Miten ratkaista koiraongelma parisuhteessa?

Ja joku oikeasti kirjoittaa tällaisen jutun josta seurustelukumppani 100% varmuudella tunnistaa kirjoittajan ja varmaan aika moni sivullinenkin.

SEURAAVA

0/5

Vierailija kirjoitti:

Mikset voi tutustua koiraan ja tottua siihen?

Nuo lievät allergiat myös paranee kun tutustuu koiraan, se on niin monesti nähty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko koira ainoa syy, että et ole ollut miehen luona vielä kertaakaan ? Kuulostaa kyllä kummalliselta. Miksi et ole ollut miehen luona kertaakaan ? Oletko ehdottanut ? Onko mies ehdottanut, että olisitte välillä hänen luonaan ? Tutustumassa siihen koiraan?

Koira on ainoa syy. Mies on pyytänyt luokseen, mutta itse en ole koiran takia mennyt. Hän on suhtautunut aika ymmärtäväisesti, kun tietää pelkoni ja sen voimakkuuden sekä tietysti allergianikin. Ei halua painostaa, vaikka tottakai toivoo, että jollain tavalla voisin koiran kanssa oppia elämään. En vain itse tiedä onko se mahdollista.

Ap

Sinun pitää nyt istua sen miehen kanssa las ja keskustella asia läpi. Kyllä se on niin, että jos kerran pelkosi on todella voimakas, niin eihän siitä yhteiselosta mitään tule koiran kanssa. 

Ei tähän miestä tarvita, tämä on yksistään ap:n ongelma.

No millainen se allergiasi on? Minä olen ollut lapsena aivan järkyttävän allerginen hevosille, kissoille, koirille, jyrsijöille, ihan kaikille karvaisille eläimille.

Nykyään minulla on kesyrottia ja kissoja, vaikka saankin niistä oireita. Kuitenkin oireet vähenivät rajusti, kun kissat olivat olleet minulla muutaman kuukauden ja nyt useamman vuoden päästä tuskin mitään oireita. Joskus otan allergialääkkeen, kun kissoilla on karvanlähtö ja silloin hieman silmät kutisevat.

Aiemmin sain siis ihottumaa ympäri kehoa, hengitys oli hankalaa, silmät vuosivat kuin vesiputous ja kutisivat, pelkäsin hinkkaavani ne irti, sain isoja paukamia kun käsittelin eläimiä jne. Eli minulla oli todella paha allergia, mutta vaan niin nykyään elän eläimieni kanssa, enkä edes joudu joka päivä syömään allergialääkkeitä, joka ei edes olisi paha homma.

AP haluaisi miehenkin luokse välillä. AP haluaisi yhteistä tulevaisuutta. AP haluaa, että mies ratkaisee asian. Huomaatteko, että ap ei ole itse valmis tekemään yhtään mitään asian hoitamiseksi. Neuvoja on tullut vaikka kuinka paljon, mutta ei, kun ei kelpaa, kun ei tulekaan neuvoja, että hän voisi vaatia miestä luopumaan koirasta. Varsinainen minä minä asenteella oleva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko mies yöpynyt luonasi 25km päässä ja koira on ollut yksin kotona? Eläinsuojeluilmoituksen paikka.

Ja tätähän se Ap kysyikin... Et sitten voinut kommentoida itse kysymykseen vaan piti alkaa jauhamaan epäolennaisesta.

Minä annan myös ratkaisun. Sovitte, että tämän koiran kanssa elätte, mutta kun siitä aika jättää niin uutta ei tule. Asunnon hankitte sellaisen että sinun ei tarvitse väkisin olla koiran kanssa samassa tilassa. Hiljalleen sitten totuttelet koiraan.

Epäolennaisesta?! Eiköhän toi nyt tullut suurimmalle osalle ekana mieleen? Minulle ainekin ja ikinä en ole edes koiraa omistanut.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde, jossa nyt uskot olevasi, vaatii tulevaisuudessakin joustoa ja neuvottelutaitoa puolin sekä toisin. Olet nyt ehdottomasti, mustavalkoisesti, sitä mieltä, että olet allerginen ja pelkäät koiria ja piste. Et ole valmis menemäämn puolitiehen vastaan, vaan listaat vain syitä miksi sinä haluat sitä tai tätä mieheltä. 

Mieti ihan hetki onko sinussa parisuhdeaineista sittenkään? Jos jo nyt asetat tietyt vaatimukset miehelle itseäsi muuttamatta et tule olemaan erityisen kiva puoliso. Jatkossa, tottuessasi mieheen, tulet olemaan entistä ehdottomampi ja jonkun vuoden päästä kirjoittelet tänne, miten mies ei enää rakasta sinua tai on muuten vaikeaa.

Tutustu, miten voisit siedättää allergiaasi. Onko se mitenkään mahdollista? Auttavatko allergialääkkeet? Voitko ajatella, että annat koiran elää elämänsä loppuun ja muutatte sitten yhteen? Olette suhteessa, mutta asutte erillänne?

Pelkoaan voi hoidattaa ja hakea apua, joten se ei todellakaan ole selitys. Me kaikki pelkäämme elämässämme monenlaisia asioita, joudumme kohtaamaan ne ja kasvamaan niiden vuoksi vahvemmiksi. Pelkääminen on huono perustelu ja toivon, että ymmärrät sen suhteen vaikuttavasi hyvin lapselliselta. 

Onnea eteenpäin. Olet toivon mukaan jo melkein aikuinen ja elämä tuo eteesi uusia haasteita, joten perusta parisuhteesi tasaveroisuuteen ja toisen ymmärtämiseenkin.

Sen verran täytyy puolustautua, että tein keskustelun nimenomaan kysyäkseni kokemuksia tai muita vinkkejä miten voisi ratkaista asian ja välttää sen, että mies joutuisi ikävään tilanteeseen eli valitsemaan minä vs koira. Nimenomaan oli siis tarkoitus etsiä ratkaisuja ja kompromisseja, eikä se, että minä tässä vaan vaadin jotakin ja sillä selvä. En tajua mistä moinen käsitys on tullut?

Allergialääkkeiden turvin voisin varmasti koiran kanssa olla ainakin toisinaan. Sitä en tiedä pystyisimmekö saman katon alla asumaan vuodesta toiseen. Olen kuullut siedättymisestä, mutta toisaalta itsellänikin on esim. työkaveri, joka joutui luopumaan kissastaan pari vuotta sitten allergisten oireidensa takia - ei hän siis ainakaan siedättynyt. Hänelle oli myös lääkäri sanonut, ettei sellainen yritys siedättyä ja lääkkeiden päivittäinen käyttäminen sen vuoksi ole järkevää eikä hyväksi terveydelle. En tiedä sitten onko se aina niin.

Sen myönnän, että pelkojaan voi tottakai kohdata ja voittaa, siinä olet oikeassa. Varmasti myös saatan kuulostaa lapselliselta asiasta puhuessani, mutta toisaalta jokainen kellä on kokemusta voimakkaasta pelosta tai fobiasta varmaan ymmärtää, että se pelon tunne tekee helposti hölmöksi. Pelko ei oikein tunne järkeä. Esimerkiksi kesällä oli tilanne, jossa vapaana oleva koira rannalla lähti tulemaan minua kohti. Nyt kun esimerkiksi mietin järjellä sitä niin tajuan kyllä, että se todennäköisesti oli hyväntahtoinen ja halusi vain tulla viattomasti haistelemaan tmv. Kuitenkin siinä tilanteessa paniikki otti vallan ja olin suorastaan hysteerinen. Sydän hakkasi ihan hulluna, rintaa ahdisti ja tuli olo, että nyt täytyy lähteä juoksemaan pakoon. Kanssani ollut kaverini kuitenkin otti kädestäni kiinni ja huusi sille omistajalle, että "hei älä päästä sitä koiraa tänne" ja hän kutsui koiransa takaisin. Minä purskahdin itkuun ja tärisin vielä seuraavat 15 min ja voin muutenkin huonosti, ilmeisesti jonkinlainen paniikkikohtaus. Ja ihan arjessakin tämä näkyy. Välttelen päivittäin joutumista hissiin samaan aikaan naapureiden kanssa yms, koska pelkään, että jollakulla on koira mukana. Kun joku ulkoiluttaa koiraa ja tulee vastaan, menen ihan toiselle puolelle sitä jalkakäytävää tai saatan jopa esim. kääntyä johonkin mihin oikeasti en ollut menossa, jos kyseessä on iso koira ja se hihna on pitkä yms, jotta se koira ei pääsisi lähelle minua. Pelkoni on siis oikeasti voimakas. On kai luonnollista, että ajatus miehen koirasta ahdistaa, etenkin siitä, että asuisin saman katon alla tmv ja mielellään sitä koiran kohtaamista välttelee ja pitkittää, koska se pelottaa niin paljon.

Tuota olen miettinyt, että jos olisimme suhteessa, mutta emme vain asuisi yhdessä. Ei tässä ole mikään kiire miksi emme voisi niin jonkin aikaa tehdäkin, mutta toisaalta koiran iän (nyt 7,5 v) perusteella on mahdollista, että kyse olisi aika pitkästä ajasta. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

No millainen se allergiasi on? Minä olen ollut lapsena aivan järkyttävän allerginen hevosille, kissoille, koirille, jyrsijöille, ihan kaikille karvaisille eläimille.

Nykyään minulla on kesyrottia ja kissoja, vaikka saankin niistä oireita. Kuitenkin oireet vähenivät rajusti, kun kissat olivat olleet minulla muutaman kuukauden ja nyt useamman vuoden päästä tuskin mitään oireita. Joskus otan allergialääkkeen, kun kissoilla on karvanlähtö ja silloin hieman silmät kutisevat.

Aiemmin sain siis ihottumaa ympäri kehoa, hengitys oli hankalaa, silmät vuosivat kuin vesiputous ja kutisivat, pelkäsin hinkkaavani ne irti, sain isoja paukamia kun käsittelin eläimiä jne. Eli minulla oli todella paha allergia, mutta vaan niin nykyään elän eläimieni kanssa, enkä edes joudu joka päivä syömään allergialääkkeitä, joka ei edes olisi paha homma.

Unohdin sen vielä kirjoittaa, että sain oireita jopa ihmisistä, jotka olivat käyneet eläintaloudessa. Lisäksi minua on lapsena purrut iso irtokoira kasvoihin, enkä koskaan ole pelännyt mitään eläimiä. 

Jos miehen koira on rauhallinen, ei sinun auta kuin tutustua siihen, jos haluatte yhteen muuttaa. Vaikka mies tekisi valinnan ja luopuisi koirasta, hän olisi aina katkera sinulle asiasta jollain tasolla, vaikkei sitä ikinä myöntäisi.

Vierailija kirjoitti:

Ja joku oikeasti kirjoittaa tällaisen jutun josta seurustelukumppani 100% varmuudella tunnistaa kirjoittajan ja varmaan aika moni sivullinenkin.

SEURAAVA

0/5

Mitä väliä? Ymmärrän jos aihe olis arkaluontosempi mutta tätähän voi kysyä kavereilta siinä missä kanssamammoiltakin. Ite ainekin olen ylpeä av-matami ja kaikki tutut sen tietää.

Aika karua, että näin moni arvostaa jotain kuolaavia hurttia enemmän kuin ihmisiä :( Ja ihanko oikeasti olisitte itse valmiita syömään vuoden ympäri allergialääkkeitä, jotta voisitte elää jonkun elukan kanssa, jota vieläpä pelkää?

Tsemppiä sulle AP!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millainen se allergiasi on? Minä olen ollut lapsena aivan järkyttävän allerginen hevosille, kissoille, koirille, jyrsijöille, ihan kaikille karvaisille eläimille.

Nykyään minulla on kesyrottia ja kissoja, vaikka saankin niistä oireita. Kuitenkin oireet vähenivät rajusti, kun kissat olivat olleet minulla muutaman kuukauden ja nyt useamman vuoden päästä tuskin mitään oireita. Joskus otan allergialääkkeen, kun kissoilla on karvanlähtö ja silloin hieman silmät kutisevat.

Aiemmin sain siis ihottumaa ympäri kehoa, hengitys oli hankalaa, silmät vuosivat kuin vesiputous ja kutisivat, pelkäsin hinkkaavani ne irti, sain isoja paukamia kun käsittelin eläimiä jne. Eli minulla oli todella paha allergia, mutta vaan niin nykyään elän eläimieni kanssa, enkä edes joudu joka päivä syömään allergialääkkeitä, joka ei edes olisi paha homma.

Unohdin sen vielä kirjoittaa, että sain oireita jopa ihmisistä, jotka olivat käyneet eläintaloudessa. Lisäksi minua on lapsena purrut iso irtokoira kasvoihin, enkä koskaan ole pelännyt mitään eläimiä. 

Jos miehen koira on rauhallinen, ei sinun auta kuin tutustua siihen, jos haluatte yhteen muuttaa. Vaikka mies tekisi valinnan ja luopuisi koirasta, hän olisi aina katkera sinulle asiasta jollain tasolla, vaikkei sitä ikinä myöntäisi.

Tai sitten aina riidan tullen siitä muistuttaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ja joku oikeasti kirjoittaa tällaisen jutun josta seurustelukumppani 100% varmuudella tunnistaa kirjoittajan ja varmaan aika moni sivullinenkin.

SEURAAVA

0/5

Miksei mies saisi tunnistaa minua tästä? :D Olen kyllä 99% varma, ettei lue tätä palstaa, mutta silti. Enhän ole tässä kirjoittanut tai sanonut mitään, mitä en olisi miehen kanssakin puhunut. Jos luulet, ettei hän tiedä meillä olevan tällainen ns.koiraongelma suhteessamme, olet väärässä :D Halusin vain kuulla mahdollisia omia kokemuksia tai muita hyviä vinkkejä ja tsemppauksia siihen miten asia voitaisiin ratkaista.

Ap

PUHU sen MIEHEN kanssa asiasta. 

Vierailija kirjoitti:

Aika karua, että näin moni arvostaa jotain kuolaavia hurttia enemmän kuin ihmisiä :( Ja ihanko oikeasti olisitte itse valmiita syömään vuoden ympäri allergialääkkeitä, jotta voisitte elää jonkun elukan kanssa, jota vieläpä pelkää?

Tsemppiä sulle AP!

Ei kai ap sitä sen elukan takia tekis?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ryhdyit suhteeseen miehen kanssa tietäen että tällä on koira? Eikö tuo ole ihan pöljää. Tiedät pelkääväsi koiria ja olevasi niille allerginen ja silti ihan tieten tahtoen alat tapailla miestä jolla on koira. Ja nyt ihmettelet että mites tästä nyt edetään. Oletat että mies luopuu koirasta. Koska sinähän pelkäät koiraa ja olet sille allerginen, eli yhteiselo ei suju. Toivon mukaan mies pitää koiransa ja sinä jäät kuin nalli kalliolle. Ehkä seuraavan kerran osaat käyttää aivojasi etkä kuvittele että se olet sinä joka määräät kaikesta.

En rehellisesti sanottuna ymmärrä tätä hyökkäävää asennetta itseäni kohtaan. Kyllä, olen rakastunut mieheen, jolla on koira. Kyllä, se on huono yhdistelmä allergiani ja pelkoni kanssa. Mutta teilläkö tunteet menevät aina käsi kädessä järjen kanssa ja voitte vain valita ketä kohtaan tunnette mitäkin? 

Ja missä olen olettanut, että hän luopuu koirasta? En missään. Olen nimenomaan kirjoittanut, että tuntuu ikävältä ja hölmöltä, jos hän joutuu valitsemaan minun ja koiran välillä. En haluaisi, että hän joutuisi tekemään sen valinnan, koska tiedän, että se satuttaisi häntä joutua luopumaan jommasta kummasta. Ja tiedostan myös, että todennäköisesti se jompikumpi olisin minä. Ei tässä todellakaan ole kysymys siitä, että kuvittelisin määrääväni kaikesta tai yrittäisin jotenkin kiusallani erottaa miehen koirasta, joka on hänelle rakas.

Ap

Sulla oli siis tunteita olemassa jo ennen kuin edes tapasitte? Ok sitten. Ja kyllähän sä nyt rivien välistä luettuna haet vahvistusta sille että voit vaatia miestä luopumaan koirasta. Korostat allergiaa ja suurta pelkoasi. Odotat että porukka sanoo, että kunnon mies kyllä luopuu koirasta sun takia. Et ole edes suostunut kertaakaan tapaamaan koiraa. 

Vaikea kuvitella että täällä kirjottelis niin upeita ladyja että mies olis valmis luopumaan parhaasta ystävästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millainen se allergiasi on? Minä olen ollut lapsena aivan järkyttävän allerginen hevosille, kissoille, koirille, jyrsijöille, ihan kaikille karvaisille eläimille.

Nykyään minulla on kesyrottia ja kissoja, vaikka saankin niistä oireita. Kuitenkin oireet vähenivät rajusti, kun kissat olivat olleet minulla muutaman kuukauden ja nyt useamman vuoden päästä tuskin mitään oireita. Joskus otan allergialääkkeen, kun kissoilla on karvanlähtö ja silloin hieman silmät kutisevat.

Aiemmin sain siis ihottumaa ympäri kehoa, hengitys oli hankalaa, silmät vuosivat kuin vesiputous ja kutisivat, pelkäsin hinkkaavani ne irti, sain isoja paukamia kun käsittelin eläimiä jne. Eli minulla oli todella paha allergia, mutta vaan niin nykyään elän eläimieni kanssa, enkä edes joudu joka päivä syömään allergialääkkeitä, joka ei edes olisi paha homma.

Unohdin sen vielä kirjoittaa, että sain oireita jopa ihmisistä, jotka olivat käyneet eläintaloudessa. Lisäksi minua on lapsena purrut iso irtokoira kasvoihin, enkä koskaan ole pelännyt mitään eläimiä. 

Jos miehen koira on rauhallinen, ei sinun auta kuin tutustua siihen, jos haluatte yhteen muuttaa. Vaikka mies tekisi valinnan ja luopuisi koirasta, hän olisi aina katkera sinulle asiasta jollain tasolla, vaikkei sitä ikinä myöntäisi.

Joo, eli kun sinä ole parantunut allergiasta, niin kaikki muutkin parantuvat? Ja koira purrut, etkä ole saanut fobiaa, niin kellekään muulle ei voi koirista tulla pelkotiloja?

Ja tuskin olisi katkera valinnasta, jos koira saisi hyvän kodin ja mies itse hyvän puolison. Kaikkea ei voi elämässä saada. 

Vuosia sitten olin vähän samankaltaisessa tilanteessa. Sillä erolla että mulla ei ole allergiaa, enkä myöskään ensin pitänyt koiraa ongelmana koska koirat joiden kanssa olin ollut tekemisissä siihen astisessa elämässäni olivat olleet ihan ok. Miehen koira kuitenkin oli huonosti koulutettu ja ongelmainen, ei vihainen tai mitään mutta hyvin rasittava, ainakin ei-koiraihmiselle ja koirakin varmaan kärsi tilanteesta. Sen hoito ja lenkitys myös jäi heti alkuunsa pitkälti mulle. Entinen tyttöystävä oli vissiin aiemmin hoitanut koiraa aika paljon vaikka se miehen olikin. Lopulta sanoin että minä tai koira, ja mies päätti että koira menee toiseen kotiin ja sukulainen sen sitten onneksi ottikin mielellään. Miehellä ei vaan ollut itsellään riittävästi mielenkiintoa koiranpitoon enkä minä halunnut ottaa itselleni koiraa ristiksi, niin paras oli näin.

Eli kuten joku jo sanoi, niin tuo on miehen päätös, ei sun. Ja suosittelen kuitenkin yrittämään tutustua koiraan jos et vielä ole sitä edes tavannut, koska voihan olla että se onkin kiva koira ja sun pelko lievittyy, ja miten tiedät allergian nykyisestä tilastakaan jos vältät koiria? Usein allergiat hellittää iän myötä. Kannattaa edes yrittää niin sitten tiedät itsekkin mikä tilanne oikeasti on eikä vain sun kauhukuvissa, vaikka päätös miehen onkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika karua, että näin moni arvostaa jotain kuolaavia hurttia enemmän kuin ihmisiä :( Ja ihanko oikeasti olisitte itse valmiita syömään vuoden ympäri allergialääkkeitä, jotta voisitte elää jonkun elukan kanssa, jota vieläpä pelkää?

Tsemppiä sulle AP!

Ei kai ap sitä sen elukan takia tekis?

No nimenomaan sen elukan läsnäolon takia. AP tuskin on sille miehelle allerginen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on koiralla olla yö/päivä yksin kotona kun isäntä on töissä 25 km päässä kotoa.

No ei kai siinä mitään, jos haluaa aina siivota kuset ja pas*at sisällä, kun ei ole ketään kuka vie ulos.

Eli koiranomistajan täytyy olla töissä niin lähellä kotia, että ehtii työpäivän aikana käyttämään koiraa ulkona?

Keskimääräinen työpäivä työmatkoineen: 9 tuntia. 50km ajo, ajanviettoa ap:n kanssa ja koko yö: 14-16 tuntia. Tai ties kuinka paljon.

Koirat tottuvat tiettyyn päivärytmiin, niiden suolistokin kirjaimellisesti tottuu siihen että tiettyyn aikaan mennään ulos. Todella kurja homma jos jääkin yhtäkkiä sisälle yksin lähes vuorokaudeksi. El-suojeluilmoituksen paikka, todellakin.

Yö=lähes vuorokausi? Jospa yö onkin vain 8 h? Silloinkin eläimellä jotain hätää?

Ja mistä me tiedetään kuinka ap miesystävä on koiraansa hoitanut. Saattaa olla, että miehen kotonaollessakin koira on yön takia sisällä vaikka 12 h, kun isännällä uni maittaa aamulla.

No oletetaan että istuvat vähän iltaa myös eikä mies tule vaan pikasta jyystöä ja parin tunnin tirsoja varten.