Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Vierailija kirjoitti:

Tein etätöitä kotona makuuhuoneessa olevan työpisteen äärellä. Mies oli vapaalla. Hän sanoi veljensä lapsineen tulevan iltapäivällä kylään. 

Vähän ajan kuluttua istuin etäpalaverissa kuulokkeet päässä suljetun oven takana. Yhtäkkiä kuulen voimakasta koputusta. En reagoi siihen, sillä ajattelen mieheni olevan sisällä. Koputus vain voimistuu, jolloin joudun keskeyttämään kokouksen ja lähtemään ovelle. 

Oven takana on mieheni veli lapsineen. Sanon heille tyyliin 'moi, mulla on tuolla etäkokous koneella auki.' Samassa kuulen mieheni tulevan sisään takaovesta - hän on ollut ulkona. Lähden takaisin kokoukseen, jossa pomo ja työkaverit vaikuttavat vähän tympääntyneiltä keskeytyksen johdosta. 

Illalla mies kertoo veljensä loukkaantuneen käytöksestäni ja suorastaan suuttuneen siitä. Olen kuulemma ollut äärimmäisen epäkohtelias kun laitoin heidät odottamaan oven takana. Lisäksi tilannetta pahentaa kuulemma se, että en 'tervehtinyt heitä kunnolla' ja läksin tilanteesta nopeasti pois. Asetan kuulemma heidän 'lapsensa kasvatuksen vaaraan olemalla noudattamatta hyviä käytöstapoja'.

Tässä vaiheessa haukoin henkeäni. Totesin miehelle, että minä en ole vastuussa veljen lapsen tapakasvatuksesta. Ja että he saapuivat hetkellä jolloin olin keskellä kokousta - siis töissä.  Lähteäkseni avaamaan heille ovea, jouduin keskeyttämään kokouksen kaikkien osalta, ja että olisiko minun pitänyt siinä vielä alkaa heille kahveja keittämään ja sanoa vain tiimilleni  että nyt saatte odottaa? 

Mielestäni on uskomatonta, että joku katsoo oikeudekseen antaa tällä tavalla 'palautetta' aikuisen ihmisen käytöksestä. Varsinkin kun kyseessä on vielä käly, ja palaute annetaan puolisolle ilman että tultaisiin kertomaan se asianosaiselle itselleen.  

Miehelläni on usein paha tapa kutsua omia kavereitaan kylään, ja lähteä itse sitten jonnekin pihalle. Joudun sitten kyttäämään ovea ja usein vielä soittelemaan miehelle, että voitko tulla sisään, vieraasi ovat täällä. Miehen veljellä puolestaan on  usein tapana loukkaantua verisesti pikkujutuista jotka useimmat ohittavat olankohautuksella, ja sitten jäädä hautomaan niitä joskus jopa vuosiksi.

Tämä on niin totta. Ihmiset eivät tajua että etätyö on työtä, aivan samoin kuin olisit toimistolla. Mullekin iäkäs sukulainen soitteli et voisinko tulla jelppaamaan kauppareissulla "kun sulla on tota aikaa. Jatkat sitten kun tulet kotiin". Ja kerkeethän sä sitten illalla noita töitä naputella.

Suuttui kun en lähtenyt.

Siitä kun olen äiti ja hän ei ole.

Paistoin vohveleita ja viimeinen vohveli jäi vajaaksi kun taikinaa ei ollut kokonaiseen. Poikakaveri sai raivarin ja käski ensi kerralla tehdä sen verran enemmän taikinaa tai heittää loppu taikinan pois, kun hän vihaa epätäydellisiä vohveleita ja lättyjä. Muutaman muun samantapaisen homman vuoksi ei sitten koskaan tullut toista vohvelien paistokertaa sen tyypin kanssa. 

Kun kehuin pitkäaikaista ystävää. Pisti välit poikki kerrasta. No enpä ois tuollaista kaivannutkaan tarkemmin mietittynä

Vierailija kirjoitti:

Kun kehuin pitkäaikaista ystävää. Pisti välit poikki kerrasta. No enpä ois tuollaista kaivannutkaan tarkemmin mietittynä

- Moi, onpas hyvä että näytät tänään olevan tavallista selvemmin päin! Etkä yhtään homssuisen näköinen!

- VIHTU, PIDÄ TUNKKIS!

- No mikä sille nyt tuli?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on niin totta. Ihmiset eivät tajua että etätyö on työtä, aivan samoin kuin olisit toimistolla. Mullekin iäkäs sukulainen soitteli et voisinko tulla jelppaamaan kauppareissulla "kun sulla on tota aikaa. Jatkat sitten kun tulet kotiin". Ja kerkeethän sä sitten illalla noita töitä naputella.

Suuttui kun en lähtenyt.

Mikähän asiassa on niin vaikeaa..Oikeasti!

Kun en ole löytänyt miestä, enkä tehnyt lasta enkä mennyt naimisiin.

Kaverini suuttui viime lauantaina kun poimin itse kantarellit pastaa, varten enkä ostannut niitä kaupasta. Ovat kuulemma likaisia ja roskaisia kun metsästä poimii... taisin huokaista kun kuuntelin kaveriani.

Olin oppaana kohteessa, jossa kevätkesän säät vaihtelevat. Asiasta oli selvästi kerrottu matkatoimiston sivuilla. Asiakasperheen isä kuitenkin näki oikeutetuksi suuttua ja haukkua minut, ja yrittäessäni poistua tilanteesta antaa litsarit.

Onneksi respa näki urhon teon ja soitti santarmit paikalle. Kehtasi vielä valittaa, ettei saanut apua pidätyksessä matkatoimistolta vaan piti odottaa sitä konsulaatilta.

Mulla oli aikoinaan "ystävä" jolla oli tapana suunnitella tapaamiset itsekseen ja tehdä ennalta aikatauluja minua koskien. Kerran sitten ei mennyt aikataulut yksiin ja kerroin etten pääse hänen ehdottamaan tapaamiseen. Tämä johti siihen että hän blokkasi minut kaikkialta sosiaalisesta mediasta ja esti viestieni läpipääsyn. Olimme mielestämme läheisiä ystäviä ja tätä kesti noin 6 vuotta minkä hän katkaisi ainoastaan siksi etten taipunut hänen tahtoonsa tavata hänen aikataulujen mukaan. On yrittänyt sittemmin kontaktoida mutta se juna meni jo.

Olin tilaamassa ja maksamassa vanhemmilleni yllätyksenä halkoja talveksi kun ovat tiukilla ja meidän kaikkien tutun kautta. No tuttu soittikin niille hinnasta ja toimituksesta, eikä minulle jolloin tietysti p lensi tuulettimeen.

Ei olisi saanut pelästyttää. Minun. No minähän sen kuorman olin maksamassa.

Jos olisin kysynyt, niin ei olisi saanut ostaa ja nyt oli yllätyskin pilalla kun luulivat joutuvansa maksamaan.

Suuttumus ei tapahtunut minulle, vaan kaverille, joka omisti puoliksi jalostuskissan toisen ihmisen kanssa, mutta kissalla todettiinkin sairaus ja sillä ei teetettykään pentuja. Ns. kissakasvattaja luopui omasta puolestaan ja kissa siirtyi pelkästään kaverini nimiin. Vuosien kuluttua kissa kuoli ja omistaja julkaisi siitä muistokirjoituksen facebookkiin. Kissakasvattaja, joka aiemmin omisti osan kissasta, reagoi tähän julkaisuun sydämellä, mutta ei kirjoittanut osanottoa. Kaverini suuttui niin, että poisti kasvattajan kavereistaan ja laittoi välit poikki. Ja siis tämä kaverini kertoi tämän minulle kuinka loukkaantui tästä näin pahasti, että ei halua olla enää missään tekemisissä. Itse olin vähän äimänkäkenä koko jutusta. 

Minut valittiin esihenkilöksi osastolleni, ja kun eräs itseään johtohahmona pitänyt alaiseni jatkuvasti ohitti minut kaikessa, kysyin häneltä miksi ja kerroin mitä tehtäviini kuuluu, hän suuttui ja alkoi niskoitella.

Olimme lähdössä pienelle retkelle ja aamuksi oli luvattu vesisadetta. Kaverini suutahti kun vettä todellakin satoi aamulla. Iltapäivällä kun lähdimme liikkeelle, oli kyllä ihan kuivaa kun aurinko paistoi, mutta jostain syystä oli minun vikani kun aamulla satoi vettä kuten oli ennustettu.

Olin juuri lähdössä kotoani, olin sopinut meneväni käymään kaverini luona, kun hän soitti ja kertoi että poikaystävänsä oli juuri katkaissut välit hänen kanssaan. Pahoittelin tietenkin välirikkoa ja kysyin että tulenko kuitenkin hänen luokseen niinkuin oli sovittu ja että tarvitseeko hän kaupasta jotain? Kaverini alkoi raivota puhelimessa että pitääkö minun olla heti utelemassa miten hän jaksaa ja olla tunkemassa hänen luokseen?!?! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menee hieman off-topiciksi, mutta olisi mielenkiintoista kuulla yleinen mielipide tähän. 

Miehelläni on arkivapaita, kun taas itse teen useana päivänä viikossa etätöitä kotitoimistolla. Mies kutsuu arki-iltapäivisn usein kylään sellaisia kavereita jotka ovat niin ikään arkena vapaalla. Lisäksi omat työpäiväni kestävät joskus kuuteen tai seiskaan asti, eli joskus miehen kavereita tulee meille illalla kun minulla on vielä työtehtäviä kesken. 

Mies veti tässä yksi päivä kilarit siitä, kun en ollut tullut kotitoimistosta näyttäytymään hänen kaverinsa tullessa kylään. Kaveri saapui meille n. klo 13 ja viipyi noin viiteen asti. Minulla oli ollut todella työntäyteinen iltapäivä, johon kuului mm. useampi tärkeä puhelu, kokous, sekä paljon paperityötä. Miehen mielestä olin käyttäytynyt erittäin epäkohteliaasti kun en ollut tullut heidän kanssaan olohuoneeseen. 

Minä taas olin sellaisessa työmoodissa, etten halunnut sitä keskeyttää. Eikä mielestäni työaikana tarvitsekaan. 

Miehen mielestä puolestaan minun tulee aina huomioida kaikki vierailijat vaikka olisinkin töissä. 

Miten teillä? 

Minusta se oli ihan mukavaa kun ystäväni etätöitä tekevä mies tuli tervehtimään kun taukoili töistänsä. Mutta olisin ymmärtänyt kyllä, jos ei olisi ehtinyt tervehtimään. Eli ihan kohteliasta sanoa moi jos ehdit pitää pienen tauon.

Olen eri, ja ymmärrän että vieraita on kohteliasta tervehtiä. Vaan ärsyttäisi silti käyttää tauko puolison kaverin kanssa turisemiseen. Raskaassa työssä ne tauot tulee oikeasti tarpeeseen.

Auttaminen. Yritin olla avuksi siivoamalla aivan järkyttävän kaaoksen työpaikalla. Olin kuulemma sotkenut systeemin, kadottanut suuren osan roinasta , varastanut parhaat päältä jne.

Sieltä sotkun alta löytyi ainakin vuoden huoneessa lojuneita jätesäkkejä missä osassa eli jo jotain ötököitä. Suurinosa oli pelkkää roskaa, rikki, likaisia, homeisia yms. eli kaatiskamaa.

Sain kuulla olevani "helvetin idiootti" eli kaunis kiitos  auttamisesta. En erehdy enää toistamaan samaa virhettä.

Minulle on suututtu kaikesta: väärät suosikkiohjelmat telkkarissa, väärä katsomisaika, väärät nukkuma-ajat, hankala ruokarajoite, liian pitkään viihdyn kaupassa, vittumaiset työajat, luen pskalehtiä, laittautuminen kestää liian kauan (5-10min riippuen tilanteesta), vottuako ne ikkunaverhotkin pitää sulkea (temmotaan auki niin että irtoavat ripustimistaan). En lähde iltarientoihin ja luulen kuulemma olevani jotain.

- En edes muista kaikkea, mutta kaikilla läheisimmillä on tarve huutaa kurkku suorana näistä puutteistani ja omituisuuksistani.

Vitsillä joskus miestä läppäsin pyyhkeellä peppuun niin suuttui. En vielä tänä päivänäkään ymmärrä, että miksi :D Enkä ole mitään selitystä saanut