Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Eräällä tuttavalla on outoja naapureita, jotka melkein poikkeuksetta suuttuvat ja alkavat osoitella mieltään, kun tuttava liikkuu hiljaisesti omalla pihallaan. Vaikka on laittanut näköesteitäkin, silti saa vihamielisiä reaktioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kahvitermos jonka korkki on vähän hankala saada menemään kierteille ja joskus sitä korkkia pitää pyörittää vähän väärään suuntaan että sen saa oikean kohtaan ja sitten vasta kiristettyä. Tuttuni suuttui kun en saanut sitä korkkia kerralla kohdillaan ja alkoi huutaa että heittää koko värkin roskiin jos se on noin hankalaa, jupisi ja ärisi siitä ainakin puoli tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni osti minulle 20v hääpäivälahjaksi kultaisen smaragdi-riipuksen, jonka olin nähnyt kun kiertelimme antiikkiliikkeitä lomallamme Roomassa. Mieheni siis muisti ihailemani yli 100 v vanhan korun, jota en olisi itse koskaan raskinut ostaa, ja oli livahtanut jossain vaiheessa ostamaan sen.
Kaverini mielestä "vanhan romun" ostaminen oli typerää ja minun olisi kuulunut suuttua kun sain korun jota joku muu on joskus käyttänyt.
Siskoni on smanlainen vanhan vihaaja, olisi halunnut myydä kaikki isovanhempien ja vanhempiemme korut kullanostajalle pilkkahintaan ja ostaa muotikoruja tilalle. Lunastin korut itselleni ja siskoni sai rahat osuudestaan. Nyt saan kuulla että kannan kuolleiden tavaroita, ynnä muuta nälvintää kun vanhat korut (ja muut tavarat) ovat kuulemma yököttäviä.
Olin suihkussa enkä vastannut puhelimeen.
Vierailija kirjoitti:
Olin suihkussa enkä vastannut puhelimeen.
Luurissa odotti vaan raivokas viesti, jossa haukuttiin valehtelijaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin suihkussa enkä vastannut puhelimeen.
Mulla oli tällainen miesystävä. Suuttui tuosta mainitsemastasi, sekä myöskin vessassa käymisestä, jos hän sattui sinä aikana soittamaan. Puhumattakaan lukuisista muista syistä, mitä ihmisille sattuu. Paitsi hänelle, koska hän otti puhelimensa aina mukaan suihkuun ja vessaan. Se voi kuulemma soida siihen aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin suihkussa enkä vastannut puhelimeen.
Mulla oli tällainen miesystävä. Suuttui tuosta mainitsemastasi, sekä myöskin vessassa käymisestä, jos hän sattui sinä aikana soittamaan. Puhumattakaan lukuisista muista syistä, mitä ihmisille sattuu. Paitsi hänelle, koska hän otti puhelimensa aina mukaan suihkuun ja vessaan. Se voi kuulemma soida siihen aikaan.
Mun tapauksesta teki vielä oudomman se, että kyseessä oli vaan kaveri..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua. Mulle kävi samoin. Miten narsistiset ihmiset eivät pysty näkemään peilistä narsismiaan!! Kääntävät asiat omaksi edukseen väärin päin ja syyttävät syytöntä milloin mistäkin suuttuessaan. Säästyn verenpaineelta kun en ole enää tekemisissä!
Olin menossa kirjastoon ja aurinko paistoi oven ikkunaan niin, että näin vain oman kuvani.
Ovella tuli vastaan ulos menossa oleva naisoletettu, joka alkoi raivota, että "ettekö tajua, että ulosmenijät on päästettävä aina ensin, ja ihan päälle kävelette, eikö ole silmiä päässä ym ym"
En todellakaan ollut nähnyt tätä ulostulijaa, koska aurinko heijasti. Ja n-oletettu oli minua huomattavasti nuorempi.
Kyllä jäi paha mieli, sen jälkeen olen aina tarkistanut kyseiseen kirjastoon mennessäni, että ei varmasti kukaan tule vastaan ovella.
Jotain siis opin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävä suuttui toissapäivänä kun sattumalta törmättiin kaupungilla ja hän kysyi että miten päivä on mennyt vastasin siihen "ihan hyvin, en ollut aamulla varma lähdenkö kaupungille vai en mutta sain aikaiseksi vääntäytyä tänne ja kiva juttu koska törmättiin, varmaan käyn vielä myöhemmin kirjakaupassa katsomassa jos sieltä löytyy mielenkiintoista luettavaa ostettavaksi. Mites sun päivä?" . Kuulemma pelkkä "ihan hyvin, miten sun päivä" olisi riittänyt 🙄 no anteeksi että vastasin vähän pidemmin. Sama ystävä on joskus suuttunut kun vastaan lyhyesti että mitä kuuluu.
Veljen vaimo on suuttunut mulle siitä, kun välillä olen samanlainen veljeni kanssa. Kuulemma "matkin". Tätä tapahtuu tilanteissa, joissa esim. sanon jonkun mielipiteen ääneen ja veljeni on vaimolleen sanonut joskus samaa. Oon siis keski-ikäinen eikä "matkiminen" kuulu yleensä edes sanavarastooni, saati aktina se ei kiinnosta pätkääkään. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo on suuttunut mulle siitä, kun välillä olen samanlainen veljeni kanssa. Kuulemma "matkin". Tätä tapahtuu tilanteissa, joissa esim. sanon jonkun mielipiteen ääneen ja veljeni on vaimolleen sanonut joskus samaa. Oon siis keski-ikäinen eikä "matkiminen" kuulu yleensä edes sanavarastooni, saati aktina se ei kiinnosta pätkääkään. :D
Sanot ensi kerralla sille veljen vaimolle että se on veljesi joka matkii sinua.
Minulla oli vapaapäivä. Vein pois jo ränsistyneet kesäkukat, pesin kalusteet ja istutin ruukkuihin keltaisia ja valkoisia ulkokrysanteemeja. Keitin kahvia ja istahdin tuolille ihailemaan siistiä ja kaunista terassiani. Naapuri tuli kotiinsa. Alkoi yllättävä valitus. Nyt Hänen terassinsa näyttää paljon nuhjuisemmalta ja miten ihmeessä olen voinut mennä ostamaan juuri sellaisia kukkia joita Hän oli suunnitellut ostavansa. Nyt ei voi niitä ostaa, ei halua matkia. Kauneus tietenkin on katsojan silmissä, mutta minusta hänen terassinsa näyttäisi huomattavasti paremmalta jos hän ottaisi jätesäkin käteensä ja keräisi pois sateen liottamat pizzalaatikot ja tupakintumppeja pursuavat kurkkupurkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan koulussa luokalle tuli uusi poika jolla oli sama sukunimi kuin mulla. Hän suureen ääneen selosti meidän olevan serkkuja ja suuttui kun sanoin ettei todellakaan olla. Oli muuten vihainen pitkän aikaa. Huvittavaa tässä oli myös se että mun oikea serkku oli rinnakkaisluokalla, meillä ei ole sama sukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo on suuttunut mulle siitä, kun välillä olen samanlainen veljeni kanssa. Kuulemma "matkin". Tätä tapahtuu tilanteissa, joissa esim. sanon jonkun mielipiteen ääneen ja veljeni on vaimolleen sanonut joskus samaa. Oon siis keski-ikäinen eikä "matkiminen" kuulu yleensä edes sanavarastooni, saati aktina se ei kiinnosta pätkääkään. :D
Sanot ensi kerralla sille veljen vaimolle että se on veljesi joka matkii sinua.
Hyvä idea :D Eihän mulla ole edes tullut mieleen kääntää asiaa toisin päin. Niin yksinkertaista, kiitos.
Olin nuorena Tukholmassa kesätöissä ja tulin iltavuorosta usein Slussenin tunnelbanasta puolen yön maissa.
Siinä oli snagari kotimatkalla ja silloin tällöin huikoi.
Eräänä iltana nakkijonoon tuli toinenkin hebe juuri samaan aikaan, annoin mennä ensin ja kohteliaasti totesin ruotsiksi "varsågod, du var först".
Kaveri tunnisti suomalaisen äksentin ja alkoi suu vaahdossa huutaa "mitä svidua sä puhut mulle ruotsii, perkele. Mä oon suomalainen stana".
En jäänyt selvittämään puutteellisuuksiani sattumanvaraisten kanssakävelijöiden ajatustenlukijana, vaan jätin nakit väliin. Kaveri jatkoi raivoamistaan kunnes katosin kulman taakse.
Tilasin aikoinaan häämekon ompelijalta ja minulla oli aika sekeät ajatukset, esimerkkikuvia ym. Osin itse kankaat ja pitsit, tyllit, mitä ompelija kertoi tarvitsevansa. Ajoin sovittamaan mekkoa useita kertoja n. 70 km suuntansa. Tuli hieno mekko, ei nyt ihan täysin sellainen kun toivoin ja ehkä ei olleet pitisiset häämekot aivan hänen bravuurinsa. Mutta halusin uniikin mekon ja tukea pienyrittäjää. Otti kohtuuhinnan työstään, itsehän maksoin kankaat jne. Annoin myös hänelle veloituksetta nettisivuilleen käyttöön ammattivalokuvaajan ottamat hääkuvat, joissa siis tämä hänen tekemä mekko.
Kyselin häneltä sitten muutama vuosi tämän jälkeen, olisiko mahdollista tilata juhlamekkoa itselleni kun olin menossa ystäväni häihin kaasoksi. Lyhyehkö yksinkertainen, yksivärinen olkaimeton. Että mitä ehdottaa ja onko hänellä aikaa ja mikä olisi hinta-arvio. Laittoi mielestäni ihan liian kovan hinnan mekolle (350e), joten jouduin sanomaan, ettei mahdu ikävä kyllä tällä kertaa omaan budjettiini, kiitin ja kerroin että pohdin muita vaihtoehtoja. Veti aivan järkyttävät herneet nenään. Laittoi tulikiven katkuisen sähköpostin, jossa haukkui mut kiittämättömäksi, kun teki mielestään silloin minulle häämekon aivan liian halvalla (siis mistään tällaisesta ei ollut kertaakaan ollut puhe silloin aikoinaan eikä todellakaan tehnyt ainakaan minun mielestäni "liian halvalla"). Että enkö tajua kuinka nyt olisi minun aika maksaa tämä hänelle takaisin tilaamalla häneltä tuo kaasomekko kertomallaan hinnalla. Vastasin vaan, että ei kiitos ja häämekon suhteen hinnasta olisi pitänyt reilusti mainita minulle silloin vuosia sitten, jos siinä oli hänen osaltaan epäselvyyttä.
Oli työkaveri joka kuvitteli tietävänsä asiani. Kerran eräs vierailija kysyi mistä oon kotoisin. Työkaveri vastasi että xxx:stä. Veti herneen nenään ja jurputti monta viikkoa kun sanoin etten todellakaan ole xxx:stä vaan zzz:sta.
Vierailija kirjoitti:
Oli työkaveri joka kuvitteli tietävänsä asiani. Kerran eräs vierailija kysyi mistä oon kotoisin. Työkaveri vastasi että xxx:stä. Veti herneen nenään ja jurputti monta viikkoa kun sanoin etten todellakaan ole xxx:stä vaan zzz:sta.
Samallainen tapaus oli edellisen asuinpaikan naapuri. Kuvitteli että olen sukua toiselle samalla paikkakunnalla asuvalle henkilölle jolla sattuu olemaan sama sukunimi kuin minulla. Luuli tuntevansa äitini. Otti asian aina puheeksi. Kun kerroin että äitini on ollut kuolleena jo 15 v hermostui. Sen jälkeen on levitellyt keksimästään perheestä kaikenlaisia juttuja.
Mieheni osti minulle 20v hääpäivälahjaksi kultaisen smaragdi-riipuksen, jonka olin nähnyt kun kiertelimme antiikkiliikkeitä lomallamme Roomassa. Mieheni siis muisti ihailemani yli 100 v vanhan korun, jota en olisi itse koskaan raskinut ostaa, ja oli livahtanut jossain vaiheessa ostamaan sen.
Kaverini mielestä "vanhan romun" ostaminen oli typerää ja minun olisi kuulunut suuttua kun sain korun jota joku muu on joskus käyttänyt.