Mies ei ymmärrä, miksei lapsiviikolla suhtautumiseni häneen ole samanlaista

Lapsi on miehen ja he tarvitsevat omaa aikaa. Omaa aikaa saa silloin itsekin.

Meillä homma ajautui pikkuhiljaa siihen, että mies oli lapsiviikonloput töissä. Minä olin siis päävastuussa hänen lapsestaan. Näinä viikonloppuina en päässyt kunnolla omaan harrastukseeni. Olin myös viikonlopun jälkeen erittäin väsynyt, lapsi on kuriton eikä kuuntele mitä hänelle sanotaan. Esim. sai sen seitsemän kertaa kieltää juoksemasta rappusissa, juoksi silti ja lopulta kaatui. Päästi myös koiran karkuun vaikka monta kertaa painotin, ettei pihan porttia saa omin luvin mennä aukomaan. Mies lopulta myönsi, että ei jaksa lastaan ja on sen takia mieluummin töissä kuin kotona lapsiviikonloppuina.

Lapsen äiti on hemmotellut lapsen piloille eikä lapsen tarvitse tehdä mitään mitä ei itse halua ja saa kotona aina tahtonsa läpi. Tämä ei taas meillä sopinut, meillä oli säännöt joita piti myös lapsen noudattaa, halusi tai ei. Tästä kertoi kotona äidilleen ja äitinsä kiukutteli sitten lapsen isälle, etten minä saisi lasta komentaa.

Lopputulos tilanteessa on se, ettei lapsi tule tänne jos mies ei ota hänestä silloin päävastuuta. En siis kieltänyt lasta tulemasta, sanoin vain miehelle etten minä ole enää ilmainen lapsenvahti ja että lapsi on täällä ollessaan hänen vastuullaan. Lapsi ei ole sen jälkeen käynyt meillä.

Ehkä olen jonkun mielestä ilkeä äitipuoli tässä tilanteessa, mutta minun mielestäni lapsen ei tulisi olla täysin minun vastuullani. Toki voisi olla toisin, jos lapselle olisi opetettu käytöstavat ja pidetty kuri kotona mutta minun tehtäväni ei ole ruveta kasvattamaan toisten lasta. Varsinkin kun vanhemmat eivät siihen osallistu.

Minusta tämä keskustelu on jotenkin absurdi. Eikö perheissä eletä ihan normaalisti, oli lapsia tai ei paikalla? Onko elämä joku suuri huvitussirkus, kun lapsi on siellä?

Ei meillä elämä eroa mitenkään olennaisesti siitä, kun lapsia ei ollut. Ihan normaalisti arkirutiinit ja kodinhoito. Pyykkiä on vähän enemmän ja ruokaa tehdään vähän enemmän. Lapsen kanssa toki jutellaan, ja puuhataan kotona pikkujuttuja, mutta enemmän se arjessa on vaan arkista yhdessäoloa. Viikonloppuna toki käydään leikkipuistossa, joskus jossain huvituksissa, retkillä jne muttei sekään mitään lapsen ympärillä pomppiva sirkusta ole. Aika erikoista, ettei tällaisesta näkökulmasta "puuhailisi" lapsen kanssa tai osallistuisi arkeen lapsen ollessa paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.

En minäkään lähde matkoille vastaavassa tilanteessa. En tykkää matkustaa ”yksin”, ja kunnmies on lapsen kanssa, niin minähän olen sitten yksin.

En todellakaan lähtisi matkalle miehen ja lapsen kanssa.  Mieluummin kokonaan yksin kuin matkaan lapsen ehdoilla. Ei minua kiinnosta leikkipuistot ja uinti miehen ja lapsen hauskuutta katsellessa. Tai ruokailu lapsen oikutellessa. 

Miksi ylipäänsä ryhtyy suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia, jos tuollainen ahdistaa? Se on kiinteä osa miehen elämää ja hän varmasti haluaa elämänsä kokonaisuudessaan jakaa naisystävän kanssa, vaikkei mitään äiti roolia tarvitse omaksua.

Miksi ei, jos ei ole pakko leikkipuistoissa istua?

Paljon kivempi on matkustaa aikuisten kesken. Ellei mies lähde matkoille lapsen kanssa kahdestaan, olkoon menemättä.  Aikuisena naisena jätän lapsimatkat väliin.  Lapsi voi aivan hyvin matkustaa äitinsä kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä kaikesta paistaa läpi niin selvästi se mikä ero on naisen ajatusmaailmalla ennen ja jälkeen lapsien. Joku jo valmiiksi äiti osaa suhtautua lapsiin ja perhekuvioihin ihan eri tavalla. Lapseton taas ottaa itse omaa tilaa ja kieltäytyy rakentamasta yhteistä juttua miehen ja lapsen kanssa, koska ”ei mun tarvii.”

Mies taas kokee takuulla tästä pahaa oloa ja avuttomuutta, kun hän elämäntilanteineen ja lapsineen ei ”kelpaa” Ap:lle eikä pysty jakamaan kanssasi hänen ja lapsena maailmaa, joka on iso osa 1/2 hänen elämäänsä.

Ei teille hyvin tuolla metodilla käy. Suosittelen rakentamaan suhdetta myös miehen lapsiviikolla lapsen kautta, mutta se voi olla vaikeaa jos asenne on tuo mikä aloituksesta tulikin jo ilmi.

Ihan eri laseilla oikeasti lukee tämän läpi kun itsellä ikää 38.v ja kaksi lasta. Veikkaan että Ap on 27-35 vuotias lapseton, tottunut ajattelemaan aina vain itseään, harrastuksia ja töitä.

Aivan päinvastoin.

Minä olen yli nelikymppinen ja minulla on lapsi, mutten välitä mieheni lapsesta, enkä tee mieheni lapsiviikonloppuina kotitöitä.

Kun itsellä on jo lapsi, on ilmeisesti evoluution aikaansaamaa, että vieraat lapset tuntuvat vääriltä. Jokainen emo suosii sisäänrakennetusti omaa jälkeläistää ja muut kilpailevat resursseista oman pennun kanssa. Suoraan sanottu, mutta näin se menee.

Nuori lapseton nainen voi haluta leikkiä kotia miehen kanssa haaveillessaan yhteisestä lapsesta. Minä vain odotan, että pääsisi eroon ylimääräisistä tunkeilijoista kotonani.

Miksi ylipäätään lähteä lapsellisen ihmiseen matkaan ja leikkimään uusperhettä, jos ei ole aikomustakaan olla hyvä ja turvallinen ihminen myös lapselle. Mutta kun minäminä ja minä haluan hyvän miehen. Jos et halua lasta, älä mene yhteen lapsellisen miehen kanssa (vielä viikko-viikkosysteemi). Lapsi on ansainnut eron jälkeen turvalliset ja mukavat kodit, joissa heistä välitetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähiäitinä arvostaisin sellaista "äitipuolta" joka ei varsinkaan alkuvaiheessa liikaa tuppaa väliin kun lapsi on isäviikonloppuja viettämässä. Näkevät harvoin ja lasta harmittaa jos eivät saa olla kahdestaan. En toki tarkoita sitä että uuden naisystävän pitää kadota kuin pieru saharaan aina kun lapsi on paikalla. Suhde muodostuu sitten ajan kanssa ihan luonnostaan. Yksi äitipuoliehdokas oli meinaan liian tungetteleva ja mielistelevä, onneksi isä huomasi itsekin tilanteen... lapsi ja isä eivät saaneet enää hetken rauhaa kahdestaan kun oli koko ajan survomassa noķkansa väliin.

Minusta tuntuu pahalta nähdä miehen suru siitä, kun en jaksa olla satasella mukana hänen ja lapsen touhuissa. Haluan antaa heille aikaa olla keskenään, mutta mies kärsii siitä, kun joutuu jakamaan huomiotaan. Olisiko ratkaisu se, kun joku aiempi kirjoitti eli lähtee kokonaan muualle lapsen ollessa paikalla?

Oletko ap? Miksi sinun on puututtava miehen suruun, muuten kuin mahdollisesti lohduttamalla? Miksi sinun on vaikea jättää hänen tunteensa hänen käsiteltäväksensä ja vastuulleen? Mitä tapahtuu, jos vain jatkat samaa käytöstä etkä yritä toimia niin, että miehen ei tarvitse surra tilannetta?

(Kysyn siis tosissani, en tarkoita v**lla)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.

En minäkään lähde matkoille vastaavassa tilanteessa. En tykkää matkustaa ”yksin”, ja kunnmies on lapsen kanssa, niin minähän olen sitten yksin.

En todellakaan lähtisi matkalle miehen ja lapsen kanssa.  Mieluummin kokonaan yksin kuin matkaan lapsen ehdoilla. Ei minua kiinnosta leikkipuistot ja uinti miehen ja lapsen hauskuutta katsellessa. Tai ruokailu lapsen oikutellessa. 

Uskomattoman keskenkasvuisia naislapsia miehet valitsevat uusiksi puolisoikseen!

Ikävää kaikkien kannalta nämä uudet liitot, joissa asioita ei puhuta selviksi jo ennen yhteen muuttoa.

Todella itsekkäitä naisia, jotka muuttavat yhteen miehen kanssa edes haluamatta luoda lämpimiä ja rakastavia suhteita miehen lapsiin.

T. Katkera ex-vaimo, joka jätin mieheni ja nyt harmittaa, että hän löysikin uuden puolison, joka ei suostukaan uhrautumaan lapseni puolesta. Harmittaa ja suututtaa, että erollani olikin tällaiset seuraukset. Olisi pitänyt miettiä asiaa etukäteen, mutten tajunnut ja nyt puran harmiani miehen uuteen. Minusta minulla pitäisi olla oikeus määrätä siitä, kenen kanssa ex-mieheni saa solmia uuden suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et lähde matkoille heidän kanssaan? Siellä ei ainakaan kotitöitä tarvitse tehdä.

En minäkään lähde matkoille vastaavassa tilanteessa. En tykkää matkustaa ”yksin”, ja kunnmies on lapsen kanssa, niin minähän olen sitten yksin.

En todellakaan lähtisi matkalle miehen ja lapsen kanssa.  Mieluummin kokonaan yksin kuin matkaan lapsen ehdoilla. Ei minua kiinnosta leikkipuistot ja uinti miehen ja lapsen hauskuutta katsellessa. Tai ruokailu lapsen oikutellessa. 

Miksi ylipäänsä ryhtyy suhteeseen miehen kanssa, jolla on lapsia, jos tuollainen ahdistaa? Se on kiinteä osa miehen elämää ja hän varmasti haluaa elämänsä kokonaisuudessaan jakaa naisystävän kanssa, vaikkei mitään äiti roolia tarvitse omaksua.

Miksi ei, jos ei ole pakko leikkipuistoissa istua?

Paljon kivempi on matkustaa aikuisten kesken. Ellei mies lähde matkoille lapsen kanssa kahdestaan, olkoon menemättä.  Aikuisena naisena jätän lapsimatkat väliin.  Lapsi voi aivan hyvin matkustaa äitinsä kanssa.

Miksei mies voi matkustaa lapsen kanssa yksin?  Sehän olisi jakamattoman huomion mahdollisuus lapselle ja kukaan ei tuntisi oloaan ulkopuoliseksi. Vai tarvitseeko mies matkalle varahuoltajan päästäkseen itse vähemmällä? Toki ymmärrän näkökannan jaetuista kokemuksista, mutta lapsen ollessa mukana väistämättä se ei- vanhempi jää taustahahmon rooliin.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään lähteä lapsellisen ihmiseen matkaan ja leikkimään uusperhettä, jos ei ole aikomustakaan olla hyvä ja turvallinen ihminen myös lapselle. Mutta kun minäminä ja minä haluan hyvän miehen. Jos et halua lasta, älä mene yhteen lapsellisen miehen kanssa (vielä viikko-viikkosysteemi). Lapsi on ansainnut eron jälkeen turvalliset ja mukavat kodit, joissa heistä välitetään.

Koska satuin rakastumaan juuri ko mieheen ja meillä on paljon kemiaa ja hyvää seksiä. En halua olla kenenkään äitipuoli. Revi siitä.

T. Uusperheen poissaoleva äiti

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään lähteä lapsellisen ihmiseen matkaan ja leikkimään uusperhettä, jos ei ole aikomustakaan olla hyvä ja turvallinen ihminen myös lapselle. Mutta kun minäminä ja minä haluan hyvän miehen. Jos et halua lasta, älä mene yhteen lapsellisen miehen kanssa (vielä viikko-viikkosysteemi). Lapsi on ansainnut eron jälkeen turvalliset ja mukavat kodit, joissa heistä välitetään.

Välitän miehen lapsesta ja vietän jonkin verran aikaa hänen kanssaan ja lapsi nauttii seurastani. Joudun kuitenkin hakemaan raameja tälle, ettei käänny siten, että isä lipsuu vastuustaan. Siksipä ohjelmoin työviikkoni pitemmiksi lapsen ollessa paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä kaikesta paistaa läpi niin selvästi se mikä ero on naisen ajatusmaailmalla ennen ja jälkeen lapsien. Joku jo valmiiksi äiti osaa suhtautua lapsiin ja perhekuvioihin ihan eri tavalla. Lapseton taas ottaa itse omaa tilaa ja kieltäytyy rakentamasta yhteistä juttua miehen ja lapsen kanssa, koska ”ei mun tarvii.”

Mies taas kokee takuulla tästä pahaa oloa ja avuttomuutta, kun hän elämäntilanteineen ja lapsineen ei ”kelpaa” Ap:lle eikä pysty jakamaan kanssasi hänen ja lapsena maailmaa, joka on iso osa 1/2 hänen elämäänsä.

Ei teille hyvin tuolla metodilla käy. Suosittelen rakentamaan suhdetta myös miehen lapsiviikolla lapsen kautta, mutta se voi olla vaikeaa jos asenne on tuo mikä aloituksesta tulikin jo ilmi.

Ihan eri laseilla oikeasti lukee tämän läpi kun itsellä ikää 38.v ja kaksi lasta. Veikkaan että Ap on 27-35 vuotias lapseton, tottunut ajattelemaan aina vain itseään, harrastuksia ja töitä.

Aivan päinvastoin.

Minä olen yli nelikymppinen ja minulla on lapsi, mutten välitä mieheni lapsesta, enkä tee mieheni lapsiviikonloppuina kotitöitä.

Kun itsellä on jo lapsi, on ilmeisesti evoluution aikaansaamaa, että vieraat lapset tuntuvat vääriltä. Jokainen emo suosii sisäänrakennetusti omaa jälkeläistää ja muut kilpailevat resursseista oman pennun kanssa. Suoraan sanottu, mutta näin se menee.

Nuori lapseton nainen voi haluta leikkiä kotia miehen kanssa haaveillessaan yhteisestä lapsesta. Minä vain odotan, että pääsisi eroon ylimääräisistä tunkeilijoista kotonani.

Sulla ei synkkaa miehen lasten kanssa ja selität asian pseudotieteellisesti.

Miksi ap pistää hanskat tiskiin kotitöistä lapsiviikon aikana vaikka itsekin asuu siellä ja sotkee? Eihän tuossa ole mitään järkeä, että ei tee omaa osuuttaan kotitöistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ylipäätään lähteä lapsellisen ihmiseen matkaan ja leikkimään uusperhettä, jos ei ole aikomustakaan olla hyvä ja turvallinen ihminen myös lapselle. Mutta kun minäminä ja minä haluan hyvän miehen. Jos et halua lasta, älä mene yhteen lapsellisen miehen kanssa (vielä viikko-viikkosysteemi). Lapsi on ansainnut eron jälkeen turvalliset ja mukavat kodit, joissa heistä välitetään.

Koska satuin rakastumaan juuri ko mieheen ja meillä on paljon kemiaa ja hyvää seksiä. En halua olla kenenkään äitipuoli. Revi siitä.

T. Uusperheen poissaoleva äiti

Samoin.  Mies on rakastunut minuun, minä mieheen. Mies on isä, minä en ole huoltaja.

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.

Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?

ap

0/5

Hyvä yritys.

Ei oo tainnut tinderissä mätsätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheissä, myös uusperheissä ollaan perhe. Tottakai miehellä on päävastuu lapsesta, mutta ei se kuitenkaan sitä tarkoita, että hän olisi vastuussa kaikista kotitöistä, vaan edelleenkin perheessä molemmat aikuiset osallistuu ruuanlaittoon, jälkien siivoamiseen yms. Samoin perheessä tehdään juttuja perheenä, syödään yhdessä, käydään porukalla ulkoilemassa, katsotaan telkkaria koko perheen voimin (tai joku katsoo telkkaria, toinen nyhrää siinä kyljessä kännykän kanssa, kolmas katsoo telkkaria sivusilmällä samalla kun kokoaa palapeliä jne).

Toki, kun miehellä on päävastuu lapsesta, nii on ihan luontevaa että harrastat asioita "isäviikolla" enemmän yksin ja käyt välillä yksin lenkillä tms. Ja toisaalta, et lähde mukaan kaikkiin isän ja lapsen juttuihin. Mutta se, että kotona eristäydyt erikseen tai jätät miehelle päävastuun/kokonaisvastuun kotitöistä ei ole normaalia uusperhearkea.

Eli ollaan perhettä kun uusionainen passaa isää ja lasta ja katsotaan yhdessä tvtä? Selvä.

Uusiovaimo täälläkin, itse olen lapseton ja miehellä 1 lapsi joka välillä on meillä. Järkkäilen myös omia menoja enemmän näille isäpäiville. En tosiaan ala passaamaan miestä ja lasta ja sitten katsotaan telkkaa :)  Toki  normaalit siivoukset, ruuanlaitot ym mitä tulee tehtyä muutenkin mutta en mitenkään passaa lasta/kuskaa treeneihin tms. Lapsi on tosin jo yläasteella eli ei tarvitse vaippaa vaihtaa tms. Välit mulla ja lapsella ovat korrektin asialliset mutta ei läheiset enkä liikaa tuppaudukaan.

Onhan tämä outoa, ei tähän meinaa tottua vaikka 3v tässä on jo oltu yksissä.

Mies kuitenkin kunnioittaa minua ja lasta, ja mielestäni osaa hoitaa tonttinsa hyvin. Välit lapsen äitiin ovat kunnossa eikä tapaamiskiistoja tms schaissea ole ollut. Jos tapaamisaikataulut "eläisivät" niin en olisi tähän sopeutunut, sillä minulle on todella tärkeitä ne viikonloput kun lapsi on äidillään, jolloin saamme harrastaa mieheni kanssa omia juttujamme kaksin.

Lomamatkoilla mies on käynyt erikseen kanssani ja välillä sitten lapsen kanssa. Se on kaikille okei. En lähtisi mihinkään pallomeri/lapsiperheparatiisi-lomakohteeseen haukottelemaan lapsettomana ihmisenä tietenkään. Jos joku jaksaa niin hyvä hälle mutta ei onnistu multa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama, että.mies hoitaa omaan lapsiinsa liittyvät kotityöt itse hänen lastensa ollessa meillä. Minä hpidan omaan lapseeni liittyvät jutut vastaavasti. Kun siis miehen lapset ovat meillä, lähden itse usein poiskin omiin menoihini harrastamaan. Mies ei myöskään hoida minun lastani.

Uusperhe ei ole samanlainen kuin ydinperhe. Se menee vikaan heti, jos alkaa kuvitella, että se olisi. Uusperhettä pitää koossa vain miehen ja naisen romanttinen suhde, lapset hajottavat sitä. Ydinperheessä on päinvastoin, että lapset pitävät koossa, vaikka parisuhde olisi huono.

Lisäksi moni ei ymmärrä sitä tosiasiaa, että on harvinaista rakastaa tai olla erityisen kiintynyt vieraaseen lapseen, joka ei siis ole oma. Minun on jopa aika vaikea sietää mieheni lapsia, en pidä heistä. Tämä on yleisintä juuri näin päin, että nainen ei pidä miehen lapsesta kuin päinvastoin, mutta se on niin iso tabu, ettei siitä juuri puhuta kuin netissä anonyymima. Googlaamalla löytää paljon ketjuja aiheesta.

Eli ap:n toiminta on hyvin normaalia iusperheessä. Mies lienee eronnut siksi, kun ei ole kantanut arjen vastuuta lapsiperheessä ja luuli nyt löytävänsä ap:sta uuden kodin- ja lastenhoitajan itselleen. On oikein, että ap on tarkka rajoistaan.

Miksi tällaisissa tilanteissa on ylipäänsä pakko perustaa se uusperhe? Miksei voi asua erillään, kunnes lapset on aikuisia? Ensisijaisesti tämä tosin on sen vanhemman vastuulla, ei isä- tai äitipuolen. Kun on lapsia menty tekemään, niin ei pidä muuttaa yhteen ihmisen kanssa joka niitä lapsia inhoaa. Se on lasten kannalta julmaa. Tietysti luulisi, että normaalilla empatiatunnolla varustettu ihminen ymmärtäisi itsekin puhaltaa pelin poikki jos ei vanhempi vastuutaan osaa kantaa, mutta aina näin ei näemmä ole.

En ole ylloleva, mutta ajattelen samoin. Miksi ei perustaisi uusperhettä?

Meillä on jo vuosia ollut samoilla säännöillä, eikä meill ole mitään uusperheongelmia. Kukaan ei kiukuttele mistään eikä kukaan voi pahoin. Minun lapseni oli alussa vuoriviikkolapsia, mutta halusiavt vielä muuttaa tänne kokonaan.

Minusta te muut teette tästä kuviosta ongelman kuvittelemalla kuvioon asioita, joita ei ole, kuten tylyyttä tms.

Tuo kirjoittahan sanoi, ettei hän pidä kumppaninsa lapsista ja hänen on vaikea sietää heitä? Luuletko oikeasti, että lapset ovat tyhmiä? Minä olen kasvanut tuollaisessa perheessä, ja voin kertoa, ettei se äitipuolen inho jää todellakaan huomaamatta. Te ette taida ymmärtää kuinka syvästi sellainen voi lasta haavoittaa. Tai sitten ette välitä, koska trendikkäästi minäminäminä menee aina edellä.

Enkä siis mitenkään vastusta uusperheitä. Mutta vanhempien pitäisi valikoida se kumppani niiden ihmisten joukosta, jotka osaavat suhtautua lapseen aidolla lämmöllä ja empatialla, vaikka eivät erityisen aktiivista roolia ottaisikaan. Nämä hampaita kiristellen sietävät eivät sovellu alaikäisen lapsen vanhemman kanssa yhteen, ja olisi ensisijaisesti vanhemman tehtävä suojella lasta sellaiselta kasvuympäristöltä.

Okei, mä oon varmaan tällainen hampaita kiristelevä äitipuoli :) Olen itse lapseton vela. Mieheni on valinnut minut lastensa "äitipuoleksi" ja varmaan pohtinut että olen kypsä siihen asiaan koska seurusteltiin pari vuotta ennen yhteen muuttoa. Ja luulin olevani itsekin. Mutta nää yhdessä eletyt vuodet on osoittanut sen että en ole. Haluaisin olla luonnollinen lasten kanssa, ja kaikkea tätä, olla mukava äitipuoli. Mutta kun en pysty. En toki huuda/määräile tms vaan olen asianmukainen kaikin puolin. Mutta varmasti kylmäkiskoisen kuvan annan lapsille...Odotan aina vain että isäviikonloppu loppuu...  Olen alkanut pohtimaan suhteen lopettamistakin jo pelkästään tämän asian takia. Voisi olla kaikkien osapuolten kannalta paras laittaa hopeat jakoon. Ja jatkossa etsiä vain miehiä joilla ei ole lapsia. En pysty soluttautumaan millään siihen lapsimaailmaan :(

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap pistää hanskat tiskiin kotitöistä lapsiviikon aikana vaikka itsekin asuu siellä ja sotkee? Eihän tuossa ole mitään järkeä, että ei tee omaa osuuttaan kotitöistä. 

Juuri tämä minuakin ihmetyttää. Vai tekeekö ap vuorostaan kotityöt yksin niinä viikkoina, kun lapsi ei ole paikalla? Aika outoa, jos ei voi vuorostaan laittaa ruokaa tms. Ei se tarkoita sitä, että ap:n pitäisi passata koko ajan. Ymmärrän, että selkeästi vain lapseen liittyvät hommat voi jättää isälle, mutta niitä lienee aika vähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin noin on. Muutaman kerran olen ollut lapsen kanssa kahdestaan ja ihan mukavaa on ollut. Koen kuitenkin, että ajat, jolloin lapsi on isällään, ovat nimenomaan heidän aikaa. En todellakaan tee kotitöitä noina aikoina, saati herää yöllä lapsen takia. Herätän miehen.

Mie ei myöskään ymmärrä, miksen lähde matkoille heidän kanssaan. Miksi ihmeessä lähtisin?

ap

0/5

Hyvä yritys.

Ei oo tainnut tinderissä mätsätä?

Miksi naisystävän pitäisi herätä yöllä hoitamaan miehen lasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap pistää hanskat tiskiin kotitöistä lapsiviikon aikana vaikka itsekin asuu siellä ja sotkee? Eihän tuossa ole mitään järkeä, että ei tee omaa osuuttaan kotitöistä. 

Juuri tämä minuakin ihmetyttää. Vai tekeekö ap vuorostaan kotityöt yksin niinä viikkoina, kun lapsi ei ole paikalla? Aika outoa, jos ei voi vuorostaan laittaa ruokaa tms. Ei se tarkoita sitä, että ap:n pitäisi passata koko ajan. Ymmärrän, että selkeästi vain lapseen liittyvät hommat voi jättää isälle, mutta niitä lienee aika vähän.

Laitan ruuat ja siivoan kahdestaan ollessamme. Miehen lapsille ei kelpaa ruuat, joita valmistan. Mies hoitaa lapsiaikoina ruuat ostamalla valmispitsaa tai vie hampurilaisille.  Siivottavaakin on huomattavasti enemmän lasten takia, joten mies hoitaa ne itse. Samoin pyykit. Miehen lapset jättävät roskia ja hedelmien kuoria ja astioita mihin sattuu pyynnöistäni huolimatta, joten olen oppinut sulkemaan silmäni näiltä jutuilta ja jättämään miehen hoidettaviksi.