Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6320)
Yksi tuttuni oli ostanut pienen pronssisen patsaan toiselta tutultani ja kun hän siivosi paikkojaan meni lahjoittamaan sen patsaan toiselle henkilölle. Tämä toinen henkilö oli sen patsaan tekijän hyvä ystävä.
Patsaantekijä suuttui verisesti, patsaanostaja oli mennyt hänen ja hyvän ystävän väliin. Heidän välinsä on nyt lopullisesti tuhottu ja kaikki hyvät muistot ovat menneet heidän väliltään loppuneet.
Patsaantekijä oikein raivosi tästä asiasta minullekin. Yritin selittää jos ostan jokin asian rahalla, niin ei se enää alkuperäiselle tekijälle kuulu mitä sillä tehdään. - Ei ole lainkaan sama asia.
Kerran yksi mutsi loukkaantui lasten harrastuksessa, kun meidän esikoisella on sama etunimi kun hänen lapsella. Ja se nimi löytyy nimipäiväKALENTERISTA. Olin ihan suu auki, että täääh.
Vierailija kirjoitti:
Ostimme kesämökin ja päätimme viettää juhannuksen siellä. Veljeni suuttui kun hän ei päässyt viettämään juhannusta mökillämme kavereidensa kanssa ilman meitä.
Onhan se nyt törkeää, että veljesi ei pääse teidän mökille, ties vaikka mitä olisi kavereilleen mennyt lupaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Kerran yksi mutsi loukkaantui lasten harrastuksessa, kun meidän esikoisella on sama etunimi kun hänen lapsella. Ja se nimi löytyy nimipäiväKALENTERISTA. Olin ihan suu auki, että täääh.
Siinä Lucan, Micon tai Aadan äiti on kuvitellut valinneensa lapselleen uniikin nimen.
En nyt tiedä suuttuiko, mutta työkaveri jaksaa valittaa kun ei saanut kyytiä töistä kotiin, jouduin nimittäin lähtemään kesken työpäivän ambulanssilla kun kaaduin portaissa ja loukkasin itseni aika pahasti.
Alustan asiaa. Olin päivittämässä erästä sovelluksen mun profiilitietoja ja poistelin joitain kuvia eri vuosilta. Myös karsisin myös seuraajalistaa.
Kaveri laittoi viestiä, että hän sai ilmoituksen ja miksi poistin tagini hänen kuvasta (jossa en edes itse ollut) ja lakkasin seuraamasta. Hänen mielestään se tarkoittaa, että ei halua olla kaveri ja loukkaantui emotionaalisesti siitä. Kysyin millä tavalla se haittaa häntä ja hän sanoo, että nyt mä en ole hänen kaveri. Kysyi sitten miksi lakkasin seuraamasta ja miksi en ole hänen kuvissa joissa olen ollut. (Minua ei näy missään kuvassa, hän oli vain tagannut.) Vastasin, että päivitin sovelluksen profiilitietoja.
Hän sitten alkaa huutaa capslockeilla, että mitä hän on muka tehnyt mulle ja haistattelee. Sitten sanoo, että minä hylkäsin hänet. Noh, hän on käyttäytynyt raskaasti, energiani ei riitä enää häneen, hän puhuu asioistani, hän käyttää tavaroitani ilman lupaani, suuttuu jos en aina halua vastata kaikkiin hänen kysymyksiin, taivuttelee menemään epämukaviin asioihin hänen kanssaan, lupailee asioita ja peruu ne jollakin tekosyyllä, ei tunneälyä ja ei ymmärrä, että aina ei kerkeä vastaa viesteihin.
Tähän olen itse törmännyt monessa eri ominaisuudessa monta kertaa. Moni koiranomistaja ja juuri nainen iästä riippumatta kulkee kasvattamattoman, kaikille agressiivisen, räkyttävän koiran kanssa ja suuttuu niin jalankulkijoille, pyöräilijöille ja hyvin käyttäytyvän koiran omistajille, kun oma koira alkaa rähisemään, oltiin sitten pyörätiellä, jalkakäytävällä, tien laidassa tai metsässä. Syy on aina jossakin muussa kuin siinä omassa kasvattamattomassa koirassa.
Ainakin minulla on sukulaisperheitä joissa osa ihmisistä on aivan ihania ja joita haluan tavata ja sitten on joku joka pilaa koko homman. Esimerkkinä tätini perhe, haluan nähdä tätiäni ja meillä on todella läheiset välit, mutta välillä hänen miehensä vaatii jotain asioita ja osa vierailuista menee mönkään tätini miehen mököttäessä. Esim. kun emme halunneet katsoa rallia tv:stä, vaan jutella, hän olisi saanut kyllä katsoa rauhassa, mutta kun ei halunnut katsoa yksin, niin hän suuttui ja vaati että lähtevät. Tätini joutui vain myötäilemään...
Naapurin rouva tuli huutamaan, että olen keimaillut hänen miehelleen ja että minun on turha yrittää viedä miestä häneltä. Ihmettelin, että mikä juttu tämä on kunnes naapurin isäntä tuli pyytämään anteeksi. Oli kuulemma nähnyt kun olin pessyt autoani ja sanonut vaimolleen, että pitäisi itsekin saada aikaiseksi pestä auto. Oli suuttunut siitä minulle ja miehelleen.
Vierailija kirjoitti:
Naapurin rouva tuli huutamaan, että olen keimaillut hänen miehelleen ja että minun on turha yrittää viedä miestä häneltä. Ihmettelin, että mikä juttu tämä on kunnes naapurin isäntä tuli pyytämään anteeksi. Oli kuulemma nähnyt kun olin pessyt autoani ja sanonut vaimolleen, että pitäisi itsekin saada aikaiseksi pestä auto. Oli suuttunut siitä minulle ja miehelleen.
Toivottavasti mies tajuaa lähteä äkkiä tuosta suhteesta...
Kun kaverini suuttui minulle ja muille kavereilleni siitä kun hänen opettaja ei vastannut hänelle kun se puhui muiden kanssa niin siitä sitten alkoi hirveä raivo meille muille
Kävelin rappukäytävän edessä tupakkaa polttelevan nistin ohi ja se syytti mua nauramisesta (en nauranut) ja kysyi haluanko päähäni.
Minulle suututtiin kun en mennyt firman pikkujouluihin vuosi sitten ja sain osakseni kunnon haukut maanantaina useammalta työkaverilta. Ihmeteltiin kun aloin itkeä ja lähdin kotiin puhuttuani pomoni kanssa tunnin verran kun olin viimein rauhoittunut sen verran että pystyin ajamaan autoa. Sain työterveyslääkäriltä viikon sairaslomaa.
Pomoni sitten kertoi luvallani työkavereilleni että äitini oli kuollut perjantaina tapaturmaisesti, sain tiedon juuri ennen juhlia ja heidän käytöksensä vuoksi olin nyt viikon poissa ja pyysin ettei kukaan ota yhteyttä. Suurin osa työkavereista järkyttyi, sain ison osanottokimpun kotiin, mutta yksi päätti suuttua ja katkaista välit "käytökseni" ja sen vuoksi että olin viikon saikulla.
Järjestin juhlat, yksi (nykyään entinen) kaveri ilmoittaa että hänelle on keliakia. Kerron etten ole koskaan leiponut mitään gluteenitonta, yritän kyllä, mutta tilaan varmuuden vuoksi hänelle leipomosta jotain. No hän suuttuu koska:1. En opettele yhtäkkiä leipomaan täydellisiä gluteenittomia leivoksia. 2. En saa koko keittiötäni täysin varmasti siivottua, enkä osta uusia astioita gluteenittoman leivontaan. 3. En tee kaikkia tarjottavia gluteenittomina, osa oli kyllä jo luonnostaan sellaisia. 4. Hän joutuu syömään "valmispullaa".
Ei lopulta tullut ollenkaan, maksoin yli 50€ hänelle turhaan varatuista herkuista, ne onneksi maistuivat muille.
Joku random äiti suuttui minulle kerran kaupassa kun olin laittanut hänen lapsen nähden legopaketin ostoshihnalle aikeissa ostaa se sukulaislapselleni lahjaksi.
Ja suuttumuksen "oikeutus" oli kuulemma sellainen että äiti joutui nyt kauhesti selittämään lapselleen että miksi hänelle ei ostettu legoa mutta toinen asiakas sai legon ostaa.
Edellisestä muistui mieleeni eräs äiti joka raivosi lapselleen kaupassa- syy; lapsi pyysi ostamaan hedelmiä.koska näki minunkin ostavan niitä. Äiti huusi ettei ole varaa tuollaisiin, rikkaat vaan ostelee mitä haluaa jne.
Itsellään oli korissa kyllä paljon kalliimpaakin ja huomattavasti epäterveellisempää, kuin euron- kahden hedelmät...
Ostin vähän enemmän hedelmiä ja jäin kaupan ulkopuolelle odottamaan että olisin voinut antaa ne lapselle, mutta en enää nähnyt heitä missään. Suretti sen lapsen puolesta.
Tämä sama viesti oli jo täällä, paitsi hedelmien sijasta oli joku kalliimpi tuote, ettei "suuttujilla" ollut varaa.
Tässä ketjussa on monia tarinoita, joiden todenperäisyys ihmetyttää. Esimerkiksi tämä tarina, että hävitään ja kiukutellaan ei tule yllätyksenä, varmaan heidän todellinen luonne on tullut jo aikoja sitten ilmi? Ja silti odotetaan heitä kylään, ihan kuin tuollaiset olisivat toivottuja vieraita. Tämä tarina ei kylläkään ollut tosiaankaan pahimmasta päästä, vielä enemmän ihmetyttää tarinat, kun esimerkiksi YSTÄVÄ käyttää hyväkseen, haukkuu minua, hylkää minut jos on parempia kavereita jne. Miten muka tuommoisia ihmisiä voi kutsua ystäviksi, edes kavereiksi? Korkeintaan ymmärtäisin, jos puhutaan ex-kavereista.
Eivät kai nuo tarinat ole ihan oikeasti totta? Enemmän minä noissa tarinoissa ihmettelen tarinan kirjoittajien loputonta kykyä niellä p***aa, kuin sen niin kutsutun ystävän tekemisiä.