Ultran mukasn kolmas poika tulossa ja itkettää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saat sitten miniöitä, ehkä.

Miniät onkin todella toivottuja palsta-anoppien mukaan ;)

Minulle ainakin ovat. :)

Olen huomannut tämänkin olevan itseään toteuttava ennuste. Jos suhtaudut positiivisesti 

ja ystävällisesti, saat samaa takaisin. Toisekseen, on useammin kiinni anopista kuin miniästä, millaiseksi välit muodostuvat. Nuorempi ihminen on taipuvaisempi hakemaan hyväksyntää. Ja ehkä jotkut, joilla on molempaa sukupuolta, suhtautuvat jo alusta pitäen miniään silleen, ettei "kannata vaivautua", vaan keskittyy tyttäreen enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pojat on asiallisia ja helppoja. Tytöt vaativia kitisijöitä, ainaista draamaa. Näin meillä.

Meillä toisinpäin. Luojan kiitos vain yksi poika ja kolme tyttöä. 😅

Eli olisiko sittenkin luonteesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoin 2 tyttöä ja ne sain :) ihanaa kun on siskokset. En ikinä ole halunnut poikalapsia.

Onpa törkeää venäläistä rulettia! Sääliksi käy sun lapsias, jotka ovat sinulle toivottuja sen vuoksi että sattuvat edustamaan sinulle ainoaa oikeaa sukupuolta. Hyi oks! Miksi tällaiset lisääntyy??

:D toki olisin rakastanut poikiakin, mutta en ikinä OLE HALUNNUT, eli siis nimenomaan toivonut poikalapsia. Miksi pitäisi valehdella että olisin kun en ole?

Ei tarvitse valehdella, mutta monien mielestä on varmaan vastuutonta tehdä lapsia, jos preferoi voimakkaasti toista sukupuolta.

Surullista, että lapsi syntyy ei-toivottuna. Harkitkaa lapsen antamista adoptioon, ainakin lapsi saisi äidin joka rakastaisi lastaan sukupuolesta välittämättä. 

Todennäköisesti kaikilla on jonkinlaisia odotuksia, toiveita ja mielikuvia tulevan lapsen varalle. Joku voi ajatella, että miten kivaa sitten kun lapset rauhassa leikkivät legoilla (minä eikä ihan mennyt noin) tai että tästä lapsesta kasvaa ahkera nuori tai missään nimessä lapsestani ei tule viherpiipertäjää tai kiva sitten lapsen kanssa yhdessä käydä kalassa/pelata jääkiekkoa/ratsastaa jne. Lapseen liitetään omia toiveita. Tämä on ihan luonnollista ja siksi on ihan ok olla pettynyt sukupuoleen. Kyllä sitä lasta silti oppii rakastamaan omana itsenään. Fiksu vanhempi ymmärtää vielä senkin jossain vaiheessa, että lapsi on oma itsensä, päättää omasta elämästään ja omaksuu omat arvonsa. Hyvä vanhempi ei pysty tunkemaan lasta mihinkään muottiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoin 2 tyttöä ja ne sain :) ihanaa kun on siskokset. En ikinä ole halunnut poikalapsia.

Onpa törkeää venäläistä rulettia! Sääliksi käy sun lapsias, jotka ovat sinulle toivottuja sen vuoksi että sattuvat edustamaan sinulle ainoaa oikeaa sukupuolta. Hyi oks! Miksi tällaiset lisääntyy??

:D toki olisin rakastanut poikiakin, mutta en ikinä OLE HALUNNUT, eli siis nimenomaan toivonut poikalapsia. Miksi pitäisi valehdella että olisin kun en ole?

Ei tarvitse valehdella, mutta monien mielestä on varmaan vastuutonta tehdä lapsia, jos preferoi voimakkaasti toista sukupuolta.

Miksi käytät ilmaisua "monien mielestä", jos tarkoitat nyt ensisijaisesti itseäsi? - Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törkeetä tuollainen sukupuolitärkeily. Vahva mielikuva, että tyttö on äidin kaveri, kiltti ja kiva. Mut tiedätkös, kun naiset on vahvoja ja itsenäisiä, niin sellaisia ne ovat jo pieninä. Jos isä on lasten "käytettävissä" ja lähellä, tytöille terveintä kehitystä itsetunnolle on juuri isän ihailu, kannustus ja hyväksyntä. Meillä tytär on koko 25-vuotisen elämänsä ollut " minä ite, ihan ite" - tapaus. Ai että, kun on hermoja juilinut tämä kovapäisyys, välillä ei tiennyt kuka kasvattaa ja ketä.

Poika on vastaanottavaisempi ja sensitiivisempi, ollut aina. Jos sen kolmannen olisin saanut, hiljainen toive olisi mennyt kohtalolle, että jospa kuitenkin se poika.....Meidän rahkeet riitti kahteen ja näin on oikein hyvä. Enkä ikinä olisi selvittänyt sukupuolta etukäteen, ei ollut tapana siihen aikaan. Eihän lahja tunnu lahjalta, jos sen etukäteen on kurkkinut.

Hehe, juuri siksi minä halusinkin tyttöjä. Että voin kasvattaa tähän maailman muutaman itsenäisen, vahvan naisen lisää jotka tietävät oman arvonsa :) luulet että siksi että joku leipoo kanssani ja siivoaa isänsä jälkiä?! Hehe, ei kuule.

Ja sinä luulet, että tyttäresi haluaa olla just sellainen nainen kuin sinä sanot?

Oletpa hölmö. Hyvä itsetunto ja arvonsa tunteminen tulee lapsuudesta. Harvasta tulee mikään huono itsetuntoinen kynnysmatto nyrkin ja hellan väliin jos kasvatus ja suhteet vanhempiin on kunnossa. Eli juu, luotan kyllä siihen että sellaisia heistä tulee :)

Haukutko tyttöjäsikin hölmöiksi jos ovat eri mieltä kanssasi? Yleensä nämä "opetan lapseni pitämään puolensa" -tyypit ovat just sellaisia karjujia ja solvaajia, ettei kukaan jaksa.

Vierailija kirjoitti:

On parempi, kun ei sukupuolta tiedä etukäteen.

Kuuden lapseni sukupuolta en koskaan tiennyt etukäteen.

Kun ihana nyytti on sitten rinnallani, siinä ei todellakaan ajattele et voi ei, taasko poika/tyttö.

Se hetki ja siitä eteenpäin on vain onnea täynnä.

Uskallan olla eri mieltä. Mut kivitetään tästä totaalisesti, mutta mä en tajunnut toivovani kolmosesta tyttöä. Emme selvittäneet sukupuolta etukäteen, kuten emme kahdesta vanhemmastakaan. Kaksi vanhempaa ovat siis poika ja tyttö ja heihin olen rakastunut ensisilmäyksellä palavasti. Kolmannen kanssa se pettymys taas leimasi ensi hetkiä. Olisi ollut parempi selvittää sukupuoli etukäteen. Ehkä olen jotenkin sairas tai lapsellinen, mutta olen kuitenkin kyennyt olemaan hyvä äiti kaikille lapsilleni paitsi tuossa tilanteessa kolmoselle. Eikä mulla ole ollut mitään mt-ongelmia, ja olen rakastanut äitiyttä, siksi se kolmas haluttiinkin, joten en pystynyt yhtään ennakoimaan asiaa.

Tajuan siis täysin olevani huono ja kauhea, kiittämätön ihminen jne. Mutta noin vain kävi.

No toivotaan, että luonto hoitaa homman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä toivoin 2 tyttöä ja ne sain :) ihanaa kun on siskokset. En ikinä ole halunnut poikalapsia.

Onpa törkeää venäläistä rulettia! Sääliksi käy sun lapsias, jotka ovat sinulle toivottuja sen vuoksi että sattuvat edustamaan sinulle ainoaa oikeaa sukupuolta. Hyi oks! Miksi tällaiset lisääntyy??

:D toki olisin rakastanut poikiakin, mutta en ikinä OLE HALUNNUT, eli siis nimenomaan toivonut poikalapsia. Miksi pitäisi valehdella että olisin kun en ole?

Ei tarvitse valehdella, mutta monien mielestä on varmaan vastuutonta tehdä lapsia, jos preferoi voimakkaasti toista sukupuolta.

Miksi käytät ilmaisua "monien mielestä", jos tarkoitat nyt ensisijaisesti itseäsi? - Ohis

Tuolle tyttöjen äidille oli vastannut ja häntä alapeukuttanut useampi henkilö (esim. minä en ole sama kuin tuo venäläisestä ruletista puhunut), ja ymmärsin että hän reagoi lainatussa viestissään siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvä, että puhut pettymyksen tunteet ulos jo nyt raskausaikana. Ehdit vielä sopeutumaan, ennenkuin pieni tuhiseva ihanuus on sylissäsi nuuskittavana ja ihollasi suojattomana, turvaasi vailla. Sitten sinua ehkä vähän huvittaakin pettymyksesi.

Lapsilukua ei kannata lähteä tytön toivossa kasvattamaan. Voihan se neljäs olla poika, ja viides ja kuudes.

Minulla on kolme poikaa. Pieni pettymys tuntui ensimmäisen kohdalla ultrassa, kun luulin odottavani tyttöä.

En vaihtaisi yhtään meidän tiiviistä poikaporukasta tytöksi. Enkä halua uskoa tuohon mantraan, että tytöt pitäisivät tulevaisuudessa omia vanhempiaan tärkeämpinä tmv.

Tää nyt on vaan mun oma havainto, olen havainnoinut omaa miestäni, siskoni miestä ja kavereiden veljiä ja miehiä sekä omia serkkujani: eivät oikein meinaa "muistaa" äitiään. Eivät käy kylässä tai kerro oikeita kuulumisiaan. Ollaan mietittykkin tyttöjen kanssa, että miks näin on. Omat serkkuni varsinkin ihan järkyttävän urpoja äitiään kohtaan, edes muuttamisesta ei voinut äidille kertoa... Äitienpäivä muistamisiakin joutuu näin tyttöystävänä muistuttamaan, vaikka sen "pitäisi" olla kotona opittu tapa, mut ei vaan.. Ollaan aateltu et tää "poikien urpous" johtuu siitä mistä miesten nyt yleensäkin, eivät oikein ajattele muuta kuin itseään..

On siis kyllä kaikenlaisia tytöissä ja pojissa, että en siis puolueellisesti tätä kirjottanu mut kyllä itsekin vähän pelkäisin "jääväni vähemmälle" jos oisin pojan äiti 🤔

Jos näin on, niin ilman muuta ottaisin tuon kohtalon mieluummin itselleni, kuin tyttärelleni. Eihän ole mitään takeita siitä, että oma tytär saisi myös tyttöjä (jotka sitten häntä muistavat).

Oikeasti, tiedän monia äitiinsä yhteyttä pitäviä miehiä. Ja toisaalta tytär voi muuttaa maailmalle oman tai puolisonsa työn takia. 

Meillä oli miehelle kova pettymys kun kolmaskin lapsi oli tyttö. Avoimesti sen ilmaisi ja tekipä mieli kuristaa koko jätkä,varsinkin kun yritti pistää sen minun syyksi. Mutta kun kolmonen syntyi, oli tietenkin yhtä rakas kuin muutkin. Minusta taas oli kummallista kun odoteltiin neljättä joka sitten oli kuin olikin poika. Mietin, että osaanko olla pojan äiti ja rakastanko varmasti yhtä paljon... hävettää ihan mutta näin ajattelin. Osoittautui, että kyllä vaan rakastan ❤❤❤

On hyvä, että käyt nuo tunteet läpi odotusaikana niin lapsen syntyessä olet valmis häntä rakastamaan kuten muitakin lapsiasi. Ymmärrän pettymyksesi, mutta se vaihtuu vielä iloksi. Onnea! 😘

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aina halunnut tyttöä. Olin pinnallinen ja halusin nimenomaan tytön. Itkin onnesta ultrassa kun kuulin että tulen saamaan pienen tyttöni. Ei mennyt kauaa syntymän jälkeen kun paljastui että lapseni on erikoislapsi. Sanonta: "ihan sama kumpi tulee, kunhan on terve" on kliseinen mutta niin totta.

Pettymys on normaalia, mutta toivon että kaikki osaisivat iloita siitä mikä on pääasia - terve lapsi. Jos saamme ikinä toista lasta niin voin ihan rehellisesti sanoa että ihan sama kumpaa sukupuolta, kunhan on terve.

Erityislapsi siis? Mikä on erikoislapsi? Olen itse erityislapsen vanhempi. Kadehdin äitejä, joilla vain tavallisia, terveitä, toimivia lapsia. Olivat ne sitten tyttöjä tai poikia. Kaverit kertovat sosiaalisista harrastelevista lapsista... huoh... ei meillä. Meillä mennään omaa polkuamme ja tavallinen elämä on haave vain.