Ultran mukasn kolmas poika tulossa ja itkettää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen, joka haluaa sukupuolta eikä lasta, kannattaisi oikeasti istahtaa alas ja miettiä, mitä oikein haluaa tai kuvittelee haluavansa.

Voin kokemuksesta kertoa, että on aika helvettiä olla se kuopus ja kovasti toivottu ainoa tyttö, joka ei sitten ollutkaan sellainen tyttö minkä vanhemmat halusivat "tehdä".

Alapeukuttajat voisivat kommentoida. Vai onko liian herkkä paikka?

Et osaa suhtautua asiaan selvästi reilulla tavalla. Ehkäpä johtuen omasta kipeästä henkilökohtaisesta kokemuksestasi... Kyllä varmaan jokainen, joka haluaa lapsen, toivoo ensisijassa lasta. Hyvin harvassa lienevät ne, jotka eivät toista toivo ollenkaan ja ottavat 50 %:n riskin. Silti minusta on ok haaveilla siitä, että vauva olisi tiettyä sukupuolta, jos haaveilu pysyy inhimillisissä rajoissa eikä vaikuta millään tavalla vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen.

Olen eri, mutta epäilen että vähättelet ilmiötä. Maailmalla esimerkiksi sukupuoliselektiivinen abortti ei ole mikään harvinaisuus. Suomessa se on vaan niin valtava tabu olla edes vieno toive sukupuolesta, että on täysi sosiaalinen itsemurha sanoa ääneen että oikeasti haluaa lapsen vain jos se on tiettyä sukupuolta. Siksi voi vaikuttaa siltä, ettei näitä äitejä ole.

Epäilet, mutta onko sulla mitään ihan faktaperustaa tuolle sinun väitteelle, vai onko mutua? Näytä tilastot, niin uskon. Miksi sinun sanasi olisi muuten pätevämpi kuin minun?

En halua uskoa, että tasa-arvoisessa maassa lapsen sukupuolella on niin suurta merkitystä vanhemmille, että tämä vaikuttaisi merkittävällä tavalla lapsen ja vanhemman suhteeseen.

Sukupuoliselektiivisestä abortista eri maissa ja hedelmöityshoitomatkoista tietyn sukupuolen perässä löytyy ainakin kovaa faktaa.

Muuten jos tämä on niin tasa-arvoinen maa, että sukupuoli ei merkitse, niin miksi ap itkee?

Vierailija kirjoitti:

Jäät paljosta paitsi. Mulla 2 tyttöä ja 2 poikaa ja juuri hyvä näin. Nämä jotka sanoo että tämä juuri hyvä näin (kun samaa sukupuolta kaikki lapset), sanovat niin vain koska ei ole muuta vaihtoehtoa.

Sä sanot noin vain siksi, koska sulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua. Älä välitä julmista kommenteista. Anna kaikkienntunteiden tulla ja etsijoku jolle voit luottamuksellisesti puhua asiasta. Hyvä, että selvitit sukupuolen jo nyt, että pettymys ei varjosta vauvan syntymää. Tsemppiä, näihin ei voi vaikuttaa, on vaan alistuttava kohtaloon. 3 samaa on kuitenkin jotenkin hienoa :)

Kyllä minustakin pettymys on luonnollista jos sukupuoli on eri kuin toive, mutta jotain rajaa nyt sentään. Terve (?) lapsi tulossa, ja pitää "alistua kohtaloon"??? Kuule eiköhän ne ole ne sairaan lapsen vanhemmat, keskenmenosta kärsivät tai kohtukuoleman kokevat joiden kohdalla voi puhua "kohtaloon alistumisesta". Ei-toivottu sukupuoli on tasapainoisella ihmisellä vain ohimenevä pettymys, jonka peittoaa viimeistään lapsen synnyttyä ilo uudesta ihanasta lapsesta.

Totta kai, mutta ei tunteilleen mitään voi eikä niiden kieltäminen mitään ainakaan auta. Ja pettymys sukupuoleen on yleistä myös ihan terveillä, tasapainoisilla ihmisillä.

Onko sinulla lapsia? Jos on, onko molempia sukupuolia?

Ohis. Minun mielestäni pettymys lapsen sukupuolesta kielii ehkä pikkuisen lapsekkaasta ajatusmaailmasta. Elämässä ei ole kauheasti oikeita ongelmia, tai käsitys lapsiperhe-elämästä perustuu johonkin fantasioihin.

Toisaalta sekin on ihan ok. Vanhemmuus sitten (toivottavasti) kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Törkeetä tuollainen sukupuolitärkeily. Vahva mielikuva, että tyttö on äidin kaveri, kiltti ja kiva. Mut tiedätkös, kun naiset on vahvoja ja itsenäisiä, niin sellaisia ne ovat jo pieninä. Jos isä on lasten "käytettävissä" ja lähellä, tytöille terveintä kehitystä itsetunnolle on juuri isän ihailu, kannustus ja hyväksyntä. Meillä tytär on koko 25-vuotisen elämänsä ollut " minä ite, ihan ite" - tapaus. Ai että, kun on hermoja juilinut tämä kovapäisyys, välillä ei tiennyt kuka kasvattaa ja ketä.

Poika on vastaanottavaisempi ja sensitiivisempi, ollut aina. Jos sen kolmannen olisin saanut, hiljainen toive olisi mennyt kohtalolle, että jospa kuitenkin se poika.....Meidän rahkeet riitti kahteen ja näin on oikein hyvä. Enkä ikinä olisi selvittänyt sukupuolta etukäteen, ei ollut tapana siihen aikaan. Eihän lahja tunnu lahjalta, jos sen etukäteen on kurkkinut.

Helppohan sun on kommentoida kun itselläsi on molemmat! :D

Ja siltikin itselläsi oli toive sukupuolesta kaiken moraalipaasauksen jälkeen... Jestas! Just kun pääsit muita tuomitsemasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen, joka haluaa sukupuolta eikä lasta, kannattaisi oikeasti istahtaa alas ja miettiä, mitä oikein haluaa tai kuvittelee haluavansa.

Voin kokemuksesta kertoa, että on aika helvettiä olla se kuopus ja kovasti toivottu ainoa tyttö, joka ei sitten ollutkaan sellainen tyttö minkä vanhemmat halusivat "tehdä".

Alapeukuttajat voisivat kommentoida. Vai onko liian herkkä paikka?

Et osaa suhtautua asiaan selvästi reilulla tavalla. Ehkäpä johtuen omasta kipeästä henkilökohtaisesta kokemuksestasi... Kyllä varmaan jokainen, joka haluaa lapsen, toivoo ensisijassa lasta. Hyvin harvassa lienevät ne, jotka eivät toista toivo ollenkaan ja ottavat 50 %:n riskin. Silti minusta on ok haaveilla siitä, että vauva olisi tiettyä sukupuolta, jos haaveilu pysyy inhimillisissä rajoissa eikä vaikuta millään tavalla vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen.

Olen eri, mutta epäilen että vähättelet ilmiötä. Maailmalla esimerkiksi sukupuoliselektiivinen abortti ei ole mikään harvinaisuus. Suomessa se on vaan niin valtava tabu olla edes vieno toive sukupuolesta, että on täysi sosiaalinen itsemurha sanoa ääneen että oikeasti haluaa lapsen vain jos se on tiettyä sukupuolta. Siksi voi vaikuttaa siltä, ettei näitä äitejä ole.

Epäilet, mutta onko sulla mitään ihan faktaperustaa tuolle sinun väitteelle, vai onko mutua? Näytä tilastot, niin uskon. Miksi sinun sanasi olisi muuten pätevämpi kuin minun?

En halua uskoa, että tasa-arvoisessa maassa lapsen sukupuolella on niin suurta merkitystä vanhemmille, että tämä vaikuttaisi merkittävällä tavalla lapsen ja vanhemman suhteeseen.

Sukupuoliselektiivisestä abortista eri maissa ja hedelmöityshoitomatkoista tietyn sukupuolen perässä löytyy ainakin kovaa faktaa.

Muuten jos tämä on niin tasa-arvoinen maa, että sukupuoli ei merkitse, niin miksi ap itkee?

Yhteiskunta, jossa sukupuoliselektiivisinen abortti on ok, eroaa aika paljon omastamme.

Tasa-arvo ei tarkoita tasapäistämistä. Sukupuoli merkitsee jotain (sitä en tainut muistaakseni missään kiistää?) Mutta mitä se merkitsee ja kuinka paljon? Kyllä minäkin halusin molempia, mutta kummatkaan ei ole minulle yhtään tärkeämpiä tai rakkaampia kuin toiset. Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen lapseton, mutta tuttavilla ja sukulaisilla perheitä, joissa monta poikaa tai monta tyttöä. Itse en edes halua mielellään kylään perheitä, joissa useampi poika. En kestä sitä järkyttävää remuamista ja painimista, mitä pojat aiheuttaa. Ja ennenkuin tähän tulee joku kommentoimaan, että voi tytötkin olla villejä. Totta...kyllä ne voi ja monet onkin. Mutta yleensä perheissä, joissa on monta poikaa, on kyllä todella vauhdikas meno kun lapset on pieniä. Tytöt on yleensä vähän eri maata ja leikit rauhallisempia.

Tämmöiset kommentit eivät varmasti auta ap:tä yhtään.

Itseäni ärsyttää, kun ihmiset kommentoivat säälien, kun tajuavat, että minulla on kolme poikaa. Niin, minulla on kolme poikaa, kolme ihanaa poikaa ja olen huomannut, että he eivät ole sen villimpiä tai äänekkäämpiä kuin kohtaamani tytötkään, itseasiassa päin vastoin, ovat aika rauhallisia. Ehkä tuo on enemmän luonne, kuin sukupuoli kysymys.

Ap:lle, ymmärrän pettymystäsi, kun kuulin kolmantenikin olevan poika, olin aluksi hieman pettynyt, mutta se katosi loppuraskauden aikana ja nyt olen onnellinen kolmannesta ihanasta lapsestani. Kaikki ovat rakkaita ja toivottuja.

Tunnen kaksi äitiä, jotka saivat pojan jälkeen sen toivomansa tytön ja sen jälkeen pojat olivat heille kuin ilmaa. Surullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeetä tuollainen sukupuolitärkeily. Vahva mielikuva, että tyttö on äidin kaveri, kiltti ja kiva. Mut tiedätkös, kun naiset on vahvoja ja itsenäisiä, niin sellaisia ne ovat jo pieninä. Jos isä on lasten "käytettävissä" ja lähellä, tytöille terveintä kehitystä itsetunnolle on juuri isän ihailu, kannustus ja hyväksyntä. Meillä tytär on koko 25-vuotisen elämänsä ollut " minä ite, ihan ite" - tapaus. Ai että, kun on hermoja juilinut tämä kovapäisyys, välillä ei tiennyt kuka kasvattaa ja ketä.

Poika on vastaanottavaisempi ja sensitiivisempi, ollut aina. Jos sen kolmannen olisin saanut, hiljainen toive olisi mennyt kohtalolle, että jospa kuitenkin se poika.....Meidän rahkeet riitti kahteen ja näin on oikein hyvä. Enkä ikinä olisi selvittänyt sukupuolta etukäteen, ei ollut tapana siihen aikaan. Eihän lahja tunnu lahjalta, jos sen etukäteen on kurkkinut.

Helppohan sun on kommentoida kun itselläsi on molemmat! :D

Ja siltikin itselläsi oli toive sukupuolesta kaiken moraalipaasauksen jälkeen... Jestas! Just kun pääsit muita tuomitsemasta.

Jestas sentään, miten typeräksi tämä ketju on mennyt, oikeesti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäät paljosta paitsi. Mulla 2 tyttöä ja 2 poikaa ja juuri hyvä näin. Nämä jotka sanoo että tämä juuri hyvä näin (kun samaa sukupuolta kaikki lapset), sanovat niin vain koska ei ole muuta vaihtoehtoa.

Sä sanot noin vain siksi, koska sulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Väärin. Minulla nimenomaan oli vaihtoehto jäädä 2 tytön äidiksi 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen, joka haluaa sukupuolta eikä lasta, kannattaisi oikeasti istahtaa alas ja miettiä, mitä oikein haluaa tai kuvittelee haluavansa.

Voin kokemuksesta kertoa, että on aika helvettiä olla se kuopus ja kovasti toivottu ainoa tyttö, joka ei sitten ollutkaan sellainen tyttö minkä vanhemmat halusivat "tehdä".

Alapeukuttajat voisivat kommentoida. Vai onko liian herkkä paikka?

Et osaa suhtautua asiaan selvästi reilulla tavalla. Ehkäpä johtuen omasta kipeästä henkilökohtaisesta kokemuksestasi... Kyllä varmaan jokainen, joka haluaa lapsen, toivoo ensisijassa lasta. Hyvin harvassa lienevät ne, jotka eivät toista toivo ollenkaan ja ottavat 50 %:n riskin. Silti minusta on ok haaveilla siitä, että vauva olisi tiettyä sukupuolta, jos haaveilu pysyy inhimillisissä rajoissa eikä vaikuta millään tavalla vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen.

Minun kokemukseni eivät ole edes kipeimmästä päästä. En vain suostunut olemaan nätisti puettava nukke.

Sinä sanot, että lapsen pitäisi osata suhtautua "reilulla tavalla" vanhempiensa sukupuolitoiveisiin.

Serkkuni vanhemmat halusivat kovasti pojan. Onneksi lopulta saivat pojan, mutta ikävä kyllä poika olikin sisimmässään tyttö. Mikä olisi reilu tapa lapsen suhtautua vanhempiinsa, jotka pistivät välit poikki transhoitojen käynnistyttyä?

Älä laita sanoja suuhuni, teit täysin virheellisen tulkinnan! Kun sanoin, että et osaa suhtautua reilulla tavalla, en tarkoittanut sinun ja vanhempiesi välisiä asioita, vaan tätä ketjua ja muiden toiveita ja ajatuksia.

Terapia voisi olla sinulle paikallaan...

Menit sitten henkilökohtaisuuksiin, kun argumentit loppuivat. Edelleen odotan sitä vastausta, mitä esimerkiksi tyttöhaaveeseen sisältyy. Mikä on se asia, minkä saa vain tietyn biologisen sukupuolen vanhempana? Ja onko reilua odottaa lapsen täyttävän tuollaisia tarpeita?

Tuohan riippuu todella paljon lapsesta itsestään miten se sukupuoli näkyy toiminassaan ja persoonassaan, mutta kaikilla se näkyy jollain tavalla. Esim. minun tytär myötäelää raskauttani eri tavalla kuin poika, jota asia ei kiinnosta samalla konkreettisella tavalla, kuin jotkut mieheksi kasvamiseen liittyvät asiat, jotka on luonnollisempaa jakaa isänsä kanssa.

Kyllä biologia jotain kuitenkin merkitsee. Meinaatko itse, ettei se merkitse yhtään mitään?

Mulla on kolme lasta samaa sukupuolta, ja kyllä täytyy sanoa että ihan ihmeellistä, kuinka tiivis ja sopuisa porukka he ovat. Ovat vielä kaikki tekeviä ihmisiä, niin kyllä tapahtuu.

En kuitenkaan ole niin yksinkertainen, että väittäisin etteivät ne, joiden lapset ovat molempia sukupuolia, tietäisi mitään tästä ihanuudesta.

On parempi, kun ei sukupuolta tiedä etukäteen.

Kuuden lapseni sukupuolta en koskaan tiennyt etukäteen.

Kun ihana nyytti on sitten rinnallani, siinä ei todellakaan ajattele et voi ei, taasko poika/tyttö.

Se hetki ja siitä eteenpäin on vain onnea täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäät paljosta paitsi. Mulla 2 tyttöä ja 2 poikaa ja juuri hyvä näin. Nämä jotka sanoo että tämä juuri hyvä näin (kun samaa sukupuolta kaikki lapset), sanovat niin vain koska ei ole muuta vaihtoehtoa.

Sä sanot noin vain siksi, koska sulla ei ole muuta vaihtoehtoa.

Väärin. Minulla nimenomaan oli vaihtoehto jäädä 2 tytön äidiksi 😊

Sulla ei ole enää sitä vaihtoehtoa. Etkä koskaan voi olla esimerkiksi kolmen pojan ja yhden tytön äiti. Et voi edes aavistaa miten hypersupermahtavaa se on. (kyllä, piruilen sinulle)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen, joka haluaa sukupuolta eikä lasta, kannattaisi oikeasti istahtaa alas ja miettiä, mitä oikein haluaa tai kuvittelee haluavansa.

Voin kokemuksesta kertoa, että on aika helvettiä olla se kuopus ja kovasti toivottu ainoa tyttö, joka ei sitten ollutkaan sellainen tyttö minkä vanhemmat halusivat "tehdä".

Alapeukuttajat voisivat kommentoida. Vai onko liian herkkä paikka?

Et osaa suhtautua asiaan selvästi reilulla tavalla. Ehkäpä johtuen omasta kipeästä henkilökohtaisesta kokemuksestasi... Kyllä varmaan jokainen, joka haluaa lapsen, toivoo ensisijassa lasta. Hyvin harvassa lienevät ne, jotka eivät toista toivo ollenkaan ja ottavat 50 %:n riskin. Silti minusta on ok haaveilla siitä, että vauva olisi tiettyä sukupuolta, jos haaveilu pysyy inhimillisissä rajoissa eikä vaikuta millään tavalla vanhempien ja lapsen väliseen suhteeseen.

Minun kokemukseni eivät ole edes kipeimmästä päästä. En vain suostunut olemaan nätisti puettava nukke.

Sinä sanot, että lapsen pitäisi osata suhtautua "reilulla tavalla" vanhempiensa sukupuolitoiveisiin.

Serkkuni vanhemmat halusivat kovasti pojan. Onneksi lopulta saivat pojan, mutta ikävä kyllä poika olikin sisimmässään tyttö. Mikä olisi reilu tapa lapsen suhtautua vanhempiinsa, jotka pistivät välit poikki transhoitojen käynnistyttyä?

Älä laita sanoja suuhuni, teit täysin virheellisen tulkinnan! Kun sanoin, että et osaa suhtautua reilulla tavalla, en tarkoittanut sinun ja vanhempiesi välisiä asioita, vaan tätä ketjua ja muiden toiveita ja ajatuksia.

Terapia voisi olla sinulle paikallaan...

Menit sitten henkilökohtaisuuksiin, kun argumentit loppuivat. Edelleen odotan sitä vastausta, mitä esimerkiksi tyttöhaaveeseen sisältyy. Mikä on se asia, minkä saa vain tietyn biologisen sukupuolen vanhempana? Ja onko reilua odottaa lapsen täyttävän tuollaisia tarpeita?

Tuohan riippuu todella paljon lapsesta itsestään miten se sukupuoli näkyy toiminassaan ja persoonassaan, mutta kaikilla se näkyy jollain tavalla. Esim. minun tytär myötäelää raskauttani eri tavalla kuin poika, jota asia ei kiinnosta samalla konkreettisella tavalla, kuin jotkut mieheksi kasvamiseen liittyvät asiat, jotka on luonnollisempaa jakaa isänsä kanssa.

Kyllä biologia jotain kuitenkin merkitsee. Meinaatko itse, ettei se merkitse yhtään mitään?

Eli sä haaveilit tytöstä, jotta sulla olisi joku joka eläytyisi raskauteesi. Oikeasti et saa selitettyä tätä enää mitenkään parhain päin.

Näin arkijärjellä voisin kuvitella, että perheessä, jossa on useita lapsia samaa sukupuolta, vanhemmat kohdistavat heihin vähemmän sukupuolisidonnaisia odotuksia. Jokainen saa olla omanlaisensa, eikä hänen tarvitse toteuttaa mitään ennalta määrättyä roolia isän kalakaverina tai äidin pikku ballerinana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoin 2 tyttöä ja ne sain :) ihanaa kun on siskokset. En ikinä ole halunnut poikalapsia.

Onpa törkeää venäläistä rulettia! Sääliksi käy sun lapsias, jotka ovat sinulle toivottuja sen vuoksi että sattuvat edustamaan sinulle ainoaa oikeaa sukupuolta. Hyi oks! Miksi tällaiset lisääntyy??

:D toki olisin rakastanut poikiakin, mutta en ikinä OLE HALUNNUT, eli siis nimenomaan toivonut poikalapsia. Miksi pitäisi valehdella että olisin kun en ole?

Voithan sä ap käyttää nuorimmalla vaaleanpunaisia vaatteita ja leikkii, että se on tyttö.

Tästä muistuu mieleen pariskunta äiti odotti tyttölasta. Mutta mies ei halunnut tyttöä, joten tekivät abortin.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, että puhut pettymyksen tunteet ulos jo nyt raskausaikana. Ehdit vielä sopeutumaan, ennenkuin pieni tuhiseva ihanuus on sylissäsi nuuskittavana ja ihollasi suojattomana, turvaasi vailla. Sitten sinua ehkä vähän huvittaakin pettymyksesi.

Lapsilukua ei kannata lähteä tytön toivossa kasvattamaan. Voihan se neljäs olla poika, ja viides ja kuudes.

Minulla on kolme poikaa. Pieni pettymys tuntui ensimmäisen kohdalla ultrassa, kun luulin odottavani tyttöä.

En vaihtaisi yhtään meidän tiiviistä poikaporukasta tytöksi. Enkä halua uskoa tuohon mantraan, että tytöt pitäisivät tulevaisuudessa omia vanhempiaan tärkeämpinä tmv.

Tää nyt on vaan mun oma havainto, olen havainnoinut omaa miestäni, siskoni miestä ja kavereiden veljiä ja miehiä sekä omia serkkujani: eivät oikein meinaa "muistaa" äitiään. Eivät käy kylässä tai kerro oikeita kuulumisiaan. Ollaan mietittykkin tyttöjen kanssa, että miks näin on. Omat serkkuni varsinkin ihan järkyttävän urpoja äitiään kohtaan, edes muuttamisesta ei voinut äidille kertoa... Äitienpäivä muistamisiakin joutuu näin tyttöystävänä muistuttamaan, vaikka sen "pitäisi" olla kotona opittu tapa, mut ei vaan.. Ollaan aateltu et tää "poikien urpous" johtuu siitä mistä miesten nyt yleensäkin, eivät oikein ajattele muuta kuin itseään..

On siis kyllä kaikenlaisia tytöissä ja pojissa, että en siis puolueellisesti tätä kirjottanu mut kyllä itsekin vähän pelkäisin "jääväni vähemmälle" jos oisin pojan äiti 🤔

Vierailija kirjoitti:

Törkeetä tuollainen sukupuolitärkeily. Vahva mielikuva, että tyttö on äidin kaveri, kiltti ja kiva. Mut tiedätkös, kun naiset on vahvoja ja itsenäisiä, niin sellaisia ne ovat jo pieninä. Jos isä on lasten "käytettävissä" ja lähellä, tytöille terveintä kehitystä itsetunnolle on juuri isän ihailu, kannustus ja hyväksyntä. Meillä tytär on koko 25-vuotisen elämänsä ollut " minä ite, ihan ite" - tapaus. Ai että, kun on hermoja juilinut tämä kovapäisyys, välillä ei tiennyt kuka kasvattaa ja ketä.

Poika on vastaanottavaisempi ja sensitiivisempi, ollut aina. Jos sen kolmannen olisin saanut, hiljainen toive olisi mennyt kohtalolle, että jospa kuitenkin se poika.....Meidän rahkeet riitti kahteen ja näin on oikein hyvä. Enkä ikinä olisi selvittänyt sukupuolta etukäteen, ei ollut tapana siihen aikaan. Eihän lahja tunnu lahjalta, jos sen etukäteen on kurkkinut.

Hehe, juuri siksi minä halusinkin tyttöjä. Että voin kasvattaa tähän maailman muutaman itsenäisen, vahvan naisen lisää jotka tietävät oman arvonsa :) luulet että siksi että joku leipoo kanssani ja siivoaa isänsä jälkiä?! Hehe, ei kuule.