Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhdy kenenkään kivijalaksi. Minulla on liikaa kokemusta naisista, jotka poukkoilevat kriisistä toiseen ja joilla on aina jonkinlainen hysteria päällä. Olen aina ollut se vakaa, rauhallinen, empaattinen ja turvallinen mies. Mikäs siinä, raamit tehtävään löytyy. Mutta helposti tuohon kehittyy epäsuhta, ja omat tarpeeni eivät täyty.
Jos usein päätyy samanlaiseen suhteeseen, eikä ole tyytyväinen kuitenkaan, on peiliin katsomisen paikka. Miksi toistaa sitä samaa kuviota uudestaan ja uudestaan.
En minä ketään asiasta syytä, tietenkään. On vain harmillista, että ne ominaisuudet, joissa naiset minuun ihastuvat, ovat sitten lopulta niitä, jotka mahdollistavat tällaisen dynamiikan. Tuntuu ikävältä laittaa vuosien suhde poikki tällaisesta syystä, enkä ole löytänyt mitään keinoa seuloa ripustautujia pois parin kuukauden tapailun perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut on vähän kuin autokauppaan menis, mitä ominaisuuksia toiselta haluaa. Ootteko koskaan rakastunu tai hullaantunu täysin, ilman et toinen vastais täysin tai edes lähes niitä vaatimuksia. Mut siten, ettei vaan voi vastustaa.
En ole koskaan hullaantunut tällä tavalla mistään asiasta. Tunnen kyllä tunteita, joskus voimakkaastikin, mutta aina on onnistunut aikalisän ottaminen tarvittaessa. En vain ole niin poukkoilevaa sorttia.
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut on vähän kuin autokauppaan menis, mitä ominaisuuksia toiselta haluaa. Ootteko koskaan rakastunu tai hullaantunu täysin, ilman et toinen vastais täysin tai edes lähes niitä vaatimuksia. Mut siten, ettei vaan voi vastustaa.
En mä ainakaan ole koskaan heittänyt järkeäni romukoppaan kenenkään miehen vuoksi. Typeriä sellaiset, jotka ovat niin aivottomia tuuliviirejä.
Persoonallisuus- tai voimakas tunne-elämän häiriö. Ei koskaan enää.
En hyväksy alkoholinkäyttöä usein, uskottomuutta, valehtelua ja vastuuttomuutta.
Henkistä tai fyysistä väkivaltaa.
En ala tekemään aikuisen miehen puolesta hänen vastuualueeseen kuuluvia asioita.
En ala hoitamaan ja viihdyttää toisen lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mukaan Elokapinaan, osa 1: Perehdytys on ensimmäinen askel Elokapinan toimintaan osallistumisessa. Perehdytyksessä käsittelemme mitä tiede sanoo eko- ja ilmastokriisistä, kuulet Elokapinan strategiasta, arvoista ja periaatteista, tutustut erilaisiin tapoihin toimia liikkeessä sekä tapaat muita elokapinallisia.
Sanoma Media Finland Oy tukee Elokapinan toimintaa.
Tupakointi, pelaaminen pleikkarilla jne, ei edes yritä töissä käydä, alkoholin liikaa käyttö, huumeet, rikostausta, väkivaltaisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpompi olisi varmaan luetella ne asiat, joissa olen valmis tekemään kompromisseja. Olen aika tällainen ota tai jätä -tapaus. Ihan hyvin tuntuu silti olevan kysyntää.
Sinä olet se. Pihtaaminen, sisustaminen ja kaikki sinun pinnallinen paska. En kaipaa sinua tai sinun valkoista värikarttaa ja en todella kaipaa sinun esittämistä. "Sinä ole vähän parempi" ja "sinä olet niin taitava".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut on vähän kuin autokauppaan menis, mitä ominaisuuksia toiselta haluaa. Ootteko koskaan rakastunu tai hullaantunu täysin, ilman et toinen vastais täysin tai edes lähes niitä vaatimuksia. Mut siten, ettei vaan voi vastustaa.
En ole koskaan hullaantunut tällä tavalla mistään asiasta. Tunnen kyllä tunteita, joskus voimakkaastikin, mutta aina on onnistunut aikalisän ottaminen tarvittaessa. En vain ole niin poukkoilevaa sorttia.
Ei siinä ole kyse mistään poukkoilusta. Muo hämmentää tää kylmän rauhallinen valintojen tekeminen. Kuulostaa todellakin tunteettomalta. Tietenkin sitä toivoo kumppaniltaan tiettyjä ominaisuuksia. Mut se on silti ihan eri asia, mikä vien ns. jalat alta. Ehkä kaikilla se tunne-elämä ei sit ole kovin voimakas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut on vähän kuin autokauppaan menis, mitä ominaisuuksia toiselta haluaa. Ootteko koskaan rakastunu tai hullaantunu täysin, ilman et toinen vastais täysin tai edes lähes niitä vaatimuksia. Mut siten, ettei vaan voi vastustaa.
En mä ainakaan ole koskaan heittänyt järkeäni romukoppaan kenenkään miehen vuoksi. Typeriä sellaiset, jotka ovat niin aivottomia tuuliviirejä.
Mielestäsi on siis aivoton tuuliviiri, jos rakastuu palavasti?? Onpa kylmä asenne. Toivottavasti kukaan ei rakastu sinuun. Tietää kylmää kyytiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluasi hänen luopuvan hänelle rakkaista asioistansa minun vuokseni ja toisinpäin. Sillä ne ovat elämän suola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut on vähän kuin autokauppaan menis, mitä ominaisuuksia toiselta haluaa. Ootteko koskaan rakastunu tai hullaantunu täysin, ilman et toinen vastais täysin tai edes lähes niitä vaatimuksia. Mut siten, ettei vaan voi vastustaa.
En ole koskaan hullaantunut tällä tavalla mistään asiasta. Tunnen kyllä tunteita, joskus voimakkaastikin, mutta aina on onnistunut aikalisän ottaminen tarvittaessa. En vain ole niin poukkoilevaa sorttia.
Ei siinä ole kyse mistään poukkoilusta. Muo hämmentää tää kylmän rauhallinen valintojen tekeminen. Kuulostaa todellakin tunteettomalta. Tietenkin sitä toivoo kumppaniltaan tiettyjä ominaisuuksia. Mut se on silti ihan eri asia, mikä vien ns. jalat alta. Ehkä kaikilla se tunne-elämä ei sit ole kovin voimakas.
Toiset ne vaan osaa ajatella järjellä tunteistaan huolimatta. Taitaa olla niin, että miehet on jalkovälinsä vietävissä ja (monet) naiset epävakaitten tunteittensa. Yleensä tuosta ei seuraa muuta kuin rumaa jälkeä ja pahimmassa tapauksessa viattomien kärsimystä (lapset). Ja sitten sitä selitetään "rakkaudeksi"...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava.
Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
En ole valmis kompromissiin siitä, että minua, ja minun elämääni koskevia tekoja, sanoja, päätöksiä ei tuoda minun tietooni. Jos asia liittyy minun elämääni, niin minun tulee saada tehdä itseäni koskevat päätökset omista lähtökohdistani, ja kaikki saatavilla oleva informaatio täytyy olla tiedossani. Tämä onkin sitten ainoa, sillä tämä sisältää kaiken minulle tärkeän.
Ennen kaikkea kyse on siitä, että minun tulee saada tietää millaisen henkilön kanssa seurustelen, ja tehdä päätökseni joko suhteen jatkamisesta tai sen päättämisestä tarvittavien tietojen pohjalta.
Toisaalta puhut siitä että kyse on sinua koskevista päätöksistä, toisaalta siitä että sinun kuuluu saada tietää toisesta kaikki. Eli ovatko kaikki kumppaniasi koskevat asiat sinun asioitasi joista vaadit saada tietää kaiken?
Kumppanisi täytyy olla todella valmis jakamaan.
En haluaisi miestä joa ei haluaisi elää polyamorisessa suhteessa edes niin että suhteen kolmas osapuoli olisi nainen.
Nuorena ajattelin jotenkin, että se on rakastuminen komeaan ja fiksuun ihmiseen, jolla ei ole mitään ongelmia. Kotityöt jaettaisiin tasan ja hankitaan paljon rahaa, matkustellaan kuitenkin, vaikka ostetaan omakotitalo keskustan läheltä. Sellainen kahden itsenäisen mutta symbioosissa elävän unelmaliitto.
Ei käynyt sinne päinkään. Ensimmäinen avoliitto ja iso rakkaus. Opiskeluaikaan mitään rahaa ollut. Minun säästämillä satasilla (markka-aikaan) päästiin Tallinnaan ja interreilille, jossa moni muuttuja meni pieleen. Kerran odotettiin juna-asemalla, jossa oli nukahdettu ja rahat viety, paitsi minun kaulapussista pieni käyttövara. Yhdessä hostellissa oli varastettu vaatteita ja vaihtokengät, kun olin suihkussa ja avopuoliso vessassa, vakka oli sovittu, että hän on huoneessa sen aikaa kun olen suihkussa.. Henkilökunta ainoastaan pääsi huoneeseen avaimella. Minulla jotenkin kärsivällisyys kesti sen matkan, mutta kun toinen ei senkään jälkeen yrittänyt mitään, ei edes loppukesäksi ollut töihin hakenut. Hankin hänelle tuttavalta vuoroja yökerhon ovelta, minne ei ikinä mennyt. Eikä tajunnut, miksi se minua hävettää, jos hän ei mene eikä itse edes ilmoita poissaolosta. Ja sitten hän olisi vielä halunnut hankkia lapsia. Minä sanoin siinä vaiheessa, että en tiedä, haluanko ikinä lapsia, mutta 22-vuotiaana en ainakaan. Eikä hän ollut mikään vastuuntuntoinen isätyyppi. Mieluummin juhli 2 iltaa baarissa kuin osti samalla rahalla viikoksi ruokaa.
Seuraavassa vakavassa suhteessa jo tiesin, että äläpä odota liikoja, niin et pety. Ensihuumassa lupaillaan vaikka kuu taivaalta, mutta se todellisuus paljastuu vasta yhteisten vuosien myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut on vähän kuin autokauppaan menis, mitä ominaisuuksia toiselta haluaa. Ootteko koskaan rakastunu tai hullaantunu täysin, ilman et toinen vastais täysin tai edes lähes niitä vaatimuksia. Mut siten, ettei vaan voi vastustaa.
En ole koskaan hullaantunut tällä tavalla mistään asiasta. Tunnen kyllä tunteita, joskus voimakkaastikin, mutta aina on onnistunut aikalisän ottaminen tarvittaessa. En vain ole niin poukkoilevaa sorttia.
Ei siinä ole kyse mistään poukkoilusta. Muo hämmentää tää kylmän rauhallinen valintojen tekeminen. Kuulostaa todellakin tunteettomalta. Tietenkin sitä toivoo kumppaniltaan tiettyjä ominaisuuksia. Mut se on silti ihan eri asia, mikä vien ns. jalat alta. Ehkä kaikilla se tunne-elämä ei sit ole kovin voimakas.
Toiset ne vaan osaa ajatella järjellä tunteistaan huolimatta. Taitaa olla niin, että miehet on jalkovälinsä vietävissä ja (monet) naiset epävakaitten tunteittensa. Yleensä tuosta ei seuraa muuta kuin rumaa jälkeä ja pahimmassa tapauksessa viattomien kärsimystä (lapset). Ja sitten sitä selitetään "rakkaudeksi"...
Tai sit sitä kutsutaan elämäksi ja tunteita inhimmillisyydeksi...
Vierailija kirjoitti:
Nää jutut on vähän kuin autokauppaan menis, mitä ominaisuuksia toiselta haluaa. Ootteko koskaan rakastunu tai hullaantunu täysin, ilman et toinen vastais täysin tai edes lähes niitä vaatimuksia. Mut siten, ettei vaan voi vastustaa.
Oon, varsinkin parikymppiseksi asti, mutta sellainen näyttäisi iän myötä itellä vähenevän. Sitä vaan jotenkin näkee yhä enemmän sellaiset itselle huonosti yhteensopivat ominaisuudet toisessa ihmisessä sammutusvaahtona sille muutoin mahdolliselle tunteen palolle. Ja tän kaltanen itsetuntemuksen korostuminen myös tunne-elämässä on yks itelleni tärkeistä hyvistä puolista siinä, että oon yli kolmekymppinen. Se ei ole tunteiden heikkenemistä, se on vain muutos siinä mikä tuntuu tärkeältä ja minkä tunteiden perässä sitä haluaa juosta ja minkä ei.
En antaisi miehelle oikeutta palkkatililleni. Enkä halua itsekään hänen palkkatiliinsä oikeutta. Yhteinen taloustili on hyvä ratkaisu.
Makuuhuoneessa ei saa olla telkkaria. Nukahtamis- ja nukkumisrauha.
Väkivalta, fyysinen ja henkinen, olisi asia, jossa ei olisi kompromisseille tilaa vaan ero tulisi heti.
Jonkun verran olen joistakin asioista joutunut tekemään kompromisseja 25 vuoden avioliiton aikana.
Alue: Aihe vapaa
Nää jutut on vähän kuin autokauppaan menis, mitä ominaisuuksia toiselta haluaa. Ootteko koskaan rakastunu tai hullaantunu täysin, ilman et toinen vastais täysin tai edes lähes niitä vaatimuksia. Mut siten, ettei vaan voi vastustaa.