Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6327)
Joskus ekaluokkalaisena piirtelimme kaverin luona ja hänen äitinsä tuli kysymään mitä piirrämme. Kaveri piirsi enkeleitä ja minä keijukaisia. Tämä äiti otti piirroksen, ryttäsi sen mytyksi ja heitti roskikseen. Sähähti minulle "Tosi tyhmää piirtää jotain sellaista mitä ei ole olemassa" :D Niistä enkeleistä ei kuitenkaan sanonut mitään, että ehkä hivenen ristiriitaista...
En kertonut kahdelle ystävälleni avioerostani, koska päätimme ex-miehen kanssa pitää asian suhteen matalaa profiilia. Olimme olleet eroamassa aiemminkin vuosia sitten ja silloin se tieto levisi kulovalkean tavoin. Nyt halusimme, että lapset varmasti kuulevat asian meiltä ja saamme käydä heidän kanssaan läpi kaiken ennen kuin tieto alkaa kulkea kylillä.
Ja kyllähän se sitten yhtäkkiä sielläkin kulki enkä ollut nähnyt näitä ystäviäni ja suuttuivat siitä, että kuulivat asian kylältä eikä multa. No selitin asian ja miksi toimimme niin ja pyysin myös anteeksi, vaikka mielestäni mitään anteeksi pyydettävää ei olisi pitänyt olla. Jokaisella kai on oikeus toimia avioeronsa ja lastensa kanssa kuten parhaaksi katsoo. No eivät antaneet koskaan anteeksi. Vuosia myöhemmin selitys muuttui sellaiseksi, että heidän mielestään en koskaan edes arvostanut sitä ystävyyttä.
No asiat saa selittää tottakai miten tahtoo. Itse olen sitä mieltä, että en tuollaisilla ns. ystävillä mitään edes tekisi.
- en halunnut syödä pullaa
- pukeuduin löysiin vaatteisiin, vaikka olin hoikka
- kritisoin erästä bändiä
Ala-asteella luokkakaveri tönäisi minua koulun kiviportaissa takaapäin täysin yllättäen. Selvisin onneksi mustelmilla. Opettajamme näki tilanteen ja alkoi huutaa MINULLE, että tuollainen töniminen on tosi vaarallista ja siinä voi vaikka henki lähteä jos kallo halkeaa. Sitten alkoi saarnata, että olin kaatunut väärässä asennossa, että aina pitää ottaa käsillä vastaan ja suojata kasvoja ja niin edelleen. Tälle tönijälle ei sanonut mitään. Vielä seuraavana päivänä koulussa mulkoili mustelmiani ja sanoi, että yritänkö esittää jotakin kovista näyttelemällä mustelmiani kaikille. Oli kesä hellepäivä, niin pilkkihaalarissako minun olisi pitänyt tulla :D
Kännykän käytöstä. Siis ulkona, kävelyreitillä, paljon tilaa, en häiritse ketään. Luen, naputtelen, pelaan. Vanhemmat ihmiset pysäyttävät ja puhisevat "mitä siellä kännykässä oikein on kun on niin kiinnostavaa" ja "on se vaan tärkeä tuo kännykkä, joopa joo" ja "onko kaikki ok ja mitä teet".
Hymyilen aina nätisti takaisin ja sanon, että joo-o ja kaikki on ok. Toivottavasti minusta ei tule tuollainen vanhuksena. Olen sentään jo keski-ikäinen naisihminen, enkä mikään teini ja silti minulta voidaan udella, mitä teen..?
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni tämä oli Vattenfallin puhelinmyyjä, mutta en ole satavarma asiasta vieläkään.
Olin juuri roudaamassa muuttokuormaa kun tämä mies soitti. Katkaisin puhelun toteamalla etten ota vastaan puhelinmyyntiä ja luuri korvaan.
No, sitten alkoi sadella tekstiviestejä: "melko törkeää käytöstä, ihan sinun omalla asialla olisin soitellut, nyt saat olla yhteydessä asiakaspalveluun itse" jne. yms.
Vastailin huvikseni kun oltiin juuri ajamassa toiseen osoitteeseen ja en ollut kuskina, mutta en kuitenkaan saanut selvyyttä siihen miksi tämä puhelinhäirikkö otti niin itseensä sen että tuli perustoteamus, kiittimoi ja luuri korvaan.
Ehkä hän olikin kilpailevan sähköyhtiön leivissä koska tämän jälkeen en enää koskaan harkitse Vattenfallia :D
Minulla on tapana pysäyttää puhelinmyyjät ripeästi kiittämällä ja kieltäytymällä suoraan kaikista ehdotuksista. Kerran sattui sellainen myyjä, joka oli ihan hiljaa, huokaisi syvään ja vastasi niin masentuneella ja loukkaantuneella äänellä että pisti itsellä vihaksi. Oikein surkeana määkyi, että ajattelitko todellakin tehdä näin jne jne. Vaikea edes kuvailla sitä ylinäyttelyä ja äänensävyä.. Tämä oli varmasti hänen myyntikikkansa ja voin hyvin kuvitella, että kiltit ja empaattiset ihmiset eivät pysty kuuntelemaan sitä vaan ajattelevat heti pilanneensa köyhän ja masentuneen myyjän päivän ja tilaavat jotain "lohduttaakseen". Itseäni se pisti vaan v*tuttamaan entistä enemmän, koska en voi sietää tuollaisia manipuloijia. Ei tullut kauppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni oli kova kokoomuslainen ja erehdyin 8-vuotiaana kysymään, mitä tarkoittaa kommunisti. Turpaan tuli ja kovaa. Löi kämmenellä kasvoihin ja nyrkillä selkään. Meidän perheessä ei kuulemma edes keskustella näistä asioista.
En myöhemmin halunnut jutella isäni kanssa yhtään mistään.
En ehkä muuten uskoisi tätä... mutta tiedän tapauksen, jossa kommunismia vihaava isä raivostui pojalleen, koska pojalla oli punainen paita päällä.
Tiedän isoisän joka suuttuu jos vierailla on "kommarinpunaista" vaatetta yllään.
Opiskellessani kaveri oli suuttunut, koska mulla oli kotona liian pieni telkkari....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täti juoksi kerran naama punaisena huutamaan pihalle kun minä ja kaverini, kaksi hentoa pikkutyttöä, istuttiin muovisen lehtiroskiksen kannen päällä joka. Luultiin ensin että huutaa omalle tyttärelleen joka juuri kusetti perheen koiraa keskellä tietä, mutta räyhäsikin meille että roskiksen päällä ei saa hyppiä. Tosiaan vain istuttiin siinä. Toinen täti oli aivan kauhuissaan kun sanoin kaverilleni täysin hyvässä hengessä että turpa kiinni. Ei siis riidelty vaan jotain kiherreltiin ja jauhettiin schaibaa. Hänen tokaluokkalaisensa ei kuulema ikinä olisi käyttäneet sellaista kieltä.
Tietysti tädin räyhääminen on ollut asiatonta, mutta lehtiroskiksen kannen lyttääntyminen on kyllä kallista lystiä sille, joka sen roskiksen joutuu uusimaan ja maksamaan. Kaksi hentoa tyttöä rasittaa sitä muovikantta, ja voi myös johtaa siihen, että siihen istuu kohta myös joku raskastekoisempikin. Sitten on kansi lytyssä, ja roskiksenpitoon velvoitetut aikuiset joutuvat maksamaan uuden roskiksen, hinta useita satoja euroja.
t. Tylsä täti. Pystyn tosin sanomaan asiani asiallisesti, joten siten en katso kuuluvani ketjun aiheeksi.
Se kansi ei mennyt edes lyttyyn. Ois ehkä mennyt jos oltais hypitty.
Ei sillä kertaa.
Kiitos huolenpidosta, mutta sama pönttö siellä seisoi vielä vuosien päästä kun muutettiin pois.
Hyvä!
Ilmeisesti ette sitten istuskelleet siinä liikaa, eikä kukaan muukaan päätynyt ottamaan teistä mallia. Väitätkö silti, että toisten omaisuuden turmeleminen on ok?
En väitä, mutta kieltämättä sisäinen anarkisti vähän riemuitsee kun saa provosoida noinkin vähällä vaivalla tuommoista mielensäpahoittajaa, ja vieläpä mitään turmelematta. Jännä juttu tosiaan, kun ei naapurin mummot ottaneet meistä mallia ja ruvenneet kokoustamaan siinä, vaikka esimerkkiä näytettiin. Onko sulla tapana matkia pikkutyttöjä?
Vierailija kirjoitti:
Kännykän käytöstä. Siis ulkona, kävelyreitillä, paljon tilaa, en häiritse ketään. Luen, naputtelen, pelaan. Vanhemmat ihmiset pysäyttävät ja puhisevat "mitä siellä kännykässä oikein on kun on niin kiinnostavaa" ja "on se vaan tärkeä tuo kännykkä, joopa joo" ja "onko kaikki ok ja mitä teet".
Hymyilen aina nätisti takaisin ja sanon, että joo-o ja kaikki on ok. Toivottavasti minusta ei tule tuollainen vanhuksena. Olen sentään jo keski-ikäinen naisihminen, enkä mikään teini ja silti minulta voidaan udella, mitä teen..?
Ymmärrän tuon sikäli, että heillä on kenties ollut aiempia huonoja kokemuksia siitä kuinka älypuhelinzombie on esim. kävellyt päin. Työreittini kulkee yläasteen ohitse ja siinä saa kyllä olla kieli keskellä suuta, ettei aja näiden zombien ylitse. Eivät havannoi ympäristöään yhtään.
Sijaistin päiväkodissa yhtenä kesänä, kun eräälle pojalle nousi kova kuume. Soitin hänen isälleen, että tulee hakemaan lapsen kotiin. Odottelin pojan seurana isän tuloa ja värittelimme kuvia. Isä huomasi tullessaan, että poika värittää barbie-kuvaa ja alkoi räyhätä minulle, että enkö yhtään katso mitä värityskuvia annan pojalle. Ilmeisesti pelkäsi että pojasta tulee nyt sitten hom* tai jotakin.
Et jumal*uta ryystä sitä kahvia sa*tana!!!!!!!!
Kaikki ihmisten turhat suuttumiset ainakin itsellä aiheuttaa sitä, että sitä vähemmän kertoo asioita. Onko se sitten hyvää tuttavuutta?
Suurimmalla osalla voi olla vain patoutumia sisällään. Itse olen todella kiltti ulospäin, mutta tarpeeksi kun minua ärsytetään niin suutun. Minulle on sanottukin, että sisälläni on paljon patoutunutta vihaa.
Opiskellessani teatteria käsittelimme tunteita ja eräs opiskelukaveri lähti vetämään parityössä täysin omaa sooloa, josta emme olleet puhuneet. Yritin kuitenkin pysyä mukana, mutta jotenkin se kohtaus meni täysin vihan tunteille enkä saanut suustani mitään järkevää sanottavaa, vaan lopussa huusin: "haista PERRRRRKKELE!!!!!" Ja opettajan oli pakko keskeyttää kohtaus siihen. Päässäni humisi ja jalat pettivät alta. Opettaja ei todellakaan ollut tyytyväinen meidän tuotokseen, ja jouduimme miettimään koko tarinan uusiksi. Itselläni se parin sooloilu ahdisti ja purkautui noin.
Kerran toisessa koulussa olimme työharjoittelussa ja eräs opiskelukaveri valitti aina jostain. Lähes joka päivä kun kuunteli 8 tuntia sitä valitusta milloin mistäkin, niin minulla meni lopulta hermo. Kyseessä oli niinkin pieni asia kuin työvuorosta valittaminen. Kaikilla oli tismalleen saman verran tunteja tehtävänä ja vuoroja tasapainotettiin 3 viikon välein. Jostain syystä tämä yksi alkoi taas valittaa jostain työvuorosta, joten korotin ääntäni ja kysyin, että onko pakko joka asiasta valittaa, varsinkin kun lopputulos kaikkien työvuorojen kanssa on sama?! Kaveri meni ihan hiljaiseksi, sanoi että läpällä vaan valittaa, chill out. En jaksanut alkaa vääntää asiasta, mutta koko porukka siinä pöydän ääressä meni hiljaiseksi. Tuo oli ehkä pienin syy, miksi olen suuttunut.
Tämä oli aiemmin jossain vastaavassa keskustelussa, mutta laitan nyt tännekin.
Lukiossa aulassa oli automaatti josta sai ostaa kahvia ja kaakaota. Minä en pitänyt kahvista ja ostin silloin tällöin kaakaon. Yksi opettaja alkoi raivota että tähän luokkaan ei tulla mitään epämääräisiä litkuja hörppimään ja käski kaataa kaakaon lavuaarista alas. Samalla hänelle oli kuitenkin ihan ok, että ainakin puolet luokastamme joi hänen tunneillaan kahvia. En vielä tänä päivänä tajua miten nuo asiat hänen mielestään erosivat toisistaan ja mitä niin demonista siinä kaakaossa oli verrattuna kahviin.
Jos teillä on jotain teorioita, kuulen niitä mielelläni.
Odotimme kaverin kanssa hänen isäpuoltaan mattotelineellä istuen ja äkkiä vanha mummo älkoi huutaa parvekkeeltaan että "SIINÄ EI SAA ISTUA ! MIES SOITAN POLIISIT!" Kaiken huipuksi, kun emme totelleet, nilkutti mummo ulos todella vihaisen näköisenä ja jatkoi huutamista siinä vieressä.
Kaverin isäpuoli totesi ulostullessaan, että ole seniili muumio vaiti :D
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Kerran ala-asteikäisenä 90-luvulla kirppiksellä rikoin maljakon (vahingossa), kun laitoin sinne sellaisen keinokukan takaisin, että jotenkin se vaan kaatui pöydälle. Olin siellä faijan kanssa, kun hän suuttui siitä ihan hirveästi, kun joutui 50mk eli n. 8,5€ maksamaan turhasta. Olisin kyllä maksanut sen itsekin, mutta ei ollut lompakkoa mukana. Mun mittapuun mukaan toi 50mk ei edes silloinkaan ollut mikään älyttömän suuri summa, joten siihen nähden aiheutunut suuttumus oli mun mielestä ylimitoitettua.
Vai että 8,5 € on sama kuin 50 markkaa markka-aikaan? :D
50 markkaa oli aikanaan (nykyeuroissa):
v. 1990 13 euroa, kirpparin kertabudjettia vastava määrä tämäkin.
v. 1982 20 euroa
v. 1973 58 euroa!
Exä suuttui kun pesin hampaat ennen kaverille lähtöä. Tämä oli kuulemma pohjustustoimi sille, että kiihkeästi muhinoin kaverin kanssa sitten koko illan :/ onneks ei tollasta mustasukkaisuutta ole nykyisessä suhteessa
Tapailin erästä miestä ja kerroin, että aion ottaa 30vee synttäreitteni kunniaksi rastat. Mies totesi että "sitten sä ala haista, älä ota" ja pidin sitä vitsinä joten vain nauroin. Mieskin nauroi.
Kun sitten ilmestyin rastat päässä treffeille, mies suuttui niin että paineli raflasta ulos ja vaihtoi puhelinnumeronsakin. Pientä ylireagointia?
Yläpeukku: "juttusi järkytti. Saat sympatiani"
Alapeukku: "Juttusi ei liity ketjuun/juttusi ei voi olla totta/ansaitsit huudot, mutta et tajua sitä/vastauksesi toisen surulliseen juttuun on julmaa kiusaamista"