Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Up

Lippalakki oli Irc-Galleria kuvassa sivulle käännettynä ja eräs hyypiö sanoi voi olla vain taakse tai eteenpäin käännettynä ja alkoi vit*uilemaan minulle!!! Vit*uilin takaisin!

Ei tainnut olla kaikki muumit laaksossa sillä...

Tästä on aikaa yli 10 vuotta.

Ja en ole enää tuolla kämäisessä Irc-Galleriassa...

Viestiteltiin eksän kanssa (olimme etäsuhteessa) ja laitoin oot ihana ja hän vastasi säkin ja kun sanoin siihen kiitos ja sydämiä perään hän suuttui että miksi oon niin kylmä ja etäinen.

Mulle on useinkin suututtu mun allergioiden takia. Esim miehen äiti suuttui, kun en ottanut tekemäänsä savukalaa, oikein mökötti koko ruoan ajan ja otti itse sellaisia teelusikallisia ruokalajeja 🙈😂 monta muutakin kertaa hän tehnyt kauhean numeron siitä, ” kun ei käy” tämä ja tuo.

Ajattelee siis, että allergiat on itse keksittyjä ja vain tapa nirsoilla ja kiusata häntä.

Entinen kihlattu (nainen) veti kauheet huutoraivarir siitä kun olin hänelle hyvin vihainen hänen touhuistaan. Ei jäänyt kuin kiinni parhaan lapsuuskaverini panemisesta. Tälläinen saa muuten tuntemaan itsensä hyvin arvottomaksi. Nainen on käyttäytymisellään oikein virallinen vanhempiensa iltatähti. Terveisiä vaan J jos tunnet ja luet tämän.

Puhuin ystäväni kanssa koulussa gorilloista ja apinoista ja koulumme siivooja alkoi huutamaan meille että tietää kyllä tasan tarkkaan että puhumme hänen tyttärestään joka oli myös meidän kanssa samalla luokalla. Olimme todella hämmentyneitä koska emme puhuneet hänen tytöstään vaan ihan gorilloista ja apinoista..

Entinen ystävä suuttui kun käytin housuja joissa takapuoleni näytti hyvältä ja hänen miehen takia käytin kyseisiä housuja kuulemma

Asiakas suuttui kun kysyin että minkä kokoiseen kuppiin haluaa juotavansa ja näytin vaihtoehdot. Kaikkia ei vaan voi miellyttää :D

Mulle suututtiin oman pihan haravoinnista. Olen masennuksen takia sairaslomalla ja koetan rentoutua keveiden pihatöiden parissa. Naapurin koira alkoi haukkua kun olin pihatöissä ja naapurin mukaan en saisi häiritä koiraa...

Minulla oli ystävä joka muutti toiselle puolen suomea josta syystä tapaamiset vähenivät kun reissut piti aina suunnitella hyvin etukäteen että olisi mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, ja koska noihin aikoihin olin myös pienituloinen piti tarkkailla VR:n tarjouslippuja. Erään kerran taas oli puhetta että menisin käymään, ja pistin kaverille listan viikonlopuista jotka minulle kävisivät. Kaveri ei vastannut tähän mitenkään, vaikka muuten kyllä viestiteltiin lähes päivittäin. Pariin otteeseen tiedustelin että oliko näistä päivistä mitkään sopivia, mutta kaveri vaihtoi aina aihetta tai jätti kokonaan vastaamatta, seuraavana päivänä tuli viestiä taas ihan eri aiheesta. Viimeisen kerran kysyin kun huomasin että olisi junalippuja tarjouksessa jos varaa ennakkoon, mutta kun en edelleenkään saanut vastausta ajattelin antaa asian olla, että kaverilla on nyt joku tilanne päällä eikä kehtaa jostain syystä sanoa ettei halua minua luokseen ja uutta reissua voisi suunnitella sitten myöhemmin.

Sitten yks kaks eräänä torstaina muutamaa viikkoa myöhemmin kaveri pistää viestiä että mihin aikaan junani on perjantaina perillä. Olin että häh, eihän me olla sovittu mitään eikä ole lippujakaan kun se tarjous oli ja meni, enkä saanut silloin kysellessäni mitään selkeää viestiä että sopiiko se viikonloppu vai ei. Olin jo järjestellyt muuta menoa moneksi viikoksi eteenpäin koska en todellakaan odottele kauaa ellei mitään päätöksiä synny. Kaverini veti tästä hirveät kilarit ja sain päivän mittaan useita viestejä joissa marttyyrina nillitti miten hän ymmärtää olevansa paskaa seuraa, ja että minua ei enää kiinnosta olla hänen kanssaan. Kilttinä ihmisenä yritin siihen väliin sanoa, että minä kyllä kysyin ja useaan otteeseen, mutta toinen vaan jauhoi sitä miten on niin huono ihminen etten enää välitä hänestä, ja kyseli kuka on se ihminen kenen kanssa mieluummin olen. Meillä oli ennestäänkin ongelmia hänen mustasukkaisuutensa kanssa ja tämä episodi olikin sitten lopun alkua ystävyydellemme kun lopulta väsyin täysin hänen käytökseensä ja jatkuvaan syyttelyyn siitä etten panosta meidän ystävyyteemme.

Eräs naistuttavani tuli käymään poikaystäväni ja mun kotona. Poikaystävä sattui tulemaan juuri suihkusta pyyhe vyötäröllä ja yläruumis paljaana. Eikä muuten ollut edes mikään hunks-tyyppi... En huomannut tilanteessa mitään outoa. Mies vilahti vaan siitä ja meni pukeutumaan. Muutamia päiviä myöhemmin tämä ystäväni suuttui mulle siitä, että olin kuulemma suuttunut hänelle kun hän näki poikaystäväni ilman paitaa. Jaa että mitä häh? En edes ajatellut asiaa silloin. Enkä varmasti suuttunut :) (No, tämä ihminen päätyi kyllä jonkin aikaa tämän jälkeen mielisairaalaan...)

Ostin sukulaisen muksulle rippilahjaksi korusetin, joka ei ollut muksulle mieluisa.Tää mun sukulainen suuttui tästä ja vaati uutta lahjaa. Ajattelin, että en halua lapsen mieltä pahoittaa, joten annoin sitten myös rahaa. No enpä ole sen jälkeen lahjoja ostellut

Ketjua ylös. Onko tullut uusia suuttumistapauksia mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli ystävä joka muutti toiselle puolen suomea josta syystä tapaamiset vähenivät kun reissut piti aina suunnitella hyvin etukäteen että olisi mahdollisimman paljon aikaa yhdessä, ja koska noihin aikoihin olin myös pienituloinen piti tarkkailla VR:n tarjouslippuja. Erään kerran taas oli puhetta että menisin käymään, ja pistin kaverille listan viikonlopuista jotka minulle kävisivät. Kaveri ei vastannut tähän mitenkään, vaikka muuten kyllä viestiteltiin lähes päivittäin. Pariin otteeseen tiedustelin että oliko näistä päivistä mitkään sopivia, mutta kaveri vaihtoi aina aihetta tai jätti kokonaan vastaamatta, seuraavana päivänä tuli viestiä taas ihan eri aiheesta. Viimeisen kerran kysyin kun huomasin että olisi junalippuja tarjouksessa jos varaa ennakkoon, mutta kun en edelleenkään saanut vastausta ajattelin antaa asian olla, että kaverilla on nyt joku tilanne päällä eikä kehtaa jostain syystä sanoa ettei halua minua luokseen ja uutta reissua voisi suunnitella sitten myöhemmin.

Sitten yks kaks eräänä torstaina muutamaa viikkoa myöhemmin kaveri pistää viestiä että mihin aikaan junani on perjantaina perillä. Olin että häh, eihän me olla sovittu mitään eikä ole lippujakaan kun se tarjous oli ja meni, enkä saanut silloin kysellessäni mitään selkeää viestiä että sopiiko se viikonloppu vai ei. Olin jo järjestellyt muuta menoa moneksi viikoksi eteenpäin koska en todellakaan odottele kauaa ellei mitään päätöksiä synny. Kaverini veti tästä hirveät kilarit ja sain päivän mittaan useita viestejä joissa marttyyrina nillitti miten hän ymmärtää olevansa paskaa seuraa, ja että minua ei enää kiinnosta olla hänen kanssaan. Kilttinä ihmisenä yritin siihen väliin sanoa, että minä kyllä kysyin ja useaan otteeseen, mutta toinen vaan jauhoi sitä miten on niin huono ihminen etten enää välitä hänestä, ja kyseli kuka on se ihminen kenen kanssa mieluummin olen. Meillä oli ennestäänkin ongelmia hänen mustasukkaisuutensa kanssa ja tämä episodi olikin sitten lopun alkua ystävyydellemme kun lopulta väsyin täysin hänen käytökseensä ja jatkuvaan syyttelyyn siitä etten panosta meidän ystävyyteemme.

Olipas ikävää käytöstä muutenkin. Itsekin vahtaan aina tarjouslippuja matkustaessa, ei ne varmaan tajua, jotka eivät matkusta pitkiä matkoja julkisilla, miten paljon ennakkoon ostaessa voi säästää.

Vierailija kirjoitti:

Olin töissä asunnottomien päiväkeskuksessa, jossa tarjoiltiin hyvin huokeaan hintaan voileipiä, kahvia ja puuroa. Joku fiini mummeli astui sisään ja kyseli jotain erikoismaitoa. Siihen aikaan ne olivat vielä aika harvinaisia muutenkin. Selitin nätisti, että meillä on täällä vähän niukempi valikoima, kun ei tämä ihan perinteinen kahvila ole. Mummo heitti kilarit ja haukkui minut pystyyn. Itkin koko matkan kotiin sen työpäivän jälkeen, nuori kun olin. Mummot kyllä osaa.

Mummoista tuli mieleeni yksi tapaus bussista, joka ei kyllä itselleni käynyt. Nuori äiti oli liikkeellä lapsensa kanssa ja tämä lapsi lauleskeli ääneen. Kaikista se näytti olevan vain suloista, mutta äkkiarvaamatta jollain mummolla paloi hihat ja alkoi huutaa sille äidille siitä kuinka nykynuoret eivät saa lapsiaan pidettyä kurissa. Hitto kun harmitti sen äidin puolesta :( On se kumma, kun ei jotkut kestä edes lasten iloa.

Noissa vanhoissa mummeleissa on paljon hyvin ankaran uskovaisia joten kaikenlainen musiikki saa näkemään punaista. Vasta ajelin minäkin bussissa joka oli melko täysi. Kyytiin nousi mummo joka heti tiuskaisi rumasti kuljettajalle "radio kiinni!". Kuljettaja yritti sanoa että eihän se edes kuulu matkustajille saakka. Ei auttanut, kiinni piti laittaa. Kohta autoon nousi mummon tuttava ja alkoivat puhua hyvin jyrkkään sävyyn jonkun seurakunnan asioista.  Jotenkin säälittää että uskonasiat on joillekin niin ankaraa ja suorastaan vihanlietsontaa ettei edes lasten musiikkia siedä.  Toisaalta muistisairaat vanhukset voi olla hyvinkin vihaisia alussa.

Minule hyvin rakas miesystäväni (9 vuoden ajan) oli antanut itsestään ja elämästään haastattelun erääseen kirjaan. Kirjoitin tälle kirjan kirjoittajalle ja annoin myönteistä palautetta hänen kirjastaan ja kerroin omasta elämästäni ja samalla mainitsin, että hänen kirjassaan on kertomus myös minun pitkäaikaisesta rakkaastani. Kirjoitin kauniista suhteestani. Jonkin ajan kuluttua miesystäväni soitti minulle ja haukkui minut siitä, että olin kertonut suhteestani tälle kirjailijalle. Hän raivosi minulle puhelimessa ja huusi useaan kertaan minulle HAISTA PASKA. Olin hurjan hämmästynyt. Mistä johtui raivoaminen? Olinko vahingossa paljastanut jotain, jota miesystäväni halusi salata eli minut. Näin päättyi minun puoleltani uskollinen ja syvä rakkaus.

  Asuttiin silloin Kalajoella luhtitalossa. Olin pyykkituvassa, kun sinne tuli uusi naapuri pyykille. Hän lähti pois ennen minua. Huomasin että avonainen käsilaukku jäi häneltä pyykkitupaan, näkyi siellä lompakkokin olevan, vaikka en laukkua sen enempää tutkinutkaan. Vein käsilaukun heti hänen ovelleen. Hän vetäisi laukun vihaisesti kädestä ja paiskasi oven kiinni sanomatta sanaakaan.

  Toinen tapaus, kun kysyin pyörätuolissa olevalta, tarvitseeko hän apua ovessa, hän siitä suuttui ja tiuskimaan ryhtyi, ettei tarvitse apua.

  Kolmas tapaus, kun työpaikan aulassa oli juuri vahattu liukas lattia, varoitin siitä miestä joka käveli reippain askelin märän vahan yli, että varoo, ettei liukastu. Mies tiuski, että 'noh,noh!' (ei olisi saanut sanoa). Jos olisi kaatunut, vaatteetkin olisivat olleet vahassa.

  Neljäs tapaus, kun Hämeenkadulla Tampereella tuli pyöräilijä kävelytiellä vastaan ja tapahtui klassinen väistämistilanne, että molemmat väistimme pari-kolme-kertaa samaan suuntaan, eikä kumpikaan päässyt ohi. Päätin pysähtyä paikalleni, että pyöräilijä sai päättää miltä puolen minut ohittaa. Hän ajoi ohitseni ja huusi raivona, että 'mene sinäkin siitä eteenpäin'. Kävelytiellä pyöräily ei kyllä ole siinä edes sallittua.

Olin 19-vuotiaana eli hirveän kauan sitten eräässä koulussa jonkin sen aikaisen työllistämistukijutun kautta töissä. Rehtori käski minun postittaa kiitoskirjeitä erilaisille yhteistyötahoille, kun siellä oli järjestetty jokin liikuntaturnaus tai jotain. Elettiin siis aikaa, kun vielä lähetettiin oikeaa postia. Läheskään kaikkien listalla olleiden osoitteita ei ollut, joten ensin minun piti etsiä ne osoitteet. Kirjoitin ne sitten sitä mukaa, kun löytyivät, kynällä paperille, josta sitten tarkoitukseni oli kopsata ne itse kirjekuoriin. Tätä tehdessäni reksi (50-60 v. nainen) sattui siitä ohi kävelemään ja kysäisi, mitä olen tekemässä. Kun kerroin etsiväni niitä osoitteita, hän vilkaisi sitä paperiani ja rupesi raivoamaan, että pitäisihän minun aikuisen ihmisen ymmärtää, ettei osoitteita kirjoiteta noin pienellä käsialalla. Yritin selittää, että se lappu on vain minua itseäni varten ja että näen ihan mainiosti sitä käsialaani lukea. ”Siltikin! Ei noin pienellä kirjoiteta osoitteita!”. Tempaisi sitten pöydältäni tyhjän paperin ja kirjoitti siihen ilmeisesti malliksi yhden osoitteen siten, että se täytti puolet A4:stä. Oli oikeasti sen oloinen kuin se pieni käsialani olisi ollut henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan, vaikka koko lappu ei ollut hänen nähtäväkseen edes tarkoitettu.

Ehdotin ystävälleni shoppailun yhteydessä, että tarjoan hänelle kakkukahvit tulevan syntymäpäivänsä kunniaksi. Kieltäytyi ihan ihme verukkeella ja laittoi jälkikäteen viestiä miten kokee minun yrittävän ostaa itselleni ystäviä.. emme ole enää tekemisissä...