Mikä on parisuhteessa sellainen asia, jossa et halua tehdä kompromisseja?

Vierailija kirjoitti:

Seksittömyyttä en enää sietäisi mistään syystä, en kumppanin sairauden vuoksikaan. Suhde auki tuossa tapauksessa.

Heh, kuinkahan kävisi toisinpäin🤭

No ei varmaankaan aina. Riippuu parisuhteen pituudesta ja olosuhteista. Ihmiset voivat tuntea voimakasta yhteenkuuluvaisuutta ilman seksiä. Seksittömyys pitkissä suhteissa ikäänkuin syntyy pikkuhiljaa molempien osapuolten toimesta mutta ystävyys, yhteiset harrastukset, matkat ja lapset jatkuvat. Asia ei siis ole noin yksioikoinen. 

Sanon rehellisesti että kanssasi on romantiikka todennäköisesti kaukana. Voiko noin parisuhdetta laskelmoida ikäänkuin puhuisit jostain työsuhteesta? Tuntuu kuitenkin että olisit juristina luonteesi mukaisessa ammatissa. Tämä ei ole veetuilua vaan pystin tuomaan rehellisen näkemykseni tuosta kommentistasi. 

En suostuisi olemaan pahoillani siitä että puoliso on väärässä. En halua olla enää sellaisen ihmisen kanssa joka ei suostu myöntämään virheitään. Yhteiset kustannukset jaetaan tasapuolisesti, siipeilijöitä en siedä.

Oma puolisoni on näissä asioissa vahvasti samaa mieltä.

Kun menin uusiin naimisiin, annoin toiselle vaimolleni kaksi vinkkiä miten meillä tulee menemään upeasti:

1. Hän ei puutu minun kaljoittelu -ja ryyppyasioihin. 

2. Hän ei puutu minun naisasioihini. 

 

Katsotaan nyt sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Sama kuin muillakin täällä, lapsia en suostu synnyttämään ja jos mies yhtäkkiä alkaakin haaveilemaan lapsista, niin lähden hittoon. En myöskään aio enää katsella ihmistä, joka ei osaa edes kommunikoinnin alkeita.

Hyvä Sinä👍

Riittävä yöunen saanti. 

Se että kumppani ei jörjestä taloudenhoitoa mahdollisimman halvalla ja terveellisesti!!!!

Ei vaiskaan....

Mielestäni tämän voi tulkita niin, että sellainen asia joka tekee minusta ei niin onnellisen parisuhteessa. Jos olen onnettomampi kuin onnellisempi suhteessa, niin suhde ei ole silloin oikea. Mutta asioita voi muuttaa myös. Joten ihan  pienistä asioista en lannistuisi.Olisin tosin ehkä vähän ehdottomampi- jos en saisi jotain asiaa toimimaan ja se häiritsisi koko ajan, sanoisin helpommin toiselle siitä ja että jos asia ei muutu, niin sitten meillä on iso ongelma. Edellisissä suhteissa olen ollut vain hiljaa ja pelännyt hylkäämistä, ahdistumiseen asti, elännyt toisen ehdoilla ja toisen elämää jopa, ilman omia ystäviä ja harrastuksia, myös ilman toisen kunnollista sitoutumista, ilman läheisyyttä jne. Lista on aika pitkä. Olin mm naimissa miehen kanssa, joka ei koskaan sanonut kunnolla rakastavansa minua. On ollut pitkä tie oppia, että olen oikean rakkauden arvoinen.

rehellisyys

Siitä en tingi, että en lyömättä kuuntele enää tavuakaan mitään femakkojen miesvihavauhkoilu/patriarkaatin sorto uhriutumisp#skaa.

Miehen kuuluu osallistua talouskuluihin: Vuokra. Sähkölasku. Vesilasku. Kauppalaskut. 

Luulin tämän olleen kaikille itsestäänselvyys. Eipä ollut.

Yli viiskymppinen äijä vedätti vuosia  kaikessa ja valehteli.

Jätti myös kertomatta asioistaan ja itsestään. Menneisyydestään. Elämäntavastaan.

Se on sama asia kuin valehtelu. Huijaaminen. Petos.

Minä en voinut tehdä kompromissia koiran hankinnassa.

Kuulostaa varmaan todella oudolta, mutta mulla on aina ollut koira - siis jo lapsuudesta asti - ja koira tuo elämääni aivan mielettömän paljon hyvää: Vie lenkille ja ulkoilemaan monta kertaa päivässä, tutustun naapuruston ja puiston koiranomistajiin sen kautta (olen saanut ihan uusia ystäviä joiden kanssa nähdään ilman koiraakin) ja tietysti se koiran olemus, hassut jutut, viereen käpertyminen, iloinen vastaanotto aina kotona... Todella tärkeitä juttuja mulle ja haluan, että myös lapseni kokevat sen.  

Kun edellinen koiramme kuoli, mies ilmoitti ettei halua enää uutta koiraa. Hyvin ykskantaan oli sitä mieltä, että ei, uutta koiraa ei meille tule ja sanoi vielä jotenkin (jopa ystäväperheen kuullen) että hän lähtee, jos koira tulee. 

Meillä oli ollut toki paljon kaikenlaista vaikeaa ennen tätäkin, mutta muistan sen hetken ja tunteen, että tämä oli nyt se asia, joka katkaisi kamelin selän. Että monessa muussa asiassa olen valmis sinnittelemään ja joustamaan ja kestämään, mutta että joutuisin elämään onnettomassa liitossa ja vieläpä ilman koiraa!

Mies lähti helmikuussa, pentu tuli taloon huhtikuussa. Olen ollut kaikin puolin tyytyväinen ratkaisuun.

Kolmen työnnön seksi ja tuijotus seinään tai tulee heti reisille on täydellinen nounou.

Tahallinen huono hygienia jos ei ole kysymys sairaudesta. Tahallinen epäsiisti olemus jos ollaan "ihmisten ilmoilla". Käsitysksestä siitä mikä on sopivaa käytöstä ja mikä ei noin yleensä. En tee kompromissia siitä, että joutuisin nolostelemaan miestäni ja olemaan samalla nolostunut itse. En myöskään tee kompromissia jos joutuisin pelkäämään tai varomaan miestäni edes jossain asiassa. 

Japanilaisen sanonnan mukaan -hyvä aviomies on terve ja paljon poissa kotoa.

Tarkoittaa siis, että mies tekee töitä mahdollisimman paljon, jotta voi tarjota vaimolleen hyvän elintason.

Lapset. Olen vela ja lapsia en tule koskaan tekemään, ikinä, en kenenkään mieliksi. En suostu tapailemaan tai edes tapaamaan lapsia haluavaa ja jos toinen rupeaa suhteessa haluamaan lapsia tai paljastaa valehdelleensa suhteen alussa, eroan välittömästi. Kaksi suhdetta jo päättynyt noin. 

Tämä voi olla monista pikkujuttu, mutta minä en jousta tupakoimattomuudesta. Minulla on astma, reagoin voimakkaasti savuun. En voi myöskään istua nuotiolla tai polttaa kynttilöitä sisällä. Alkaa heti ensin yskittää ja sitten hengitys vinkumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mikä se kompromissi olisi? Sinä harrastat seksiä tahtomattasi välillä? Etkö ymmärrä kuinka väärin se on kaikin puolin?

 

En tiedä, keneltä kysyit, mutta vastaan omasta puolestani. Suosittelen kaikille parisuhteessa eläville (pl. aseksuaalit) sitä, että antaa, vaikka ei oikein huvittaisi. Sehän palkitsee sitten lopulta. 

Toki on tilanteita, joissa ei oikeasti kannata pakottaa itseään, kuten sairaudet tai järkyttynyt mielentila. Mutta jos vaan laiskottaa ja väsyttää, ja tekee mieli kirjoitella vauvalle ja syödä sipsiä, kannattaa puskea itsensä seksiin. 

Jos seksi ei huvita niin se ei huvita, ei koskaan pidä pakottaa itseään. Jos väsyttää, silloin nukutaan eikä sekstata. Todellakin priorisoin nukkumisen, aina. Seksi nyt ei muutenkaan ole niin ihmeellistä, joskus hyvä telkkarisarja on viihdyttävämpi. Ärsyttävintä on, jos joku vonkaa kesken sellaisen tai kun on jokin askare kesken, ei silloin pidä häiritä ja tulee tiukka ei. 

Vierailija kirjoitti:

En ryhtyisi omaishoitajaksi tai huolenpitäjäksi. Tarvitsen itsenäisen kumppanin, joka hoitaa omat asiansa.

Pidä huoli ettet itse koskaan sairastu tai vammaudu.