Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?
Vaikka muuten olisit hyvinkin joustava. Ei tarvitse mainita: pettäminen, toisen kunnioitus, fyysinen tai henkinen väkivalta.
Kommentit (810)
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa heijastuvat mielenkiintoisesti ihmisten erilaiset kiintymystyylit ja niistä kumpuava arvomaailma.
Vastausten perusteella on helppo erottaa toisistaan varsinkin välttelevästi kiintyneet ja turvallisesti kiintyneet. Välttelevästi kiintyneet korostavat "omaa aikaa", eivät usko voivansa asua kenenkään kanssa, haluavat "itsenäisen" kumppanin jota ei tarvitse olla tukemassa joka asiassa ja ajattelevat suhteen jatkuvan niin kauan kuin ollaan intohimoisia ja rakastuneita. Oma hyvinvointi menee suhteen edelle. Heillä on selvästi eniten asioita, joista eivät ole valmiita tekemään kompromissia.
Turvallisesti kiintyneet sen sijaan painottavat sitoutumista, syvän kumppanuuden rakentamista pikkuhiljaa ja elämän jakamista myötä- ja vastoinkäymisissä, terveellistä keskinäistä riippuvuutta kumppaneiden välillä, turvallisuutta ja luottoa siihen että toinen pysyy rinnalla vastatuulesta huolimatta, intohimolla ei niin paljon väliä.
Ristiriitaisesti kiintyneiltä vastauksia näyttäisi olevan aika vähän - ja osasyy lienee se, että he ovat liiankin valmiita myymään kaikki periaatteensa pitääkseen rakkauden. Heidän mottonsa on "riittää kun rakastaa". Heidän on vaikea päästä eron jälkeen eteenpäin, he uskovat rakkauden olevan harvinaista ja pelkäävät yksin jäämistä.
Ei kannata loukkaantua tai kiistellä näistä eroista parisuhdearvoissa. Ongelmia tulee silloin, kun hyvin erilaiset arvomaailmat laitetaan samaan suhteeseen.
Höpsis. Turvallisesti kiintyneet voivat vallan hyvin haluta asua yksin, elää itsenäistä elämää ja silti nauttia parisuhteista. Emme me enää elä agraariyhteiskunnassa, jossa jokaisen parisuhteen tarkoitus on keskinäinen riippuvuus, perhe-elämä ja sosiaalisen ja taloudellisen aseman varmistaminen.
Minäkin innostuin kiintymyssuhdeteoriasta, kun siihen ensi kerran tutustuin, mutta sittemmin olen ymmärtänyt sen selitysvoiman rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksiä pitää olla. Seksi on yksi syy olla parisuhteessa.
En hyväksy väkivaltaa ja pettämistä.
Heteromies kirjoitti:
Top 6 muttei välttämättä järjestyksessä:
1. Puolison älli ja koulutus on tarpeeksi hyvä järkevään keskusteluun.
2. Puolisolla on hyvä itsetunto ja päättäväisyys eikä anna minun eikä muiden olla vietävänä. Vastaan saa ja pitää sanoa.
3. Omat pankkitilit plus yhteinen, johon molemmat laittavat saman summan yhteisten menojen hoitamiseen.
4. Hoikka ja ja viehättävä.
5. Hyvä huumorintaju.
6. Ystävällinen, sosiaalinen ja luotettava sekä rakastava.Yli 20 vuotta olen saanut sellaisen kanssa olla, joten ehkäpä näin eron jälkeen kestää aikansa löytää tuleva kumppani. Mutta yritetään. 👍
Minulla lähes samat:
1. Puolisolla pitää olla hyvä yleissivistys. En tarkoita, että pitää olla jonkin alan asiantuntija, vaan tietää asioista laidasta laitaan, että pysttt keskustelemaan muustakin kuin nakkisopasta.
2. Ei pidä olla toisten kynnysmattona, vaan mielipiteensä saa sanoa ja tehdä päätöksiä, mutta ei nyrkeillä.
3. Molemmat osallistuvat yhteisiin kuluihin. Oli tilanne mikä vaan, mutta ruuasta ei pihistellä siten, että syötäisiin pelkkää kaurapuuroa ja uunijuureksia (tai vielä pahempaa: perunaa ja makkaraa) päivästä toiseen.
4. Liikunnallinen ja mielellään ei keskivartalolihava.
5. Hauska ja huumorintajuinen
6. Luotettava ja rakastava,
7. Ei viihdy ravintoloissa turhan usein eikä juhli epämääräisissä porukoissa
Asuinpaikka. Olen hyvin juurtunut nykyiseen kotikaupunkiini. Tässä vaiheessa en oleta lähteväni täältä enää minnekään, joten kumppanin työn tms. vuoksi muuttaminen on poissa laskuista.
Ovatko nämä hyvin kompromissi- ja uhrautumishenkiset vastaajat kenties hyvin nuoria, tai parisuhteessa, joka on solmittu hyvin nuorena? Minusta on itsestäänselvää, että jos parisuhde solmitaan 35+ iässä, halua joustamiseen ja kompromisseihin on selvästi vähemmän, ja oma elämä on jo aika lailla uomissaan. Nuorena kaipaa elämänmittaista suhdetta lisääntymiseen ja kumppanuuteen, ja vanhemenisen kauhut pelottavat, mutta myöhemmin aikuisuudessa prioriteetit ovat erilaiset. Ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolitaudit yms.
Sama minulla. Tai kun eräs kertoi aikoinaan toisilla treffeillä, että hänellä on ollut sairaus x, mutta se on hoidettu, niin mielenkiinto loppui siihen. Ei nyt mikään neitsyt tarvitse olla, mutta ei niin yksinkertainen, että minkä tahansa yhden illan tutun kanssa ilman kumia puuhailee.
Lasten määrä. Teen niin monta kuin haluan ja piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolitaudit yms.
Sama minulla. Tai kun eräs kertoi aikoinaan toisilla treffeillä, että hänellä on ollut sairaus x, mutta se on hoidettu, niin mielenkiinto loppui siihen. Ei nyt mikään neitsyt tarvitse olla, mutta ei niin yksinkertainen, että minkä tahansa yhden illan tutun kanssa ilman kumia puuhailee.
Aika hölmöä kertoa treffeillä jostain taudista, joka on jo hoidettu. Kai muisti mainita myös, että viime viikolla oli kauhea ripuli mutta nyt putkisto toimii taas normaalisti. :D
Jotkut vaan ovat itsesabotaasin mestareita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.
Huh, kylmää tekstiä. Oletko ajatellut, että vanhetessa puolisosi saattaa sairastua? Ja tarvitsee apuasi kotona asuessa. Jättäisitkö hänet siinä tapauksessa oman onnensa nojaan?
Yksi ja samako täällä tätä aina nostaa ja jankkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä hyvin kompromissi- ja uhrautumishenkiset vastaajat kenties hyvin nuoria, tai parisuhteessa, joka on solmittu hyvin nuorena? Minusta on itsestäänselvää, että jos parisuhde solmitaan 35+ iässä, halua joustamiseen ja kompromisseihin on selvästi vähemmän, ja oma elämä on jo aika lailla uomissaan. Nuorena kaipaa elämänmittaista suhdetta lisääntymiseen ja kumppanuuteen, ja vanhemenisen kauhut pelottavat, mutta myöhemmin aikuisuudessa prioriteetit ovat erilaiset. Ja hyvä niin.
Ei vaan päin vastoin ainakin itselläni. Olen tajunnut vasta nelikymppisenä, että kompromisseja pitää tehdä, jos ei aio loppuelämäänsä olla yksin. Minulla on takana yksi avoliitto, ylsi avioliitto ja noin 5 yli 3 kk kestänyttä seurustelusuhdetta. Nämäkin tuntuvat olevan joillekin miehille liikaa. Hyväksyn sen.
Joustavuus näkyy siinä, etten enää odota välttämättä, että mies tai miesystävä lähtisi mukaan mökille. Minä viihdyn siellä, toisen ei tarvitse viihtyä. Noin 8 viikonloppua kesällä olen mökillä ja yleensä lisäksi kesälomalla noin viikon putkeen. Vuodessa jää ihan riittävästi viikonloppuja tehdä muita asioita. Jos mies/ miesystävä tahtoisi tehdä muita kivoja asioita, olen aika joustava, voin mennä mökille toisena viikonloppuna.
Olen oppinut ymmärtämään myös seksuaalisuuden vaihteluita. Ei yli nelikymppinen tai lähes viisikymppinen mies ole jatkuvasti valmiustilassa eikä häntä aina huvita. Joskus saattaa illalla väsyttää. Nuorena minulle oli tärkeää säännöllinen seksielämä, monta kertaa viikossa. Ei enää oikeasti ole niin väliä. Jos kumppani on muutoin ihana ihminen, jonka seurassa viihdyn, niin riittää vaikka häntä huvittaisi vain kerran kuussa. Seuraava kuukausi voi olla taas aktiivisempi.
Niin, "ei omaishoitajaksi" todellakin tarkoittaa, ettei ryhdy omaishoitajaksi. Ei kaikilla ole siihen kiinnostusta, valmiuksia tai energiaa. Kyseessä on aivan eri rooli, jolla on erilaiset vaatimukset kuin romanttisella suhteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko nämä hyvin kompromissi- ja uhrautumishenkiset vastaajat kenties hyvin nuoria, tai parisuhteessa, joka on solmittu hyvin nuorena? Minusta on itsestäänselvää, että jos parisuhde solmitaan 35+ iässä, halua joustamiseen ja kompromisseihin on selvästi vähemmän, ja oma elämä on jo aika lailla uomissaan. Nuorena kaipaa elämänmittaista suhdetta lisääntymiseen ja kumppanuuteen, ja vanhemenisen kauhut pelottavat, mutta myöhemmin aikuisuudessa prioriteetit ovat erilaiset. Ja hyvä niin.
Ei vaan päin vastoin ainakin itselläni. Olen tajunnut vasta nelikymppisenä, että kompromisseja pitää tehdä, jos ei aio loppuelämäänsä olla yksin. Minulla on takana yksi avoliitto, ylsi avioliitto ja noin 5 yli 3 kk kestänyttä seurustelusuhdetta. Nämäkin tuntuvat olevan joillekin miehille liikaa. Hyväksyn sen.
Joustavuus näkyy siinä, etten enää odota välttämättä, että mies tai miesystävä lähtisi mukaan mökille. Minä viihdyn siellä, toisen ei tarvitse viihtyä. Noin 8 viikonloppua kesällä olen mökillä ja yleensä lisäksi kesälomalla noin viikon putkeen. Vuodessa jää ihan riittävästi viikonloppuja tehdä muita asioita. Jos mies/ miesystävä tahtoisi tehdä muita kivoja asioita, olen aika joustava, voin mennä mökille toisena viikonloppuna.
Olen oppinut ymmärtämään myös seksuaalisuuden vaihteluita. Ei yli nelikymppinen tai lähes viisikymppinen mies ole jatkuvasti valmiustilassa eikä häntä aina huvita. Joskus saattaa illalla väsyttää. Nuorena minulle oli tärkeää säännöllinen seksielämä, monta kertaa viikossa. Ei enää oikeasti ole niin väliä. Jos kumppani on muutoin ihana ihminen, jonka seurassa viihdyn, niin riittää vaikka häntä huvittaisi vain kerran kuussa. Seuraava kuukausi voi olla taas aktiivisempi.
Mielenkiintoista. Aika moni tässä ketjussa kuvailisi tämän nimenomaan itsenäisyydeksi ennemmin kuin joustavuudeksi tai kompromissien hakemiseksi: "Minä tykkään tehdä näin; seuraan saa liittyä, jos haluaa."
Vierailija kirjoitti:
Heteromies kirjoitti:
Top 6 muttei välttämättä järjestyksessä:
1. Puolison älli ja koulutus on tarpeeksi hyvä järkevään keskusteluun.
2. Puolisolla on hyvä itsetunto ja päättäväisyys eikä anna minun eikä muiden olla vietävänä. Vastaan saa ja pitää sanoa.
3. Omat pankkitilit plus yhteinen, johon molemmat laittavat saman summan yhteisten menojen hoitamiseen.
4. Hoikka ja ja viehättävä.
5. Hyvä huumorintaju.
6. Ystävällinen, sosiaalinen ja luotettava sekä rakastava.Yli 20 vuotta olen saanut sellaisen kanssa olla, joten ehkäpä näin eron jälkeen kestää aikansa löytää tuleva kumppani. Mutta yritetään. 👍
Minulla lähes samat:
1. Puolisolla pitää olla hyvä yleissivistys. En tarkoita, että pitää olla jonkin alan asiantuntija, vaan tietää asioista laidasta laitaan, että pysttt keskustelemaan muustakin kuin nakkisopasta.
2. Ei pidä olla toisten kynnysmattona, vaan mielipiteensä saa sanoa ja tehdä päätöksiä, mutta ei nyrkeillä.
3. Molemmat osallistuvat yhteisiin kuluihin. Oli tilanne mikä vaan, mutta ruuasta ei pihistellä siten, että syötäisiin pelkkää kaurapuuroa ja uunijuureksia (tai vielä pahempaa: perunaa ja makkaraa) päivästä toiseen.
4. Liikunnallinen ja mielellään ei keskivartalolihava.
5. Hauska ja huumorintajuinen
6. Luotettava ja rakastava,
7. Ei viihdy ravintoloissa turhan usein eikä juhli epämääräisissä porukoissa
Aika lailla boxes ticked. Kiitos hyvästä ja positiivisesta kommentista!
1. Tiedän joistain asioista paljon mutta suuresta osasta pystyäkseni keskustelemaan.
2. Nyrkkejä en ole käyttänyt kuin kuntosalilla.
3. Ruoka on matkailun ohella parhaimpia ns. kertakäyttönautintoja, mutta joista jää usein paremmat muistot kuin materiassa.
4. Pikemminkin lisää lihasta kuin läskiä. 😎
5. Tilannehuumori ja huumorin laaja-alaisuus on pop. Olipa se sitten hankalasti ymmärrettävää sarkastmia, itseironiaa tai mautonta.
6. Jep.
7. Jep.
Harmi että emme ainakaan tätä kautta pysty juttelemaan silmätysten olettaen, että et ole varattu tai mies Hyvää loppuviikkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.
toivottavasti tällaiset asiat kerrotaan kumppanille ennen kuin hän ehtii sitoutua suhteeseen.
Toivottavasti ne, jotka odottavat kumppanin jäävän seksittömään suhteeseen nauttiessaan itse emotionaalisesta tuesta, käytännön avusta ja muista hyödyistä,ottavat tämän esille ennen sitoutumista.
No tuskin kukaan haluuttomuuttaan suunnittelee etukäteen. Varsinkin jos se on jostain sairaudesta tms. johtuvaa.
Ei, mutta jos periaatteen tasolla on sitä mieltä, että kumppanilla on velvollisuus jäädä seksittömään suhteeseen, jossa vain toisen tarpeisiin vastataan, siitä olisi hyvä mainita etukäteen. Niin kummallisesta näkemyksestä on kuitenkin kysymys.
No jos sitä on naimisiin asti erehtynyt, niin siinähän on jo luvannut jäädä parisuhteeseen? Eikä nämä "en jää seksittömään parisuhteeseen"- kirjoittelijat ole mitenkään eritellyt sitä että kuinka pitkään seksittömyys voi kestää ennen kuin lähtevät. Antavat siis sen mielikuvat että lähtevät jos ei ole viikkoon ollut seksiä. Mikä se sellanen parisuhde edes on. Että pitäisi etukäteen sanoa että kyllä mä oletan että sä jäät tähän parisuhteesee vaikka mä sairaistun.
Luulen että tuollaisia miehiä on paljon. Olen oikeastaan huojentunut tehtyäni nelikymppisenä päätöksen jakaa elämääni vain naisten kanssa, siis kumppaniksi vain nainen minulle enää lopun elämää. Miehet ovat tehneet surlliseksi, ahdistuneeksi, ja paljon pahempaa. Seksi seksi. Ja huonolla tuurilla olen ollut miesten kanssa jotka eivät ole kyenneet löheisyyteen, eli aitoon yhdessäoloon, eli asioista puhumiseen. Eräs hoki aina että onko jostain aina pakko jauhaa. Jaasiani ovat kuulema turhia. Jne. Mutta seksi seksi.
En ryhdy kenenkään kivijalaksi. Minulla on liikaa kokemusta naisista, jotka poukkoilevat kriisistä toiseen ja joilla on aina jonkinlainen hysteria päällä. Olen aina ollut se vakaa, rauhallinen, empaattinen ja turvallinen mies. Mikäs siinä, raamit tehtävään löytyy. Mutta helposti tuohon kehittyy epäsuhta, ja omat tarpeeni eivät täyty.
Vierailija kirjoitti:
En ryhdy kenenkään kivijalaksi. Minulla on liikaa kokemusta naisista, jotka poukkoilevat kriisistä toiseen ja joilla on aina jonkinlainen hysteria päällä. Olen aina ollut se vakaa, rauhallinen, empaattinen ja turvallinen mies. Mikäs siinä, raamit tehtävään löytyy. Mutta helposti tuohon kehittyy epäsuhta, ja omat tarpeeni eivät täyty.
Rajojen asettaminen 💪
Tupakointi, lapset, ulosottovelka, työttömyys
Vierailija kirjoitti:
En ryhdy kenenkään kivijalaksi. Minulla on liikaa kokemusta naisista, jotka poukkoilevat kriisistä toiseen ja joilla on aina jonkinlainen hysteria päällä. Olen aina ollut se vakaa, rauhallinen, empaattinen ja turvallinen mies. Mikäs siinä, raamit tehtävään löytyy. Mutta helposti tuohon kehittyy epäsuhta, ja omat tarpeeni eivät täyty.
Jos usein päätyy samanlaiseen suhteeseen, eikä ole tyytyväinen kuitenkaan, on peiliin katsomisen paikka. Miksi toistaa sitä samaa kuviota uudestaan ja uudestaan.
Alue: Aihe vapaa
Ohis, mutta mistä tämä oletus, että kaikki parisuhteessa olevat ovat avioliitossa eläviä, samassa taloudessa asuvia vanhuksia? Minä en esimerkiksi asu yhdessä kumppanini kanssa, joten hän on jo nyt oman onnensa nojassa ja järjestää elämänsä niin kuin parhaaksi näkee.