Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Olin juuri synnyttänyt toisen lapsemme ja kotiutunut sairaalasta. Esikoinen oli vajaa 3 vuotta. Vanhempani tulivat kylään ja suuttuivat siitä, ettei meillä ollut heille pullaa kahvin kanssa. Yleensä on tapana viedä omat paakkelsit tilanteessa, jossa toinen on samana päivänä kotiutunut synnytyssairaalasta...

Vierailija kirjoitti:

Olin 5v kun veljeni heitti koripallon suoraan naamani kesken leikin ilman syytä ja totesi että haha siitäs sait. No totta hitossa se oli nenälle kivulias tälli ja vertakin tuli. Äiti suuttui minulle kamalasti ja käski pyytää veljeltäni anteeksi koska aloin itkemään ?? Tästä on parikymmentä vuotta mutta vieläkin mietin että miksi ihmeessä äiti minulle suuttui...

Melkein sama. Lapsena siskoni laski liukumäessä päälleni niin, että siskon kenkä osui naamaani (tuli ihan musta silmä).

Jostain todella hämärästä syystä äiti suuttui tuosta minulle.

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä kahvila-konditoriassa, ja tässä muutama päivä sitten eräs keski-ikäinen mies oli katselemassa leivoksia ja ilmoitti ottavansa niitä mukaan. Kun kysyin, että monta kappaletta saisi olla, että osaisin ne hänelle pakata oikean kokoiseen rasiaan, niin mies suuttui ja sanoi ilmeisesti vaimolleen, että mitähän v-ttua se tuolle myyjälle kuuluu kuinka monta minä näitä otan mukaan..? Niin, no tietenkin voin ne viisi leivosta sulloa rasiaan mihin mahtuu yksi leivos, tallon vaan niitä ensin vähän likaisilla kengilläni tiiviimpään muotoon.

Nauroin mielikuvalle, tuosta saisi hyvän sketsin :D

Oltiin jätkäporukalla juopottelemassa. Kaljaa kun kiskottiin tuli välillä kusihätä. Pysäytettiin auto ja mentiin erään pikkukaupungin omakotitalon orapihlaja-aidan viereen keventämään. Olin viimeinen kun ovesta syöksyi vanhempi äija joka huusi: "Menkää kuseksimaan muualle!" Jatkoin kaikessa rauhassa ja sanoin kiihtyneelle äijälle kovalla äänellä: "Kuka tässä on mitään kussut?" Ravistin ja meni autoon. Äijä jäi seisomaan tienvarteen kalpeana. Meitä kaikkia tapaus nauratti kovasti ja kaljaa kului.

Kalmanmies kirjoitti:

Oltiin jätkäporukalla juopottelemassa. Kaljaa kun kiskottiin tuli välillä kusihätä. Pysäytettiin auto ja mentiin erään pikkukaupungin omakotitalon orapihlaja-aidan viereen keventämään. Olin viimeinen kun ovesta syöksyi vanhempi äija joka huusi: "Menkää kuseksimaan muualle!" Jatkoin kaikessa rauhassa ja sanoin kiihtyneelle äijälle kovalla äänellä: "Kuka tässä on mitään kussut?" Ravistin ja meni autoon. Äijä jäi seisomaan tienvarteen kalpeana. Meitä kaikkia tapaus nauratti kovasti ja kaljaa kului.

Enpä muuta sano, kuin että teille suututtiin aiheesta.

Kalmanmies kirjoitti:

Oltiin jätkäporukalla juopottelemassa. Kaljaa kun kiskottiin tuli välillä kusihätä. Pysäytettiin auto ja mentiin erään pikkukaupungin omakotitalon orapihlaja-aidan viereen keventämään. Olin viimeinen kun ovesta syöksyi vanhempi äija joka huusi: "Menkää kuseksimaan muualle!" Jatkoin kaikessa rauhassa ja sanoin kiihtyneelle äijälle kovalla äänellä: "Kuka tässä on mitään kussut?" Ravistin ja meni autoon. Äijä jäi seisomaan tienvarteen kalpeana. Meitä kaikkia tapaus nauratti kovasti ja kaljaa kului.

Keskustelun aihe oli oudoin asia mistä teille on suututtu. Tässähän ei suuttumus ollut mikään ihme, vaan itsestäänselvää.

En ollut kertonut sukulaisperheelle että olin käynyt pari vuotta sitten opiskelukaverin kanssa reissussa kaupungissa, johon nämä nyt suunnittelivat lomaa. Oudoin, muttei ensimmäinen kerta kun nämä ovat vetäneet herneet nenään siitä ettei näille olla raportoitu jotain muiden menoja ja kuulumisia.

Koska olen ilmoittanut, että en jaksa kännihörinöitä kuunnella montaa tuntia, vaan tekisin mieluummmin jotain muuta. Sama tyyppi myös panttaa sanomisiani monta vuotta ja sitten kännissä alkaa vatvomaan, kuinka olen kymmenenkin vuotta sitten sanonut sitä ja tätä. Silkkisukat jalassa on keskusteltava ettei suutu, mutta omassa käytöksessään ja sanomisissaan ei näe mitään vikaa. Turha varmaan mainitakaan, että selvinpäin ei asioista, jotka jääneet vaivaamaan puhu mitään.

Aina jaksaa ihmetyttää, kuinka moni työkaveri suuttuu illan ja yön aikana vaikka viimeksi nähdessä kaikki oli hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Mummu suuttui kun vatkasin taikinaa väärään suuntaan. Piti siis sekoittaa aina myötäpäivään, ei toiseen suuntaan, selitystä en saanut.

Vastapäivään vatkaaminen toi varmasti huonoa onnea ja sai taikinan latistumaan. Sellaiset olivat ennen vanhaan elämän ja kuoleman kysymyksiä.

Hän ei kai käyttänyt vasenta kättäkään? Lakaissut ovelle päin? Ojentanut suolaa kädestä toiseen, vaan pöydän kautta?

Vierailija kirjoitti:

Olin vaihtanut uuteen puhelimeen (tästä on jo yli 5 v aikaa). Pari päivää tämän jälkeen minun piti matkustaa junalla ystäväni luo. Laitoin hänelle päivää ennen lähtöä viestin, jossa kerroin saapumisaikani. En saanut siihen koskaan vastausta, ja laitoin pari muutakin viestiä, mutta niihinkään hän ei reagoinut. Yritin soittaa, mutta hän ei vastannut puhelimeen. 

Lopulta sain hänet kiinni Facebookin välityksellä vain hieman ennen kuin junani oli perillä (hän oli siis tietoinen siitä, että tulen ko. päivänä, mutta olin sanonut ilmoittavani kellonajan). Kysyin häneltä oliko hän saanut viestini, ja ei kuulemma ollut saanut. Hän ei ollut vastannut puheluihini, koska jostain syystä, ilmeisesti uudesta puhelimesta johtuen, numeroni ei ollut näkynyt näytöllä.

Hän veti pahat kilarit. 

Paljastui, että vika oli uuden puhelimen asetuksissa. Pyysin vuolaasti anteeksi, selitin tilanteen ja näytin hänelle uuden puhelimeni sekä kaikki ne viestit jotka olin yrittänyt hänelle lähettää. Luulin asian olevan loppuunkäsitelty.

Kuukausia myöhemmin, toisen riidan yhteydessä, hän ottaa esiin tämän tekstiviestiasian, ja tilittää kuinka piittaamaton olen, kun minusta ei kuulunut mitään, enkä voinut edes hänelle ajoissa ilmoittaa saapumisestani. 

Ei olla enää tekemisissä. 

En ymmärtänyt miksei ne viestit menneet perille? Ja tulipa taas mieleen kuinka tyhmä pitää olla, ettei vastaa tuntemattomaan numeroon edes tilanteessa, jossa ystävä ei ole ottanut yhteyttä ja on luvannut tulla käymään, eikä luvattua soittoa ole kuulunut ja alkaa jo olla kiire.

Vierailija kirjoitti:

Aina jaksaa ihmetyttää, kuinka moni työkaveri suuttuu illan ja yön aikana vaikka viimeksi nähdessä kaikki oli hyvin.

Minulle kävi näin koulussa. Sain uusia kavereita ja eräänä iltapäivänä sanottiin iloisesti moikka nähdään huomenna niinkuin normaalistikin. Seuraavana päivänä olin kuin ilmaa ja ne alkoi myöhemmin kiusaamaan eikä enää ikinä oltu kavereita. Oliko ne saanut sen yön aikana jonkun aivovaurion? Ei voi käsittää miten voi noin vaan yhtäkkiä muuttua ihan eri ihmisiksi.

Lopeta se vatun ryystäminen!

Itselleni kävi kerran näin. Meitä oli kaksi pariskuntaa ja yksi sinkku baarissa. Eräs mies yritti iskeä tätä sinkkua, joka ei lämmennyt illan aikana yrityksille. Sitten tämä yrittäjä alkoi tuijottaa minua vihaisesti, olen mies ja kun olin matkalla WC:hen hän yritti kampata minua ja myöhemmin illalla tönäisi. Hän ei kysynyt mitään ja asetelma pöydässämme oli koko ajan hyvin selvä.

Vierailija kirjoitti:

Työkaveri suuttui kerran siitä että minulla oli salattia eväänä.

Toisen kerran olin ruuan oheen ottanut mukaan tomaattia. Alkoi tivaamaan sen kotimaata ja kiihdytti itsensä raivoon siitä jos olisinkin kehdannut ostaa ulkomaalaista, vaikka olin jo vastannut että se tomaatti oli ihan kotimaista.

Kerran myös onnistuin laittamaan vedenkeittimen päälle väärällä tavalla. :D

(Myöhemmin tein saman ratkaisun kuin muutama muukin: aloin viettämään tauot eri paikassa).

Onpas raskaalta kuulostava persoona.

Mulle yksi ystävä kerran suuttui kun hän oli käynyt työhaastettulussa jossain puhelinmyyntifirmassa. Olivat sopineet että hän menisi asiakaspalvelutehtäviin. Seuraavana päivänä hän sai tekstiviestin jossa pyydettiin osallistumaan kaikille työntekijöille suunnattuun myyntikoulutukseen. Ystäväni soitti tuohtuneena, että mitä mieltä olin, kannattaako mennä vaikka oli menossa asiakaspalveluun töihin. Kehoitin menemään jos kerran on kaikille pakollinen. Myöhemmin illalla tuli soitto, että oli kysellyt muilta ystäviltäään asiasta ja tullut siihen tulokseen ettei osallistu koska kyseessä nimenomaan myyntikoulutus. Samaan hengenvetoon myös kertoi olevansa hyvin loukkaantunut koska olin kuulemma yrittänyt häntä painostaa osallistumaan johonkin mistä ei ollut sopinut firman kanssa.

Olen töissä lankakaupassa ja asiakas suuttui, kun mulla ei ollut antaa omakohtaista kokemusta miten yksi lanka käyttäytyy pesussa ja käytössä. Koska siis minähän olen _tietysti_ neulonut jotakin joka ikisestä langasta, jota meillä myydään. Mulle on suututtu myös siitä, että mulla oli päällä kivan värinen ja näköinen villatakki langasta, jota ei myydä meillä eli asiakas ei voinut ostaa samaa.

Vierailija kirjoitti:

En ollut kertonut sukulaisperheelle että olin käynyt pari vuotta sitten opiskelukaverin kanssa reissussa kaupungissa, johon nämä nyt suunnittelivat lomaa. Oudoin, muttei ensimmäinen kerta kun nämä ovat vetäneet herneet nenään siitä ettei näille olla raportoitu jotain muiden menoja ja kuulumisia.

Oliko kysymyksessä se, että olisivat halunneet matkavinkkejä vai se, etteivät muut saa käydä samoissa paikoissa kuin nämä eksoottisten paikkojen sankarimatkailijat tai heidän ainakin pitää saada käydä ensin ”valloittamassa” paikka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin silloisten koirieni ja lapseni kanssa lenkillä ollessani noin 25-v, kun uppo-outo n. 50 v nainen pyöräili vastaan, aivan yllättäen täti alkoi huutaa minulle, että kyllä minunkin kannattaisi hankkia itselleni elämä sen sijaan, että luuhaan piskien kanssa. Ok, selvä, olinkin juuri tavannut tulevan mieheni ja aikeissa muuttaa maalle sieltä betoniviidakosta.

En nyt tiedä paraneeko se maisemaa vaihtamalla. Asun maaseudulla ja olin juuri saanut tyttäreni. Kaikessa rauhassa työntelin vaunuja kylillä ja ulkoulutin pientä koiraamme. Koira kävi pissalla ojassa jonka aikana ohitseni suhahtaa nainen pyörällä ja huutaa että muistakkin siivota koiran kakat! Menin kotona peiton alle itkemään, taisi olla hormoonit vielä raskaudesta sekaisin. 

Myös naapureilla oli jotain ihmeellistä koiria vastaan, miehelleni yksi kakka poliisi huusi myös että pitää siivota koiran jätökset. Sama koira oli juuri tehnyt vain pissat johon mieheni tokaisikin että lapiollako se pissa pitää siitä kaivella?

Olin töissä asunnottomien päiväkeskuksessa, jossa tarjoiltiin hyvin huokeaan hintaan voileipiä, kahvia ja puuroa. Joku fiini mummeli astui sisään ja kyseli jotain erikoismaitoa. Siihen aikaan ne olivat vielä aika harvinaisia muutenkin. Selitin nätisti, että meillä on täällä vähän niukempi valikoima, kun ei tämä ihan perinteinen kahvila ole. Mummo heitti kilarit ja haukkui minut pystyyn. Itkin koko matkan kotiin sen työpäivän jälkeen, nuori kun olin. Mummot kyllä osaa.

Mummoista tuli mieleeni yksi tapaus bussista, joka ei kyllä itselleni käynyt. Nuori äiti oli liikkeellä lapsensa kanssa ja tämä lapsi lauleskeli ääneen. Kaikista se näytti olevan vain suloista, mutta äkkiarvaamatta jollain mummolla paloi hihat ja alkoi huutaa sille äidille siitä kuinka nykynuoret eivät saa lapsiaan pidettyä kurissa. Hitto kun harmitti sen äidin puolesta :( On se kumma, kun ei jotkut kestä edes lasten iloa.