Lue keskustelun säännöt.
Oudoin asia mistä teille on suututtu?
Tuli mieleen tässä aamutuimaan kun kaveri suuttui siitä kun tänä aamuna ilmoitin hänelle etten pääsekään aamulla kahville hänen kanssaan koska heräsin aivan kamalaan päänsärkyyn. Sanoin että josko siirrettäisiin esim lounasaikaan koska tiedän että hänellä ei ole menoja. Sai aivan hirveän raivokohtauksen tästä asiasta.
On oudoimpiakin asioita tapahtunut (esim työkaveri suuttui kun sairastuin enkä päässyt töihin) ja kerran mies raivostui siitä kun olin laittanut kokonaisia mustapippureita keittoon (ennen ei ollut tästä valittanut) Haukkui mut ja mökötti koko illan olkkarin nurkassa :D
Kommentit (6330)
Toivottavasti kaverini ei suutu, kun kerron tämän täällä. Heh.
Mutta siis kaverini rakensi miehensä kanssa talon vuosi sitten ja piti tuparit noin puoli vuotta muuttamisen jälkeen. Heillä on valkoinen tiskiallas ja valkoinen taso sen ympärillä, ja sitä oli kerääntynyt ihmettelemään useampi ihminen. Kaverilta oli kysytty että eikö valkoinen väri ole kamalan arka väri, ja että miten kukaan viitsii putsata koko ajan jne. Kaveri kertoi olleensa jo vähän ärsyyntynyt kun oli tullut tunne, että eräille vieraille täytyi koko ajan selittää omia valintojaan (tiedän tunteen, niin ehkä tämä jäi siksi niin mieleen).
Niinpä hän oli vastannut, että ainakin heillä on aina tahraton ja puhdas tiskiallas.
Kaverin anoppi oli suuttunut tästä niin, että oli alkanut melkein huutaa, että kyllä muutkin ihmiset pitää kotinsa siistinä!
Harmittaa, että olin itse tuolloin kipeä enkä päässyt näkemään tätä livenä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävimme reissussa "ystävän" kanssa. Leikillisesti juttelin hänelle "laittelet huulipunaa koska miehiä on lähettyvillä" ja muuta samantapaista. Ystävä vain naureskeli ja näytti tyytyväiseltä. Lähdimme bussilla kotimatkalle kun ystävä sai hirveä raivarin ja huusi "miten olen koko matkan ajan nälvinyt häntä". Järkytyin huudosta ja pyysin tietenkin anteeksi , miksei ollut sanonut mitään minulle. Toinen karjui ja jankkasi jolloin minäkin korotin ääneni. Loppumatkan ajan ystävä oli yllättävän iloinen ja koetti jutella , eipä huvittanut. Ei koskaan enää.
Vierailija kirjoitti:
Kävimme reissussa "ystävän" kanssa. Leikillisesti juttelin hänelle "laittelet huulipunaa koska miehiä on lähettyvillä" ja muuta samantapaista. Ystävä vain naureskeli ja näytti tyytyväiseltä. Lähdimme bussilla kotimatkalle kun ystävä sai hirveä raivarin ja huusi "miten olen koko matkan ajan nälvinyt häntä". Järkytyin huudosta ja pyysin tietenkin anteeksi , miksei ollut sanonut mitään minulle. Toinen karjui ja jankkasi jolloin minäkin korotin ääneni. Loppumatkan ajan ystävä oli yllättävän iloinen ja koetti jutella , eipä huvittanut. Ei koskaan enää.
En nyt tiedä onko niin outoa suuttua, kun toinen kuittailee jatkuvasti ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljen vaimo on suuttunut mulle siitä, kun välillä olen samanlainen veljeni kanssa. Kuulemma "matkin". Tätä tapahtuu tilanteissa, joissa esim. sanon jonkun mielipiteen ääneen ja veljeni on vaimolleen sanonut joskus samaa. Oon siis keski-ikäinen eikä "matkiminen" kuulu yleensä edes sanavarastooni, saati aktina se ei kiinnosta pätkääkään. :D
Sanot ensi kerralla sille veljen vaimolle että se on veljesi joka matkii sinua.
Hyvä idea :D Eihän mulla ole edes tullut mieleen kääntää asiaa toisin päin. Niin yksinkertaista, kiitos.
Tuosta voi tulla veljelle ongelmia, ehkä parempi jos toteat teidän molempien matkivan isäänne, äitiänne tai sukuanne. Sama kasvatus niin onko ihme että on samoja ajatusmalleja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävimme reissussa "ystävän" kanssa. Leikillisesti juttelin hänelle "laittelet huulipunaa koska miehiä on lähettyvillä" ja muuta samantapaista. Ystävä vain naureskeli ja näytti tyytyväiseltä. Lähdimme bussilla kotimatkalle kun ystävä sai hirveä raivarin ja huusi "miten olen koko matkan ajan nälvinyt häntä". Järkytyin huudosta ja pyysin tietenkin anteeksi , miksei ollut sanonut mitään minulle. Toinen karjui ja jankkasi jolloin minäkin korotin ääneni. Loppumatkan ajan ystävä oli yllättävän iloinen ja koetti jutella , eipä huvittanut. Ei koskaan enää.
En nyt tiedä onko niin outoa suuttua, kun toinen kuittailee jatkuvasti ulkonäöstä.
Aikuinen ihminen osaa sanoa jos toisen "leikittely" ei ole mielestään oikein , eikä saa uhmaikäisen raivareita myöhemmin. Minulla ollut myös myös kokemuksia kun ei uskalleta sanoa ettei joku asia miellytä. Nämä on passiivis-aggressiivisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävimme reissussa "ystävän" kanssa. Leikillisesti juttelin hänelle "laittelet huulipunaa koska miehiä on lähettyvillä" ja muuta samantapaista. Ystävä vain naureskeli ja näytti tyytyväiseltä. Lähdimme bussilla kotimatkalle kun ystävä sai hirveä raivarin ja huusi "miten olen koko matkan ajan nälvinyt häntä". Järkytyin huudosta ja pyysin tietenkin anteeksi , miksei ollut sanonut mitään minulle. Toinen karjui ja jankkasi jolloin minäkin korotin ääneni. Loppumatkan ajan ystävä oli yllättävän iloinen ja koetti jutella , eipä huvittanut. Ei koskaan enää.
En nyt tiedä onko niin outoa suuttua, kun toinen kuittailee jatkuvasti ulkonäöstä.
No eihän kuittaillut.
Viimeisin erikoinen oli kun olin pyytänyt lapsen kaverisynttäreille hänen yhden kaverinsa ja äidin kanssa, jota en ole koskaan aiemmin tavannut missään, viestailtiin ennakkoon, että tämä ei pääse autolla itse tuomaan lasta paikalle, että pois voi noutaa kyllä. Kysyi että voiko lapsi tulla meidän kyydissä juhlapaikalle ja lupasin että tottakai. Hieman oli osoite hukassa, mutta löysimme heidän pihaansa ihan aikataulussa ja hänen lapsensa tuli auton takapenkille. Turvavyö tottakai kiinnitettiin.
Lähdön aika koitti ja koottiin lapset vielä yhteen ja annoin pienen lapselle osoitetun lahjan äidin matkaan. Koko tänä aikana tullessaan hakemaan lastaan, hän ei tervehtinyt, kiittänyt, puhunut yhtikäs mitään, tuijotti minua vain sen näköisenä, että olisin pahempikin ihminen. Mietin tovin tuon jälkeen, että olenkohan tehnyt hänelle tietämättäni jotain, esim. ajanut sukulaisen tai kissan yli, mutta tuskinpa. Se on joskus pienestä kiinni :D Oh well, onneksi emme joudu enää olemaan tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle suututtiin kun kävin heittämässä hajonneen telkkarin roskikseen. Ilmeisesti naapuri oli nähnyt kun raahasin telkkaria roskikseen ja käynyt hakemassa sen itselleen. Kun oli lähdössä töihin niin naapuri rupesi haukkumaan minua idiootiksi ja sanoi että tyhmempikin tietää että siihen pitää laittaa lappu jos se on rikki.
Ilmeisesti se että se oli elektroniikka jätteessä ei ollut tarpeeksi suora vihjaus siihen.
Hiljattain työpaikan ruokalassa, minulla oli omat eväät mukana ja laitoin ruoan muoviastiassa mikroon, reaktio oli välitön. (Huutaen!!)"Ei ruokaa saa kuumentaa muoviastiassa!"
"Entä sitten?"
"Mutta ruokaan joutuu mikromuovia, joka on haitallista ihmisille"
"Ja mitä eroa on sillä, että ruokaa säilytetään ja pakastetaan muoviastioissa?"
Keskustelu aiheesta päättyi siihen, kun toinen osapuoli ei osannut vastata viimeiseen kommenttiini.
Edelleen minä lämmitän ruokan muoviastioissa, mutta enää minua ei moitita siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä suuttui vähän väliä, kun en käyttänyt myös vapaapäiviäni siivoamiseen ja siihen, että hän voisi tulla töistä valmiiseen huusholliin jne. Enemmän täytyisi tehdä. (Olen laitoshuoltaja ja työskentelen raskaalla osastolla.) Siivoukset hoidimme puoliksi, ja tämän päälle minä vielä kokkasin ja tiskasin (ei ollut tiskikonetta). Nyt on ihana rauha, asunto pysyy siistinä kuin itsestään, tiskikone laulaa ja kokkaan, jos huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
En mennyt kaverin lapsen ristiäisiin. En siis ole edes ollut kummiehdokkaana, joten miksi menisin kun olin parempaakin tekemistä enkä liity siihen lapseen mitenkään. Haukku mut textiviestillä pikkusieluseksi ylimieliseksi omia etujaan tavoittelevaksi lapsettomaksi kuspääksi ja toivoi ettet saa koskaan lapsia ja uhosi pistää välimme poikki ja totesi, että tätä kaveruutta aikoo todella punnita ja miettiä.
Vastasin pelkästään, että sääliksi käy niitä kahta, jotka seisoo siinä sun vieressä kummin roolissa ja vuoden päästä odottaen kauhulla sun vaatimuslistaa 1v lahjaksi ja siihen päälle joulu. Hyvää elämää vaan sitten ja päästän sut nyt helpolla ettei sun tavitse punnita ja miettiä kaveruutta, koska päätän nyt itse että jatketaan eri suuntiin. Ps- Kumpi on ylimielinen jos on pokaa sanoa punnitsevansa onko jonkun kaveri vai ei. Et sinä niin tärkeä ole kenellekkään, joten ota pää pois sieltä jostain.
Varmasti ihan järkevää puolin ja toisin mennä eri suuntiin... Itseäni kyllä ihmetyttää miten et näe ystävän lapsen ristiäisiä tarkeänä tapahtumana? "oli parempaakin tekemistä" on kyllä selvä arvostuksen puutteen osoitus.
Etkö näe että vaikka tapahtuma on sinulle yhdentekevä on se ystävällesi kerran elämässä -suuruinen päivä? Pitääkö kaikkea aina määrittää omista lähtökohdista? Olisiko tämä ollut se kohta joka olisi tullut määrittää kaverin lähtökohdistas eikä omata navasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin myyjänä eräässä pienessä liikkeessä. Asiakkaana kävi syöpäsairas mies, joka oli jo toivonsa menettänyt. Hän siis itse kertoi tilanteensa minulle ja toiselle myyjälle. Sanoin miehelle, että" aina on toivoa jäljellä." Tästä tämä toinen myyjä suuttui minulle, ettei saa turhaan toivoa herättää hänessä.
Olisiko pitänyt sitten paremmin alkaa hyvästejä sanomaan,ja itkemään ym.
Annikki211 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mennyt kaverin lapsen ristiäisiin. En siis ole edes ollut kummiehdokkaana, joten miksi menisin kun olin parempaakin tekemistä enkä liity siihen lapseen mitenkään. Haukku mut textiviestillä pikkusieluseksi ylimieliseksi omia etujaan tavoittelevaksi lapsettomaksi kuspääksi ja toivoi ettet saa koskaan lapsia ja uhosi pistää välimme poikki ja totesi, että tätä kaveruutta aikoo todella punnita ja miettiä.
Vastasin pelkästään, että sääliksi käy niitä kahta, jotka seisoo siinä sun vieressä kummin roolissa ja vuoden päästä odottaen kauhulla sun vaatimuslistaa 1v lahjaksi ja siihen päälle joulu. Hyvää elämää vaan sitten ja päästän sut nyt helpolla ettei sun tavitse punnita ja miettiä kaveruutta, koska päätän nyt itse että jatketaan eri suuntiin. Ps- Kumpi on ylimielinen jos on pokaa sanoa punnitsevansa onko jonkun kaveri vai ei. Et sinä niin tärkeä ole kenellekkään, joten ota pää pois sieltä jostain.
Varmasti ihan järkevää puolin ja toisin mennä eri suuntiin... Itseäni kyllä ihmetyttää miten et näe ystävän lapsen ristiäisiä tarkeänä tapahtumana? "oli parempaakin tekemistä" on kyllä selvä arvostuksen puutteen osoitus.
Etkö näe että vaikka tapahtuma on sinulle yhdentekevä on se ystävällesi kerran elämässä -suuruinen päivä? Pitääkö kaikkea aina määrittää omista lähtökohdista? Olisiko tämä ollut se kohta joka olisi tullut määrittää kaverin lähtökohdistas eikä omata navasta?
Minun tietääkseni ristiäisiin ei kutsuta edes muita kuin lähimmät sukulaiset ja kummit. Mahdollisimman pieni porukka, ettei pöpöjä tuoda vastasyntyneen kotiin. Kuinka tämä" vain kaveria" on sinne edes kutsuttu.
Ja tätä kaveria puolustan kyllä,koska tuo viesti jonka on saanut on törkeä. Kyllähän sekin on itsekästä vaatia toista tulemaan ja suuttua noin kovasti, jos ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs entinen ystävä, nykyään lähinnä kaveri poistui facebookista. Jossain vaiheessa huomasin hänen liittyneen uudelleen ja pyysin kaveriksi- hän suuttui siitä koska ei kuulemma tiedä aikooko säilyttää tiliä jne. No, en voinut tietää... Tuulella käyvä itsekäs tyyppi muutenkin, aiheuttaa nykyään lähinnä kylmiä väreitä itsekeskeisyydellään.
Entinen kaveri suuttui, kun en suostunut menemään jatkuvasti lapsenvahdiksi hänelle, että olis päässyt miehensä kanssa baariin. Ei paljon innostanut lähteä lapsenvahdin hommista kotiin kahden-kolmen aikaan yöllä käveleen kotiin ja mennä töihin aamulla puoli yhdeksään. Varsinkaan sen jälkeen, kun pari kertaa sain aamu seiskalta herätellä soittamalla jostain jatkopaikasta, että alkais olla kiire töihin. Luonnollisestikaan tuosta lastenhoidosta ei maksettu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli vapaivä. Vein pois jo ränsistyneet kesäkukat, pesin kalusteet ja istutin ruukkuihin keltaisia ja valkoisia ulkokrysanteemeja. Keitin kahvia ja istahdin tuolille ihailemaan siistiä ja kaunista terassiani. Naapuri tuli kotiinsa. Alkoi yllättävä valitus. Nyt Hänen terassinsa näyttää paljon nuhjuisemmalta ja miten ihmeessä olen voinut mennä ostamaan juuri sellaisia kukkia joita Hän oli suunnitellut ostavansa. Nyt ei voi niitä ostaa, ei halua matkia. Kauneus tietenkin on katsojan silmissä, mutta minusta hänen terassinsa näyttäisi huomattavasti paremmalta jos hän ottaisi jätesäkin käteensä ja keräisi pois sateen liottamat pizzalaatikot ja tupakintumppeja pursuavat kurkkupurkit.
Työkaverillani oli samantapainen ongelma kuin naapurillasi. Hän kun oli aikonut laittaa samanlaiset ulkoruukut ja kukat kuin naapuri oli ostanut. Töissä oli kauhea huuto ja raivo päällä kun naapurit aina matkii häntä!
Olin ottanut koronarokotteen ja sain sairaudentunteen, oli kuumettakin, seuraavana päivänä olisi ollut hääjuhla, mennäkö sinne sairaana, mutta hääjuhlien järkkääjä suuttui eikä ole puhunut kolmeen vuoteen mitään.
Entinen ystävä (lapseton sinkku) pyyteli melko usein perheeltäni palveluksia, kuten kyytiä, kukankastelua, kissan ruokkimista, muuttoapua jne. Joka ikinen kerta hän sanoi, että auttaa meitä sitten kun tarvitsee ja vahtii vaikka lapsiamme. Erään kerran sitten lopulta pyysimme lapsenvahdiksi kun olisimme itse halunneet osallistua erääseen konserttiin. Hän vastasi ettei tiedä työvuoroja sinne asti ja aikoi palata asiaan. Ei palannut, vaan loukkaantui että me olisimme tarvinneet lapsivapaata juuri kun hän tarvitsee omaa aikaa, ja oli paasannut tästä eräälle toiselle tuntemalleni ihmiselle. Hän oli ollut lomalla mutta sitä vastapalvelusta ei voinut lomalla suorittaa vaikka oli maisemissa eikä reissussa, oli lähtenyt konserttipäivänä yllätysvierailulle tämän yhteisen tuttavamme luokse... Se siitä vastavuoroisuudesta- itsekäs ihminen, nauran jos hän saa joskus lapsia ja vahdit on kiven alla...
Vierailija kirjoitti:
Olin myyjänä eräässä pienessä liikkeessä. Asiakkaana kävi syöpäsairas mies, joka oli jo toivonsa menettänyt. Hän siis itse kertoi tilanteensa minulle ja toiselle myyjälle. Sanoin miehelle, että" aina on toivoa jäljellä." Tästä tämä toinen myyjä suuttui minulle, ettei saa turhaan toivoa herättää hänessä.
Olisiko pitänyt sitten paremmin alkaa hyvästejä sanomaan,ja itkemään ym.
Ei , mutta kyllä sellainen turha lässytys ikävässä tilanteessa saattaa ärsyttää.
Vaikeahan tuossa on tietysti tietää , että mitä sanoisi, ehkä olisi parasta vaan kuunnella eikä kommentoida paljon mitään.
Näistä naapurin levittämistä juoruista oli sekin seurausta että paikallinen jonnen asteelle jäänyt liimatukkawannaberäppigangsta väitti facessa minun esiintyneen hänenä.