Miten ratkaista koiraongelma parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko mies yöpynyt luonasi 25km päässä ja koira on ollut yksin kotona? Eläinsuojeluilmoituksen paikka.

Ja tätähän se Ap kysyikin... Et sitten voinut kommentoida itse kysymykseen vaan piti alkaa jauhamaan epäolennaisesta.

Minä annan myös ratkaisun. Sovitte, että tämän koiran kanssa elätte, mutta kun siitä aika jättää niin uutta ei tule. Asunnon hankitte sellaisen että sinun ei tarvitse väkisin olla koiran kanssa samassa tilassa. Hiljalleen sitten totuttelet koiraan.

Valitettevasti ongelmaan ei ole hyviä ratkaisuita mutta tämä on paras mahdollinen jos mies suostuu että uutta koiraa ei nykyisen jälkeen tule. Elämä koiran kanssa on aika syvältä jos ei itse ole koiraihminen. Nimim. kokemusta on.

Koiraihmisen mielessä jäytää aina epäilys eläintenvihaajasta. Sellaisella ihmiselläei voi olla normaali empatiakyky.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, ei tullut mieleen, että ihmiset takertuvat asiaan mikä ei mitenkään liity kysymykseen :D Eli huom nyt kaikki! Ei, miehen koira ei tietenkään ole ollut yksin esimerkiksi niitä viikonloppuja, jotka mies on ollut luonani perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Tottakai koira on silloin ollut hoidossa jonkun miehen läheisen luona. Eikös se nyt ole itsestäänselvyys? :D

Ja toinen huomautus: Kuten aloitusviestissä jo kerroin, olen allerginen koirille ja sen lisäksi on se voimakas koirapelko. Ei siis ole niin yksinkertaista vain totutella koiraan ja that's it. Peloistaan nyt kai voi kovalla työllä eroon päästä, mutta allergiaansa tuskin voi hirveämmin itse vaikuttaa.

Ap

Allergiaan toimii siedätyshoito tai lääkkeet. Piste. Haluat vain päästä koirasta eroon. Mutta tuskin pääset.

Vierailija kirjoitti:

Ratkaisin tuollaiset tilanteet aikoinaan niin, että jos mies ei pitänyt koiristani, en jatkanut hänen tapailemistaan.

Ei se mies tykännyt varmaan muidenkaan koirista.

Näissä keskusteluissa, joissa on tämä sama teema, tuntuu lemmikin omistajat ottavan hirveän henkilökohtsisesti jos joku ei pidä eläimistä. Mä en esimerkiksi tykkää mistää lemmikkilajista tai yksilöstä yhtään enempää kuin toisestakaan. Ja se etten halua kotiini lemmikkiä, siihen on monia syitä. Osa syistä on sellaisia, että en laiskuuttani jaksa ja osa taas on eläimen hyvinvointiin ja kunnioitukseen liittyviä. Tämän tyylin keskusteluissa leimataan myöskin lemmikkejä haluamattomat ihmisen kylmiksi, eläinrääkkääjiksi jne, mutta vaikea ymmärtää moista ajatusta, kun mielestäni olen paljon parempi ihminen kun en ota eläintä, jolloin sitä ei voi hoitaa tai kohdella väärin. Silloin minun takia yksikään eläin ei kärsi.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika, ei tullut mieleen, että ihmiset takertuvat asiaan mikä ei mitenkään liity kysymykseen :D Eli huom nyt kaikki! Ei, miehen koira ei tietenkään ole ollut yksin esimerkiksi niitä viikonloppuja, jotka mies on ollut luonani perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Tottakai koira on silloin ollut hoidossa jonkun miehen läheisen luona. Eikös se nyt ole itsestäänselvyys? :D

Ja toinen huomautus: Kuten aloitusviestissä jo kerroin, olen allerginen koirille ja sen lisäksi on se voimakas koirapelko. Ei siis ole niin yksinkertaista vain totutella koiraan ja that's it. Peloistaan nyt kai voi kovalla työllä eroon päästä, mutta allergiaansa tuskin voi hirveämmin itse vaikuttaa.

Ap

No voi hyvää päivää, avaa se suusi ja keskustele sen miehen kanssa mitä teette. Ilmoitit olevasi lievästi allerginen, se ei tarkoita, ettetkö voi olla koiran seurassa ollenkaan. Mitä se mies on vastannut, kun olet keskustellut asiasta ? Joka tapauksessa teidän on se asia ratkaistava, jos yhteenmuuttoakin jo mietitte. Ja kyllä sinun sijassasi ottaisin sen allergialääkkeen ja menisin edes KERRAN katsomaan, miltä se miehen asunto näyttää. Ota nyt se järki käteen ja ne vaaleanpunaiset lasit pois päästäsi.

Mä en yksinkertaisesti tykkää koirista. Varsinkaan niiden hajusta. Jos olisin AP, niin olisi pakko ottaa riski ja pistää mies valitsemaan, minä tai koira.

Ja oikeesti, jos on allerginen koirille, niin on sulaa hulluutta elää koiran kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onko koira ainoa syy, että et ole ollut miehen luona vielä kertaakaan ? Kuulostaa kyllä kummalliselta. Miksi et ole ollut miehen luona kertaakaan ? Oletko ehdottanut ? Onko mies ehdottanut, että olisitte välillä hänen luonaan ? Tutustumassa siihen koiraan?

Koira on ainoa syy. Mies on pyytänyt luokseen, mutta itse en ole koiran takia mennyt. Hän on suhtautunut aika ymmärtäväisesti, kun tietää pelkoni ja sen voimakkuuden sekä tietysti allergianikin. Ei halua painostaa, vaikka tottakai toivoo, että jollain tavalla voisin koiran kanssa oppia elämään. En vain itse tiedä onko se mahdollista.

Ap

Miksi ryhdyit suhteeseen miehen kanssa tietäen että tällä on koira? Eikö tuo ole ihan pöljää. Tiedät pelkääväsi koiria ja olevasi niille allerginen ja silti ihan tieten tahtoen alat tapailla miestä jolla on koira. Ja nyt ihmettelet että mites tästä nyt edetään. Oletat että mies luopuu koirasta. Koska sinähän pelkäät koiraa ja olet sille allerginen, eli yhteiselo ei suju. Toivon mukaan mies pitää koiransa ja sinä jäät kuin nalli kalliolle. Ehkä seuraavan kerran osaat käyttää aivojasi etkä kuvittele että se olet sinä joka määräät kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko koira ainoa syy, että et ole ollut miehen luona vielä kertaakaan ? Kuulostaa kyllä kummalliselta. Miksi et ole ollut miehen luona kertaakaan ? Oletko ehdottanut ? Onko mies ehdottanut, että olisitte välillä hänen luonaan ? Tutustumassa siihen koiraan?

Koira on ainoa syy. Mies on pyytänyt luokseen, mutta itse en ole koiran takia mennyt. Hän on suhtautunut aika ymmärtäväisesti, kun tietää pelkoni ja sen voimakkuuden sekä tietysti allergianikin. Ei halua painostaa, vaikka tottakai toivoo, että jollain tavalla voisin koiran kanssa oppia elämään. En vain itse tiedä onko se mahdollista.

Ap

Sinun pitää nyt istua sen miehen kanssa las ja keskustella asia läpi. Kyllä se on niin, että jos kerran pelkosi on todella voimakas, niin eihän siitä yhteiselosta mitään tule koiran kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on koiralla olla yö/päivä yksin kotona kun isäntä on töissä 25 km päässä kotoa.

No ei kai siinä mitään, jos haluaa aina siivota kuset ja pas*at sisällä, kun ei ole ketään kuka vie ulos.

Eli koiranomistajan täytyy olla töissä niin lähellä kotia, että ehtii työpäivän aikana käyttämään koiraa ulkona?

Keskimääräinen työpäivä työmatkoineen: 9 tuntia. 50km ajo, ajanviettoa ap:n kanssa ja koko yö: 14-16 tuntia. Tai ties kuinka paljon.

Koirat tottuvat tiettyyn päivärytmiin, niiden suolistokin kirjaimellisesti tottuu siihen että tiettyyn aikaan mennään ulos. Todella kurja homma jos jääkin yhtäkkiä sisälle yksin lähes vuorokaudeksi. El-suojeluilmoituksen paikka, todellakin.

Yö=lähes vuorokausi? Jospa yö onkin vain 8 h? Silloinkin eläimellä jotain hätää?

Ja mistä me tiedetään kuinka ap miesystävä on koiraansa hoitanut. Saattaa olla, että miehen kotonaollessakin koira on yön takia sisällä vaikka 12 h, kun isännällä uni maittaa aamulla.

Hmmm. kun ei tuossa tilanteessa ole juuri muita vaihtoehtoja, kuin joko sinä yrität päästä pelostasi yli tai sitten on sen miehen tehtävä se valinta joko sinä tai koira. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on koiralla olla yö/päivä yksin kotona kun isäntä on töissä 25 km päässä kotoa.

No ei kai siinä mitään, jos haluaa aina siivota kuset ja pas*at sisällä, kun ei ole ketään kuka vie ulos.

Eli koiranomistajan täytyy olla töissä niin lähellä kotia, että ehtii työpäivän aikana käyttämään koiraa ulkona?

Keskimääräinen työpäivä työmatkoineen: 9 tuntia. 50km ajo, ajanviettoa ap:n kanssa ja koko yö: 14-16 tuntia. Tai ties kuinka paljon.

Koirat tottuvat tiettyyn päivärytmiin, niiden suolistokin kirjaimellisesti tottuu siihen että tiettyyn aikaan mennään ulos. Todella kurja homma jos jääkin yhtäkkiä sisälle yksin lähes vuorokaudeksi. El-suojeluilmoituksen paikka, todellakin.

Mun miesystävä ei tykkää koirastani, välimatkaa 50 km = tunnin matka. Noin klo 20 ulkoilutan koirani, lähden ajamaan miesystävälleni, seurustellaan siinä ja nukun siellä, ajan kotiin, ulkoilutan koirani noin klo 7.30. Kaikki ovat ihan tyytyväisiä. Vai tekeekö joku tästä nyt eläintensuojeluilmoituksen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ryhdyit suhteeseen miehen kanssa tietäen että tällä on koira? Eikö tuo ole ihan pöljää. Tiedät pelkääväsi koiria ja olevasi niille allerginen ja silti ihan tieten tahtoen alat tapailla miestä jolla on koira. Ja nyt ihmettelet että mites tästä nyt edetään. Oletat että mies luopuu koirasta. Koska sinähän pelkäät koiraa ja olet sille allerginen, eli yhteiselo ei suju. Toivon mukaan mies pitää koiransa ja sinä jäät kuin nalli kalliolle. Ehkä seuraavan kerran osaat käyttää aivojasi etkä kuvittele että se olet sinä joka määräät kaikesta.

En rehellisesti sanottuna ymmärrä tätä hyökkäävää asennetta itseäni kohtaan. Kyllä, olen rakastunut mieheen, jolla on koira. Kyllä, se on huono yhdistelmä allergiani ja pelkoni kanssa. Mutta teilläkö tunteet menevät aina käsi kädessä järjen kanssa ja voitte vain valita ketä kohtaan tunnette mitäkin? 

Ja missä olen olettanut, että hän luopuu koirasta? En missään. Olen nimenomaan kirjoittanut, että tuntuu ikävältä ja hölmöltä, jos hän joutuu valitsemaan minun ja koiran välillä. En haluaisi, että hän joutuisi tekemään sen valinnan, koska tiedän, että se satuttaisi häntä joutua luopumaan jommasta kummasta. Ja tiedostan myös, että todennäköisesti se jompikumpi olisin minä. Ei tässä todellakaan ole kysymys siitä, että kuvittelisin määrääväni kaikesta tai yrittäisin jotenkin kiusallani erottaa miehen koirasta, joka on hänelle rakas.

Ap

Parisuhde, jossa nyt uskot olevasi, vaatii tulevaisuudessakin joustoa ja neuvottelutaitoa puolin sekä toisin. Olet nyt ehdottomasti, mustavalkoisesti, sitä mieltä, että olet allerginen ja pelkäät koiria ja piste. Et ole valmis menemäämn puolitiehen vastaan, vaan listaat vain syitä miksi sinä haluat sitä tai tätä mieheltä. 

Mieti ihan hetki onko sinussa parisuhdeaineista sittenkään? Jos jo nyt asetat tietyt vaatimukset miehelle itseäsi muuttamatta et tule olemaan erityisen kiva puoliso. Jatkossa, tottuessasi mieheen, tulet olemaan entistä ehdottomampi ja jonkun vuoden päästä kirjoittelet tänne, miten mies ei enää rakasta sinua tai on muuten vaikeaa.

Tutustu, miten voisit siedättää allergiaasi. Onko se mitenkään mahdollista? Auttavatko allergialääkkeet? Voitko ajatella, että annat koiran elää elämänsä loppuun ja muutatte sitten yhteen? Olette suhteessa, mutta asutte erillänne?

Pelkoaan voi hoidattaa ja hakea apua, joten se ei todellakaan ole selitys. Me kaikki pelkäämme elämässämme monenlaisia asioita, joudumme kohtaamaan ne ja kasvamaan niiden vuoksi vahvemmiksi. Pelkääminen on huono perustelu ja toivon, että ymmärrät sen suhteen vaikuttavasi hyvin lapselliselta. 

Onnea eteenpäin. Olet toivon mukaan jo melkein aikuinen ja elämä tuo eteesi uusia haasteita, joten perusta parisuhteesi tasaveroisuuteen ja toisen ymmärtämiseenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ryhdyit suhteeseen miehen kanssa tietäen että tällä on koira? Eikö tuo ole ihan pöljää. Tiedät pelkääväsi koiria ja olevasi niille allerginen ja silti ihan tieten tahtoen alat tapailla miestä jolla on koira. Ja nyt ihmettelet että mites tästä nyt edetään. Oletat että mies luopuu koirasta. Koska sinähän pelkäät koiraa ja olet sille allerginen, eli yhteiselo ei suju. Toivon mukaan mies pitää koiransa ja sinä jäät kuin nalli kalliolle. Ehkä seuraavan kerran osaat käyttää aivojasi etkä kuvittele että se olet sinä joka määräät kaikesta.

En rehellisesti sanottuna ymmärrä tätä hyökkäävää asennetta itseäni kohtaan. Kyllä, olen rakastunut mieheen, jolla on koira. Kyllä, se on huono yhdistelmä allergiani ja pelkoni kanssa. Mutta teilläkö tunteet menevät aina käsi kädessä järjen kanssa ja voitte vain valita ketä kohtaan tunnette mitäkin? 

Ja missä olen olettanut, että hän luopuu koirasta? En missään. Olen nimenomaan kirjoittanut, että tuntuu ikävältä ja hölmöltä, jos hän joutuu valitsemaan minun ja koiran välillä. En haluaisi, että hän joutuisi tekemään sen valinnan, koska tiedän, että se satuttaisi häntä joutua luopumaan jommasta kummasta. Ja tiedostan myös, että todennäköisesti se jompikumpi olisin minä. Ei tässä todellakaan ole kysymys siitä, että kuvittelisin määrääväni kaikesta tai yrittäisin jotenkin kiusallani erottaa miehen koirasta, joka on hänelle rakas.

Ap

Niin että on parempi vaan lakaista asia maton alle eli asiasta ei keskustella ja olla menemättä miehen luokse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ryhdyit suhteeseen miehen kanssa tietäen että tällä on koira? Eikö tuo ole ihan pöljää. Tiedät pelkääväsi koiria ja olevasi niille allerginen ja silti ihan tieten tahtoen alat tapailla miestä jolla on koira. Ja nyt ihmettelet että mites tästä nyt edetään. Oletat että mies luopuu koirasta. Koska sinähän pelkäät koiraa ja olet sille allerginen, eli yhteiselo ei suju. Toivon mukaan mies pitää koiransa ja sinä jäät kuin nalli kalliolle. Ehkä seuraavan kerran osaat käyttää aivojasi etkä kuvittele että se olet sinä joka määräät kaikesta.

En rehellisesti sanottuna ymmärrä tätä hyökkäävää asennetta itseäni kohtaan. Kyllä, olen rakastunut mieheen, jolla on koira. Kyllä, se on huono yhdistelmä allergiani ja pelkoni kanssa. Mutta teilläkö tunteet menevät aina käsi kädessä järjen kanssa ja voitte vain valita ketä kohtaan tunnette mitäkin? 

Ja missä olen olettanut, että hän luopuu koirasta? En missään. Olen nimenomaan kirjoittanut, että tuntuu ikävältä ja hölmöltä, jos hän joutuu valitsemaan minun ja koiran välillä. En haluaisi, että hän joutuisi tekemään sen valinnan, koska tiedän, että se satuttaisi häntä joutua luopumaan jommasta kummasta. Ja tiedostan myös, että todennäköisesti se jompikumpi olisin minä. Ei tässä todellakaan ole kysymys siitä, että kuvittelisin määrääväni kaikesta tai yrittäisin jotenkin kiusallani erottaa miehen koirasta, joka on hänelle rakas.

Ap

Oletko oikeasti puhunut asiasta miehen kanssa ? Kai ymmärrät, että teillä ei voi olla yhteistä kotia, ennenkuin joko sinä yrität päästä pelostasi yli, tai vaihtoehtoisesti mies luopuu koirasta? Mikä tässä on niin hankala käsittää ?

Aikuisella ihmisellä tuollainen pelko? Mitä jos kävisit keskustelemassa ammattilaisen kanssa pelkotilastasi?

Ja onko allergia testattu?

Lievä/ paha allergia?

Sinä et siis halua keskustella kunnolla miehen kanssa, koska pelkäät , että hän valitsee mielummin koiransa kuin sinut ? Ei ihan terve alku parisuhteelle, jos ei voi vaikeista asioista keskustella.

Itse koiranomistajana voin kertoa, että valinta mun koiran ja seurustelukumppanin välillä ei ole mikään valinta. Koira voittaa joka kerta, se kun on mun perheenjäsen ja mulle erittäin rakas. 

Siksi seurustelukumppania hakiessani karsin heti kättelyssä pois kaikki, jotka eivät pidä koirista. Koirani on osa mun kanssa tulevaa pakettia vähän samoin kuin lapsi tulee yh:n kanssa. 

Kun teillä tämä tilanne on kuitenkin päällä, sanoisin että ainoat vaihtoehdot ovat joko 

a) ette muuta yhteen niin kauan kuin koira vielä elää, tai

b) totuttelet koiraan niin ettet pelkää sitä enää ja otat tarvittaessa allergialääkettä.

Huomioi vaihtoehto b:ssä että jos asutte yhdessä ja mies tulee kipeäksi ym, on vastuu koiranhoidosta myös sulla. Eli opettele myös taluttamaan sitä yksin, niin että tarvittaessa pystyt siihen ja koira tottelee sinua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä ero on koiralla olla yö/päivä yksin kotona kun isäntä on töissä 25 km päässä kotoa.

No kuule ihan se sama ero kuin se, että lapsi on kotona yksin päivällä vs. lapsi on kotona yksin yöllä.

Ei ne koirat sitä tajua käytkö jyystämässä jossain, vai onko illanvietto venynyt työpäivän mittaiseksi. Kurjaahan se yksinolo on ja sitä pitäisi olla mahdollisimman vähän, mutta ei sitä yötyöläisiltäkään koiria pois oteta. Koira ei (valitettavasti) ole lapseen verrattava asia.

Mutta itse aiheeseen liittyen sanon sen, että ei tuosta hyvä tule. Jos mies on yhtään mies, niin hän ei todellakaan hankkiudu koirasta eroon jonkun uuden naikkosen takia. Kertoo jotain kyvystä sitoutua jos noin tekee. Jos on niin tyhjäpää että antaa koiran pois tai lopettaa, niin luultavasti muutaman vuoden päästä tappelette siitä tuleeko koiraa vai ei.

Suosittelen lämpimästi koiraan totuttelemista tai miehen vapaille päästämistä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko mies yöpynyt luonasi 25km päässä ja koira on ollut yksin kotona? Eläinsuojeluilmoituksen paikka.

Ja tätähän se Ap kysyikin... Et sitten voinut kommentoida itse kysymykseen vaan piti alkaa jauhamaan epäolennaisesta.

Minä annan myös ratkaisun. Sovitte, että tämän koiran kanssa elätte, mutta kun siitä aika jättää niin uutta ei tule. Asunnon hankitte sellaisen että sinun ei tarvitse väkisin olla koiran kanssa samassa tilassa. Hiljalleen sitten totuttelet koiraan.

Valitettevasti ongelmaan ei ole hyviä ratkaisuita mutta tämä on paras mahdollinen jos mies suostuu että uutta koiraa ei nykyisen jälkeen tule. Elämä koiran kanssa on aika syvältä jos ei itse ole koiraihminen. Nimim. kokemusta on.

Kyllä, mutta koiraihmisen elämä koirattomana ei-koiraihmisen kanssa/takia on myös aika syvältä. Ei näitä ihmistyyppejä kannata alkaa yhdistämään edes.