Lapsettomat, älkää puuttuko kasvatus- ja vanhemmuuskeskusteluihin

Vierailija kirjoitti:

Tässä toimii mainiosti vertaus: vaikka en ole koskaan joutunut raiskatuksi, tiedän etten sitä halua.

Tuo vanhemmuus(yleensä äiti-)kortti on huvittava ilmiö. "Et voi tietää ku et oo äiti!" Totta kai tiedän. Olen ihminen ja osaan ajatella aivoillani.

Ei siihen todellakaan tarvita omia lapsia jotta tietää miten ne kakarat kannattaisi kasvattaa.

Toihan onkin ihan eri keskustelun aihe. Kyllä minäkin tiedän etten halua koiraa, mutta en mene kenekkekkään ongelmakoiran omistajalle neuvomaan kuinka helppoa on vaan laittaa se koira kuriin. Sen kun vaan kouluttaa sitä, ei pitäis olla vaikeaa. Ja jos mulla olis koira, niin se ei TODELLAKAAN käyttäytyisi noin, vaan aina jokaisessa tilantessa täydellisesti, koska jos koiran hankkii, niin kyllä se täytyy jaksaa kouluttaa. Jos roikkuu somessa aamusta iltaan ja lenkeillä ei yhtään kiinnitä huomioo koiran käytökseen, niin eihän siitä tule mitään. Onko muka joku ongelma jättää se koira muutamaksi tunniksi yksin kotiin. Tekee vain selväksi, ettei haukuta ja niin helppoa se on. Älä ota koiraa jos et jaksa siitä huolehtia kunnolla.

Mulla on 1-2 lasta. Ei mulla ole tarvetta sen enempään. Niin kun jotkut tietää ettei haluu lapsia, niin minä tiedän et tää riittää mulle.

Suurperhe on valinta ja jos niitä lapsia on paljon niin se käy työstä, itse en halua et mulle perhe on ammatti. Mulla on sit ammatillinen ura erikseen.

Perheillä on tietty määrä resursseja, aikaa ja rahaa. Kai se on sanomattakin selvää et kun on enemmän kelle jakaa niin on vähemmän per henkilö mitä saa. Olen elänyt lapsuuteni kun vanhemmat stressasi rahasta ja sitä en itse enää halua. Mielestäni myös pitämällä työn ja harrastuksia ja nauttimalla myös omasta elämästä opetan esimerkillä. Minusta on sekin on tärkeää, et vanhempi on tyytyväinen elämäänsä. Kyllä sen ne lapsetkin näkee.

Mun perhepiirissä oli suurperheitä paljon ja muistan niiden äitien surullisia katseita tyhjyyteen. Päätin jo hyvin pienenä ettei mun juttu. Voi toki olla et niillä oli vaan rankka hetki, mut en hyväksynyt sitä et lapset on ainoa naiseuden mittari. Ne arvot ei muhun kolisseet. Mikä on parempi tapa opettaa tasa-arvoa kun elää sitä..

Eli mun katsantakanta on niin kaukana suurperheistä ja mun arvot siinä mielessä et yleensä toi on sit itsestään selvästi sen äidin työ, et ei mulla mitään neuvojakaan ole niille antaa. Ehkä tuntuu et ne neuvoo jolla on 1-2 lasta kun niitä on vaan eniten. Mut en usko et toi on mitenkään lapsimäärään sidottua.

Btw, neuvoja pyytämättä saaminen voi olla ärsyttävää. Mut jos itse avautuu elämästään niin ihmiset voi koittaa ihan hyvää hyvyyttään niitä antaa. Kannattaa miettii miltä ne omatkin puheet ulkopuolelle kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla, kuin lapsettomilla ei ole elämän tuomaa kokemusta ja viisauttta, tuskin sitä on myöskään 1-2 lapsisissa perheissä, kuin ohuelti, toisin kuin suurperheissä jossa on lapsia enemmän kuin 4-5 lasta. Harvoin jotkut 7 lapsen vanhemmat tyrkyttävät neuvojaan, toisin kuin nämä 1-2 lapsen kaikki tietävät vanhemmat.

Tuossa mun aikasemmassa oli siis vastausta tuohon kommenttiin 115.

Vierailija kirjoitti:

Lukaisin pari lehtijuttua koskien mm. pikkulasten vanhempien haasteellista seksielämää.

Ja eikös ensimmäinen kommenttiketjun "oikeassaolija" totea, että "turha vinkua, mitäs hankitte lapsia". Tai "elämä on valintoja".

Ja tohon alkuperäiseen kysymykseen palatakseni, en oikein ymmärrä mitä haasteita seksielämässä on, vaikka on lapsia. Et liittyykö ne lapset siihen juurikaan. Voihan noita ongelmia muutenkin olla, vai onko tää joku perhepetijuttu? Mut siitä on varmaan joku toinen ketju.

Vierailija kirjoitti:

Jostain kumman syystä lapsettomat osaavat ajatella asioita monelta kantilta, ja itse ainakin olen saanut monet äitylit tajuamaan mitä tekevät kasvatuksessaan väärin. Kun muutaman pikkujutun korjaa, niin elämä helpottuu.

Siskoni lastenkasvatus oli vähän lepsua (lasta ei saanut komentaa ollenkaan ettei sille tule paha mieli), ja lapsi ei totellut ollenkaan. Siskoni murjotti kun lapsi perseilee minkä ehtii ja käyttäytyy muita ihmisiä kohtaan välillä jopa törkeästi (haukkui esim. isäämme niin että isällä meinasi itku tulla). Hän oli tuolloin 4 v ja jopa vanhempamme alkoivat olla väsyneitä tuohon lapseen. Siskollani oli tuolloin myös vuoden ikäinen lapsi, ja oli pakko saada tuo ensimmäinen käyttäytymään ja siskon tajuamaan että nykyinen peli ei vetele, koska muuten hänellä on kohta kaksi samanlaista hirviökakaraa. Tuon neljävuotiaan kanssa oli päiväkodissakin hankalaa, hän kiukkusi ja murjotti jatkuvasti ja mikään ei onnistunut.

Joskus keskustelin äitini kanssa tuosta, että siskolleni pitäisi saada taottua kalloon että tämä ei vetele, ja kerroin mikä minun mielestäni mättää. Sitten sanoin että "Hyvähän minun on arvostella kun ei minulla ole lapsia". Äiti tokaisi "Minulla on kolme ja minä olen aivan kauhuissani!"

Eli ei lapseton välttämättä ole täysin väärässä.

Yritin kesksutella siskoni kanssa ensin kahden tuosta, että peli ei vetele, ja vanhempamme ovat väsyneitä tuohon neljävuotiaaseen. Siskoni suuttui, huusi vastaan ja väitti että valehtelen kun sanoin että vanhempamme eivät kohta enää halua siskoani lastensa kanssa kylään. Keskustelusta ei tullut mitään vaikka olin todella asiallinen, siskoni ei kuunnellut. Kun sitten seuraavana päivänä juttelimme kolmestaan äidin kanssa, siskoni sanoi oikein vttuilevaan äänensävyyn "Milla väitti eilen että te ette muka enää halua meitä tänne kylään ;)" Ja äiti huudahti "Ei halutakaan!" Siskoni myrtsähti ja VIHDOIN kuunteli mitä sanottavaa minulla oli. Äitikin osallistui keskusteluun, mutta suurimman osan asioista kerroin ja perustelin minä.

Tuosta alkoi siskoni lastenkasvatus. Parissa viikossa lapsi oli jo aivan eri ihminen, elämä oli helpompaa, ja päiväkodistakin kysyttiin että onko kotona tapahtunut jotain kun lapsi on nykyisin niin paljon helpompi eikä kiukuttele joka asiasta.

Että ei ne lapsettomien lastenkasvatusvinkit aina niin huonoja ole ;)

Siskolla on toki mieskin, mutta miehensä ei ollut mukana tuolla vanhempiemme luona näkemässä sitä perseilyä ja kuuntelemassa törkeyksiä joita tuo lapsi laukoi.

Voi hitto että kuulostaa raskaalta tuo siskosi elämä. Kaikki hänen vastuullaan, pikkuvauva ja v***uilevat sukulaiset.

Neuvoja jakelevissa ihmisissä ärsyttää se, että "neuvot" ovat yleensä enemmänkin syytöksiä, tai niin ne ainakin tulkitaan. Usein huonosti käyttäytyvä lapsi on kuitenkin eniten rasittava vanhemmille itselleen - hehän sen kanssa elävät. Kun siihen joku tulee sitten kertomaan, mitä pitäisi tehdä, niin ei se auta. Eniten auttaa se, että joku kysyy, miltä vanhemmasta tuntuu. Sitten voi rauhallisesti lähteä yhdessä pohtimaan, voisiko tilanteeseen olla joku ratkaisu - mieluiten niin, että vanhempi itse keksii sen ratkaisun, eli ei tarvitse antaa neuvoa.

Ja kyllä, ei lapsettomat tiedä, millaisen stressin keskellä moni vanhempi elää. Ihan oikeasti. Ei ne heräile pitkin yötä ja kuljettele lapsia pitkin kaupunkia päivähoitoon.

Ainahan se on tiedetty, että " parhaita" kasvattajia on juuri lapsettomat.

On hyvin kummallista jatella, etteikö lapseton ihminen, mies tai nainen, tietäisi lasten kasvatuksesta.

Lapseton ei (ehkä) tiedä jatkuvista yöheräämisistä, ylipäätään vauva-ajan perusarjesta, mutta kasvatuksesta voi tietää hyvinkin paljon enemmän kuin itse The Superäiti tai -isä.

Ennen kuin minulla oli lapsia, minulla oli paljon hyviä kasvatusmetodia.

Nyt minulla on paljon lapsia, mutta ei yhtäkään kasvatusmetodia.

Vanha sananlasku.

Miten te muuten vastaatte niihin saamiinne neuvoihin? Siis itse uskon et empatia ois järkevintä, mut jatkuuko niiden tuleminen vaikka sanoo miksi ei toimi tai et ei nyt jaksais?

Olen itse miesvaltaisella alalla ja hyvin vähän kuulen neuvoja.

// kirjoitti:

Miten te muuten vastaatte niihin saamiinne neuvoihin? Siis itse uskon et empatia ois järkevintä, mut jatkuuko niiden tuleminen vaikka sanoo miksi ei toimi tai et ei nyt jaksais?

Olen itse miesvaltaisella alalla ja hyvin vähän kuulen neuvoja.

No eipä siinä muuta tapahtunut kuin että oli pakko laittaa välit poikki siskojen kanssa. Ei mennyt perille, ettei heidän sekaantuva käytös ole asiallista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat kasvatusvikit tulee somessa lapsettomalta teiniltä ja parhaat ajovikit autoiluun takapenkiltä kortittomalta anopilta.

Höpö höpö. Enpä ole kuullut teinin neuvovan. Vaikka saisi kyllä. Katsos hänkin on ollut lapsi. Jokainen on jonkun lapsi aikuisenakin.

Mä olen kuullut teineiltä neuvoja. Olin kerran pääkaupunkiseudun lähiliikenteen junassa 3-vuotiaan lapseni kanssa. Meillä oli rattaat mukana kun kävelin 1.5 km kotoota asemalle ja helsingissä oli tarkoitus kiertää forum, stokka, sokos ja aleksi 13 talvivaateostokien merkeissä.

Junassa oli melko täyttä ja olin parkkeerannut rattaat niille varattuun paikkaan, lapsi istui rattaissa ja minä rattaiden vieressä penkillä. Meidän viereen tuli joku teinipariskunta istumaan. Jonkin ajan päästä nämä teinit alkoivat arvostelemaan kuinka typerää on matkustaa ison lapsen kanssa ilmaiseksi junassa. "Kyllä sitten kun mulla on lapsia, niin en kyllä rattailla lähde jos se on jo vaik kolme vuotias. Vähänkö ärsyttää kaikki jotka tulee rattailla vaan sen takia, että saa ilmasen matkan. Mun mielestä niin ei sais tehdä, mä en ainakaan päläpälä, mulla on kyl sen verran rahaa, että voin maksaa lipun...önnönnööö."

Näillä ihmisillä ei tasan ollut mitään tietoa millaista herkkua on kulkea rattaiden kanssa jukisilla (silloin ei ollut matalalattiaisia kulkuneuvoja) ja helsingin keskustassa. Näillä ei tasan ollut mitään käsitystä kuinka pitkän matkan 3v jaksaa kävellä ja mitä tapahtuu kun kävelyinto loppuu. Ne ei tiennyt yhtään mistä oltiin tulossa, mihin menossa, onko lapsi sairas ym.

Mikä hemmetti siinä on, että pitää sitä päätään aukoa ja mielipiteitään ilmaista asioissa, joista ei ole mitään kokemusta, tietämystä tai näkemystä. Kaiken lisäksi mulla oli kausikortti taskussa, että en matkustanut ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat kasvatusvikit tulee somessa lapsettomalta teiniltä ja parhaat ajovikit autoiluun takapenkiltä kortittomalta anopilta.

Höpö höpö. Enpä ole kuullut teinin neuvovan. Vaikka saisi kyllä. Katsos hänkin on ollut lapsi. Jokainen on jonkun lapsi aikuisenakin.

Mä olen kuullut teineiltä neuvoja. Olin kerran pääkaupunkiseudun lähiliikenteen junassa 3-vuotiaan lapseni kanssa. Meillä oli rattaat mukana kun kävelin 1.5 km kotoota asemalle ja helsingissä oli tarkoitus kiertää forum, stokka, sokos ja aleksi 13 talvivaateostokien merkeissä.

Junassa oli melko täyttä ja olin parkkeerannut rattaat niille varattuun paikkaan, lapsi istui rattaissa ja minä rattaiden vieressä penkillä. Meidän viereen tuli joku teinipariskunta istumaan. Jonkin ajan päästä nämä teinit alkoivat arvostelemaan kuinka typerää on matkustaa ison lapsen kanssa ilmaiseksi junassa. "Kyllä sitten kun mulla on lapsia, niin en kyllä rattailla lähde jos se on jo vaik kolme vuotias. Vähänkö ärsyttää kaikki jotka tulee rattailla vaan sen takia, että saa ilmasen matkan. Mun mielestä niin ei sais tehdä, mä en ainakaan päläpälä, mulla on kyl sen verran rahaa, että voin maksaa lipun...önnönnööö."

Näillä ihmisillä ei tasan ollut mitään tietoa millaista herkkua on kulkea rattaiden kanssa jukisilla (silloin ei ollut matalalattiaisia kulkuneuvoja) ja helsingin keskustassa. Näillä ei tasan ollut mitään käsitystä kuinka pitkän matkan 3v jaksaa kävellä ja mitä tapahtuu kun kävelyinto loppuu. Ne ei tiennyt yhtään mistä oltiin tulossa, mihin menossa, onko lapsi sairas ym.

Mikä hemmetti siinä on, että pitää sitä päätään aukoa ja mielipiteitään ilmaista asioissa, joista ei ole mitään kokemusta, tietämystä tai näkemystä. Kaiken lisäksi mulla oli kausikortti taskussa, että en matkustanut ilmaiseksi.

Minulle on sattunut sama.

Bussilippu taskussa, astmasairaan lapsen kanssa menossa lääkäriin. En uskaltanut lähteä autolla kun oli jo monta valvottua yötä takana, eikä Töölössä välttis ole parkkkipaikkaa.

Kovaan ääneen yksi mummeli alkoi paheksua laiskoista nykyäideistä ja pullamössölapsista.