Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kaveri pyysi heittämään hänet kaupungille perjantai iltana joihinkin juhliin ja suuttui kun tulin paikalle. Selitys oli se että hän oli nähnyt minut viikolla uuden, melko kalliin auton ratissa. Valitettavasti auto oli pomoni ja olin ajamassa koska jonkun täytyi käydä hakemassa tietyt tavarat mahdollisimman nopeasti, jotta saimme asiakkaan tilauksen hoidettua. Kaverini luuli että minulla oli uusi auto ja halusi tehdä näyttävän saapumisen, jonka sitten pilasin kun tulin paikalle vanhalla autollani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirallani on tällä hetkellä nenäpunkki joten yritämme vältellä koirakontakteja ettei se tartu muille koirille, eräs mies tänään suuttui kun antoi koiransa tulla hihna pitkällä omaani kohti ja huikkasin että älä päästä, koirallani on nenäpunkki. Kamala mesoaminen ja meuhkaus siitä kuinka muka keksin tekosyyn miksi hänen koiransa ei saa tulla nuuskimaan ja tutustumaan ja kuinka ei ole ihmekään että nykyään on niin paljon vihaisia koiria kun niitä ei sosiaallistetta.

Oma koirani koko tämän ajan oli kiltisti vierelläni ilman että haukkui tai rähjäsi tms joten en tiedä miksi veti mukaan ei sosiaaliset ja vihaiset koirat soppaan.

 

Ikinä en anna koirani "sanoa hei :)))" hihnassa. Koiraani ei kiinnosta enkä tiedä milloin sinun koirasi on rokotettu/madotettu jne..

Sinua ei kiinnosta. Eivät kaikki miespuoliset koirantaluttajat ole sinua iskemässä ja ahdistelemassa. Loput perustelut ihan ok.

Minua naurattaa ja kummastuttaa naapuri, joka puhuu kaikista pahaa, nimittelee ja käskyttää. Nyt hän oli suuttunut, koska en hänen käskystään käytä nastoja kengissä. Ei siinä, ihan hyvä neuvo kyllä talven liukkaille keleille, mutta toisen naapurin kertoman mukaan on säksättänyt siitä miten "kuljen sandaaleilla joka paikkaan" (vien roskat ym. Crocsit jalassa ellei sitten ole kauheasti lunta). Kerran hän virnuili muutaman metrin päässä:"Mä katoin, että ihan varmasti liukastut kohta!" 

Se kuitenkin ilmeisesti pilasi hänen päivänsä, kun lähdin kerran taas "sandaalit" (talvikengät kylläkin) jalassa asioille ja selvisin jäisistä kohdista kaatumatta. Siitä oli sitten jäkättänyt tälle samaiselle naapurille, että:"Minä sanoin että pitää käyttää nastoja mutta ei se uskonut eikä liukastunut!" Siis pahinta oli nimenomaan se, etten liukastunut. Olisihan hän tuolloin päässyt voitonriemuisena pätemään jos näin olisi käynyt koska on avoimen vahingoniloinen kaikesta negatiivisesta jota toisille sattuu. 🙄

Ei voi kuin nauraa, miten tapahtumaköyhää jonkun elämä voikaan olla jos nastojen käyttämättömyys aiheuttaa tuollaisen draaman. Minullehan siitä vain tulee seuraamuksia, jos liukastun. Kenellekään ei kuulu sentin vertaa se, mitä jalkoihini laitan tai olen laittamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Minua naurattaa ja kummastuttaa naapuri, joka puhuu kaikista pahaa, nimittelee ja käskyttää. Nyt hän oli suuttunut, koska en hänen käskystään käytä nastoja kengissä. Ei siinä, ihan hyvä neuvo kyllä talven liukkaille keleille, mutta toisen naapurin kertoman mukaan on säksättänyt siitä miten "kuljen sandaaleilla joka paikkaan" (vien roskat ym. Crocsit jalassa ellei sitten ole kauheasti lunta). Kerran hän virnuili muutaman metrin päässä:"Mä katoin, että ihan varmasti liukastut kohta!" 

Se kuitenkin ilmeisesti pilasi hänen päivänsä, kun lähdin kerran taas "sandaalit" (talvikengät kylläkin) jalassa asioille ja selvisin jäisistä kohdista kaatumatta. Siitä oli sitten jäkättänyt tälle samaiselle naapurille, että:"Minä sanoin että pitää käyttää nastoja mutta ei se uskonut eikä liukastunut!" Siis pahinta oli nimenomaan se, etten liukastunut. Olisihan hän tuolloin päässyt voitonriemuisena pätemään jos näin olisi käynyt koska

Tyypillinen suomalainen. Ainoa syy elää on se, että näkee jos kanssaihmiselle käy huonosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun tuttaville selvisi että olin rakentamassa itselle ja perheelleni omakotitaloa niin välittömästi keskinäisen kanssakäymisen lopetti neljä tuttava perhettä. Kun talo sitten valmistui niin kaikkiaan kuusi aikaisemmin säännöllisesti yhteyksissä ollutta perhettä oli poistunut meidän perheen elämästä ja mitä ilmeisemmin pysyvästi? Jälkeenpäin sain kuulla miten katkeria ihmiset olivat siitä että sain nostettua itseni ja sen myötä perheeni alhojen suosta nykyiseen velattomaan asemaan. Heille oli se tilanteemme jotenkin suotuisampi kun meillä oli hankalat ajat...

Toiset ovat vaan niin kateellisia, jos joku sisulla onnistuukin hankkimaan talon tai uuden auton. Jotkut naapuritkin luokittelevat toisen ainaiseksi häviäjäksi, kun tämä yllättäen pärjääkin. Sehän ei sovi ollenkaan näille itseään parempana pitäville. Sitten alka

Sama juttu jos omistat Audin. Ja jos omistaja on vielä keski-ikäinen nainen, auto on kohtuu iso ja uusi, niin voi pojat...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua naurattaa ja kummastuttaa naapuri, joka puhuu kaikista pahaa, nimittelee ja käskyttää. Nyt hän oli suuttunut, koska en hänen käskystään käytä nastoja kengissä. Ei siinä, ihan hyvä neuvo kyllä talven liukkaille keleille, mutta toisen naapurin kertoman mukaan on säksättänyt siitä miten "kuljen sandaaleilla joka paikkaan" (vien roskat ym. Crocsit jalassa ellei sitten ole kauheasti lunta). Kerran hän virnuili muutaman metrin päässä:"Mä katoin, että ihan varmasti liukastut kohta!" 

Se kuitenkin ilmeisesti pilasi hänen päivänsä, kun lähdin kerran taas "sandaalit" (talvikengät kylläkin) jalassa asioille ja selvisin jäisistä kohdista kaatumatta. Siitä oli sitten jäkättänyt tälle samaiselle naapurille, että:"Minä sanoin että pitää käyttää nastoja mutta ei se uskonut eikä liukastunut!" Siis pahinta oli nimenomaan se, etten liukastunut. Olisihan hän tuolloin päässyt voiton

No siis just tämä!!! Jos joku liukastuu, mä ainakin kauhistun ja kysyn, kävikö pahasti ja tarvitseeko apua jne. 

Ostimme uudehkon sähköauton puhtaasti siitä syystä, että sillä töihin kulkeminen on huomattavasti halvempaa kuin polttomoottorilla (minulla on pitkä työmatka enkä pääse julkisilla).

Tiedän kyllä, että ei sen valmistus mikään ilmastoteko ole mutta ei ole polttomoottorinkaan valmistus. Ja ajojen vihreys riippuu siitä millä sähkö on tuotettu.

Mutta: on näitä jotka eivät hyväksy sähköautoa periaatteesta, ja joka kerta pitää päästä jäkättämään siitä kuinka sähkö tuotetaan usein fossiilisesti... Olen jo useasti sanonut että me olemme valinneet sähköntoimittajan sieltä vihreimmästä päästä eikä mekään olla kenenkään valintoja haukkumassa tai arvostelemassa.

Tuntuu, että tämän arvostelijan mielestä olemme jotain alempaa luokkaa emmekä saa tehdä ensimmäisenä mitään valintoja.

Mikäli tämä haukkuja itse olisi ensimmäisenä päätynyt sähköautoon punnittuaan vaihtoehdot tarkkaan (kuten mekin teimme), tämä olisi suorastaan ainoa liikkumisen muoto... Me teimme ns digiloikan ennen häntä ja sekös nyt kiukuttaa...

Oijei kun meni tuo lainaustoiminto väärin. Tuo oli siis vastaus kirjoittajalle 6004. 

Monet ihmiset ovat suuttuneet arvovalinnoistani mikäli ne on jotakin kautta tulleet tietoonsa:

- kasvissyöjä/ vegaanius

- sähköauto

- kokoomuksen äänestäminen

- kirkkoon kuuluminen tai kuulumattomuus

- perinteisten kulttuuristen arvojen arvostaminen kuten suvivirren laulaminen

- että en kannata massamaahanmuuttoa vaikka ystävissäni on useita eri kansallisuuksia (asuvat suomessa ja käyvät töissä sekä ajaisivat itsekin tukielätit täältä pois)

Oli liian pieni muna 

Vierailija kirjoitti:

Pari viikkoa sitten kaverini kertoi jutelleensa baarissa Aki Sirkesalon kanssa. Suuttui, kun en uskonut.

Toissakesänä joku täti tuli moittimaan minua kassajonossa elämäntavoistani ja kuinka kohtelen vanhempiani huonosti. Siinä vaiheessa kun sanoi keskustelleensa asiasta äitini kanssa juuri, suuttui kun totesin äitini olleen kuolleena yli kymmenen vuotta.

Minulle "suututtiin" siitä, kun seurustelin mieheni kanssa. Olimme miehen kanssa melko tuore pari ja käymässä hänen naispuolisen lapsuus/nuoruuskaverinsa valmistujaisissa. Juhlakalun vanhemmat suhtautuivat minuun tosi tylysti koko juhlien ajan, vaikka miehelleni olivat todella mukavia. Äiti ei kätellyt minua tai edes sanonut mitään, kun mies esitteli minut heille. Isä sentään kätteli ja tokaisi "jaaha, vai tämmönen". Juhlien aikana tuo äiti kävi monesti juttelemassa miehelleni ja tarjosi hänelle lisää kahvia, kun taas minua ei huomioinut mitenkään - mutta huomasin muutaman kerran, että hän mulkoili minua kauempaa kiukkuisen näköisenä. Kun sitten olimme lähdössä, he hyvästelivät vain mieheni. 

Mies kertoi minulle myöhemmin, että nuo vanhemmat ja etenkin äiti olivat aina ajatelleet, että hän menisi naimisiin sen kaverinsa (eli heidän tyttärensä) kanssa, vaikka he olivatkin olleet aina pelkästään kavereita keskenään.  Asiaan ei ollut vaikuttanut sekään, että tytär oli vuosien aikana seurustellut monien kanssa, ja tuolla juhlissakin hänellä oli poikaystävä mukana.

Oli  talvi mutta pari astetta lämmintä joten vein roskat huppari päällä,naapurissa asuva vanha mies pysäytti parkkipaikalla ja moitti että ei ihme että nuoriso kulkee paitahihasillaan kun aikuiset näyttää mallia! Salonkiinki olisi kuulemma pitänyt menna laitattamaan nätti kampaus ja opetella hymyilemään.. 

Yksi tunnettu juoruakka meni kertomaan tohkeissaan äidille miten oli nähnyt minut juomassa kaljaa ja tupakoimassa,suuttui kun äitini repesi  nauruun.

Olin tuolloin 34 vuotias.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuin syntymään isosiskoni nimipäivänä. Sisko on jo aikuinen, muttaa jaksaa silti mököttää ja syyllistää minua joka vuosi samasta aiheesta. Olen kuulemma pilannut hänen päivänsä.

Vaikka oikea syyllinen on äitisi: hänhän se sinut maailmaan juuri sinä päivänä päätti pullauttaa.

Vaikka oikea syyllinen tähänkin oli isäsi. Hänellä SE ,oli varmaan ensin mielessä.

Mistä kirjasta?:

Kyllä se antaa jos on äitiinsä tullu. Ja jos isäänsä, niin sehän suorastaan pyytää!

Varmmaankkin tunttemattomasta..!

Veikkaan: Täällä Pohjan tähden alla

Kummasti tuntuu nuo lapsiperheiden vanhemmat, varsinkin äidit, olevan herkkiä suuttumaan muiden toiminasta ihmisten ilmoilla.

Olin käymässä kaupan leluosatolla katsomassa Legovalikoimaa omaa customprojektia varten, ja kun kolmisen settiä olin laittanut kärryyn, niin joku äiti tuli säksättämään että minun pitäisi hommata vain yksi Legopaketti, eikä noin monta. Ja kun kysyin että mistähän syystä, niin syy oli se kun hän oli juuri luvannut hänen lapselleen vain yhden pienen Legopaketin, ja kun hän näki minun laatikot, niin pahoittaa kuitenkin mielensä. Totesin vain että aha, ja ihan kiusallani otin vielä neljännen paketin mukaani kun lähdin kassoja päin.

Onko se oikeasti joillekkin vanhemmille mahdotonta jättää se "kuplamaailma" sinne kotiin kun lähdetään ihmisten ilmoille, varsinkin jos se elämä hankaloituu siitä kun joutuu näkemään sitä "kuplan" ulkopuolista elämää?

Vierailija kirjoitti:

Kummasti tuntuu nuo lapsiperheiden vanhemmat, varsinkin äidit, olevan herkkiä suuttumaan muiden toiminasta ihmisten ilmoilla.

Olin käymässä kaupan leluosatolla katsomassa Legovalikoimaa omaa customprojektia varten, ja kun kolmisen settiä olin laittanut kärryyn, niin joku äiti tuli säksättämään että minun pitäisi hommata vain yksi Legopaketti, eikä noin monta. Ja kun kysyin että mistähän syystä, niin syy oli se kun hän oli juuri luvannut hänen lapselleen vain yhden pienen Legopaketin, ja kun hän näki minun laatikot, niin pahoittaa kuitenkin mielensä. Totesin vain että aha, ja ihan kiusallani otin vielä neljännen paketin mukaani kun lähdin kassoja päin.

Onko se oikeasti joillekkin vanhemmille mahdotonta jättää se "kuplamaailma" sinne kotiin kun lähdetään ihmisten ilmoille, varsinkin jos se elämä hankaloituu siitä kun joutuu näkemään sitä "kuplan" ulkopuolista elämää?

Ei hyvää päivää 😆😆😆 Oon kieltämättä joskus ihmetellyt sitä, miten paljon leluja joillain lapsilla on, mutta mitäpä se mun elämään vaikuttaa vaikka oon itsekin äiti? Eikä ole mun asia puuttua toisten juttuihin eikä tulisi mieleenkään alkaa kenellekään asiasta avautumaan 😂😂😂

Vanha kaverimme vänkäsi meille viettämään vuoden vaihtumista kun muut tutut lähtivät johonkin reissuun. Sanoimme että voi tulla, mutta juhlimme aika rauhallisesti koska olen raskaana ja meillä on 2v lapsi. Kaveri meinasi että ok, ottaa mukaan itselle juotavaa ja vähän naposteltavaa, kaipaa lähinnä seuraa, ettei joudu olemaan yksin.

Itse join alkoholittomia ja mieheni joi pari erikois olutta hitaasti maistellen ja vuoden vaihtuessa skoolasimme alkoholittomalla kuovuvalla.

Kaverimme suuttumisen syitä:

Minä en juonut rommia jota hän toi, eikä miehenikään halunnut kuin maistiaisen, hän oli ajatellut että vetää meidän kanssa kännit muistellen vanhoja.

2v. lapsemme oli kotona ja otimme lapsen huomioon, emme hankkineet lapsenvahtia enkä minä poistunut paikalta lapsen kanssa.

Emme lähteneet baarikierrokselle ja jättäneet lasta yksin kotiin, eikä mieheni lähtenyt yksinkään.

Ettei meillä ollut enempää porukkaa ja oli liian rauhallista.

Oli kyllä helpotus kun kavveri hyppäsi taksiin ja lähti aamuyöstä.

Unohtui edellisestä: Meillä oli pöytään katettu illallinen, valitti kun söimme pöydän ääressä, eikä hän saanut ottaa lautasta sohvalle ja katsoa tv:tä kun söi. Ja sitten valitti kun lapsemme oli mukana kun söimme. 

Olemme kaikki yli 30v.

Onkohan mulle kukaan suuttunut lapsuuden 'kaveridraamojen' jälkeen? 🤔

Jos on, niin en ole sitä tajunnut. 

N45