Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Kun en ollut tehnyt allergiselle kaverilleni sopivaa ruokaa kun hän tuli yllättäen käymään ruoka-aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.

On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D

 

No ei aikuiset peru sovittuja juttuja päänsäryn vuoksi vaan ottavat buranan ja hoitavat homman. Olet itsekäs kun ajattelet ettei ystävällesi ole aikataululla väliä.

Höpö höpö! Pitää osata joustaa ja käsitellä pettymyksiä!

Mulle suututtiin kun tunteitani oli loukattu ja ilmaisin sen. Olin vähän suu auki, että miten voi, mutta tämä ihminen ei nyt muutenkaan kyennyt oikein empatiaan.

Eräällä aiemmin läheisellä henkilöllä oli tapana suuttua siitä, että hän oletti minun ajattelevan asiasta jollakin tavalla. Sitten hän laittoi näitä kuvitelmiaan ns suuhuni sanoiksi ja väitti asioita kuvittelemansa kaltaisiksi.

Jälkeen päin tajusin miksi hänellä oli mennyt teininä välit poikki äitinsä kanssa- samalla tavalla oli olettanut asioita ja kuvitellut päässään kaikki kauhuskenaariot todeksi.

Raskas tyyppi josta olen ottanut etäisyyttä. Hän on lapseni kummi, joten toisinaan kuulen näitä keksittyjä skenaarioita vieläkin vaikka ihminen onkin jo vähän aikuistunut.

Yksi puolituttu kaveriporukasta järjesti kihlajaisjuhlat ja kutsui aika paljon porukkaa, itse en kutsua saanut, enkä tietenkään mennyt paikalle. Juhlien järjestäjä sitten suuttui minulle kun onnittelin kihlauksesta seuraavan kerran kun nähtiin porukalla ja huusi että turha onnitella myöhässä, juhlat oli ja meni. Aika moni oli ihmeissään siitä suuttumisesta ja lopulta yksi sanoi että sähän itse päätit olla kutsumatta Annia ja muutamaa muuta kun ihmisiä oli tulossa niin paljon...

Eräällä aiemmin läheisellä ihmisellä oli tapana kävellä ylitseni eri tavoin. Hän myöskin hyväksikäytti jatkuvasti ja teetätti erilaisia askareita. Hommasinpa kerran hänelle asunnonkin kun joutui vesivahingon takia muuttamaan tilapäisesti pois omastaan.

Kun aloin pyytää vastavuoroisesti ja varovaisesti esim lastenvahti apua yhden kerran sekä huomautin hänelle törkeästä käytöksestään minua kohtaan, hän suuttui ja pisti välit poikki. Sen jälkeen hän puhui muille, että minä ylitin rajat ja hän oli se joka auttoi. Suutuin kuulemma turhasta. Ei ole ollut ikävä. Huomattavasti kevyempää pitää lähellään vain ihmiset jotka tuntevat vastavuoroisuuden periaatteet ja lojaaliuden merkityksen..

Ensin mietin, ettei kukaan ole suuttunut minulle ilman syytä, mutta sitten muistinkin tapauksen. Olin postinjakaja ja tyyppi raivosi minulle, uhkasi tappaa, koska olin postinjakaja. Mielestäni en jakanut hänelle postia. Mitähän traumoja? En suosittele ammattia, lopetin.

Asun Vantaalla, joten tuttuni mielestä asunnoltani ei voi olla kovin pitkä matka lentokentälle ja minun olisi pitänyt tulla heittämään hänet autolla lentokentältä keskustaan juna-asemalle, koska eihän siihen niin paljoa aikaa mene.  Suuttui kun joutui "tuhlaamaan aikaa" ja menemaan itsenäisesti junalla keskustaan, kun en ehtinyt kuskiksi kesken työpäivän.

Olemme saman ikäisiä ja ystävälläni alkoivat vaihdevuodet melko aikaisin. Hän suuttui minulle kun minulla ei ole mitään oireita yli 6 vuotta siitä kun hän sai ekat oireet.

Olin yöpynyt kaverini luona ja olin laittamassa paahtoleipää aamupalaksi kun kurottelin appelsiini-marmeladia jääkaapin vetolaatikosta. Kaverini alkoi huutaa minulle "pois sieltä!" ja veti minut vaatteistani kauemmas, alkoi samalla huutaa että hänen kaljoihinsa ei kosketa! Sanoin vain "appelsiinihillo..." ja viittasin paahtoleivälläni laatikon läpi näkyvään purkkiin. Eipä siinä enää nälkä ollut joten lähdin kotiini, kaverini valittaessa että kaikki haluavat juoda hänen juomansa.  Lisänä vielä: olin toinen kaveriporukan absoluteista, joten piti olla aika selvää ettei ne kaljat mua kiinnostaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuin syntymään isosiskoni nimipäivänä. Sisko on jo aikuinen, muttaa jaksaa silti mököttää ja syyllistää minua joka vuosi samasta aiheesta. Olen kuulemma pilannut hänen päivänsä.

Vaikka oikea syyllinen on äitisi: hänhän se sinut maailmaan juuri sinä päivänä päätti pullauttaa.

Vaikka oikea syyllinen tähänkin oli isäsi. Hänellä SE ,oli varmaan ensin mielessä.

Mistä kirjasta?:

Kyllä se antaa jos on äitiinsä tullu. Ja jos isäänsä, niin sehän suorastaan pyytää!

Äidilläni oli sääntö että uunin keittolevyjen päällä ei koskaan saanut olla mitään, ellet ollut tekemässä ruokaa. Syynä oli koira joka oli oppinut avaamaan ovia ja räpläsi kaikkia nappuloita joihin ylttyi. Saivat lopulta siihen suojan, mutta sääntö pysyi. Olin sitten aikuisen taas muuttamassa isompaan asuntoon ja tavaraa oli kasattu kämpän jokaiselle pinnalle. Olin asunnon eteisessä kertomassa mihin huoneeseen mikäkin laatikko pitää viedä ja induktiolieden päälle oli joku laittanut tietämätttäni yhden laatikon. Siitä seurasi että äitini ei puhunut minulle viikkoon koska rikoin hänen sääntöään.

Tapahtui viime viikolla. Kuukausia työmatkabussissa on kulkenut ulkomaalaisia mummoja samaa matkaa. Pari viikkoa sitten yksi alkoi aina toljottaa minua. Viime viikolla toljotti oikein kunnolla ja hyppäs sitten käytävälle ja kova mölinä päällä. En tiedä mitä sanoi mutta vaikutti olevan kovin vihainen.

Siitä, että uskon Jumalaan. Vaikka kysyjä itse kysyi asiasta

En voinut passata yllätysvieraita kun olimme lähdössä matkalle ja piti ehtiä lentokoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satuin syntymään isosiskoni nimipäivänä. Sisko on jo aikuinen, muttaa jaksaa silti mököttää ja syyllistää minua joka vuosi samasta aiheesta. Olen kuulemma pilannut hänen päivänsä.

Vaikka oikea syyllinen on äitisi: hänhän se sinut maailmaan juuri sinä päivänä päätti pullauttaa.

Vaikka oikea syyllinen tähänkin oli isäsi. Hänellä SE ,oli varmaan ensin mielessä.

Mistä kirjasta?:

Kyllä se antaa jos on äitiinsä tullu. Ja jos isäänsä, niin sehän suorastaan pyytää!

Varmmaankkin tunttemattomasta..!

Ostimme kesämökin ja päätimme viettää juhannuksen siellä. Veljeni suuttui kun hän ei päässyt viettämään juhannusta mökillämme kavereidensa kanssa ilman meitä.

Tuli kesällä yhtenä torstaina sukulaisia sovitusti yöpymään, olimme kertoneet noin 100 kertaa että meillä on työpäivä perjantaina ja heräämme aikaisin, ja olemme kotona n. 15.00. Tarkoituksena oli viettää pitkä viikonloppu porukalla kun saimme järjestettyä maanantain vapaaksi. Olemme yrittäjiä ja kaksi ihanaa työntekijäämme lupasivat tuurata.

Tulemme töistä ja talo on tyhjä. Sukulaiset olivat päättäneet siirtyä hotelliin kun eivät saaneet nukkua rauhassa aamulla ja jättivät vihaisen viestin pöydälle. Eivät halunneet tavata enää. Päätimme miehen kanssa ottaa pikalähdön ja mennä Tukholmaan minilomalle. Sekin oli sitten väärin, kun sukulaiset muuttivatkin mieltään ja olivat käyneet oven takana kun olimme laivalla. 

Tuosta tuli mieleen omat sukulaiset jotka olettavat että olemme aina kotona jos he yhtäkkiä haluavatkin tulla käymään. Meille ei ilmoiteta muuta kuin että voisivat ehkä mahdollisesti poiketa, mutta tarkkaa aikaa tai edes päivää ei voi sanoa ja sitten suututaan kun meillä on omaakin elämää. Esimerkkinä: ajoivat kerran tunnin tullakseen meille, kävivät oven takana kun olimme kaupassa, ajoivat takaisin kotiin ja sitten alkoivat soitella ja selittää vihaisena muille sukulaisille kun emme olleet kotona. Ja tämä tapahtui ihan kännykkä ajalla. 

Muistan tämän ikuisesti. Olin nuorena parikymppisenä käymässä Lontoossa kaverin luona. Käveltiin kadulla ja juteltiin keskenämme. Olin hyvin keskittynyt keskusteluun kaverin kanssa ja varmaan tuijotin miettiään näköisenä eteenpäin tms. Joku keski-ikäinen brittimuija tuli HUUTAMAAN minulle, että on tosi epäkohteliasta tuijottaa hänen vammaista lastaan ja ettei vammaisissa ole mitään epänormaalia. Käsi sydämellä en ollut edes huomannut tätä lasta enkä todellakaan tuijottanut häntä. Olin aika järkyttynyt.. Tästä on joku yli 20 vuotta aikaa mutta muistan vieläkin sen tunteen kun yhtäkkiä joku nainen tulee huutamaan. Jos olisin edes tuijottanut tätä lasta niin ymmärtäisin, mutta kun en ihan oikeasti ollut. Mutta katse varmaan oli sinnepäin tms.