Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle XII

Kylläpä tosissaan pohditaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä tunteita voi aina tuosta noin vain pläjäyttää toiselle, ei vaikka mieli tekisi. Kun on niitä häiriötekijöitä ja osapuolia.

Intohimoinen rakkaus, ja suunnaton pelko.🎭

Kai sitä joskus tulee tilaisuus olla ilman häiriötekijöitä? Tee tilaisuus. Pyydä sivuun jutulle.

Jos kohteesi on varattu, tuskin hän sun tunnustuksista nyt mitään suuttuu kuitenkaan. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä keskustella järkevästi tunneasioistakin. Eikä sitä tiedä, jos vaikka vastapuolella on silti tunnetta takaisinkin päin ja menee osapuolet vaihtoon (joo anteeks kun sohaisen tätä pesää, mutta tosiasia edelleenkin on se, että ihmiset saa ja voi erota).

Kerran sitä vaan eletään.

On todella säälittävää jos itselleen hommaa jonkun varatun, miksi tollanen joka odottaa "parempaa" kuin se jonka kanssa nyt elää ei joskus lähtisi uudestaan?

Eikö kannattaisi etsiä sellainen joka on vapaa?

Ootko ikinä kuullut, että ihmiset on yksilöitä? Jos sulle kuka vaan on kuka vaan, niin samahan se sille josta erotaan - ottaa vaan jonkun vapaan tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä tunteita voi aina tuosta noin vain pläjäyttää toiselle, ei vaikka mieli tekisi. Kun on niitä häiriötekijöitä ja osapuolia.

Intohimoinen rakkaus, ja suunnaton pelko.🎭

Kai sitä joskus tulee tilaisuus olla ilman häiriötekijöitä? Tee tilaisuus. Pyydä sivuun jutulle.

Jos kohteesi on varattu, tuskin hän sun tunnustuksista nyt mitään suuttuu kuitenkaan. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä keskustella järkevästi tunneasioistakin. Eikä sitä tiedä, jos vaikka vastapuolella on silti tunnetta takaisinkin päin ja menee osapuolet vaihtoon (joo anteeks kun sohaisen tätä pesää, mutta tosiasia edelleenkin on se, että ihmiset saa ja voi erota).

Kerran sitä vaan eletään.

On todella säälittävää jos itselleen hommaa jonkun varatun, miksi tollanen joka odottaa "parempaa" kuin se jonka kanssa nyt elää ei joskus lähtisi uudestaan?

Eikö kannattaisi etsiä sellainen joka on vapaa?

Voi että sentään. Säälisi varmaan kiinnostaa kiviäkin. Se on sellainen juttu että rakastuminen ei kysele siviilisäätyä eikä se sillä lailla silloin mene, että etsitään ”joku muu” tilalle ja eletään onnellisina elämän loppuun saakka sen kanssa jos nyt jonkun nettitiukkapipon moraaliin ei satu omat tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En laita viestiä sinulle, koska väsyin yksipuoliseen yrityksen pitää juttua elossa. Jos rakastaisit, etsisit minut etkä enää päästäisi irti.

Jos ei etsi yhtään ainoaa kertaa, saati tule juttusille, ei hänellä ole mitään. Välinpitämätön. Jos on oikeasti rakastunut, ei ole varaa aikailla.

Näin on. Rakastunut pyrkii kontaktiin, edes jonkinlaiseen, vaikka miten pelottaisi. Jos ei pyri, ei silloin myöskään mitään vetovoimaa tunne.

Muistuttaa omaa tilannettani, joka on täysin jumissa. Pelkäänkin, että kun aikaa kuluu ja mitään ei tapahdu, niin samalla kasvaneen etäisyyden myötä tilaisuudet eivät ole enää luontevia. Tai siis, että miten sen asian saisi menemään oikeaan suuntaan ja tarpeeksi pitkälle enää tässä vaiheessa, jos vaikka molemminpuolista kiinnostusta olisikin. Enkä tietysti tiedä, onko, mutta tätä menoa en saa koskaan tietääkään - ja tuskinpa sitä on, koska mitään ei ole tapahtunut.

Tilannettani varmaan kutsutaan friend zoneksi.

Toisaalta torjutuksi tulemisen pelko voi estää ottamasta niin paljon kontaktia kuin haluaisi. Vaikka vetovoimaa tuntisikin. Aina ei osaa toimia niin kuin pitäisi. 

Siinä tapauksessa kannattaa miettiä, kumpaa pelkää ENEMMÄN: torjutuksi tulemista vai sitä ettei koskaan mitään tapahdukaan. Itse olen edelleenkin sitä mieltä, että oikeasti rakastunut lähestyy kyllä.

Et tunne minua etkä tiedä tilanteestani mitään, ihmisiä on erilaisia ja samoin elämäntilanteita. Asiat eivät ole aina yksinkertaisia. 

Elli etikka kirjoitti:

Kylläpä tosissaan pohditaan.

Tämä asia onkin sen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini ei ole ikinä puhunut minulle rakkaudesta, pariutumisesta tai miehistä ylipäätään, ei antanut mitään neuvoja, varoituksia tai mitään.

Ei myöskään isoäidit. Isän sisko joskus jotain pientä.

Onko muilla äidit puhuneet tai puhuuko äidit yleensä tuollaisista? Tuli tuosta tarinasta vaan mieleen.

Isäni on kyllä jonkin verran puhunut ja neuvonutkin, mutta äiti ei koskaan.

Voit alkaa lukemaan oppaita rakkaudesta, toisten kokemuksia, tarinoita, jopa satuja. Erottaa mitä on ns hyvä rakkaus ja ns paha rakkaus. Miten kohdallaan itseä, mitä on rakkaus itseä kohtaan, miten kohdellaan toista ihmistä. Mitä on parisuhteen rakkaus, rakkaus lapsiin, lemmikkiin, lähimmäiseen. jne.

Kiinnosti muiden kokemus aiheesta puhuuko äidit tuollaisia, ei minua mietitytä mitä on rakkaus.:)

Ja siis kysymys koski nimenomaan romanttista rakkautta, ei rakkautta yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kateellinen vaimollesi, koska hän saa nauttia hellyydestäsi ja läheisyydestäsi.

Niitä ei ole ollut aikoihin. Kotimme on kylmä kuin ulkoilma näinä aikoina. Mieleeni tuovat lämpöä vain ajatukset sinusta.

Hänen liittonsa vaikuttaa ainakin ulospäin hyvältä ja lämpimältä. En tosin ole nähnyt heitä koskaan yhdessä.

Pakko kysyä, miten joidenkin liitto voi vaikuttaa sun silmiin hyvältä ja lämpimältä jos et koskaan ole edes nähnyt heitä yhdessä? Mihin siis vaikutelmasi perustat?

Sen perusteella mitä puhuu vaimostaan, puolisostaan, heidän lomistaan jne. Vaikuttavat erittäin onnellisilta ja rakastuneilta. Voihan se olla, että huijaa, mutten ymmärrä miksi tekisi niin.

Nyt tyhmä kysymys: miksi haluat roikkua tällaisessa ihmisessä? Hommaa nyt luojan tähden itsellesi oma mies, avioliitto ja lomat.

Kasvattakaa siivet. Älkää muilta kyselkö. Eläkää. Riemuitkaa. Kiittäkää. Nauttikaa. Vaikka vain yksi päivä. Ja juuri se. Ei teillä muutakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halaan paljon ja osoitan nainen välittämistäni rakastani kohtaan kosketuksin ja halaamalla arkipäivän tilanteissa.  Oletko sinä samanlainen?

No niin naiset! Nyt vastaamaan, ei väliä kuka olet...

Nää on naurettavia!

Sä olet naurettava roikkumalla ja vahtaamalla tällä palstalla kirjoitteleeko sun ukkosi täällä jollekkin hemaisevalle naistuttavuudelleen.😂

Kuka se täällä naurettava on 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä uskalsin kysyä, vaikka häpesin silmät päästäni.

Minä rakastin oikeasti, hän ei.

Yksinkertaista.

Sä kerroit tunteesi hänelle? Rohkeaa! Itse oon sellanen supernynny että valehtelin ettei oo tunteita vaikka hän kysyi. No ei voi mitään enää.

Mitä hittoa? Nyt en kai tajua jotain. Ymmärrän jos on nynny eikä siksi uskalla lähestyä tai kysyä. Mutta että jos toinen suoraan kysyy, niin pitää vielä valehdella? Mikä ihme idea sellaisessa on? Hulluutta mielestäni. Ethän sinä tuolla tavoin ikinä saa ketään jos molemminpuolisen kiinnostukseniin valheilla torjut.

Eiköhän tos ollut taustalla jotain joka jätettiin kertomatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa kerran nuori nainen, joka kantoi aina mukanaan pussukkaa. Pussukassa hän säilytti saksia ja villasta huovutettua sydäntä. Hän oli saanut sen lahjaksi äidiltään. Äiti oli neuvonut säilyttämään lahjan kunnes kohtaisi miehen, joka olisi sydämen arvoinen. Sydän alkaisi hehkua lämpöä oikean miehen kohdalla. Vuodet kuluivat ja vaikka nainen tapasi miehiä, ei kukaan heistä saanut sydäntä hehkumaan. Sitten päivänä jona nainen vähiten odotti, alkoi sydän yllättäen hehkua. Hän oli vihdoin tavannut odottamansa miehen. Tästä ilahtuneena nainen leikkasi puolet huovutetusta sydämestä ja antoi sen miehelle. Mies lupasi vaalia sitä, kunnes he kohtaisivat jälleen. Valitettavasti aika ei ollut heidän puolellaan, sillä pian kohtaamisen jälkeen aurinko piiloutui ja pimeys laskeutui maan ylle. Pimeys oli niin läpitunkevaa, ettei mikään valo kyennyt läpäisemään sitä. Lämpötila laski ja ihmiset hakeutuivat kylmissään toistensa läheisyyteen. Siinä väkijoukon keskellä seisoessaan nainen tiesi kaivattunsa olevan jossain lähellä, muttei kyennyt pimeyden ja äänien läpi saamaan ääntänsä kuuluviin, kuin hetkeksi. Samoin hän kykeni kuulemaan hetkittäin miehen äänen, mutta se sekottui nopeasti muihin ääniin. Tuskastuneena nainen ymmärsi, että ainoa keino päästä miehen luo, olisi erottautua joukon ulkopuolelle. Nainen tiesi, että sydämen puolikas lämmittäisi häntä niin, että hän hetken pärjäisi yksin, mutta ei kauaa. Hän tarvisi miehen ja toisen puolikkaan sydämestä voidakseen pysytellä joukon ulkopuolella. Yksinäisyys pelotti naista, mutta kaipaus oli vielä suurempi. Niinpä hän rohkaisi itsensä ja hakeutui joukon ulkopuolelle. Siinä pimeässä kylmässä seisoessaan hän ei voinut, kuin toivoa ja odottaa, että mies ymmärtäisi myös irtautua joukosta, tuntisi lämmön huokuvan ja sen johdattamana löytäisi takaisin naisen luokse. (Miten tarina jatkuu?)

Oikeastaan heräsi vain kysymys, että miten tämä näkyy irl vai näkyykö mitenkään.

Minä taas en edes jaksanut lukea, koska kappalejako puuttuu.

Aloittaja itse päättikin jatkaa iltasatuansa. Jos joku muu olisi tuohon jatkoa viitsinyt kehittää niin olisi osannut kyllä kappalejaottelun. En myöskään vaivautunut lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En laita viestiä sinulle, koska väsyin yksipuoliseen yrityksen pitää juttua elossa. Jos rakastaisit, etsisit minut etkä enää päästäisi irti.

Jos ei etsi yhtään ainoaa kertaa, saati tule juttusille, ei hänellä ole mitään. Välinpitämätön. Jos on oikeasti rakastunut, ei ole varaa aikailla.

Näin on. Rakastunut pyrkii kontaktiin, edes jonkinlaiseen, vaikka miten pelottaisi. Jos ei pyri, ei silloin myöskään mitään vetovoimaa tunne.

Muistuttaa omaa tilannettani, joka on täysin jumissa. Pelkäänkin, että kun aikaa kuluu ja mitään ei tapahdu, niin samalla kasvaneen etäisyyden myötä tilaisuudet eivät ole enää luontevia. Tai siis, että miten sen asian saisi menemään oikeaan suuntaan ja tarpeeksi pitkälle enää tässä vaiheessa, jos vaikka molemminpuolista kiinnostusta olisikin. Enkä tietysti tiedä, onko, mutta tätä menoa en saa koskaan tietääkään - ja tuskinpa sitä on, koska mitään ei ole tapahtunut.

Tilannettani varmaan kutsutaan friend zoneksi.

Toisaalta torjutuksi tulemisen pelko voi estää ottamasta niin paljon kontaktia kuin haluaisi. Vaikka vetovoimaa tuntisikin. Aina ei osaa toimia niin kuin pitäisi. 

Siinä tapauksessa kannattaa miettiä, kumpaa pelkää ENEMMÄN: torjutuksi tulemista vai sitä ettei koskaan mitään tapahdukaan. Itse olen edelleenkin sitä mieltä, että oikeasti rakastunut lähestyy kyllä.

Et tunne minua etkä tiedä tilanteestani mitään, ihmisiä on erilaisia ja samoin elämäntilanteita. Asiat eivät ole aina yksinkertaisia. 

Enkä oikeastaan sinusta puhunutkaan, vaan yleisellä tasolla.

Miksi pitää arvostella ihmisiä ja olla kyyninen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä tunteita voi aina tuosta noin vain pläjäyttää toiselle, ei vaikka mieli tekisi. Kun on niitä häiriötekijöitä ja osapuolia.

Intohimoinen rakkaus, ja suunnaton pelko.🎭

Kai sitä joskus tulee tilaisuus olla ilman häiriötekijöitä? Tee tilaisuus. Pyydä sivuun jutulle.

Jos kohteesi on varattu, tuskin hän sun tunnustuksista nyt mitään suuttuu kuitenkaan. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä keskustella järkevästi tunneasioistakin. Eikä sitä tiedä, jos vaikka vastapuolella on silti tunnetta takaisinkin päin ja menee osapuolet vaihtoon (joo anteeks kun sohaisen tätä pesää, mutta tosiasia edelleenkin on se, että ihmiset saa ja voi erota).

Kerran sitä vaan eletään.

On todella säälittävää jos itselleen hommaa jonkun varatun, miksi tollanen joka odottaa "parempaa" kuin se jonka kanssa nyt elää ei joskus lähtisi uudestaan?

Eikö kannattaisi etsiä sellainen joka on vapaa?

Ootko ikinä kuullut, että ihmiset on yksilöitä? Jos sulle kuka vaan on kuka vaan, niin samahan se sille josta erotaan - ottaa vaan jonkun vapaan tilalle.

Yksilöllisyydestä en puhuisi vaan siitä että ottaa itselleen jonkun toisen kanssa olleen ihmisen. MIKSI hän olisi jonkun kanssa jos voi lennossa vaihtaa uuteen? JOS joku elää onnettomana niin eikö olisi parempi molemmille osapuolille jos erotaan koska liittoa ei saa enää hyväksi?

En sano kuin omasta puolestani mutta en itse ottaisi varattua kumppaniksi. Pitää kunnioittaa toisten parisuhdetta eikä hajoittaa. On julmaa sanoa että hyvää ja toimivaa ei voi hajoittaa, me ollaan kaikki ihmisiä ja jokaisessa suhteessa on myös huonoja aikoja. Ei se tee sinusta "oikeaa tai parempaa" kuin se jonka kanssa se mies tai nainen on nyt. He ovat yhdessä. Sinä ja hän ette.

Vapaa kirjoitti:

Kasvattakaa siivet. Älkää muilta kyselkö. Eläkää. Riemuitkaa. Kiittäkää. Nauttikaa. Vaikka vain yksi päivä. Ja juuri se. Ei teillä muutakaan ole.

Kolahti. Minäkin tykkään lentää liidellä rakastaa nauttia. Pohtiakin, mutta ei kokoaikaa ja joka hetki. Muuten valuu käsistä elämä itse. Ja se jos joku on turhuutta. En välitä mitä ajatellaan. Ketään en satuta, elää vain haluan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä tunteita voi aina tuosta noin vain pläjäyttää toiselle, ei vaikka mieli tekisi. Kun on niitä häiriötekijöitä ja osapuolia.

Intohimoinen rakkaus, ja suunnaton pelko.🎭

Kai sitä joskus tulee tilaisuus olla ilman häiriötekijöitä? Tee tilaisuus. Pyydä sivuun jutulle.

Jos kohteesi on varattu, tuskin hän sun tunnustuksista nyt mitään suuttuu kuitenkaan. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä keskustella järkevästi tunneasioistakin. Eikä sitä tiedä, jos vaikka vastapuolella on silti tunnetta takaisinkin päin ja menee osapuolet vaihtoon (joo anteeks kun sohaisen tätä pesää, mutta tosiasia edelleenkin on se, että ihmiset saa ja voi erota).

Kerran sitä vaan eletään.

On todella säälittävää jos itselleen hommaa jonkun varatun, miksi tollanen joka odottaa "parempaa" kuin se jonka kanssa nyt elää ei joskus lähtisi uudestaan?

Eikö kannattaisi etsiä sellainen joka on vapaa?

Voi että sentään. Säälisi varmaan kiinnostaa kiviäkin. Se on sellainen juttu että rakastuminen ei kysele siviilisäätyä eikä se sillä lailla silloin mene, että etsitään ”joku muu” tilalle ja eletään onnellisina elämän loppuun saakka sen kanssa jos nyt jonkun nettitiukkapipon moraaliin ei satu omat tunteet.

Olen itse myös ihastunut. Toiseen, varattuun. Mutta en tee sille asialle mitään. En eroa nykyisestä vaan hoidan tätä liittoa.

Ei tämä ole mitään tiukkapipoisuutta, vaan toisten kunnioittamista.

Jos oma parisuhde olisi ontuva, pitäisi erota.

Tämän vuoksi en myöskään ymmärrä miksi pitäisi sotkea toisten ihmisten elämä ja vielä ajatella että olisi itse jotenkin oikeutettu elämään sen toisen nykyinen sijasta tuon kanssa johon on "sattunut" ihastumaan.

Ällöttävää miten vähän ihmisiä kiinnostaa moraali. Kohta ihastuu taas uuteen ja dumppaa tuon puolison.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitä tunteita voi aina tuosta noin vain pläjäyttää toiselle, ei vaikka mieli tekisi. Kun on niitä häiriötekijöitä ja osapuolia.

Intohimoinen rakkaus, ja suunnaton pelko.🎭

Kai sitä joskus tulee tilaisuus olla ilman häiriötekijöitä? Tee tilaisuus. Pyydä sivuun jutulle.

Jos kohteesi on varattu, tuskin hän sun tunnustuksista nyt mitään suuttuu kuitenkaan. Aikuiset ihmiset osaavat kyllä keskustella järkevästi tunneasioistakin. Eikä sitä tiedä, jos vaikka vastapuolella on silti tunnetta takaisinkin päin ja menee osapuolet vaihtoon (joo anteeks kun sohaisen tätä pesää, mutta tosiasia edelleenkin on se, että ihmiset saa ja voi erota).

Kerran sitä vaan eletään.

On todella säälittävää jos itselleen hommaa jonkun varatun, miksi tollanen joka odottaa "parempaa" kuin se jonka kanssa nyt elää ei joskus lähtisi uudestaan?

Eikö kannattaisi etsiä sellainen joka on vapaa?

Ootko ikinä kuullut, että ihmiset on yksilöitä? Jos sulle kuka vaan on kuka vaan, niin samahan se sille josta erotaan - ottaa vaan jonkun vapaan tilalle.

Yksilöllisyydestä en puhuisi vaan siitä että ottaa itselleen jonkun toisen kanssa olleen ihmisen. MIKSI hän olisi jonkun kanssa jos voi lennossa vaihtaa uuteen? JOS joku elää onnettomana niin eikö olisi parempi molemmille osapuolille jos erotaan koska liittoa ei saa enää hyväksi?

En sano kuin omasta puolestani mutta en itse ottaisi varattua kumppaniksi. Pitää kunnioittaa toisten parisuhdetta eikä hajoittaa. On julmaa sanoa että hyvää ja toimivaa ei voi hajoittaa, me ollaan kaikki ihmisiä ja jokaisessa suhteessa on myös huonoja aikoja. Ei se tee sinusta "oikeaa tai parempaa" kuin se jonka kanssa se mies tai nainen on nyt. He ovat yhdessä. Sinä ja hän ette.

Ei aina tarvitse olla suorastaan onneton, että haluaa muuttaa elämäänsä. Joskus voi osua kohdalle joku, jonka kanssa on tarve saada olla, eikä se tilanne kysele ”ihan hyviä” tai ”melko hyviä” senhetkisiä parisuhdetilanteita. Kumminkaan päin. Kumpikaan ei tietoisesti välttämättä etsi yhtään ketään, asiat vaan tapahtuu.

Ihmiset saa ja voi erota. Tästä on oikeasti ihan turha väitellä, parisuhde ei ole omistussuhde. Ne teidän puolisot voi ihan koska tahansa haluta jotain muuta kuin elämän just teidän kanssa. Liittyi siihen soppaan kolmansia osapuolia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

No voi vttu, eletään kyllä. Kiitos vaan vinkeistänne, ylevät olennot.

Mahdatko elää kun noin kitkerä olet?

Mikä pännii, kaikella ystävyydellä kysyn. Sivusta. 😉

Enää ei nähdä. Oon silti vielä siellä, missä aina ennen nähtiin. En vaan enää niin usein ja vähän eri asemassa. Kai säkin siellä vielä käyt (ainakin kerran sut näin viime kuussa) mut valitset ne toiset päivät käynneillesi. Ehkä joskus vielä törmätään. 

Vierailija kirjoitti:

Tunnen puhdasta halua sinua kohtaan mies juuri nyt. Oltaisiinpa lähekkäin.

Minulla samat tuntemukset sinua kohtaan nainen, odotan parempia aikoja jolloin saat sinut omaksein-toivottavasti pian.