En kykene enää opiskelemaan tai tekemään töitä koska olen yksinäinen
Yksinäisyys lamauttaa ihan normaalinkin kaverin. Varsinkin kun tajuaa ettei oikein asialle ole mitään tehtävissä.
Kaikki hereilläoloaika on yhtä kamppailua yksinäisyyden ja siitä koituvien lieveilmiöiden kanssa. Ainoat aktiviteetit joihin jaksaa laittaa energiaa on salillakäynti ja soitinharrastus. Kaikkea muuta voi tehdä vain puoliteholla. Opsikelussa tämä varsinkin näkyy kun niissä menestyäkseen pitäisi aivot toimia täysteholla.
Lukiossa podin yksinäisyyttä ja kun menin kouluterveydenhoitajan jutuille asiasta niin tarjottiin vaan pillereitä. Eikö nämä kahelit ymmärrä ettei pillereillä yksinäisyyttä korjata? Saatan olla masentunut mutta sille on olemassa juurisyy. Yksinäisyyden voi ratkaista vain yhdellä tapaa ja siihen on olemassa vain käytännöllinen ratkaisu.
Kommentit (63)
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
Ei se että opiskelee välttämättä tarkoita että siellä on kavereita
Vierailija kirjoitti:
Vai onko niin, että olet yksinäinen, kun et opiskele tai ole töissä. Siitä ihminen lamaantuu, kun ei ole yhteisöä mihin kuulua. Eläimetkin sairastuu ja masentuu ilman kontakteja.
En ole aloittaja, mutta minun ongelmani on että vaikka olen opiskellut ja käynyt töissä niin en ole saanut niistä mitään yhteisöä johon kuuluisin. Olen aina joka paikassa ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. En osaa oikein muuta sanoa mutta näinhän se menee. Ei loputtomasti jaksa tehdä asioita yksin.
Hyvä että edes joku ymmärtää. Taitaa mun kohtalo olla syrjäytyä ja olla yhteiskunnalle pelkkä taakka. Miksi edes kouluttautua ja maksella veroa kun ketään ei kiinnosta kohtaloni.
No me emme voi korjata yksinäisyyttä sinun puolestasi. Hankkiudu ihmisten seuraan.
Jos sinulla on tiedossa ratkaisu niin käytä sitä.
Vierailija kirjoitti:
No me emme voi korjata yksinäisyyttä sinun puolestasi. Hankkiudu ihmisten seuraan.
(Eri) mutta miten saada ne ihmiset juttelemaan itselle, jos ne eivät jatka juttua kun itse niitä lähestyy?
Mitenköhän muiden ihmisten tämä pitäisi ratkaista ?
Entä oma vastuusi tilanteesta ?
Väkipakolla ei saa mitään hyvää aikaan.
Jos energiaa ja jaksamista riittää harrastuksiin, eli siihen mikä on kivaa, mutta ei työhön tai opiskeluun, mikä puolestaan ei aina ole ihan niin kivaa, niin se kertoo enemmän laiskuudesta kuin mistään muusta.
Ymmärrän sinua hyvin. Minulla oli elämässä ajanjakso useampi vuosi, kun tunsin itseni yksinäiseksi. Opiskelin ja menin työelämään. Jotenkin tunsin itseni yksinäisyydessä ulkopuoliselta elämää kohtaan. Muutama vuosi sitten tapasin ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla ja saimme lapsen. Nyt osaan olla kiitollinen siitä, etten ole yksin. Toivon sinulle kaikesta sydämmestäni, että asiasi järjestyy.
Tee lapsia. Sitten on seuraa ja mielekästä tekemistä.
Näin keski- ikäisenä asian on hyväksyny. Ei sille ite mitään voi, ainakaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me emme voi korjata yksinäisyyttä sinun puolestasi. Hankkiudu ihmisten seuraan.
(Eri) mutta miten saada ne ihmiset juttelemaan itselle, jos ne eivät jatka juttua kun itse niitä lähestyy?
Ihmiset nyt tuppaa olemaan sellaisia. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti.
Minkälaisen ystävän sinä hyväksyisit? Kelpaako ystäväksesi vaikka 86 vuotias yksinäinen vanhus tai 53 vuotias yksinäinen mies? Tai 14 vuotias tyttö, jolla ei ole ystäviä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No me emme voi korjata yksinäisyyttä sinun puolestasi. Hankkiudu ihmisten seuraan.
(Eri) mutta miten saada ne ihmiset juttelemaan itselle, jos ne eivät jatka juttua kun itse niitä lähestyy?
Lähestyt vääriä ihmisiä. Lähestyt heitä myös ehkä väärällä tavalla.
En minäkään ole valitettavasti kiinnostunut juttelemaan ventovieraiden ihmisten kanssa.
No miksi et sitten korjaa sitä sun yksinäisyyttä?
Kukaan, KUKAAN ei tule sinua kotoa hakemaan. EI KUKAAN.
Itse pitää mennä ihmisten ilmoille. Itse pitää avautua ja puhua muille,jotta he voivat sinuun tutustua.
KUKAAN EI VOI SINUN YKSINÄISYYTTÄ KORJATA KUIN SINÄ ITSE.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaisen ystävän sinä hyväksyisit? Kelpaako ystäväksesi vaikka 86 vuotias yksinäinen vanhus tai 53 vuotias yksinäinen mies? Tai 14 vuotias tyttö, jolla ei ole ystäviä?
Näin, yksinäisiä on maailma pullollaan, mutta he eivät taida kelvata ap:lle.
Mä jaksan opiskella ja käydä töissä juuri siksi että olen yksinäinen. Yksinäisyys antaa voimaa jaksaa. Niin me ollaan erilaisia.