmisistä on hallitsevia osa alistuvia ja osa vaihtelee.

Varmaan meissä kaikissa on vähän eri puolia jotka tulee eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa esille.

Niin on, siksi onkin typerää väittää jotain tuollaista

Vierailija kirjoitti:

Minä uskalsin kysyä, vaikka häpesin silmät päästäni.

Minä rakastin oikeasti, hän ei.

Yksinkertaista.

Minä tein saman, ja vaikken ihan rakkaudesta puhunut, niin tunteista kuitenkin. Isoin yllätys tuossa oli, että uskalsin, ja seuraavaksi isoin, että ei ne tunteet loppuneetkaan, vaikka toinen sanoi ei kiitos. Vieläkin kyllä vähän hirvittää, kun ajattelen tuota episodia.

Helposti pystyy ottamaan yhteyttä somen kautta! Pyytää kaveriksi, tykätä tai tökätä. Aina keksii asiaa ja voi pitempään seurailla onko henkilö sittenkään se oikea johon haluu tutustua. Väliin tulee huti mutta ei kannata lannistua! Itse tutustun helposti uusiin ihmisiin. Nykyinen kumppani pehmitteli mua pitemmän aikaa irl että suostuin oikein treffeille, en meinannut uskoa että se on oikeesti musta kiinnostunut. Sitä epävarmemmaksi tulee mitä komeampi tai itseä nuorempi vastapuoli on. Siis jos on realistinen.

Vierailija kirjoitti:

Halaan paljon ja osoitan nainen välittämistäni rakastani kohtaan kosketuksin ja halaamalla arkipäivän tilanteissa.  Oletko sinä samanlainen?

Kyllä olen. Haluan myös kävellä käsi kädessä ja antaa joskus suukon julkisellakin paikalla, vaikkapa kesken kävelyn tai liukuportaissa seistessä. Tällainen läheisyys ja koskettaminen on minulle hyvin tärkeää.

Kaipaan rakastavaa kosketusta, olen ollut liian kauan yksin eron jälkeen ja ennen eroakin jo. Ystäviä halaan, mutta ei se ole sama asia. Hänen kanssaan ollaan hädintuskin hipaistu toisiamme. Yritän siirtyä eteenpäin, koska hän on varattu.

Vierailija kirjoitti:

Halaan paljon ja osoitan nainen välittämistäni rakastani kohtaan kosketuksin ja halaamalla arkipäivän tilanteissa.  Oletko sinä samanlainen?

Hellyys on minulle tärkeää ja tykkään että arkipäivän tilanteissa on kosketusta ja halaamista. Tykkään kuitenkin myös omasta rauhasta ja tilasta, eli sopivasti kumpaakin.

Saisinko joskus nukkua vieressäsi mies?

Olipa kerran nuori nainen, joka kantoi aina mukanaan pussukkaa. Pussukassa hän säilytti saksia ja villasta huovutettua sydäntä. Hän oli saanut sen lahjaksi äidiltään. Äiti oli neuvonut säilyttämään lahjan kunnes kohtaisi miehen, joka olisi sydämen arvoinen. Sydän alkaisi hehkua lämpöä oikean miehen kohdalla. Vuodet kuluivat ja vaikka nainen tapasi miehiä, ei kukaan heistä saanut sydäntä hehkumaan. Sitten päivänä jona nainen vähiten odotti, alkoi sydän yllättäen hehkua. Hän oli vihdoin tavannut odottamansa miehen. Tästä ilahtuneena nainen leikkasi puolet huovutetusta sydämestä ja antoi sen miehelle. Mies lupasi vaalia sitä, kunnes he kohtaisivat jälleen. Valitettavasti aika ei ollut heidän puolellaan, sillä pian kohtaamisen jälkeen aurinko piiloutui ja pimeys laskeutui maan ylle. Pimeys oli niin läpitunkevaa, ettei mikään valo kyennyt läpäisemään sitä. Lämpötila laski ja ihmiset hakeutuivat kylmissään toistensa läheisyyteen. Siinä väkijoukon keskellä seisoessaan nainen tiesi kaivattunsa olevan jossain lähellä, muttei kyennyt pimeyden ja äänien läpi saamaan ääntänsä kuuluviin, kuin hetkeksi. Samoin hän kykeni kuulemaan hetkittäin miehen äänen, mutta se sekottui nopeasti muihin ääniin. Tuskastuneena nainen ymmärsi, että ainoa keino päästä miehen luo, olisi erottautua joukon ulkopuolelle. Nainen tiesi, että sydämen puolikas lämmittäisi häntä niin, että hän hetken pärjäisi yksin, mutta ei kauaa. Hän tarvisi miehen ja toisen puolikkaan sydämestä voidakseen pysytellä joukon ulkopuolella. Yksinäisyys pelotti naista, mutta kaipaus oli vielä suurempi. Niinpä hän rohkaisi itsensä ja hakeutui joukon ulkopuolelle. Siinä pimeässä kylmässä seisoessaan hän ei voinut, kuin toivoa ja odottaa, että mies ymmärtäisi myös irtautua joukosta, tuntisi lämmön huokuvan ja sen johdattamana löytäisi takaisin naisen luokse. (Miten tarina jatkuu?)

Vierailija kirjoitti:

Saisinko joskus nukkua vieressäsi mies?

Saisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halaan paljon ja osoitan nainen välittämistäni rakastani kohtaan kosketuksin ja halaamalla arkipäivän tilanteissa.  Oletko sinä samanlainen?

Hellyys on minulle tärkeää ja tykkään että arkipäivän tilanteissa on kosketusta ja halaamista. Tykkään kuitenkin myös omasta rauhasta ja tilasta, eli sopivasti kumpaakin.

Kimppaan juurikin tätä! Haluan myös vastata toisen vastaaviin tarpeisiin enkä torjua niitä ja antaa toiselle tilaa omaan olemiseen sekä tilaan, omaan rauhaan silloin kun hän niin haluaa..

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran nuori nainen, joka kantoi aina mukanaan pussukkaa. Pussukassa hän säilytti saksia ja villasta huovutettua sydäntä. Hän oli saanut sen lahjaksi äidiltään. Äiti oli neuvonut säilyttämään lahjan kunnes kohtaisi miehen, joka olisi sydämen arvoinen. Sydän alkaisi hehkua lämpöä oikean miehen kohdalla. Vuodet kuluivat ja vaikka nainen tapasi miehiä, ei kukaan heistä saanut sydäntä hehkumaan. Sitten päivänä jona nainen vähiten odotti, alkoi sydän yllättäen hehkua. Hän oli vihdoin tavannut odottamansa miehen. Tästä ilahtuneena nainen leikkasi puolet huovutetusta sydämestä ja antoi sen miehelle. Mies lupasi vaalia sitä, kunnes he kohtaisivat jälleen. Valitettavasti aika ei ollut heidän puolellaan, sillä pian kohtaamisen jälkeen aurinko piiloutui ja pimeys laskeutui maan ylle. Pimeys oli niin läpitunkevaa, ettei mikään valo kyennyt läpäisemään sitä. Lämpötila laski ja ihmiset hakeutuivat kylmissään toistensa läheisyyteen. Siinä väkijoukon keskellä seisoessaan nainen tiesi kaivattunsa olevan jossain lähellä, muttei kyennyt pimeyden ja äänien läpi saamaan ääntänsä kuuluviin, kuin hetkeksi. Samoin hän kykeni kuulemaan hetkittäin miehen äänen, mutta se sekottui nopeasti muihin ääniin. Tuskastuneena nainen ymmärsi, että ainoa keino päästä miehen luo, olisi erottautua joukon ulkopuolelle. Nainen tiesi, että sydämen puolikas lämmittäisi häntä niin, että hän hetken pärjäisi yksin, mutta ei kauaa. Hän tarvisi miehen ja toisen puolikkaan sydämestä voidakseen pysytellä joukon ulkopuolella. Yksinäisyys pelotti naista, mutta kaipaus oli vielä suurempi. Niinpä hän rohkaisi itsensä ja hakeutui joukon ulkopuolelle. Siinä pimeässä kylmässä seisoessaan hän ei voinut, kuin toivoa ja odottaa, että mies ymmärtäisi myös irtautua joukosta, tuntisi lämmön huokuvan ja sen johdattamana löytäisi takaisin naisen luokse. (Miten tarina jatkuu?)

Mies kuuli naisen äänen ja hän lähti kulkemaan väen tungoksen läpi kohti naisen ääntä. "Rakkaani, sinua olen odottanut, sinua kaivannut tuhat päivää, tuhat yötä ja tuhat vuotta, tule minä lämmitän sinut rakkaudellani" sanoi mies. Hän kietoi takkinsa naisen ympärille. Nuin. Yht äkkiä valo palasi, aurinko alkoi paistamaan ja huh tulikin helle ja kaikki tuskailivat miten kamalaa on kun oli helle. Vaatteita alkoi vähentymään ihmisten päällä. Sitten nainen ja mies menivät naimisiin ja elivät yhdessä. No, eivät aina ihan niin onnellisina kuin saduissa eletään, kieltämättä olihan se aika riitaisa suhde, mutta intohimoa ja läheisyyttä ei suhteesta ainakaan puuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen vaimollesi, koska hän saa nauttia hellyydestäsi ja läheisyydestäsi.

Niitä ei ole ollut aikoihin. Kotimme on kylmä kuin ulkoilma näinä aikoina. Mieleeni tuovat lämpöä vain ajatukset sinusta.

Hänen liittonsa vaikuttaa ainakin ulospäin hyvältä ja lämpimältä. En tosin ole nähnyt heitä koskaan yhdessä.

Pakko kysyä, miten joidenkin liitto voi vaikuttaa sun silmiin hyvältä ja lämpimältä jos et koskaan ole edes nähnyt heitä yhdessä? Mihin siis vaikutelmasi perustat?

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran nuori nainen, joka kantoi aina mukanaan pussukkaa. Pussukassa hän säilytti saksia ja villasta huovutettua sydäntä. Hän oli saanut sen lahjaksi äidiltään. Äiti oli neuvonut säilyttämään lahjan kunnes kohtaisi miehen, joka olisi sydämen arvoinen. Sydän alkaisi hehkua lämpöä oikean miehen kohdalla. Vuodet kuluivat ja vaikka nainen tapasi miehiä, ei kukaan heistä saanut sydäntä hehkumaan. Sitten päivänä jona nainen vähiten odotti, alkoi sydän yllättäen hehkua. Hän oli vihdoin tavannut odottamansa miehen. Tästä ilahtuneena nainen leikkasi puolet huovutetusta sydämestä ja antoi sen miehelle. Mies lupasi vaalia sitä, kunnes he kohtaisivat jälleen. Valitettavasti aika ei ollut heidän puolellaan, sillä pian kohtaamisen jälkeen aurinko piiloutui ja pimeys laskeutui maan ylle. Pimeys oli niin läpitunkevaa, ettei mikään valo kyennyt läpäisemään sitä. Lämpötila laski ja ihmiset hakeutuivat kylmissään toistensa läheisyyteen. Siinä väkijoukon keskellä seisoessaan nainen tiesi kaivattunsa olevan jossain lähellä, muttei kyennyt pimeyden ja äänien läpi saamaan ääntänsä kuuluviin, kuin hetkeksi. Samoin hän kykeni kuulemaan hetkittäin miehen äänen, mutta se sekottui nopeasti muihin ääniin. Tuskastuneena nainen ymmärsi, että ainoa keino päästä miehen luo, olisi erottautua joukon ulkopuolelle. Nainen tiesi, että sydämen puolikas lämmittäisi häntä niin, että hän hetken pärjäisi yksin, mutta ei kauaa. Hän tarvisi miehen ja toisen puolikkaan sydämestä voidakseen pysytellä joukon ulkopuolella. Yksinäisyys pelotti naista, mutta kaipaus oli vielä suurempi. Niinpä hän rohkaisi itsensä ja hakeutui joukon ulkopuolelle. Siinä pimeässä kylmässä seisoessaan hän ei voinut, kuin toivoa ja odottaa, että mies ymmärtäisi myös irtautua joukosta, tuntisi lämmön huokuvan ja sen johdattamana löytäisi takaisin naisen luokse. (Miten tarina jatkuu?)

Koska mies oli matemaatikko, niin hän osasi laskea päässään matemaattisesti kaavan, jonka avulla osasi mennä naisen luo ja tarkasteli sydämen hehkumista fysiikan lakien näkökulmasta. Tietenkin ihan ensimmäiseksi kun mies pääsi naisen luo, mies selitti naiselle matemaattiset kaavat.

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran nuori nainen, joka kantoi aina mukanaan pussukkaa. Pussukassa hän säilytti saksia ja villasta huovutettua sydäntä. Hän oli saanut sen lahjaksi äidiltään. Äiti oli neuvonut säilyttämään lahjan kunnes kohtaisi miehen, joka olisi sydämen arvoinen. Sydän alkaisi hehkua lämpöä oikean miehen kohdalla. Vuodet kuluivat ja vaikka nainen tapasi miehiä, ei kukaan heistä saanut sydäntä hehkumaan. Sitten päivänä jona nainen vähiten odotti, alkoi sydän yllättäen hehkua. Hän oli vihdoin tavannut odottamansa miehen. Tästä ilahtuneena nainen leikkasi puolet huovutetusta sydämestä ja antoi sen miehelle. Mies lupasi vaalia sitä, kunnes he kohtaisivat jälleen. Valitettavasti aika ei ollut heidän puolellaan, sillä pian kohtaamisen jälkeen aurinko piiloutui ja pimeys laskeutui maan ylle. Pimeys oli niin läpitunkevaa, ettei mikään valo kyennyt läpäisemään sitä. Lämpötila laski ja ihmiset hakeutuivat kylmissään toistensa läheisyyteen. Siinä väkijoukon keskellä seisoessaan nainen tiesi kaivattunsa olevan jossain lähellä, muttei kyennyt pimeyden ja äänien läpi saamaan ääntänsä kuuluviin, kuin hetkeksi. Samoin hän kykeni kuulemaan hetkittäin miehen äänen, mutta se sekottui nopeasti muihin ääniin. Tuskastuneena nainen ymmärsi, että ainoa keino päästä miehen luo, olisi erottautua joukon ulkopuolelle. Nainen tiesi, että sydämen puolikas lämmittäisi häntä niin, että hän hetken pärjäisi yksin, mutta ei kauaa. Hän tarvisi miehen ja toisen puolikkaan sydämestä voidakseen pysytellä joukon ulkopuolella. Yksinäisyys pelotti naista, mutta kaipaus oli vielä suurempi. Niinpä hän rohkaisi itsensä ja hakeutui joukon ulkopuolelle. Siinä pimeässä kylmässä seisoessaan hän ei voinut, kuin toivoa ja odottaa, että mies ymmärtäisi myös irtautua joukosta, tuntisi lämmön huokuvan ja sen johdattamana löytäisi takaisin naisen luokse. (Miten tarina jatkuu?)

Paitsi naisen äiti ei antanut sydäntä, eikä nainen pelännyt yksinäisyyttä. Hän oli itsenäinen, riippumaton sielu.

Jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen vaimollesi, koska hän saa nauttia hellyydestäsi ja läheisyydestäsi.

Niitä ei ole ollut aikoihin. Kotimme on kylmä kuin ulkoilma näinä aikoina. Mieleeni tuovat lämpöä vain ajatukset sinusta.

Hänen liittonsa vaikuttaa ainakin ulospäin hyvältä ja lämpimältä. En tosin ole nähnyt heitä koskaan yhdessä.

Pakko kysyä, miten joidenkin liitto voi vaikuttaa sun silmiin hyvältä ja lämpimältä jos et koskaan ole edes nähnyt heitä yhdessä? Mihin siis vaikutelmasi perustat?

Sen perusteella mitä puhuu vaimostaan, puolisostaan, heidän lomistaan jne. Vaikuttavat erittäin onnellisilta ja rakastuneilta. Voihan se olla, että huijaa, mutten ymmärrä miksi tekisi niin.

25 v. miestä kaipaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran nuori nainen, joka kantoi aina mukanaan pussukkaa. Pussukassa hän säilytti saksia ja villasta huovutettua sydäntä. Hän oli saanut sen lahjaksi äidiltään. Äiti oli neuvonut säilyttämään lahjan kunnes kohtaisi miehen, joka olisi sydämen arvoinen. Sydän alkaisi hehkua lämpöä oikean miehen kohdalla. Vuodet kuluivat ja vaikka nainen tapasi miehiä, ei kukaan heistä saanut sydäntä hehkumaan. Sitten päivänä jona nainen vähiten odotti, alkoi sydän yllättäen hehkua. Hän oli vihdoin tavannut odottamansa miehen. Tästä ilahtuneena nainen leikkasi puolet huovutetusta sydämestä ja antoi sen miehelle. Mies lupasi vaalia sitä, kunnes he kohtaisivat jälleen. Valitettavasti aika ei ollut heidän puolellaan, sillä pian kohtaamisen jälkeen aurinko piiloutui ja pimeys laskeutui maan ylle. Pimeys oli niin läpitunkevaa, ettei mikään valo kyennyt läpäisemään sitä. Lämpötila laski ja ihmiset hakeutuivat kylmissään toistensa läheisyyteen. Siinä väkijoukon keskellä seisoessaan nainen tiesi kaivattunsa olevan jossain lähellä, muttei kyennyt pimeyden ja äänien läpi saamaan ääntänsä kuuluviin, kuin hetkeksi. Samoin hän kykeni kuulemaan hetkittäin miehen äänen, mutta se sekottui nopeasti muihin ääniin. Tuskastuneena nainen ymmärsi, että ainoa keino päästä miehen luo, olisi erottautua joukon ulkopuolelle. Nainen tiesi, että sydämen puolikas lämmittäisi häntä niin, että hän hetken pärjäisi yksin, mutta ei kauaa. Hän tarvisi miehen ja toisen puolikkaan sydämestä voidakseen pysytellä joukon ulkopuolella. Yksinäisyys pelotti naista, mutta kaipaus oli vielä suurempi. Niinpä hän rohkaisi itsensä ja hakeutui joukon ulkopuolelle. Siinä pimeässä kylmässä seisoessaan hän ei voinut, kuin toivoa ja odottaa, että mies ymmärtäisi myös irtautua joukosta, tuntisi lämmön huokuvan ja sen johdattamana löytäisi takaisin naisen luokse. (Miten tarina jatkuu?)

Koska mies oli matemaatikko, niin hän osasi laskea päässään matemaattisesti kaavan, jonka avulla osasi mennä naisen luo ja tarkasteli sydämen hehkumista fysiikan lakien näkökulmasta. Tietenkin ihan ensimmäiseksi kun mies pääsi naisen luo, mies selitti naiselle matemaattiset kaavat.

Nainen tajusi jo sitä ennen, että mies luultavasti laskee matemaattisia kaavoja. Hän tiesi, että mies pitäisi herättää ja kertoa mikä on rakkaus. Nainen ei osannut. Välille avautui kuilu joka muodostui ylitsepääsemättömäksi.

Molemmat jäätyivät ja kuolivat kylmyyteen.

Loppu.