Minkä kappaleen lauloit koulun laulukokeessa ja minkä arvosanan sait?

Lauloin virren "´Vieraalla maalla kaukana", koska se oli minusta surullisen kaunis. Tämä 60-luvulla kansakoulussa. Sain kympin.

EIi meillä ollu mitään pisteitä eikä ketään pakotettu laulamaaan. Muistan vain että laulettiiin melkein aina eppu normaalin murheellisten laulejen maaata.

Jostakin lyhyestä laulusta ekan säkeistön. Ei ollut kamalaa vaikka ujo oppilas olinkin. Sain arvosanaksi 8 niinku kaikki sai vähintään. Paremman numeron sai jos oli erityisen hyvä laulamaan.

10. En muista mitä lauloin. Todennäköisesti lyötiin nuotit käteen ja annettiin ääni.

Musiikkiluokkalainen, yhden maan huippukuoron jäsen.

Kymmenen virran maa ja kymppi tuli

Oli hepokatti maantiellä poikittain. 9, opettaja sanoi että olisi antanut 10 jos olisin improvisoinut unohdetut sanat. Ihmetytti koska kokeella oli tarkoitus testata laulu ääntä, ei muistia.

Ensimmäisen kerran oli laulukoe ala-asteella. En muista minkä numeron sain enkä edes biisin nimeä, mutta muistan sen, että jännitys teki tepposet.

Jouduimme laulamaan muun luokan kuullen. Lauloin yleensä voimakkaasti ja täysin rinnoin, mutta siinä koetilanteessa ääneni jotenkin hukkui, muuttui piipitykseksi. Henki ihan salpautui aivan yllättäen. Mielestäni lauloin nuotin vierestäkin silloin, vaikka normaalisti pysyin nuotissa. Hävetti uskomattoman paljon. Opettaja kuitenkin antoi palautetta, että pysyin nuotissa, mutta lauloin tavallista hiljaisemmin.

Yläasteella sitten meni vähän paremmin. Lauloin Bryan Adamsin Heavenin ja sain arvosanaksi 10-. En tiedä, mistä miinus tuli tai mitä olisin voinut vielä parantaa, kun opettaja ei kertonut.

Lauloin lukiossa musiikinopettajalle En etsi valtaa loistoa ja sain arvosanan 9,5. 

t. altto

Ainoassa laulukokeessa koskaan piti laulaa do-re-mi-la... ja takaisin. Sain kympin vaikken usko että olisi oikein mennyt. Tuo on muistaakseni ylipäätään ainoa koe, mikä musiikissa koko kouluaikana oli ja kyseinen opettaja taisi antaa kaikille kympin

Uskomatonta, miten ennen vanhaan nöyryytettiin oppilaita. Pakotettiin laulamaan koko luokan kuullen. Myös matikan opettaja laittoi koko luokan eteen taululle laskemaan laskuja ja jos et osannut, niin siellä silti piti seistä nöyryytettävänä opettajan huutaessa vieressä.

Vieläkö tällaista on kouluissa? Jos on, niin olisi korkea aika muuttaa tyyliä.

Apua, niin kamalaa. Enää en pystyisi.

Tasan ei käy onnen lahjat. Täälläkin kaikki muut ovat mestarilaulajia 😭😭

Lauloin kappaleen Lokki. Opettaja antoi täyden kympin. Sanoi, että osuva nykyaikaan sopiva kappalevalinta, joka kuvaa hyvin erään palstan av-mammoja.

Aina mun pitää..Opettaja käski ulos luokasta ja 4 tuli.

Vierailija kirjoitti:

Me saimme laulaa yksityisesti musiikinopettajalle sekä kuudennella (1996) että seiskalla seuraavana vuonna.

Seiskaluokalla saimme kaverin kanssa vetkuteltua laulukokeeseen osallistumista kuukausia flunssa, yskä yms. verukkeilla. Lopulta saimme laulaa sen yhdessä, joka oli täysin poikkeuksellista. Opettaja kai ajatteli, että se voi olla ainoa keino saada meidät osallistumaan laulukokeeseen.

Vedettiin sitten Saku sammakko. Minä lauloin jollain sketsiäänellä ne pääkohdat ja kaveri veti ne ahaa-kohdat.

Arvosanaksi laulukokeests tuli 6.

M36

😂😂😂

Rosvo-Roope sain 8, mutta todistukseen jostain syystä 7

Hetki lyö (9 1/2)

Ala-asteella opettajat määräsi laulut. Ja ne laulettiin osa luokan edessä ja osa kaksin opettajan kanssa. Niistä sain yleensä 8-10.

Yläasteella sitten potti räjähti, kun saatiin aivan huippumaikka. Hän opetti meidän lisäksi Oulunkylän pop ja jazz konservatoriossa, Klaus Järvisen aikaan. Se oli pikkukaupungin teineille aivan älyttömin siisti juttu. Ihan kuin oikea stara olisi meitä opettanut. Opettaja tunsi Klasun! :D

Hänelle tuli laulettua Juice 15. yö tai me taidettiin laulaa koko luokka yksitellen. Hän parahtikin jo, eikö maailmassa muka ole muita lauluja?! Oletteko ihan varmoja?! Joojoo. Eihän me sillon tajuttu, että miksi häntä tuo asetelma häiritsi. Meinattiin vaan, että kaunis on laulu, muttei tajuttu sisältöä.

Tämä opettaja opetti myös laulutekniikoita ja kuten soittimiakin. Ei rinnakkaisilla ollut mitään semmoista. Kävivät vaan musiikin historiaa ja säveltäjiä. Sain kymppejä todistukseen ja paria meistä suositteli konservatorioon jatkamaan. Ei oltu Hesassa, joten se sai jäädä haaveeksi.

Tulihan meistä muusikoita sitten loppupeleissä, mutta toisenlaisia polkuja pitkin. Paljosta saan kiittää tuota opettajaa, että vei meidät erilaiselle musiikkimatkalle yläasteella. Paljon olen kiitellytkin, kun naapurustossa on näkynyt. Siellä se edelleen asuu lapsuuden kodin naapurina ja mä asun nyt Ogelissa.

Joskus 1980-luvun puolessa välissä. Luokkaan otettiin yksi oppilas kerrallaan ja kukin lauloi vuorollaan ainoastaan opettajan kuullen. Meikäläinen sai säälistä nelosen, kun en osannut laulaa mitään. Mulla ei ollut mitään ideaa, minkä laulaisin. Meikäläistä ei ole laulun lahjalla siunattu, ei todellakaan. Ei voi kauhalla vaatia, kun ei ole edes lusikalla annettu.

Jos räppiä olisi ollut jo silloin, niin sittenhän olisin osannut jonkun vetäistä. Räppäri kun ei ole laulaja, vaan puhetyöläinen.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, miten ennen vanhaan nöyryytettiin oppilaita. Pakotettiin laulamaan koko luokan kuullen. Myös matikan opettaja laittoi koko luokan eteen taululle laskemaan laskuja ja jos et osannut, niin siellä silti piti seistä nöyryytettävänä opettajan huutaessa vieressä.

Vieläkö tällaista on kouluissa? Jos on, niin olisi korkea aika muuttaa tyyliä.

Omat lapset olivat yläasteella vielä parisen vuotta sitten ja samanlaista siellä oli. Laulettiin luokan edessä, ne jotka suostui. Esikoisen kanssa tuli ongelma, että ei suostunut laulamaan. Hän kyllä soitti kitaraa, rumpuja ja koskettimia luokan ja koko koulun edessä, mutta laulamaan ei suostunut. Aikansa lasta maaniteltiin, mutta sitten opettaja "unohti" asian. Kuopusta ei tarvinnut maanitella, hän tykkää esiintyä ja enemmän piti jarrutella, että annetaan toisillekin mahdollisuus.

Osaa muksuista ei voi enää pakottaa, kun opettajilla ei ole auktoriteettia. He eivät vaan tee ja tietävät, että yhden osuuden tekemättä jättäminen ei tarkoita nelosta todistuksessa tai luokalle jättämistä.

Matikat ja kieletkin tehdään vielä taululle, kaikkien edessä. Opettajat ei huuda niinkään, vaan pyrkivät kannustuksen kautta.

Liikuntatunneillakin vielä kapteenit valitsee joukkueet. Ei joka kerta, mutta liian usein.