Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsettomat, älkää puuttuko kasvatus- ja vanhemmuuskeskusteluihin
09.01.2019 |
Lukaisin pari lehtijuttua koskien mm. pikkulasten vanhempien haasteellista seksielämää.
Ja eikös ensimmäinen kommenttiketjun "oikeassaolija" totea, että "turha vinkua, mitäs hankitte lapsia". Tai "elämä on valintoja".
Toinen yleinen hommeli on se, että lapsettomat päivittelevät, kuinka huonosti nykyään lapsia kasvatetaan. Kuinka lapset meluavat, kiusaavat toisiaan, kuria ei ole, käytöstavat olemattomat jne.
Siispä sananen niille, joilla ei ole omia lapsia tai muuten paljon kokemusta elämästä lasten kanssa:
Vanhemmuus on erittäin monimutkaista. Lisää siihen parisuhde, työelämä ja harrastukset, ja mieti hetki, kuinka monta muuttujaa asiassa on. Ja älä siksi mene tarjoamaan viisauksiasi. Tarjoa mieluummin empatiaa.
Yleisesti ottaen elämässä on varsin terveellistä olla hiljaa asioista, joista ei ole kokemusta.
T. 43-vuotias uusperhettä rakenteleva mies
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole lapsia. Olen lastentarhanopettaja. Pitäisikö olla hiljaa kasvatukseen liityvistä asioista?
Ei. Mutta omissa tutuissa on kasvatusalan ammattilaisia, jotka sanoivat neuvojensa muuttuneen sen jälkeen, kun omiakin lapsia ilmaantui...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin olla puuttumatta asiaan heti, kun olen saanut verovapauden lapsiin kohdistuvista tulonsiirroista.
Vierailija kirjoitti:
Voin olla puuttumatta asiaan heti, kun olen saanut verovapauden lapsiin kohdistuvista tulonsiirroista.
Sopii. Ja sitten sinä itse maksat vanhuuden laitoshoitosi, eläkkeesi ja terveyskulusi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin olla puuttumatta asiaan heti, kun olen saanut verovapauden lapsiin kohdistuvista tulonsiirroista.
Sopii. Ja sitten sinä itse maksat vanhuuden laitoshoitosi, eläkkeesi ja terveyskulusi.
Eli saan myös näistä isommista jutuista maksuvapauden? Wau.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin olla puuttumatta asiaan heti, kun olen saanut verovapauden lapsiin kohdistuvista tulonsiirroista.
Sopii. Ja sitten sinä itse maksat vanhuuden laitoshoitosi, eläkkeesi ja terveyskulusi.
Eli saan myös näistä isommista jutuista maksuvapauden? Wau.
Mistä isommista jutuista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin neuvon, sillä olenhan entinen lapsi.
Välillä on vaikea uskoa että nämä lapsivihamieliset öyhöttäjät olisivat koskaan olleet lapsia. Ainakin juttujensa perusteena he ovat syntyneet suoraan 25 vuotiaiksi.
Vierailija kirjoitti:
Voin olla puuttumatta asiaan heti, kun olen saanut verovapauden lapsiin kohdistuvista tulonsiirroista.
Etkö siis ole itse ollut koskaan lapsi tai opiskelija?
Makseleppa nyt ensin omat tulonsiirtosi ja arvostele sitten vasta muita. Nettomaksajan rajan menee noin 60 tonnin bruttoloissa. Alle 60 tonnia tienaavat saavat enemmän tulonsiirtoija kuin maksavat veroja. Paljonko sinun palkkasi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomat vastavalmistuneet ns kasvatusammattilaiset on melkein niitä kaikkein sietämättömimpiä. Tietoa on kaadettu päähän, mutta kokemus ja sisäistäminen puuttuu.
Sama juttu kuin synnyttämätön kätilö... Meinasi alkaa kyrsimään kolmannen lapsen synnytyksessä kun juuri valmstunut kätilö yritti päteä. Tietysti koulutuksen ja työn myötä tulee kokemusta, jota ei itse muutaman kerran synnyttäneellä ole, mutta tuolla ei ollut vielä edes sitä työkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikkien elämäntilanteet ja lapset ja vanhemmat ovat ainutkertaisia, ei vanhemmuus anna mitään universaalia kokemusta kasvattamisesta. Toisaalta monella lapsettomalla voi olla hyvinkin paljon kokemusta monesta lapsiin ja lasten kasvatukseen liittyvästä aiheesta (esimerkiksi itselläni on erittäin paljon kokemusta juuri uusperheistä ja lasten asemasta niissä, vaikka itselläni ei lapsia ole). Ja kolmanneksi, kokemusasiantuntijuus ei ole aina paras asiantuntijuuden muoto - syövänkään eksperttejä eivät pääsääntöisesti ole syöpää sairastavat, vaan sitä hoitavat.
Se sympatia ja empatia on varmaan juurikin vertaisverkostoista loogisinta hakea. Muuten neuvoissa kyllä muut asiat kuin vanhemmuus määrää enemmän sitä, onko henkilöllä mitään annettavaa keskusteluun. Itsestäni pahimpia neuvojia aiheesta riippumatta ovat juuri ne, joilla vaikka konsti x on toiminut ja siten sen tietenkin täytyy välttämättä olla oikea ratkaisu kaikille.
Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi. Siinä on sitten aika kohtuullisen turhaa tulla laukomaan niitä ohjeitaan, jotka se vanhempikin kyllä tietää, muttei esimerkiksi yksinkertaisesti enää kykene tekemään.
t. nimimerkillä kuusi vuotta astmalapsen kanssa valvonut
Minulla ei ole lapsia monen syyn takia, mutta yksi suuri syy on se vastuu mitä se tuo mukanaan. Eikä minua kiinnosta kuunnella onko se jonkun mielestä raskasta ja kuinka paljon on valvonut viime yönä. Valitettavasti joudun kuuntelemaan työpaikallani sitä valitusta, kun on raskasta perhe-elämä eikä ole aika toteuttaa omia juttujaan. En ole kommentoinut heidän juttuihin, koska minua ei kiinnosta eikä se minulle kuulu. En minä ääneen sano mitä siinä tilanteessa ajattelen, koska en viitsi vttuilla valmiiksi riekaileina olevan ihmisen kanssa. Meidän työpaikalla nostan hattua näille lapsellisille ettei he ole meidän kimpussa, kun lomalistat tulee eteen tai jos jonkun pitää vaihtaa vuoroa tai jos joku on kipeä. EI tule ehdottelemaan mitään, koska sullahan ei ole lapsia niin ei ole elämää. Ne paikkaillee keskenää toisiaa ja hoitaa keskenää lomat vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikkien elämäntilanteet ja lapset ja vanhemmat ovat ainutkertaisia, ei vanhemmuus anna mitään universaalia kokemusta kasvattamisesta. Toisaalta monella lapsettomalla voi olla hyvinkin paljon kokemusta monesta lapsiin ja lasten kasvatukseen liittyvästä aiheesta (esimerkiksi itselläni on erittäin paljon kokemusta juuri uusperheistä ja lasten asemasta niissä, vaikka itselläni ei lapsia ole). Ja kolmanneksi, kokemusasiantuntijuus ei ole aina paras asiantuntijuuden muoto - syövänkään eksperttejä eivät pääsääntöisesti ole syöpää sairastavat, vaan sitä hoitavat.
Se sympatia ja empatia on varmaan juurikin vertaisverkostoista loogisinta hakea. Muuten neuvoissa kyllä muut asiat kuin vanhemmuus määrää enemmän sitä, onko henkilöllä mitään annettavaa keskusteluun. Itsestäni pahimpia neuvojia aiheesta riippumatta ovat juuri ne, joilla vaikka konsti x on toiminut ja siten sen tietenkin täytyy välttämättä olla oikea ratkaisu kaikille.
Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi. Siinä on sitten aika kohtuullisen turhaa tulla laukomaan niitä ohjeitaan, jotka se vanhempikin kyllä tietää, muttei esimerkiksi yksinkertaisesti enää kykene tekemään.
t. nimimerkillä kuusi vuotta astmalapsen kanssa valvonut
Tämä on ihan absurdi väite, että lapseton ei muka tiedä, millaista on olla väsynyt. Te, joille lapsen mukanaan tuoma väsymys on uusi asia, olette aivan helvetin onnekkaita. Teillä on sentään joku syy siihen, miksi ette nuku. Ja se unettomuus kestää maksimissaan pari vuotta eli vauva-ajan ja vähän pikkulapsiaikaa.
Älä sä kerro mulle, mitä mä voin tai en voi tietää.
T: ainakin 20v. unettomuudesta kärsinyt, säännöllisesti itsemurha-ajatuksia hautova lapseton
On aivan eri asia valvoa itseksensä ja ongelmana se, että "en nyt saa unta" kuin valvoa lapsensa kanssa, jonka hengitystä ja rohinaa joutuu vahtimaan ja lääkitystä annostelemaan, että se lapsi EI KUOLE SIIHEN VIEREEN.
Kirjoituksesi osoitti juurikin sen absurdin typeryyden mikä lapsettomilla on.
Ehkä se on eri asia. Älä kuitenkaan väitä, etten voi ymmärtää mitä oikea väsymys on. Minä en voi edes harkita lasten hankkimista, koska olen jo valmiiksi täysin toimintakyvytön.
Lukiko tuolla niin?
Ei lukenut.
Et ymmärrä edelleenkään lainkaan, mikä ero on siinä että on väsynyt ja siinä että on väsynyt ja silti vastuussa ihmishengestä (ja myös niistä perheen muista lapsista ja näiden arjesta ja kasvamisesta) ja silti on vain pakko jaksaa. Vaikka on väsynyt.
Tuolla luki ja lainaan: "Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi."
Siis tämän voi hahmottaa ihan kuka tahansa. Mikä tässä pitäisi olla niin helvetin vaikeaa ymmärtää?
Lapseton kun ei voi olla vastuussa mistään tai kenestäkään? Eikä voi koskaan olla tilanteessa, jossa on pakko jaksaa, vaikka ei jaksaisi? Haloo ja herätys sinnekin! Meitä ihmisiä on kuule moneksi eikä kaikilla ole lapsia. Meillä on kuitenkin työ, josta riippuu oma tai muiden toimeentulo, meissä on omaishoitajia, on sairauksia joiden takia pitää päästä lääkäriin tai hoitoihin, meillä on lemmikkejä, puolisoita, meillä on ihan samalla lailla vastuita kuin lapsellisillakin. Mutta eihän me kuitenkaan voida mitään mistään ymmärtää, koska ei ole lapsia.
Niin. Sinä et ymmärrä.
Olet nolo.
Vastuu lapsesta on jotain aivan muuta kuin vastuu koirasta (on kaksi), vastuu puolisosta (on) tai vastuu työstä (on ihan kuule oma firma ja vastuu sen työntekijöistäkin).
Jos lapseton on väsynyt, hän voi ihan vaan tappaa itsensä tai hakea sairauslomaa. Lapsellinen ei voi. Vaikka hakisi sairauslomaakin niin mihin sinä luulet sen sairaan lapsen menevän tai hänen sisarustensa? Siellä ne on tismalleen edelleen siellä hoidettavina, jaksoi tai ei.
No nyt! :'D
Tappaa itsensä? Lapseton voi vaan tappaa itsensä kun väsyttää? :D En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa. Muuta kuin että voithan sinäkin, ihan mainiosti!
Miksi kuvittelet että itsemurha (!!) tai sairausloma on lapsettomalle joku patenttiratkaisu väsymykseen? Newsflash: kaikki ongelmat ja vastuu eivät katoa saikella. Eikä esim. opiskelijan todellakaan kannata saikettaa. Itsemurha on toki ratkaisu, mutta sen voi tehdä lapsellinenkin.
Lapsellinen voi aina hakea lastenhoitoapua. Myös sossuun voi soittaa jos ahdistaa, sieltä saa apua. Ihan turha yrityää kiillottaa mitään pakko jaksaa-kruunua sen enempää kuin lapsettomienkaan.
Huh, miten naurettava kommentti olikin. :D Taattua av-laatua.
/30
Sinä olet vain yksinkertaisesti typerä.
Ja tässä keskustelussa on se virhe, että lapselliset tietää mitä on olla lapseton. He voivat siis oikeasti verrata. Lapseton taas ei vaan yksinkertaisesti tiedä, hahmota eikä ymmärrä.
Sama kaavahan toistuu aika monessa asiassa. Päteminen ja viisastelu syntyy usein siitä että ei edes tiedä sitä että ei tiedä asioista. Helppo olla mustavalkoinen kun ei ole koskaan nähnyt harmaan sävyjä.
Lapsellisilla on kokemusta siitä kun on lapseton. Parisuhteessa elävillä on kokemusta siitä kun on sinkku. Ajokortillisella on kokemusta siitä kun ei ole ajokorttia. Vanhoilla on kokemusta siitä kun on nuori. Omistusasujilla on yleensä kokemusta vuokra-asumissta jne. Toisin päin kokemus usein puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
kysykää teieneiltä, joilla on jotain fiksua sanottavaa eikä kapina teineiltä. Ne tietää mitä ois pitänyt tehdä toisin. Ja sitä paitsi älkää tehkö lapsia jos ette ole valmiita siihen stressiin ja kaikkeen mitä siitä sit tulee. KYLLÄ OLEN LAPSETON, mutta aijon hankkia lapsia vasta siinä elämän tilanteessa jossa olen valmis niin tekemään ja sellaisen miehen kanssa johon voin luottaa ja on olemassa vara suunnitelma jos mies lähteekin.
Tässä taitaa olla malliesimerkki siitä mitä ap tarkoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikkien elämäntilanteet ja lapset ja vanhemmat ovat ainutkertaisia, ei vanhemmuus anna mitään universaalia kokemusta kasvattamisesta. Toisaalta monella lapsettomalla voi olla hyvinkin paljon kokemusta monesta lapsiin ja lasten kasvatukseen liittyvästä aiheesta (esimerkiksi itselläni on erittäin paljon kokemusta juuri uusperheistä ja lasten asemasta niissä, vaikka itselläni ei lapsia ole). Ja kolmanneksi, kokemusasiantuntijuus ei ole aina paras asiantuntijuuden muoto - syövänkään eksperttejä eivät pääsääntöisesti ole syöpää sairastavat, vaan sitä hoitavat.
Se sympatia ja empatia on varmaan juurikin vertaisverkostoista loogisinta hakea. Muuten neuvoissa kyllä muut asiat kuin vanhemmuus määrää enemmän sitä, onko henkilöllä mitään annettavaa keskusteluun. Itsestäni pahimpia neuvojia aiheesta riippumatta ovat juuri ne, joilla vaikka konsti x on toiminut ja siten sen tietenkin täytyy välttämättä olla oikea ratkaisu kaikille.
Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi. Siinä on sitten aika kohtuullisen turhaa tulla laukomaan niitä ohjeitaan, jotka se vanhempikin kyllä tietää, muttei esimerkiksi yksinkertaisesti enää kykene tekemään.
t. nimimerkillä kuusi vuotta astmalapsen kanssa valvonut
Tämä on ihan absurdi väite, että lapseton ei muka tiedä, millaista on olla väsynyt. Te, joille lapsen mukanaan tuoma väsymys on uusi asia, olette aivan helvetin onnekkaita. Teillä on sentään joku syy siihen, miksi ette nuku. Ja se unettomuus kestää maksimissaan pari vuotta eli vauva-ajan ja vähän pikkulapsiaikaa.
Älä sä kerro mulle, mitä mä voin tai en voi tietää.
T: ainakin 20v. unettomuudesta kärsinyt, säännöllisesti itsemurha-ajatuksia hautova lapseton
On aivan eri asia valvoa itseksensä ja ongelmana se, että "en nyt saa unta" kuin valvoa lapsensa kanssa, jonka hengitystä ja rohinaa joutuu vahtimaan ja lääkitystä annostelemaan, että se lapsi EI KUOLE SIIHEN VIEREEN.
Kirjoituksesi osoitti juurikin sen absurdin typeryyden mikä lapsettomilla on.
Ehkä se on eri asia. Älä kuitenkaan väitä, etten voi ymmärtää mitä oikea väsymys on. Minä en voi edes harkita lasten hankkimista, koska olen jo valmiiksi täysin toimintakyvytön.
Lukiko tuolla niin?
Ei lukenut.
Et ymmärrä edelleenkään lainkaan, mikä ero on siinä että on väsynyt ja siinä että on väsynyt ja silti vastuussa ihmishengestä (ja myös niistä perheen muista lapsista ja näiden arjesta ja kasvamisesta) ja silti on vain pakko jaksaa. Vaikka on väsynyt.
Tuolla luki ja lainaan: "Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi."
Siis tämän voi hahmottaa ihan kuka tahansa. Mikä tässä pitäisi olla niin helvetin vaikeaa ymmärtää?
Lapseton kun ei voi olla vastuussa mistään tai kenestäkään? Eikä voi koskaan olla tilanteessa, jossa on pakko jaksaa, vaikka ei jaksaisi? Haloo ja herätys sinnekin! Meitä ihmisiä on kuule moneksi eikä kaikilla ole lapsia. Meillä on kuitenkin työ, josta riippuu oma tai muiden toimeentulo, meissä on omaishoitajia, on sairauksia joiden takia pitää päästä lääkäriin tai hoitoihin, meillä on lemmikkejä, puolisoita, meillä on ihan samalla lailla vastuita kuin lapsellisillakin. Mutta eihän me kuitenkaan voida mitään mistään ymmärtää, koska ei ole lapsia.
Niin. Sinä et ymmärrä.
Olet nolo.
Vastuu lapsesta on jotain aivan muuta kuin vastuu koirasta (on kaksi), vastuu puolisosta (on) tai vastuu työstä (on ihan kuule oma firma ja vastuu sen työntekijöistäkin).
Jos lapseton on väsynyt, hän voi ihan vaan tappaa itsensä tai hakea sairauslomaa. Lapsellinen ei voi. Vaikka hakisi sairauslomaakin niin mihin sinä luulet sen sairaan lapsen menevän tai hänen sisarustensa? Siellä ne on tismalleen edelleen siellä hoidettavina, jaksoi tai ei.
No nyt! :'D
Tappaa itsensä? Lapseton voi vaan tappaa itsensä kun väsyttää? :D En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa. Muuta kuin että voithan sinäkin, ihan mainiosti!
Miksi kuvittelet että itsemurha (!!) tai sairausloma on lapsettomalle joku patenttiratkaisu väsymykseen? Newsflash: kaikki ongelmat ja vastuu eivät katoa saikella. Eikä esim. opiskelijan todellakaan kannata saikettaa. Itsemurha on toki ratkaisu, mutta sen voi tehdä lapsellinenkin.
Lapsellinen voi aina hakea lastenhoitoapua. Myös sossuun voi soittaa jos ahdistaa, sieltä saa apua. Ihan turha yrityää kiillottaa mitään pakko jaksaa-kruunua sen enempää kuin lapsettomienkaan.
Huh, miten naurettava kommentti olikin. :D Taattua av-laatua.
/30
Sinä olet vain yksinkertaisesti typerä.
Ja tässä keskustelussa on se virhe, että lapselliset tietää mitä on olla lapseton. He voivat siis oikeasti verrata. Lapseton taas ei vaan yksinkertaisesti tiedä, hahmota eikä ymmärrä.
Sama kaavahan toistuu aika monessa asiassa. Päteminen ja viisastelu syntyy usein siitä että ei edes tiedä sitä että ei tiedä asioista. Helppo olla mustavalkoinen kun ei ole koskaan nähnyt harmaan sävyjä.
Lapsellisilla on kokemusta siitä kun on lapseton. Parisuhteessa elävillä on kokemusta siitä kun on sinkku. Ajokortillisella on kokemusta siitä kun ei ole ajokorttia. Vanhoilla on kokemusta siitä kun on nuori. Omistusasujilla on yleensä kokemusta vuokra-asumissta jne. Toisin päin kokemus usein puuttuu.
Ottakaa myös huomioon että jotkut päättävät jäädä lapsettomiksi koska osaavat verrata jo etukäteen mitä elämä on lapsen kanssa. Enkä tarkoita tätä nyt asenteella ”itseppä lapsesi teit” vaan sanon siksi koska kukaan ei ole tuntunut tätä huomioivan. Samaa mieltä AP:n kanssa siitä että kokemattoman on turha tulla neuvomaan asioista joista ei tiedä mitään mutta otsikon perusteella AP: leimaa jokaisen pelkästään lapsettomuuden perusteella sellaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikkien elämäntilanteet ja lapset ja vanhemmat ovat ainutkertaisia, ei vanhemmuus anna mitään universaalia kokemusta kasvattamisesta. Toisaalta monella lapsettomalla voi olla hyvinkin paljon kokemusta monesta lapsiin ja lasten kasvatukseen liittyvästä aiheesta (esimerkiksi itselläni on erittäin paljon kokemusta juuri uusperheistä ja lasten asemasta niissä, vaikka itselläni ei lapsia ole). Ja kolmanneksi, kokemusasiantuntijuus ei ole aina paras asiantuntijuuden muoto - syövänkään eksperttejä eivät pääsääntöisesti ole syöpää sairastavat, vaan sitä hoitavat.
Se sympatia ja empatia on varmaan juurikin vertaisverkostoista loogisinta hakea. Muuten neuvoissa kyllä muut asiat kuin vanhemmuus määrää enemmän sitä, onko henkilöllä mitään annettavaa keskusteluun. Itsestäni pahimpia neuvojia aiheesta riippumatta ovat juuri ne, joilla vaikka konsti x on toiminut ja siten sen tietenkin täytyy välttämättä olla oikea ratkaisu kaikille.
Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi. Siinä on sitten aika kohtuullisen turhaa tulla laukomaan niitä ohjeitaan, jotka se vanhempikin kyllä tietää, muttei esimerkiksi yksinkertaisesti enää kykene tekemään.
t. nimimerkillä kuusi vuotta astmalapsen kanssa valvonut
Tämä on ihan absurdi väite, että lapseton ei muka tiedä, millaista on olla väsynyt. Te, joille lapsen mukanaan tuoma väsymys on uusi asia, olette aivan helvetin onnekkaita. Teillä on sentään joku syy siihen, miksi ette nuku. Ja se unettomuus kestää maksimissaan pari vuotta eli vauva-ajan ja vähän pikkulapsiaikaa.
Älä sä kerro mulle, mitä mä voin tai en voi tietää.
T: ainakin 20v. unettomuudesta kärsinyt, säännöllisesti itsemurha-ajatuksia hautova lapseton
On aivan eri asia valvoa itseksensä ja ongelmana se, että "en nyt saa unta" kuin valvoa lapsensa kanssa, jonka hengitystä ja rohinaa joutuu vahtimaan ja lääkitystä annostelemaan, että se lapsi EI KUOLE SIIHEN VIEREEN.
Kirjoituksesi osoitti juurikin sen absurdin typeryyden mikä lapsettomilla on.
Ehkä se on eri asia. Älä kuitenkaan väitä, etten voi ymmärtää mitä oikea väsymys on. Minä en voi edes harkita lasten hankkimista, koska olen jo valmiiksi täysin toimintakyvytön.
Lukiko tuolla niin?
Ei lukenut.
Et ymmärrä edelleenkään lainkaan, mikä ero on siinä että on väsynyt ja siinä että on väsynyt ja silti vastuussa ihmishengestä (ja myös niistä perheen muista lapsista ja näiden arjesta ja kasvamisesta) ja silti on vain pakko jaksaa. Vaikka on väsynyt.
Tuolla luki ja lainaan: "Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi."
Siis tämän voi hahmottaa ihan kuka tahansa. Mikä tässä pitäisi olla niin helvetin vaikeaa ymmärtää?
Lapseton kun ei voi olla vastuussa mistään tai kenestäkään? Eikä voi koskaan olla tilanteessa, jossa on pakko jaksaa, vaikka ei jaksaisi? Haloo ja herätys sinnekin! Meitä ihmisiä on kuule moneksi eikä kaikilla ole lapsia. Meillä on kuitenkin työ, josta riippuu oma tai muiden toimeentulo, meissä on omaishoitajia, on sairauksia joiden takia pitää päästä lääkäriin tai hoitoihin, meillä on lemmikkejä, puolisoita, meillä on ihan samalla lailla vastuita kuin lapsellisillakin. Mutta eihän me kuitenkaan voida mitään mistään ymmärtää, koska ei ole lapsia.
Niin. Sinä et ymmärrä.
Olet nolo.
Vastuu lapsesta on jotain aivan muuta kuin vastuu koirasta (on kaksi), vastuu puolisosta (on) tai vastuu työstä (on ihan kuule oma firma ja vastuu sen työntekijöistäkin).
Jos lapseton on väsynyt, hän voi ihan vaan tappaa itsensä tai hakea sairauslomaa. Lapsellinen ei voi. Vaikka hakisi sairauslomaakin niin mihin sinä luulet sen sairaan lapsen menevän tai hänen sisarustensa? Siellä ne on tismalleen edelleen siellä hoidettavina, jaksoi tai ei.
No nyt! :'D
Tappaa itsensä? Lapseton voi vaan tappaa itsensä kun väsyttää? :D En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa. Muuta kuin että voithan sinäkin, ihan mainiosti!
Miksi kuvittelet että itsemurha (!!) tai sairausloma on lapsettomalle joku patenttiratkaisu väsymykseen? Newsflash: kaikki ongelmat ja vastuu eivät katoa saikella. Eikä esim. opiskelijan todellakaan kannata saikettaa. Itsemurha on toki ratkaisu, mutta sen voi tehdä lapsellinenkin.
Lapsellinen voi aina hakea lastenhoitoapua. Myös sossuun voi soittaa jos ahdistaa, sieltä saa apua. Ihan turha yrityää kiillottaa mitään pakko jaksaa-kruunua sen enempää kuin lapsettomienkaan.
Huh, miten naurettava kommentti olikin. :D Taattua av-laatua.
/30
Sinä olet vain yksinkertaisesti typerä.
Ja tässä keskustelussa on se virhe, että lapselliset tietää mitä on olla lapseton. He voivat siis oikeasti verrata. Lapseton taas ei vaan yksinkertaisesti tiedä, hahmota eikä ymmärrä.
Sama kaavahan toistuu aika monessa asiassa. Päteminen ja viisastelu syntyy usein siitä että ei edes tiedä sitä että ei tiedä asioista. Helppo olla mustavalkoinen kun ei ole koskaan nähnyt harmaan sävyjä.
Lapsellisilla on kokemusta siitä kun on lapseton. Parisuhteessa elävillä on kokemusta siitä kun on sinkku. Ajokortillisella on kokemusta siitä kun ei ole ajokorttia. Vanhoilla on kokemusta siitä kun on nuori. Omistusasujilla on yleensä kokemusta vuokra-asumissta jne. Toisin päin kokemus usein puuttuu.
Ottakaa myös huomioon että jotkut päättävät jäädä lapsettomiksi koska osaavat verrata jo etukäteen mitä elämä on lapsen kanssa. Enkä tarkoita tätä nyt asenteella ”itseppä lapsesi teit” vaan sanon siksi koska kukaan ei ole tuntunut tätä huomioivan. Samaa mieltä AP:n kanssa siitä että kokemattoman on turha tulla neuvomaan asioista joista ei tiedä mitään mutta otsikon perusteella AP: leimaa jokaisen pelkästään lapsettomuuden perusteella sellaiseksi.
Eivät osaa.
Luulevat ehkä, mutta ei kukaan ei saada kokemusta jostain kokematta asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimmat viisastelijat ja kaikki tietävät löytyvät kyllä ryhmästä vanhempia, joilla on vain 1-2 lasta. Samoin synnytyskokemukset.
Heiltä löytyy kaikkeen se "ainut ja oikea" vastaus, mutta kun saman kysymyksen esittää suurperheen vanhemmille, joilla on enemmän kuin viisi lasta, ääni muuttuu kellossa ja kokemus siitä miten jokainen lapsi on yksilö ja se mikä sopii yhteen perheeseen, ei enää sovi toiseen.
Ihan samalla tavalla, kuin lapsettomilla ei ole elämän tuomaa kokemusta ja viisauttta, tuskin sitä on myöskään 1-2 lapsisissa perheissä, kuin ohuelti, toisin kuin suurperheissä jossa on lapsia enemmän kuin 4-5 lasta. Harvoin jotkut 7 lapsen vanhemmat tyrkyttävät neuvojaan, toisin kuin nämä 1-2 lapsen kaikki tietävät vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikkien elämäntilanteet ja lapset ja vanhemmat ovat ainutkertaisia, ei vanhemmuus anna mitään universaalia kokemusta kasvattamisesta. Toisaalta monella lapsettomalla voi olla hyvinkin paljon kokemusta monesta lapsiin ja lasten kasvatukseen liittyvästä aiheesta (esimerkiksi itselläni on erittäin paljon kokemusta juuri uusperheistä ja lasten asemasta niissä, vaikka itselläni ei lapsia ole). Ja kolmanneksi, kokemusasiantuntijuus ei ole aina paras asiantuntijuuden muoto - syövänkään eksperttejä eivät pääsääntöisesti ole syöpää sairastavat, vaan sitä hoitavat.
Se sympatia ja empatia on varmaan juurikin vertaisverkostoista loogisinta hakea. Muuten neuvoissa kyllä muut asiat kuin vanhemmuus määrää enemmän sitä, onko henkilöllä mitään annettavaa keskusteluun. Itsestäni pahimpia neuvojia aiheesta riippumatta ovat juuri ne, joilla vaikka konsti x on toiminut ja siten sen tietenkin täytyy välttämättä olla oikea ratkaisu kaikille.
Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi. Siinä on sitten aika kohtuullisen turhaa tulla laukomaan niitä ohjeitaan, jotka se vanhempikin kyllä tietää, muttei esimerkiksi yksinkertaisesti enää kykene tekemään.
t. nimimerkillä kuusi vuotta astmalapsen kanssa valvonut
Tämä on ihan absurdi väite, että lapseton ei muka tiedä, millaista on olla väsynyt. Te, joille lapsen mukanaan tuoma väsymys on uusi asia, olette aivan helvetin onnekkaita. Teillä on sentään joku syy siihen, miksi ette nuku. Ja se unettomuus kestää maksimissaan pari vuotta eli vauva-ajan ja vähän pikkulapsiaikaa.
Älä sä kerro mulle, mitä mä voin tai en voi tietää.
T: ainakin 20v. unettomuudesta kärsinyt, säännöllisesti itsemurha-ajatuksia hautova lapseton
On aivan eri asia valvoa itseksensä ja ongelmana se, että "en nyt saa unta" kuin valvoa lapsensa kanssa, jonka hengitystä ja rohinaa joutuu vahtimaan ja lääkitystä annostelemaan, että se lapsi EI KUOLE SIIHEN VIEREEN.
Kirjoituksesi osoitti juurikin sen absurdin typeryyden mikä lapsettomilla on.
Ehkä se on eri asia. Älä kuitenkaan väitä, etten voi ymmärtää mitä oikea väsymys on. Minä en voi edes harkita lasten hankkimista, koska olen jo valmiiksi täysin toimintakyvytön.
Lukiko tuolla niin?
Ei lukenut.
Et ymmärrä edelleenkään lainkaan, mikä ero on siinä että on väsynyt ja siinä että on väsynyt ja silti vastuussa ihmishengestä (ja myös niistä perheen muista lapsista ja näiden arjesta ja kasvamisesta) ja silti on vain pakko jaksaa. Vaikka on väsynyt.
Tuolla luki ja lainaan: "Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi."
Siis tämän voi hahmottaa ihan kuka tahansa. Mikä tässä pitäisi olla niin helvetin vaikeaa ymmärtää?
Lapseton kun ei voi olla vastuussa mistään tai kenestäkään? Eikä voi koskaan olla tilanteessa, jossa on pakko jaksaa, vaikka ei jaksaisi? Haloo ja herätys sinnekin! Meitä ihmisiä on kuule moneksi eikä kaikilla ole lapsia. Meillä on kuitenkin työ, josta riippuu oma tai muiden toimeentulo, meissä on omaishoitajia, on sairauksia joiden takia pitää päästä lääkäriin tai hoitoihin, meillä on lemmikkejä, puolisoita, meillä on ihan samalla lailla vastuita kuin lapsellisillakin. Mutta eihän me kuitenkaan voida mitään mistään ymmärtää, koska ei ole lapsia.
Niin. Sinä et ymmärrä.
Olet nolo.
Vastuu lapsesta on jotain aivan muuta kuin vastuu koirasta (on kaksi), vastuu puolisosta (on) tai vastuu työstä (on ihan kuule oma firma ja vastuu sen työntekijöistäkin).
Jos lapseton on väsynyt, hän voi ihan vaan tappaa itsensä tai hakea sairauslomaa. Lapsellinen ei voi. Vaikka hakisi sairauslomaakin niin mihin sinä luulet sen sairaan lapsen menevän tai hänen sisarustensa? Siellä ne on tismalleen edelleen siellä hoidettavina, jaksoi tai ei.
No nyt! :'D
Tappaa itsensä? Lapseton voi vaan tappaa itsensä kun väsyttää? :D En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa. Muuta kuin että voithan sinäkin, ihan mainiosti!
Miksi kuvittelet että itsemurha (!!) tai sairausloma on lapsettomalle joku patenttiratkaisu väsymykseen? Newsflash: kaikki ongelmat ja vastuu eivät katoa saikella. Eikä esim. opiskelijan todellakaan kannata saikettaa. Itsemurha on toki ratkaisu, mutta sen voi tehdä lapsellinenkin.
Lapsellinen voi aina hakea lastenhoitoapua. Myös sossuun voi soittaa jos ahdistaa, sieltä saa apua. Ihan turha yrityää kiillottaa mitään pakko jaksaa-kruunua sen enempää kuin lapsettomienkaan.
Huh, miten naurettava kommentti olikin. :D Taattua av-laatua.
/30
Sinä olet vain yksinkertaisesti typerä.
Ja tässä keskustelussa on se virhe, että lapselliset tietää mitä on olla lapseton. He voivat siis oikeasti verrata. Lapseton taas ei vaan yksinkertaisesti tiedä, hahmota eikä ymmärrä.
Sama kaavahan toistuu aika monessa asiassa. Päteminen ja viisastelu syntyy usein siitä että ei edes tiedä sitä että ei tiedä asioista. Helppo olla mustavalkoinen kun ei ole koskaan nähnyt harmaan sävyjä.
Lapsellisilla on kokemusta siitä kun on lapseton. Parisuhteessa elävillä on kokemusta siitä kun on sinkku. Ajokortillisella on kokemusta siitä kun ei ole ajokorttia. Vanhoilla on kokemusta siitä kun on nuori. Omistusasujilla on yleensä kokemusta vuokra-asumissta jne. Toisin päin kokemus usein puuttuu.
Ottakaa myös huomioon että jotkut päättävät jäädä lapsettomiksi koska osaavat verrata jo etukäteen mitä elämä on lapsen kanssa. Enkä tarkoita tätä nyt asenteella ”itseppä lapsesi teit” vaan sanon siksi koska kukaan ei ole tuntunut tätä huomioivan. Samaa mieltä AP:n kanssa siitä että kokemattoman on turha tulla neuvomaan asioista joista ei tiedä mitään mutta otsikon perusteella AP: leimaa jokaisen pelkästään lapsettomuuden perusteella sellaiseksi.
Eivät osaa.
Luulevat ehkä, mutta ei kukaan ei saada kokemusta jostain kokematta asiaa.
Se kokemus on kuitenkin yksilöllinen, ei yleispätevä, joja antaisi oikeuden yleistää neuvoja ja ohjeita muille.
Olen useamman kerran ollut raskaana ja minun yksilöllinen kokemus siitä on aivan toisenlainen kuin monen ystäväni, kun oksensin raskauden ensimmäisen 7kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikkien elämäntilanteet ja lapset ja vanhemmat ovat ainutkertaisia, ei vanhemmuus anna mitään universaalia kokemusta kasvattamisesta. Toisaalta monella lapsettomalla voi olla hyvinkin paljon kokemusta monesta lapsiin ja lasten kasvatukseen liittyvästä aiheesta (esimerkiksi itselläni on erittäin paljon kokemusta juuri uusperheistä ja lasten asemasta niissä, vaikka itselläni ei lapsia ole). Ja kolmanneksi, kokemusasiantuntijuus ei ole aina paras asiantuntijuuden muoto - syövänkään eksperttejä eivät pääsääntöisesti ole syöpää sairastavat, vaan sitä hoitavat.
Se sympatia ja empatia on varmaan juurikin vertaisverkostoista loogisinta hakea. Muuten neuvoissa kyllä muut asiat kuin vanhemmuus määrää enemmän sitä, onko henkilöllä mitään annettavaa keskusteluun. Itsestäni pahimpia neuvojia aiheesta riippumatta ovat juuri ne, joilla vaikka konsti x on toiminut ja siten sen tietenkin täytyy välttämättä olla oikea ratkaisu kaikille.
Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi. Siinä on sitten aika kohtuullisen turhaa tulla laukomaan niitä ohjeitaan, jotka se vanhempikin kyllä tietää, muttei esimerkiksi yksinkertaisesti enää kykene tekemään.
t. nimimerkillä kuusi vuotta astmalapsen kanssa valvonut
Tämä on ihan absurdi väite, että lapseton ei muka tiedä, millaista on olla väsynyt. Te, joille lapsen mukanaan tuoma väsymys on uusi asia, olette aivan helvetin onnekkaita. Teillä on sentään joku syy siihen, miksi ette nuku. Ja se unettomuus kestää maksimissaan pari vuotta eli vauva-ajan ja vähän pikkulapsiaikaa.
Älä sä kerro mulle, mitä mä voin tai en voi tietää.
T: ainakin 20v. unettomuudesta kärsinyt, säännöllisesti itsemurha-ajatuksia hautova lapseton
On aivan eri asia valvoa itseksensä ja ongelmana se, että "en nyt saa unta" kuin valvoa lapsensa kanssa, jonka hengitystä ja rohinaa joutuu vahtimaan ja lääkitystä annostelemaan, että se lapsi EI KUOLE SIIHEN VIEREEN.
Kirjoituksesi osoitti juurikin sen absurdin typeryyden mikä lapsettomilla on.
Ehkä se on eri asia. Älä kuitenkaan väitä, etten voi ymmärtää mitä oikea väsymys on. Minä en voi edes harkita lasten hankkimista, koska olen jo valmiiksi täysin toimintakyvytön.
Lukiko tuolla niin?
Ei lukenut.
Et ymmärrä edelleenkään lainkaan, mikä ero on siinä että on väsynyt ja siinä että on väsynyt ja silti vastuussa ihmishengestä (ja myös niistä perheen muista lapsista ja näiden arjesta ja kasvamisesta) ja silti on vain pakko jaksaa. Vaikka on väsynyt.
Tuolla luki ja lainaan: "Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi."
Siis tämän voi hahmottaa ihan kuka tahansa. Mikä tässä pitäisi olla niin helvetin vaikeaa ymmärtää?
Lapseton kun ei voi olla vastuussa mistään tai kenestäkään? Eikä voi koskaan olla tilanteessa, jossa on pakko jaksaa, vaikka ei jaksaisi? Haloo ja herätys sinnekin! Meitä ihmisiä on kuule moneksi eikä kaikilla ole lapsia. Meillä on kuitenkin työ, josta riippuu oma tai muiden toimeentulo, meissä on omaishoitajia, on sairauksia joiden takia pitää päästä lääkäriin tai hoitoihin, meillä on lemmikkejä, puolisoita, meillä on ihan samalla lailla vastuita kuin lapsellisillakin. Mutta eihän me kuitenkaan voida mitään mistään ymmärtää, koska ei ole lapsia.
Niin. Sinä et ymmärrä.
Olet nolo.
Vastuu lapsesta on jotain aivan muuta kuin vastuu koirasta (on kaksi), vastuu puolisosta (on) tai vastuu työstä (on ihan kuule oma firma ja vastuu sen työntekijöistäkin).
Jos lapseton on väsynyt, hän voi ihan vaan tappaa itsensä tai hakea sairauslomaa. Lapsellinen ei voi. Vaikka hakisi sairauslomaakin niin mihin sinä luulet sen sairaan lapsen menevän tai hänen sisarustensa? Siellä ne on tismalleen edelleen siellä hoidettavina, jaksoi tai ei.
No nyt! :'D
Tappaa itsensä? Lapseton voi vaan tappaa itsensä kun väsyttää? :D En tiedä mitä tähän pitäisi sanoa. Muuta kuin että voithan sinäkin, ihan mainiosti!
Miksi kuvittelet että itsemurha (!!) tai sairausloma on lapsettomalle joku patenttiratkaisu väsymykseen? Newsflash: kaikki ongelmat ja vastuu eivät katoa saikella. Eikä esim. opiskelijan todellakaan kannata saikettaa. Itsemurha on toki ratkaisu, mutta sen voi tehdä lapsellinenkin.
Lapsellinen voi aina hakea lastenhoitoapua. Myös sossuun voi soittaa jos ahdistaa, sieltä saa apua. Ihan turha yrityää kiillottaa mitään pakko jaksaa-kruunua sen enempää kuin lapsettomienkaan.
Huh, miten naurettava kommentti olikin. :D Taattua av-laatua.
/30
Sinä olet vain yksinkertaisesti typerä.
Ja tässä keskustelussa on se virhe, että lapselliset tietää mitä on olla lapseton. He voivat siis oikeasti verrata. Lapseton taas ei vaan yksinkertaisesti tiedä, hahmota eikä ymmärrä.
Sama kaavahan toistuu aika monessa asiassa. Päteminen ja viisastelu syntyy usein siitä että ei edes tiedä sitä että ei tiedä asioista. Helppo olla mustavalkoinen kun ei ole koskaan nähnyt harmaan sävyjä.
Lapsellisilla on kokemusta siitä kun on lapseton. Parisuhteessa elävillä on kokemusta siitä kun on sinkku. Ajokortillisella on kokemusta siitä kun ei ole ajokorttia. Vanhoilla on kokemusta siitä kun on nuori. Omistusasujilla on yleensä kokemusta vuokra-asumissta jne. Toisin päin kokemus usein puuttuu.
Ottakaa myös huomioon että jotkut päättävät jäädä lapsettomiksi koska osaavat verrata jo etukäteen mitä elämä on lapsen kanssa. Enkä tarkoita tätä nyt asenteella ”itseppä lapsesi teit” vaan sanon siksi koska kukaan ei ole tuntunut tätä huomioivan. Samaa mieltä AP:n kanssa siitä että kokemattoman on turha tulla neuvomaan asioista joista ei tiedä mitään mutta otsikon perusteella AP: leimaa jokaisen pelkästään lapsettomuuden perusteella sellaiseksi.
Eivät osaa.
Luulevat ehkä, mutta ei kukaan ei saada kokemusta jostain kokematta asiaa.
Se kokemus on kuitenkin yksilöllinen, ei yleispätevä, joja antaisi oikeuden yleistää neuvoja ja ohjeita muille.
Olen useamman kerran ollut raskaana ja minun yksilöllinen kokemus siitä on aivan toisenlainen kuin monen ystäväni, kun oksensin raskauden ensimmäisen 7kk.
On edes se yksi tai kaksi tai kolme tms kokemus.
Minun äitini oli ikänsä kotirouvana (kouluja käymättä) ja mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, miten hän neuvoo minua kodinhoidon ja akateemisen työuran yhdistämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikkien elämäntilanteet ja lapset ja vanhemmat ovat ainutkertaisia, ei vanhemmuus anna mitään universaalia kokemusta kasvattamisesta. Toisaalta monella lapsettomalla voi olla hyvinkin paljon kokemusta monesta lapsiin ja lasten kasvatukseen liittyvästä aiheesta (esimerkiksi itselläni on erittäin paljon kokemusta juuri uusperheistä ja lasten asemasta niissä, vaikka itselläni ei lapsia ole). Ja kolmanneksi, kokemusasiantuntijuus ei ole aina paras asiantuntijuuden muoto - syövänkään eksperttejä eivät pääsääntöisesti ole syöpää sairastavat, vaan sitä hoitavat.
Se sympatia ja empatia on varmaan juurikin vertaisverkostoista loogisinta hakea. Muuten neuvoissa kyllä muut asiat kuin vanhemmuus määrää enemmän sitä, onko henkilöllä mitään annettavaa keskusteluun. Itsestäni pahimpia neuvojia aiheesta riippumatta ovat juuri ne, joilla vaikka konsti x on toiminut ja siten sen tietenkin täytyy välttämättä olla oikea ratkaisu kaikille.
Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi. Siinä on sitten aika kohtuullisen turhaa tulla laukomaan niitä ohjeitaan, jotka se vanhempikin kyllä tietää, muttei esimerkiksi yksinkertaisesti enää kykene tekemään.
t. nimimerkillä kuusi vuotta astmalapsen kanssa valvonut
Tämä on ihan absurdi väite, että lapseton ei muka tiedä, millaista on olla väsynyt. Te, joille lapsen mukanaan tuoma väsymys on uusi asia, olette aivan helvetin onnekkaita. Teillä on sentään joku syy siihen, miksi ette nuku. Ja se unettomuus kestää maksimissaan pari vuotta eli vauva-ajan ja vähän pikkulapsiaikaa.
Älä sä kerro mulle, mitä mä voin tai en voi tietää.
T: ainakin 20v. unettomuudesta kärsinyt, säännöllisesti itsemurha-ajatuksia hautova lapseton
On aivan eri asia valvoa itseksensä ja ongelmana se, että "en nyt saa unta" kuin valvoa lapsensa kanssa, jonka hengitystä ja rohinaa joutuu vahtimaan ja lääkitystä annostelemaan, että se lapsi EI KUOLE SIIHEN VIEREEN.
Kirjoituksesi osoitti juurikin sen absurdin typeryyden mikä lapsettomilla on.
Ehkä se on eri asia. Älä kuitenkaan väitä, etten voi ymmärtää mitä oikea väsymys on. Minä en voi edes harkita lasten hankkimista, koska olen jo valmiiksi täysin toimintakyvytön.
Lukiko tuolla niin?
Ei lukenut.
Et ymmärrä edelleenkään lainkaan, mikä ero on siinä että on väsynyt ja siinä että on väsynyt ja silti vastuussa ihmishengestä (ja myös niistä perheen muista lapsista ja näiden arjesta ja kasvamisesta) ja silti on vain pakko jaksaa. Vaikka on väsynyt.
Tuolla luki ja lainaan: "Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi."
Siis tämän voi hahmottaa ihan kuka tahansa. Mikä tässä pitäisi olla niin helvetin vaikeaa ymmärtää?
Lapseton kun ei voi olla vastuussa mistään tai kenestäkään? Eikä voi koskaan olla tilanteessa, jossa on pakko jaksaa, vaikka ei jaksaisi? Haloo ja herätys sinnekin! Meitä ihmisiä on kuule moneksi eikä kaikilla ole lapsia. Meillä on kuitenkin työ, josta riippuu oma tai muiden toimeentulo, meissä on omaishoitajia, on sairauksia joiden takia pitää päästä lääkäriin tai hoitoihin, meillä on lemmikkejä, puolisoita, meillä on ihan samalla lailla vastuita kuin lapsellisillakin. Mutta eihän me kuitenkaan voida mitään mistään ymmärtää, koska ei ole lapsia.
Tottakai voi olla suuria vastuita kenelöä tahansa. Mutta lapsiasioista on vain antoisinra keskustella sellaisen kanssa, joka on kokenut saman. Tietysti voi saada uusia näkökulmia asioihin myös lapsettomalta. Se tietynlainen tunne ymmärryksestä ja vertaistuesta tulee yleensä kuitenkin vain, kun juttelee sellaisen kanssa, joka on elänyt ja kokenut vanhemmuuden.
Niin, vanhemmat keskustelee keskenään; "ai kauheeta kun mä olen väsynyt kun marttiina ei meinaa millään nukahtaa illalla, menee yöhön asti" "hei jätä siltä jo päikkärit pois, niin mekin tehtiin tossa iässä ja alkoi iltanukahtaminen onnistumaan" "joo!"
=lapsi nukahtaa jatkossa jo iltapalapöytään mutta riehuu ja on levoton päivät+ei meinaa jaksaa herätä aamuisin
Sama keskustelu lapsettoman kanssa "voi kun mä olen väsynyt kun marttiina ei meinaa nukahtaa illalla vaan menee aina pitkälle yöhön" "tota, eikös teillä muutenkin valvota aika myöhään, olisko se jo illalla niin väsynyt sit että ei enää nukahda..." "Ei kun mä aattelin jättää siltä päiväunet pois, mirkunkin lapsi oli sillä ruvennut nukkumaan illasta hyvin!" "Siis se mirkun lapsihan on ollut ihan hirviö siitä lähtien kun on niin väsynyt. Eikö kannattais kuitenkin vielä kaksivuotiaana kokeilla että aikaistaa vaan sitä nukkumaanmenoa, tuntuu tosi vähältä se unen määrä kun kuudelta joutuu heräämään ja vasta yhdentoista jälkeen sä yrität laittaa sen unille..." "Eiköhän mirkku lapsellisena tiedä paremmin kuin sä lapsettomana, kiitti vaan"
Tai näin: "hei kato kuinka kivan verhon mä ostin tähän vaunun kuomuun, tän kun laittaa tiukasti tähän kiinni niin hyvin on nukuttu sen jälkeen parikin tuntia vaunuissa!" "No onpa kiva!mä käytän kyllä ite vielä fleecepeittoa tommoisen verhon kanssa, meillä nukutaan nyt niin sikeesti että pitää herättää!" "Oi, pitää kokeilla kanssa!"
Sama keskustelu lapsettoman kanssa: "kato miten kiva vaunuverho on, nyt nukutaan hyvin kun tää on tiiviisti tässä suulla, meinasin kokeilla vielä et jos laittaa peitonkin tohon niin menee toi koppa vielä hämärämmäksi, mirkun lapsi nukkuu kuulemma kun tukki silleen! "Tota, kauan toi lapsi tuolla on ollut" "kohta tunnin nyt, kuin niin?" "Tota, miten se hengittää" "täh?" "Siis eihän tonne pääse oikein mistään ilma vaihtumaan. Tuollahan loppuu happi!" "No eikä lopu, mirkullakin on ihan peittokin siinä vielä ja lapsi nukkuu niin hyvin et oikein pitää herättää!" "Siis peitto? Eli ilma ei kierrä yhtään! Pistäisittekö te lapsenne tonkokoiseen suljettuun pahvilaatikkoon nukkumaan tunniksi? Se laatikkokin tosin on hengittävämpi kuin toi muovikoppa ja muovista tehty peitto..." "Eiköhän me äiteinä tiedetä mikä on lapselle parasta..." "Niin mutta jos laittais vaikka hyttysverkon tohon päälle ja siihen sit vasta vähän sitä verhoa kevyesti, kiertäisi ilma ja olis suojaa kuitenkin..." "No sehän nyt olis vaikeeta. Kyllä tää paksu, tiivis verho ja peittokin on ihan hyvä, kaikillahan näitä on! Sä et vaan tajua kun sulla ei oo lapsia..."
Kumpi onkaan tärkeämpää vanhemmuudesta, vertaistuki toiselta vanhemmalta vai lapsettoman mielipiteet vähän sieltä kuplan ulkopuolelta?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kolme lapsetonta siskoa, joilla ei mitään tajua lastenkasvatuksesta, mutta neuvoja ja puuttumista ja ohjeita ja sekaantumista riittää.
Hyvin raskasta.
Anna se/niille yökylään ja hae pois 5 tuntia sovittua myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kaikkien elämäntilanteet ja lapset ja vanhemmat ovat ainutkertaisia, ei vanhemmuus anna mitään universaalia kokemusta kasvattamisesta. Toisaalta monella lapsettomalla voi olla hyvinkin paljon kokemusta monesta lapsiin ja lasten kasvatukseen liittyvästä aiheesta (esimerkiksi itselläni on erittäin paljon kokemusta juuri uusperheistä ja lasten asemasta niissä, vaikka itselläni ei lapsia ole). Ja kolmanneksi, kokemusasiantuntijuus ei ole aina paras asiantuntijuuden muoto - syövänkään eksperttejä eivät pääsääntöisesti ole syöpää sairastavat, vaan sitä hoitavat.
Se sympatia ja empatia on varmaan juurikin vertaisverkostoista loogisinta hakea. Muuten neuvoissa kyllä muut asiat kuin vanhemmuus määrää enemmän sitä, onko henkilöllä mitään annettavaa keskusteluun. Itsestäni pahimpia neuvojia aiheesta riippumatta ovat juuri ne, joilla vaikka konsti x on toiminut ja siten sen tietenkin täytyy välttämättä olla oikea ratkaisu kaikille.
Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi. Siinä on sitten aika kohtuullisen turhaa tulla laukomaan niitä ohjeitaan, jotka se vanhempikin kyllä tietää, muttei esimerkiksi yksinkertaisesti enää kykene tekemään.
t. nimimerkillä kuusi vuotta astmalapsen kanssa valvonut
Tämä on ihan absurdi väite, että lapseton ei muka tiedä, millaista on olla väsynyt. Te, joille lapsen mukanaan tuoma väsymys on uusi asia, olette aivan helvetin onnekkaita. Teillä on sentään joku syy siihen, miksi ette nuku. Ja se unettomuus kestää maksimissaan pari vuotta eli vauva-ajan ja vähän pikkulapsiaikaa.
Älä sä kerro mulle, mitä mä voin tai en voi tietää.
T: ainakin 20v. unettomuudesta kärsinyt, säännöllisesti itsemurha-ajatuksia hautova lapseton
On aivan eri asia valvoa itseksensä ja ongelmana se, että "en nyt saa unta" kuin valvoa lapsensa kanssa, jonka hengitystä ja rohinaa joutuu vahtimaan ja lääkitystä annostelemaan, että se lapsi EI KUOLE SIIHEN VIEREEN.
Kirjoituksesi osoitti juurikin sen absurdin typeryyden mikä lapsettomilla on.
Ehkä se on eri asia. Älä kuitenkaan väitä, etten voi ymmärtää mitä oikea väsymys on. Minä en voi edes harkita lasten hankkimista, koska olen jo valmiiksi täysin toimintakyvytön.
Lukiko tuolla niin?
Ei lukenut.
Et ymmärrä edelleenkään lainkaan, mikä ero on siinä että on väsynyt ja siinä että on väsynyt ja silti vastuussa ihmishengestä (ja myös niistä perheen muista lapsista ja näiden arjesta ja kasvamisesta) ja silti on vain pakko jaksaa. Vaikka on väsynyt.
Tuolla luki ja lainaan: "Lapseton ei esimerkiksi koskaan voi hahmottaa sitä miltä se vastuu tuntuu eikä sitä miltä tuntuu kun on vain pakko jaksaa, vaikkei jaksaisi."
Siis tämän voi hahmottaa ihan kuka tahansa. Mikä tässä pitäisi olla niin helvetin vaikeaa ymmärtää?
Lapseton kun ei voi olla vastuussa mistään tai kenestäkään? Eikä voi koskaan olla tilanteessa, jossa on pakko jaksaa, vaikka ei jaksaisi? Haloo ja herätys sinnekin! Meitä ihmisiä on kuule moneksi eikä kaikilla ole lapsia. Meillä on kuitenkin työ, josta riippuu oma tai muiden toimeentulo, meissä on omaishoitajia, on sairauksia joiden takia pitää päästä lääkäriin tai hoitoihin, meillä on lemmikkejä, puolisoita, meillä on ihan samalla lailla vastuita kuin lapsellisillakin. Mutta eihän me kuitenkaan voida mitään mistään ymmärtää, koska ei ole lapsia.
Tottakai voi olla suuria vastuita kenelöä tahansa. Mutta lapsiasioista on vain antoisinra keskustella sellaisen kanssa, joka on kokenut saman. Tietysti voi saada uusia näkökulmia asioihin myös lapsettomalta. Se tietynlainen tunne ymmärryksestä ja vertaistuesta tulee yleensä kuitenkin vain, kun juttelee sellaisen kanssa, joka on elänyt ja kokenut vanhemmuuden.
Niin, vanhemmat keskustelee keskenään; "ai kauheeta kun mä olen väsynyt kun marttiina ei meinaa millään nukahtaa illalla, menee yöhön asti" "hei jätä siltä jo päikkärit pois, niin mekin tehtiin tossa iässä ja alkoi iltanukahtaminen onnistumaan" "joo!"
=lapsi nukahtaa jatkossa jo iltapalapöytään mutta riehuu ja on levoton päivät+ei meinaa jaksaa herätä aamuisin
Sama keskustelu lapsettoman kanssa "voi kun mä olen väsynyt kun marttiina ei meinaa nukahtaa illalla vaan menee aina pitkälle yöhön" "tota, eikös teillä muutenkin valvota aika myöhään, olisko se jo illalla niin väsynyt sit että ei enää nukahda..." "Ei kun mä aattelin jättää siltä päiväunet pois, mirkunkin lapsi oli sillä ruvennut nukkumaan illasta hyvin!" "Siis se mirkun lapsihan on ollut ihan hirviö siitä lähtien kun on niin väsynyt. Eikö kannattais kuitenkin vielä kaksivuotiaana kokeilla että aikaistaa vaan sitä nukkumaanmenoa, tuntuu tosi vähältä se unen määrä kun kuudelta joutuu heräämään ja vasta yhdentoista jälkeen sä yrität laittaa sen unille..." "Eiköhän mirkku lapsellisena tiedä paremmin kuin sä lapsettomana, kiitti vaan"Tai näin: "hei kato kuinka kivan verhon mä ostin tähän vaunun kuomuun, tän kun laittaa tiukasti tähän kiinni niin hyvin on nukuttu sen jälkeen parikin tuntia vaunuissa!" "No onpa kiva!mä käytän kyllä ite vielä fleecepeittoa tommoisen verhon kanssa, meillä nukutaan nyt niin sikeesti että pitää herättää!" "Oi, pitää kokeilla kanssa!"
Sama keskustelu lapsettoman kanssa: "kato miten kiva vaunuverho on, nyt nukutaan hyvin kun tää on tiiviisti tässä suulla, meinasin kokeilla vielä et jos laittaa peitonkin tohon niin menee toi koppa vielä hämärämmäksi, mirkun lapsi nukkuu kuulemma kun tukki silleen! "Tota, kauan toi lapsi tuolla on ollut" "kohta tunnin nyt, kuin niin?" "Tota, miten se hengittää" "täh?" "Siis eihän tonne pääse oikein mistään ilma vaihtumaan. Tuollahan loppuu happi!" "No eikä lopu, mirkullakin on ihan peittokin siinä vielä ja lapsi nukkuu niin hyvin et oikein pitää herättää!" "Siis peitto? Eli ilma ei kierrä yhtään! Pistäisittekö te lapsenne tonkokoiseen suljettuun pahvilaatikkoon nukkumaan tunniksi? Se laatikkokin tosin on hengittävämpi kuin toi muovikoppa ja muovista tehty peitto..." "Eiköhän me äiteinä tiedetä mikä on lapselle parasta..." "Niin mutta jos laittais vaikka hyttysverkon tohon päälle ja siihen sit vasta vähän sitä verhoa kevyesti, kiertäisi ilma ja olis suojaa kuitenkin..." "No sehän nyt olis vaikeeta. Kyllä tää paksu, tiivis verho ja peittokin on ihan hyvä, kaikillahan näitä on! Sä et vaan tajua kun sulla ei oo lapsia..."
Kumpi onkaan tärkeämpää vanhemmuudesta, vertaistuki toiselta vanhemmalta vai lapsettoman mielipiteet vähän sieltä kuplan ulkopuolelta?
Eri
😂 sulla on outoja kokemuksia, onko sulla oikeesti noin hönöjä kavereita. Ja oudot rattaatkin, ei varmaan Suomesta ostettuja jos ne on kokonaan yhdestä muovista tehdyt, itse en ole nähnyt kun kankaisia joissa ehkä se pohja on muovia.
Alue: Aihe vapaa
Koska olet niin nuori ja kypsymätön vielä. Tyypillinen teinivastaus.