Oudoin asia mistä teille on suututtu?

Naapurini vaihtaa miestä pari, kolme kertaa kuukaudessa.  Melkein aina uusi mies on ollut ´täydellinen ja ehkä loppuelämän kumppani´. Eilen illalla taas esitteli uuden, ihanan miehen. Istuimme terassilla ja kuuntelin heidän rakkauttaan......  Aamulla naapuri tuli itkemään, kun mies oli lähtenyt kotiinsa jo illalla. Ja se oli tietenkin minun vikani, en ollut puolustanut häntä! No, tehtävä mahdoton, en ollut edes paikalla, vaan omassa kodissani kun tämä vuosisadan riita syntyi! 

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttuni suuttui minulle jostain ihan mitättömästä syystä ja teki minulle selväksi, että minä en sitten saa ottaa häneen millään tavalla häneen yhteyttä koskaan. Uhkaili poliisilla, lähestymiskiellolla ja ties millä jos otan kerrankin yhteyttä.

No, sitten hän keksi että minun täytyy kuitenkin vastata hänen puheluihinsa, tekstiviesteihin ja sähköposteihin. Hän aloitti soittelemaan, lähettelemään testiviestejä ja sähköposteja todella paljon. Hän myös suuttui todella kovasti kun en vastannut hänelle. Hän siis itse kielsi minua pitämästä yhteyttä häneen ja suuttui kun tein niin?

Nämä kannattaa vaan kylmästi unohtaa kokonaan ja ajatella että luojan kiitos pääsi eroon. Kokemuksia juurikin vastaavasta, luuli mm. että laki menee täysin hänen tahtonsa mukaisesti, eli voi tehdä rikosilmoituksen jos kokenut että joku sanonut rumasti jne. ja että poliisit käy hakemassa kuulusteluihin tai nakkaa linnaan.

Taustalla tällä tutullani oli ilmeisesti vanhemmat jotka eivät asettaneet mitään rajoja, saanut aina tahtonsa läpi ja äiti ainakin tälläinen joka puolusteli tätä vaikka olisi jäänyt kiinni jostain täysin selvästi.

Ystävystyttiin koska säälin kun vaikutti mukavalta ja sanoi suoraan että ei ole kavereita. No, aika pian huomasin miksi niitä kavereita ei ole. Alkoi soluttautua kaveripiiriini ja alkoi myös puhumaan p a s k a a selkäni takana tarkoituksena saada puolestaan minut jäämään yksin. Yksi kaveri sitten tästä sanoi suoraan että kannattaa nyt puhua tämän kanssa että missä ongelma, vastaukseksi tältä uudelta kaverilta sain just kauhean raivarin, uhkailuja milloin mistäkin ja lopuksi just näitä lähestymiskieltoja ja soitteli kaikki illat ja kun en vastannut laittoi sms perään että käräjillä nähdään.

Sen jälkeen jatkoi kaveripiirini tapailua ja sitä seläntakana puhumista n. 6kk. Osa kavereista uskoi häntä, osa ei missään vaiheessa. Luonnollisesti ne ketkä nyt uskoi näitä satuja niin he myös ovat entisiä kavereita, siunaus tuokin että se todellinen luonne tuli useammasta ihmisestä esille. Jossain kohtaa vissiin kyllästyi ja ilmeisesti muutti pois kaupungista, en tiedä missä menee nykyään ja hyvä niin.

Minulle suuttui kerran ihan hulluna joku random nainen baarin vessassa. Olin juuri saanut tarpeeni tehtyä kun kaverini soitti ja vastasin - joo olin humalassa, mutta juuri pistämässä housuja jalkaan jne. Ovea tuli paukuttamaan nainen ja huusi että en saa viivytellä vessassa "kun puhut vaan puhelimeen siellä!" Yritin sen huudon keskelle selittää että olin tulossa ulos ja kaverini soitti, mutta ei mennyt perille. Koko loppuillan tuo nainen lompsi kintereillä ja rääkyi jotain vessasta.

Törmäsin tähän samaan naiseen pari kertaa myöhemminkin ja heti alkoi se huutaminen vessasta. Lopulta sanoin sovinnollisesti että mahdutaan varmasti samaan baariin, ei jaksa tapella turhia. Nainen tiuskaisi ylimielisesti, että :"Katsokin ettet mene sinne vessaan samaan aikaan kuin minä"😂😂😂😂

Mies suuttuu tosi helposti viikonloppuisin, jos puhun hänelle ennen aamiaista. Aamuäreämpää ihmistä saa hakemalla hakea. Joskus kehittää ihan kunnon riidan nälkäkiukussaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä suuttui kun olin ihan sattumalta sattunut ostamaan samanlaisen paidan kun hänelläkin on. Oli kivannäköinen paita tarjouksessa ja koska en ollut aikoihin ostanut uusia paitoja päätin sen ostaa. Parin päivän päästä tapasin ystäväni kahvittelun merkeissä ja hän suuttui että olen matkinut häntä kun olen ostanut samanlaisen paidan kuin hänellä on.

Minä ostin vuosikymmen sitten silkkisen mekon häihin, oli muistaakseni Vilasta. Ostin kullanruskean kun ajattelin että se menee sitten monessa tilaisuudessa. 

Häissä sulhasen siskolla oli samanlainen mekko, mutta pinkki. Hän suuttui minulle aivan silmittömästi, kun huomasi että meillä on samanlaiset mekot. Hän sihisi kirkon eteisessä ennen vihkimisen alkua että voisinko mennä vaihtamaan toisen mekon ja että on noloa ja naurettavaa, että olemme samanlaisessa asussa. 

Kysyin aika ihmeissäni että tosissaanko hän luulee että ajan 80km päähän vaihtamaan mekkoa, kun tilaisuuden alkuun on 15 minuuttia? Yritin rauhoitella häntä, että mekot on eri väriset ja kengät erilaiset ja kampauksetkin aivan erilaiset. Että mitä väliä. 

Hän ei ole puhunut minulle sittemin, kun olemme muissa sukujuhlissa joskus nähneet. 

Mitääää 😂😂😂😂 Jos vastaava olisi tapahtunut minulle, olisin mennyt kehumaan mekkoa. Sehän on vain hauskaa jos joku on päätynyt samanlaiseen kolttuun kuin minä. Saattaa yllättyä jos on vaikka luullut, ettei toisen maku vastaa omaa vaatemakua lainkaan jne.

Eräs henkilö oli koko ajan kyselemässä minun henkilökohtaisia asioitani ja lopulta minä sanoin hänelle aivan asiallisesti ja kohteliaasi, että minun asiani eivät kuulu hänelle ja että hänen täytyy pitää huoli vain omista asioistaan. Hän suuttui, alkoi itkemään ja huutamaan, että kuinka ilkeä ja kamala ihminen olen.

Asioin käsityösläisyrittäjän kanssa, jolla on oma ja ihan hyvin menestynyt yritys ollut noin 20 vuotta. Tilasin häneltä tuotteen 1 , joka oli parasta työnjälkeä koskaan. Tyytyväisenä maksoin. Siitä innostuneena tilasin tuotteen 2, johon annoin vapaammat kädet miettiä ja suunnnitella. 

 Yrittäjä soitteli parin kuukauden aikana jonkun kerran tarkistaen tuotteen  2 yksityiskohdista ja miten ei ihan hirveästi tykkää tehdä sitä kiireiden vuoksi. Sanoin joka kerta, että peruutetaan se tilaus ja ymmärrän kyllä. 

KUn tuote 2 oli valmis yrittäjä tahtoi minua noutamaan sen, koska haluaa kuulla palautteeni (olin pitkällä matkalla ja ehdotin, että kaverini käy lunastamassa tuotteen 2 pois). Noutotilanteessa yrittäjä suu vaahdossa selitti taas, ettei yhtään tykännyt tilauksesta ja tappiota tulee.  Pyysi kuitenkin ihan suolaisen hinnan ja maksoin. 

Jäin miettimään yrittäjän sanoja ja seuraavana päivänä annoin sitten oman palautteeni, miten ei ole reilua arvostella asiakkaan tilausta ja jos voisin peruisin nyt kaupan. Yrittäjä palautti rahani, minä tuotteen 2, mutta kolmen päivän kuluttua hän raivosi minulle miten luuli minua ystäväkseen, oli suunnitellut meille jonkin viikonloppuretken ja miten minun pitää ottaa meedioon yhteyttä ymmärtääkseni käytökseni. 

Voin vannoa, etten millään lailla antanut ymmärtää ystävyydestä. Olen puhelias ja hyvä kuuntelemaan, niin joskus jotkut luulee minun olevan ystävä. Se meediojuttu meni jo ylli ymmärrykseni, Eivät kai meediot mitään kuluttaja-asiamiehiä ole tai kauppasopimusjuristeja?

Kerrostaloon, jossa asun, muutti uusi naapuri. Tietysti rappukäytävässä hissiä odotellessa juttelin muutaman sanan. Kysyi missä kerroksessa asun, miten suuri.kämppä jne. Ihan tavallisia, ok kysymyksiä. Sitten rupesikin vihaisena tuhisemaan:"Paljonko on vuokra? Millä te senkin maksatte?" Totesin itsekseni, että nyt meni yli rajan mutta kerroin sekä minun että mieheni olevan työssäkäyviä. "No mutta mitenkä sitten ajattelitte maksaa jos jompi kumpi sairastuu?! Se on sitten eri juttu se!"

Sanoin jotain ympäripyöreää ja hissin ollessa jo omassa kerroksessa livahdin ulos.

Siis uskomatonta. Onneksi en ole tuota naapuria enää nähnyt tuon jälkeen.

Lähdimme lomalla ja sukulainen kyseli tarvimmeko talonvahtia / kukkien kastelijaa,  mutta meillä on hälyttimet ja valvontakamerat kotonamme, joten emme tarvinneet apua. Sukulainen suuttuui ja myöhemmin selvisi että oli ollut jonkun muun "talonvahtina" ja oli asunut lomailijan talossa (säästi oman asuntonsa sähkö- ja vesilaskussa) ja syönyt kaapit tyhjiksi sekä juonut kaikki viinat. Suuttui meille kun ei päässyt meidän kotiimme oleilemaan.

Isäni kuoli ja olo jättänyt ihan selkeät ohjeet hautajaisiaan, ja kaikken siihen liittyvään, varten. Äitini alkoi sitten vänkätä järjestelyistä, hänen mielstään isäni ylipäänsä ikinä osannut tehdä mitään oikein. Nyt hän meuhkasi, että hän on leski ja hän määrää miten hautajaiset järjestetään.

En alkanut siinä kohtaa asiasta vääntämään kun tiesin sen turhaksi. Äitini päätä ei saa käänytmään, jos hän on jotain päättänyt.

Hautajaisten jälkeen sanoin ihan rauhallisesti, että minusta tuntuu kurjalta kun isän viimeinen toive heitettiin ihan romukoppaan ja suunnilleen kaikki hautajaisissa meni ihan päinvastoin, kun hän olisi itse halunnut. Äitini suuttui tästä ja laittoi välit poikki pitkäksi aikaa. Sitten otti yhteyttä, kun alkoi tarvita apua omakotitalon huollon kanssa.

Silloin selvisi, että hän oli mennyt hävittämään kaikki isäni mustikirjat, jotka olisin halunnut pitää. Niissä oli mm merkintöjä päivältä, jolloin olen syntynyt. Kun sanoin tästä, suuttui äiti uudelleen, kun hänen ei mielestään tarvitse pyöritellä turhanpäiväisiä asioita kaapeissaan. No, siihen saakkakin ne olivat ihan hyvin mahtuneet isän kaappiin ja olisin voinut viedä ne pois. Tuntui todella pahalta. Ja äiti marttyyrinä huutaa, että hänen kodissaan on hänen tavat ja hän saa tehdä tavaroille mitä lystää.

Mun äiti rakastaa pyytämättä neuvomista. Jouduin jossain vaiheessa sanomaan, että en kaipaa neuvoja. Olen jo nelikymppinen perheen äiti. Nykyään äitini tuhahtelee ärtyneenä, että olen ärsyttävä, kun en tykkää neuvoista.

Oudoin on varmaan kun puolison "työkaveri" suuttu siitä kun olen eläkkeellä oleva invalidi kun mies on kuiteskin oikein tohtori. Jonka väitöstyö itseas liittyy minun ongelmiin.

Äitini sai aikoinaan järkyttävän raivokohtauksen, kun hänen pihakenkänsä olivat kadonneet. Huusi ja raivosi, että minä olen hävittänyt ne, kun olen siivoushullu ja muutenkin epänormaali. Äiti raivosi kuin mielipuoli, huusi kuin palosireeni, itse en yhtään tiennyt, missä ne kengät voisivat olla. Kunnes isä tuli ulos pihavajasta ja sanoi, että ne kengät ovat täällä. Äiti meni ihan vaikeaksi, mutisi jotain naama punaisena.

Pihallamme kasvaa marjatuomipihlajaa ja naapurimme suuttui kun keräsin marjoja, ne ovat hänen mielestään syömäkelvottomia, eikä sen vuoksi kenenkään pitäisi niitä käyttää mihinkään.

Tämä on vaivannut minua. Tästä on jo 12 v aikaa. Olin töiden jälkeen ratikkapysäkillä, bulevardilla, odottamassa ratikkaa. Ratikka saapui, se oli sellainen vanhanaikainen, missä oli korkeat rappuset. Viereeni saapui nuorehko nainen, lastenvaunuineen. Sanoin hänelle, että voinko auttaa vaunujen nostamisessa, niin hän katsoi minua tympeänä ja sanoi, että " et, pyydän apua joltain toiselta". Olin 30v, nätti nainen. Tämä hämmästyttää minua edelleenkin.

Olin ollut kylässä ja kotiin tultuani aloin voida pahoin ja tajusin että minulla on noro tai jokin muu mahatauti. Soitin ystävälleni ja kerroin sairastumisestani ja hän suuttui minulle, että nyt he varmsti sairastuvat kun kerroin heille olevani kipeä. Ei mahatauti tarttuu vain jos tietää että joku on saanut sen?!?

Eksä suuttui kun istuin sohvalla hänen töistä tullessaan. Uunissa odotti lämmin ruoka, talo oli siisti, ja olin vihdoinkin saanut vauvan nukahtamaan. Päätin sitten istahtaa sohvalle, mutta hänen mukaansa olin laiska vaimo joka ei tee ikinä mitään. Olisi kuulemma pitänyt olla keittiössä hääräämässä. Mies alkoi sen jälkeen mussuttaa näkkäriä ilman lautasta, ja kehtasi vielä valittaa kaikista murusista keittiön pöydällä, jotka hän oli siis juuri itse aiheuttanut :D Yritti myöhemmin selitellä raivokohtaustaan työstressillä... 

Tyyppi on siis syystäkin eksä.  

Eräs henkilö oli saanut jostain syystä mieleensä, että minun ja mieheni täytyy erota, koska emme saa olla parisuhteessa sillä hän ei sitä hyväksy. No, hän sitten suuttui valtavasti meille kun emme totelleet. Uhkaili esimerkiksi poliiseilla, vankilalla, pahoinpitelyllä ja ties millä. Suuttui vielä enemmän kun sanoimme, että pahoinpitelyllä uhkailu on rikos, mutta parisuhteessa olo ei.

Äitini suuttui kun mieheni kehtasi kuolla joulun alla.pilasi kuulemma kaikkien joulun.äitini kosti miehelleni tulemalla hautajaisiin arkivaatteissa ja ilman kukkavihkoa.

Siskoni suuttui kun en tehnyt asioita omassa kodissani samoin kuin lapsuuden kodissamme tehtiin. Perusteluna oli etten kunnioita vanhempiamme ja kotiamme kun esim. teen erilaista ruokaa kuin äitimme teki tai siivoan erilaisilla välineillä.